Kirjoitukset avainsanalla sukupuoli

Maija Karala kuvitti biologian oppikirjojen teksteistä löytyneet sukupuolia esittävät stereotyyppiset kuvaukset kaaviokuvaksi.

Oppikirjat ovat merkittävimpiä peruskoulussa ja lukiossa opetusta ohjaavia tekijöitä. Opettajankoulutuksessa painotetaan, että opetussuunnitelma ohjaa opetusta, mutta käytännössä on huomattu, että opettajat usein seuraavat melko tiukasti oppikirjoja. Niiden sisällöllä on siis väliä.

Julkaisimme tällä viikolla tutkimuksen, jossa tutkimme peruskoulun ja lukion ihmisbiologian kurssien oppikirjojen sisältöä 90-, 2000- ja 2010-luvulla. Tarkastelimme etenkin sitä, miten sukupuolta tuodaan esille ja esitetään oppikirjoissa. Tutkimus pohjautuu pääosin Eva Nefflingin pro gradu -tutkielmaan.

Tutkitun parinkymmenen vuoden aikana maailma – ja samalla opetussuunnitelmat – ovat muuttuneet hurjasti. Siinä missä 90-luvun opetussuunnitelmat painottivat sukupuolten välistä tasa-arvoa, 2010-luvulla tultaessa mukaan on tullut myös sukupuolten ja seksuaalisuuksien monimuotoisuus. Opetussuunnitelma kertoo hyvin selvästi, että sukupuolten monimuotoisuus on otettava huomioon biologian opetuksessa.

Samaan aikaan biologian kirjat ovat osittain muuttuneet, toisilla tavoin puolestaan ei. Huomasimme, että sukupuoliin liittyvät stereotyypit ovat ajan mittaan huomattavasti vähentyneet. Vielä 90-luvulla kirjoitettiin siitä kuinka nuoria miehiä kiinnostaa lähinnä seksi ja nuoret naiset ovat huolissaan ruokavaliostaan. koska muuten lihoavat. Tämän blogin kuvituksena on Maija Karalan piirtämä kaaviokuvamainen esitys siitä, minkälaisia stereotyyppejä etenkin vanhemmissa kirjoissa esiintyi. Viimeisimpien kirjojen stereotyyppien määrä on huomattavan vähäinen.

Kolikolla on kääntöpuolensa: huolestuttavaa on, että sukupuolesta ylipäänsä puhutaan vähemmän. Osittain tätä muutosta selittää uuden oppiaineen terveystiedon ja biologian välinen rajankäynti siinä mitkä aihepiirit kuuluvat terveystietoon ja mitkä biologiaan. Seksuaalisuus on nykyään valtaosin terveystiedon puolella käsiteltävää ainesta, kun taas sukupuolisuus jakautuu molempiin.

Ongelma on nykyisin usein kritisoitu siiloutuminen: kun biologia ottaa näkökulmakseen vain lisääntymisen, se tekee naisista äitejä ja miehistä siittiösyöksyjä. Sukupuolen pohdinnalle biologialla olisi paljon annettavaa. Biologian keskeinen teema on monimuotoisuus, joten olettaisi, että sukupuolen moninaisuus solahtaisi sekaan luontevasti.

Biologian oppikirjojen tyypillinen tapa kiertää vastuuta on puhua biologisesta ja psykologisesta tai sosiaalisesta sukupuolesta. Tällä perustellaan tilannetta, että biologian rooteliin kuuluu siittiöt ja munasolut, penikset ja vaginat, ja todellinen monimuotoisuus sitten lymyää korvien välissä, joka puolestaan kuuluu jonkun muun oppiaineen vastuulle. Korvien välikin on kuitenkin biologiaa.

Sukupuolten biologia heijastelee laajempaa koulubiologian ongelmaa, jossa oppiaine on aika kaukana biologiasta luonnontieteenä. Koulussa biologiset seikat esitetään lopullisena varmuutena, eikä itse tieteelliselle menetelmälle, pohdinnalle ja kritiikille jää tilaa. Tämä mahdollistaa sen, että öyhöt voivat netin keskustelupalstoilla kirjoitella, että kyllähän jo koulun biologian tunnilla opittiin, että ihminen on joko mies tai nainen, ja miehillä on penis ja naisilla vagina. Niin opittiinkin ja se on ongelma, koska se ei vastaa biologista todellisuutta.

Seuraava ongelma tietenkin on, että jos sukupuolesta pitäisi puhua enemmän, niin mitä siitä pitäisi puhua. Sukupuoli on yksi ihmisen luomista käsitteistä siinä kuin mikä tahansa muunkin ja sen käyttökelpoisuus tieteellisenä terminä riippuu siitä, että kuinka hyödyllinen se on hahmottamaan ja järjestämään todellisuutta. Monimuotoisuuden esiintuominen ja sukupuolen biologian eri tasot lähtien geeneistä, sukusoluista, sukuelimistä, hormoneista ja päätyen sukupuoliseen identiteettiin pitäisi olla tästä näkökulmasta ydinainesta.

Biologian opetuksen perusongelma on suorastaan ikoninen: jokaisessa ihmisbiologian kirjassa on tietenkin sivu, jossa on vierekkäin miehen ja naisen sukuelimet. Kaavakuvat lähtökohtaisesti luovat mielikuvan binäärisestä ja lukkoon lyödystä rakenteesta. Kaaviokuvat eivät ole ongelmallisia pelkästään sukupuolen monimuotoisuuden vaan myös sukuelinten monimuotoisuuden suhteen: emme ihan oikeasti tiedä minkälaista monimuotoisuutta esimerkiksi vaginoiden rakenteessa on. (Penikset tunnetaan paremmin, koska niiden mittailussa on pidemmät perinteet.)

Oppikirjojen kriittinen lukeminen on tietenkin täysin mahdollista oppilaille. Merkittävä tekijä on, kuinka paljon opettaja kannustaa tähän kriittiseen lukemiseen. Hyvä opettaja voi kääntää oppikirjan puutteet voitoksi – ja passiivisempi opettaja voi jättää liian paljon oppikirjan vastuulle.

Biologia on sikäli hieno oppiaine, että se on intiimi ja lähellä oppilaiden arkielämää – tai ainakin sen pitäisi olla. Sukupuolen biologian ymmärtäminen voi parhaimmillaan auttaa oppilaita tajuamaan omaa kehoaan ja sen toimintaa merkityksellisemmin.

Kommentit (18)

Arthur
1/18 | 

Mielenkiintoista luettavaa! Tietysti professori on luultavasti maailman tärkein tehtävä, mutta uskon, että kaikkien opiskelijoiden kriittisillä näkemyksillä on myös paljon merkitystä !

Sukupuoli on binäärinen asia.
2/18 | 

No jos elimissä on jotain eroja, ei se tee uusia sukupuolia. Syntyyhän ihmisiä, joilla on ylimääräisiä sormia tai varpaita, mutta eivät ne silti ole jotain muuta sukupuolta. Sama sukupuolielinten kanssa. Kehuttshäiriöitä valitettavasti sattuu.

Vierailija
3/18 | 

Opetin laajemmin, mutta jotkut kyseenalaistivat, koska ei lukenut kirjassa. Vanhempien näkemykset heijastuvat tunneillekin.

Käyttäjä23085
Liittynyt10.6.2020
Viestejä3
4/18 | 

Sukupuoli on binäärinen asia. kirjoitti:
No jos elimissä on jotain eroja, ei se tee uusia sukupuolia. Syntyyhän ihmisiä, joilla on ylimääräisiä sormia tai varpaita, mutta eivät ne silti ole jotain muuta sukupuolta. Sama sukupuolielinten kanssa. Kehuttshäiriöitä valitettavasti sattuu.

No ei muuten  ole ns. "binäärinen asia". Ihan paljon uutisointia ovat aiheuttaneet sekä australialainen mestariuimari että Etelä-Afrikkailainen olympiavoittaja juoksija, jotka on geenitestin mukaan tuomittu miehiksi ja heiltä estetty naisten sarjassa kilpailu.

Vaikka siis he molemmat ovat syntyneet kasvaneet ja eläneet naisina ja heillä on todistetusti ollu koko ikänsä naisen sukuelimet syntymästä saakka. Tosin he ovat lisääntymiskyvyttömiä juurikin sen heillä olevan geneettisen poikkeaman vuoksi.

Joten sukupuoli ei ole mikään binääärinen asia, vaan jotain muuta, koska ihmisiä syntyy myös muilla geeniyhdistelmillä kuin XY tai XX, eivätkä ainakaan kaikki  XY:t ole miehiä. En ole ihan varma, nutta muistaakseni nämä mainitsemani urheilijat kantoivat jotain erikoista geeniyhdistelmää olikohan se XXY tai jotain muuta erikoista? Lisäksi tiedän naisen, joka on syntynyt naiseksi, mutta jonka geenit ovat muotoa XY, eli hänen oikeasti pitäisi olla mies, mutta hän syntyi ja on elänyt naisena yli 45 vuotta.. Tuo erikoisuus paljastui lapsettomuustutkimuksissa.

Vierailija
5/18 | 

"vaan jotain muuta, koska ihmisiä syntyy myös muilla geeniyhdistelmillä kuin XY tai XX, eivätkä ainakaan kaikki XY:t ole miehiä. En ole ihan varma, nutta muistaakseni nämä mainitsemani urheilijat kantoivat jotain erikoista geeniyhdistelmää olikohan se XXY tai jotain muuta erikoista? Lisäksi tiedän naisen, joka on syntynyt naiseksi, mutta jonka geenit ovat muotoa XY, eli hänen oikeasti pitäisi olla mies, mutta hän syntyi ja on elänyt naisena yli 45 vuotta.. Tuo erikoisuus paljastui lapsettomuustutkimuksissa."

Intersukupuoliset ovat binäärisessä sukupuolen konseptissa koska jokaikinen kuuluu jompaan kumpaan sukupuoleen. Klienerfelt koskee vain miehiä, turner vain naisia, XY-naiselta puuttuu sry tai joku muu geenialue, joten ei ikinä kehity miehen fenotyyppiin, on kuitenkin nainen ja kokevat olevansa naisia.
99,98%miehistä ja naista ovat ihan ensivilkaisulla todettavissa jompaankumpaan sukupuolwwn, intersukupuolisten sukupuoli määritetään.
Ei erilaiset vaginat tai erilaiset penikset tee kenestäkään toista sukupuolta.
Ja ihmisellä ei ole munasolun ja siittiön välimuotoa, ihmisellä on vain kaksi sukupuolta kuten kaikilla muillakin nisäkkäillä. Lisääntymiskyvytön ihminen ei ole uusi sukupuoli.

Biologia on totta. Gerder on s...
6/18 | 

"Opetin laajemmin, mutta jotkut kyseenalaistivat, koska ei lukenut kirjassa. Vanhempien näkemykset heijastuvat tunneillekin."
Mitähän ihmettä opetit?
Että koska matti tuntee olonsa maijaksi on se joku "todiste" "sukupuolen moninaisuudesta" Sukupuolia ON vain kaksi.
Onneksi sinulla on älykkäitä oppilaita jotka eivät syö suoltamaasi genderpskaa.
Kenenkään sukupuoli ei muutu vaan pysyy alkiosta hautaan samana, ihmiset eivät ole vuokkokaloja!

Vierailija
7/18 | 

"olympiavoittaja juoksija, jotka on geenitestin mukaan tuomittu miehiksi"

Jos henkilöllä on kehonsisäiset kivekset tuuttaamassa testosteronia, niin kyllä hän on mies, vaikka kulttuurissaan on ollut helpompi kasvattaa poika tyttönä, jos on kehittymättömät sukupuolielimet. Miestyyppisen puberteetin läpikäyneet henkilöt eivät kuulu naisten kilpaurheiluun.

Vierailija
8/18 | 

"Kaavakuvat lähtökohtaisesti luovat mielikuvan binäärisestä ja lukkoon lyödystä rakenteesta. Kaaviokuvat eivät ole ongelmallisia pelkästään sukupuolen monimuotoisuuden vaan myös sukuelinten monimuotoisuuden suhteen: emme ihan oikeasti tiedä minkälaista monimuotoisuutta esimerkiksi vaginoiden rakenteessa on. (Penikset tunnetaan paremmin, koska niiden mittailussa on pidemmät perinteet.)"

Onko siis miehillä tapana mittailla peniksiä? Miksi?
Peniskateutta?
Ja eikö aivelo tiedä että vaginan mittailu on hieman turhaa, se kun muotoutuu ja venyy ihan luonnostaan, miten muuten sieltä syntyisi lapsi. Ihan myötähäpeä tulee näistä aiveon turautuksista, ettäkö naisten erikokoiset vaginat olisi jokin todiste jostain "sukupuolen moninaisuudesta" 🤦🏼🤦🏼🤦🏿‍♀️🤦🏿‍♀️Kertoo hyvin että aivelolla ei ole mitään tajua biologiasta ja nisäkkäistä.
Nainen on nainen ja mies on mies. ja intersukupuoliset eivät ole mikään todiste "sukupuolen monimuotoisuudesta" vaan he ovat ihan miehiä ja naisia. Hermafrodiitteja ei ole ihmisillä olemassa. Sitäpaitsi sen sanan käyttö intersukupuolisista on loukkaavaa.
Vika sukupuolen kehityksessä ei ole mikään "sukupuolen moninaisuus" se on vain vika sukupuolen kehityksessä.
Ihmiset voivat olla monenmuotoisia mutta he ovat erilaisia ihmisiä ei mitään sukupuolen moninaisia. Koko muusuus käsite on naurettava koska kaikilla on biologinen sukupuoli. Muuten ei ole ihminen, vaan kone.

Vierailija
9/18 | 

Sukupuolen binaarisuus ihmislajilla on ehkä vakaimpia piirteitä, mitä on  ihmislajilla löydettävissä.  Peruskoulussa opetetaan myös, että kaikilla ihmisillä on pää ja ihmiset seisovat kahdella jalalla eikä tämä käsitys muutu miksikään siitä, että korkeakoulussa opit mitkä tekijät säätelevät pään ja raajojen kehitystä ihmisellä ja minkälaisia poikkeamia pään ja raajojen kehityksessä voi ilmetä sikiövaiheessa ja mistä syystä.  Sukupuolen binaarisuus on melkein yhtä vakaa ominaisuus kuin se, että jokaisella tähän maailmaan syntyvällä lapsosella on pää. Ja se että jollakin on pidemmät raajat kuin toisella ei myöskään poista sitä faktaa, että ihmislajille on äärimmäisen tyypillistä neljän raajan kehittyminen. Pitäisikö lapsukaisille tosiaan kertoa myös raajojen pituuden moninaisuudesta oikein biologian kirjassa alleviivaten, koska he ovat vähän liian jälkikättöisiä hahmottamaan luonnostaan empiiiristen havaintojensa pohjalta,  että ihmisen anatomia on osittain myös yksilöllinen ominaisuus eikä kaikki ole samasta muotista tehtyjä? Ihmisten älykkyyden ja ymmärryskyvyn suunnaton halveksunta mielestään fiksujen  ihmisten keskuudessa ei  kyllä anna hyvää kuvaa ideologiasta, jonka varjolla sitä harjoitetaan. 

Käyttäjä23085
Liittynyt10.6.2020
Viestejä3
10/18 | 

Vierailija kirjoitti:
"vaan jotain muuta, koska ihmisiä syntyy myös muilla geeniyhdistelmillä kuin XY tai XX, eivätkä ainakaan kaikki XY:t ole miehiä. En ole ihan varma, nutta muistaakseni nämä mainitsemani urheilijat kantoivat jotain erikoista geeniyhdistelmää olikohan se XXY tai jotain muuta erikoista? Lisäksi tiedän naisen, joka on syntynyt naiseksi, mutta jonka geenit ovat muotoa XY, eli hänen oikeasti pitäisi olla mies, mutta hän syntyi ja on elänyt naisena yli 45 vuotta.. Tuo erikoisuus paljastui lapsettomuustutkimuksissa."

Intersukupuoliset ovat binäärisessä sukupuolen konseptissa koska jokaikinen kuuluu jompaan kumpaan sukupuoleen. Klienerfelt koskee vain miehiä, turner vain naisia, XY-naiselta puuttuu sry tai joku muu geenialue, joten ei ikinä kehity miehen fenotyyppiin, on kuitenkin nainen ja kokevat olevansa naisia.
99,98%miehistä ja naista ovat ihan ensivilkaisulla todettavissa jompaankumpaan sukupuolwwn, intersukupuolisten sukupuoli määritetään.
Ei erilaiset vaginat tai erilaiset penikset tee kenestäkään toista sukupuolta.
Ja ihmisellä ei ole munasolun ja siittiön välimuotoa, ihmisellä on vain kaksi sukupuolta kuten kaikilla muillakin nisäkkäillä. Lisääntymiskyvytön ihminen ei ole uusi sukupuoli.

Olipas mielenkiitoinen näkemys, mutta mille faktalle se perustuu, ja mitä faktaa ja tieteellisiä todisteita sinulla olisi nhäkemyksesi tueksi? Eikö mitään? Niin ainakin luulen.

Nimittäin olymnpiakomitea määritteli tämän naisen siis "ei naiseks"i geenitestin ja asiantuntijiden alusuntojen lausuntojen perusteella. Asiasta valitettiin vetoomustuomioistuimeen, mutta valitus ei mennyt läpi, koska geneettiseti hän ei ollut nainen, vaan jotain muuta. Hän ei päätöksen mukaan myöskään ollut mies koska hänen fysiologiansa ei ole miehen. SItä miten tuohon päätökseen päädyttiin en tiedä, koska en ole biologi, enkä ole lukenut päätöksen perusteluissa käytettyjä dokumentteja, vain itse päätöksen.

En tiedä vielä'kö prosessi on käynnissä, mutta tämä henkilö on siis teteen perusteella "ei nainen", mutta hän ei ole myöskään mies. Tämä "nainen" on siis syntynyt naiseksi ja käsittääkseni tuntee itsensä naiseksi ja tietääkseni elää normaalia naisen elämää miehen kanssa, mutta tieteen valossa ja olympiakomitean päätölksellä hän ei ole "nainen".

Joten missä on se binäärisyys sukupuolissa? Jos olisi valla binärisyyys, niin silloin kaikki naiseksi syntyneet ja naisen sukupuolielimet omaavat henkilöt voisivat kilpailla täysin vapaasti naisina kaikissa urheilulajeissa, kuten uinnissa ja pitkänmatkan juoksussa.

Sillä perusteella kaikenlainen puskista huutelu ja öyhöttäminen sukupuolisuuden binäåärisyydestä näyttäytyy minusta lähinnä huvittavalta, jos ei ole asialle esittää mitään teiteellisesti päteviä faktapohjaisia perusteluja.

Vierailija
11/18 | 

nii sitä näin miehenä ainakin kiinnostaa nämä 90 luvulla opetetut asiat.kiinnosti jo ennen ku menin kouluun

Amos
12/18 | 

Jos sukupuoli määräytyy biologiassa siittiö- tai munasolujen perusteella, on todella erikoista yrittää väittää, että intersukupuolinen jolta nämä ominaisuudet puuttuvat ovat silti miehiä ja naisia. Ei tuossa ole logiikan häivääkään.

Sukupuolia voi olla sukusolujen suhteen kaksi, mutta tällöin ihmiset joilla ei ole kumpiakaan eivät ole kumpaakaan sukupuolta.

Seksuaalinen viehätys ja suuntautuminen taas ovat paljon monimutkaisempia asioita, ne kun eivät perustu vain sukusoluihin joita emme edes näe vaan myös sekundaarisiin sukupuolipiirteisiin. Esimerkiksi minä homoselsuaalisena miehenä en ole kiinnostunut transnaisesta jolla on penis, vaikka hänen sukupuolensa kuinka olisi sukusolujen suhteen mies. Sen sijaan olen kiinnostunut transsukupuolisista miehistä, jotka näyttävät miehiltä ja joilla on sukuelinkirurgia tehtynä. Tiedän myös heteroseksuaalisia naisia jotka seurustelevat transsukupuolisten miesten kanssa.

En tarvitse raivoisia terf-aktivisteja möykkäämään puolestani mistään, kiitos vain. Kukaan ei ole pakottamassa minua mihinkään homona sen enempää kuin kukaan on pakottamassa miehiä seurustelemaan lihavien, pienirintaisten naisten kanssa, vaikka siitä on jaksettu iän kaiken marmattaa.

john
15/18 | 

Thank you so much for letting me express my feelings about your post. You write every blog post so well. Keep the hard work going and good luck. Hope to see such a beneficial post ahead too. Thanks again for sharing this with us and stay blessed 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia. Kuva: daveparker / Wikimedia Commons
 

Omituisin argumentti sille, ettei kouluissa pitäisi puhua sukupuolen moninaisuudesta, on hämmentymisargumentti. Sen mukaan sukupuolen moninaisuudesta puhuminen sekoittaa lasten päät, eivätkä lapset enää tiedä mitä sukupuolta ovat! Tämän logiikan mukaan transsukupuolisuudesta puhuminen houkuttelee viattomat pojat ja tytöt sukupuolettomaan limboon, jossa lapsen psyykkinen kasvu häirintyy ja ties mitä ongelmia ratkotaan terapiassa pitkälle aikuisuuteen.

Tämä on tietenkin puhdasta soopaa.

Harmillista on, että asiasta on kuitenkin hyvin vähän tutkimusta. Lasten sukupuoli-identiteetin kehityksen pitkäaikainen seuraaminen on vaikeaa, etenkin koska transsukupuolisuuden tai edes sukupuoliepätyypillisyyden hyväksyminen lapsissa on ollut viime vuosikymmeninä melko vähäistä.

Sanaston selvityksenä: Transsukupuolinen tarkoittaa sitä, että yksilö identifioituu kokonaan tai osittain eri sukupuoleen kuin mihin hänet on syntymässä määritelty. Cissukupuolinen on tämän vastakohta: syntymässä määritelty sukupuoli vastaa yksilön identiteettiä. Muunsukupuolinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti on jotain muuta kuin yksiselitteisesti mies tai nainen. Sukupuoliepätyyllinen puolestaan tarkoittaa käyttäytymistä tai sukupuolen ilmaisua tavalla, jota ei pidetä syntymässä määritellylle sukupuolelle tyypillisenä. Jos henkilön käytös tai sukupuolen ilmaisu on sukupuoliepätyypilllinen, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö olisi välttämättä trans- tai muunsukupuolinen.

Washingtonin yliopisto professori Kristina Olson on kuitenkin viisi vuotta sitten käynnistänyt pitkittäisen tutkimuksen, jossa on tarkoitus seurata yli 350 sukupuoliepätyypillistä lasta jopa kahdenkymmenen vuoden ajan aikuisuuteen.

Tutkimushanke on jo viiden vuoden aikana tuottanut paljon tietoa, joka on tarkemmin ajateltuna melko itsestään selvää, mutta silti hyvinkin tarpeellista. Tutkimusryhmä on selvittänyt 5-12-vuotiaiden translasten sukupuoli-identiteettiä erilaisten testien kautta, ja lopputuloksena translapset eivät eronneet mitenkään cislapsista. He identifioituivat aivan yhtä selkeästi sukupuoleensa kuin cislapsetkin. Transsukupuolisuus ei siis johdu ”hämmennyksestä”, vaan selkeästä ja melko pysyvästä identifikaatiosta.

Ryhmä on myös selvittänyt, että translapset eivät ole sen masentuneempia kuin cislapset, mutta kärsivät hieman enemmän ahdistuneisuudesta.

 

Uusimmassa tutkimuksessaan ryhmä on vertaillut sukupuoliepätyypillisesti käyttäytyviä tai sukupuoltaan ilmaisevia lapsia ja tarkastellut kuinka monet heistä ovat sosiaalisesti korjannut sukupuoltaan eli tehnyt sosiaalisen transition. (Suomeksi käytetään molempia termejä, valitsin tässä tekstissä transition.)

Lapset eivät voi korjata sukupuoltaan juridisesti saati kirurgisesti, mutta he voivat siirtyä elämään kokemaansa sukupuolta ulkoisin merkein, kuten muuttamalla nimeään, ulkonäköään tai esimerkiksi vaatetusta. Tutkimuksessa tutkijat käyttivät kriteerinä sosiaalisesta transitiosta sitä, että lapset olivat vaihtaneet pronominia, joilla heihin viitataan. Englannin kielessä tämä tietenkin on merkittävä muutos, kun esimerkiksi aiemmin maskuliinilla he-pronominilla viitattu lapsi toivoo itsestään käytettävän ennemmin feminiiniä, she-pronominia.

Tutkimuksen tulokset olivat suhteellisen selviä: mitä sukupuoliepätyypillisemmät tulokset testeistä lapsi sai, sitä todennäköisemmin hän kävi läpi sosiaalisen transition. Transition läpi käyneet eivät eronneet cissukupuolisista, eivätkä jo tutkimuksen alussa transsukupuolisina eläneistä transsukupuolisista sukupuolensa edustajista. Vaikuttaa siltä, että mitä nuorempana transitio tehdään, sitä todennäköisemmin lapsi tulee aikuisenakin identifioitumaan transsukupuoliseksi.

Mielenkiintoinen havainto oli myös, että sosiaalisen korjauksen läpi käyneet olivat yhtä sukupuoliepätyypillisiä ennen ja jälkeen transition. Nimen, sukupuolipronominin, vaatetyylin tai hiusten leikkauksen muuttaminen ei siis vaikuta lapsen sukupuoli-identiteettiin.

Transsukupuoliset lapset eivät siis ole hämmentyneitä, vaan heidän päätöksensä vaikuttaa olevan vakaan, pitkäaikaisen harkinnan tulos, joka ei muuta heidän sukupuoli-identiteettiään. Aikaisemmasta tutkimuksesta tiedetään, että jo 3-5 –vuotiailla voi olla johdonmukainen transsukupuolisuuden suuntaan kehittyvä identiteetti. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sukupuoli-identiteetti voi muuttua myöhemminkin, mutta merkittävä osa transsukupuolisista tuntuu olevan transsukupuolisia koko elämänsä.

Vanhemmat ovat tietenkin keskeisiä portinvartijoita ja toisaalta lapsen sosiaalisen transition mahdollistajia. Yhteiskunnassamme on helpompaa olla cissukupuolinen kuin transsukupuolinen ja lasten pitää usein ensimmäisenä vakuuttaa omat vanhempansa transsukupuolisuudestaan. Joskus tämä on helpompaa ja joskus vaikeampaa.  

Tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että vanhempien huoli voi olla turhaa: koska lapsen sosiaalinen transitio ei muuta lasta, sitä ei ole myöskään syytä pelätä. Se ei aseta lasta millekään tietylle kehityskululle. Se ei hämmennä lasta. Se ei sanele lapsen tulevaisuutta. Sosiaalinen transitio vaikuttaa olevan vahvasti lapsen oma päätös.

Kannattaa huomata, että tutkimukseen mukaan tulleet perheet ovat tulleet mukaan omasta aloitteestaan. Voinee siis olettaa, että näissä perheissä lapsen transsukupuolisuuteen ei todennäköisesti suhtauduta negatiivisesti, vaikkakin kokemus voi tietenkin olla joissain perheissä hämmentävä. Perheissä on siis annettu lasten ilmaista sukupuoltaan suhteellisesti vapaammin kuin keskimäärin kaikissa perheissä.

Tutkimus myös mittaa sukupuolisuutta janalla maskuliinisesta feminiiniseen, mikä tietenkin herättää kysymyksen, että miten muunsukupuoliset lapset sopivat tähän joukkoon. Osa heistä varmasti istuu janan keskivaiheille, mutta kaksiulotteinen tarkastelu tapa varmasti menettää osan sukupuolisesta moninaisuudesta. Tässä tutkimuksen pitkäaikaisuus on varmasti hyöydyksi: aikuiset osaavat varmasti sanoittaa omaa sukupuolisuuttaan monipuolisemmin kuin lapset ja muunsukupuolisuus saadaan helpommin näkyviin tutkimusaineistossa.

 

Kokonaisuutena tulokset vaikuttavat vihjaavan hyvin vahvasti, että sukupuolisuuden tunne on synnynnäinen samassa mielessä kuin seksuaalinen suuntautuminenkin on. Lapsi ei opi sukupuoltaan siinä mielessä, että lapsi katsoo jalkojensa välissä olevaa elintä ja totea sen perusteella olevan poika tai tyttö, vaan sukupuoli-identiteetti on tästä erillinen kehittyvä kokonaisuus. Se mikä vaikuttaa sukupuoli-identiteettiin on vielä heikosti tunnettu, mutta ainakin monimutkaiset geneettiset ja kehitysbiologiset mekanismit ovat mukana.

Jari Sinkkonen on haastatteluissaan sanonut, että kasvatus ei pysty tekemään ihmeitä: "Ylipäätään puhe siitä, että kasvatus olisi jokin kaikkivoipa keino ohjata lasta haluttuun suuntaan ei ole totta. Ei edes kaikkein hyvää tarkoittavinkaan kasvatus voi hallita lasta, sillä lapsi kasvaa niin kuin kasvaa."

Sinkkonen on tässä oikeassa: kasvatuksella tuskin pystytään vaikuttamaan lapsen sukupuoleen, ja tutkimuksen perusteella näyttää, että lapsi kasvaa niin kuin kasvaa. Aikuisilla on kuitenkin mahdollisuus antaa lapselle rauha kasvaa siinä sukupuolessa, jossa lapsi kokee olevansa. Se vaikuttaa olevan lasten mielenterveyden kannaltakin paras vaihtoehto.

Kommentit (14)

Ida
2/14 | 

Anteeksi pari kohtaa jäi epäselväksi.

"Vaikuttaa siltä, että mitä nuorempana transitio tehdään, sitä todennäköisemmin lapsi tulee aikuisenakin identifioitumaan transsukupuoliseksi" -> tarkoitatko tällä sukupuoliepätyuppilliseksi vai muuttuvatko sukupuoliepätyypilliset lapset transukupuolisiksi aikuisuudessa?

Toinen kohta: "Mielenkiintoinen havainto oli myös, että sosiaalisen korjauksen läpi käyneet olivat yhtä sukupuoliepätyypillisiä ennen ja jälkeen transition. Nimen, sukupuolipronominin, vaatetyylin tai hiusten leikkauksen muuttaminen ei siis vaikuta lapsen sukupuoli-identiteettiin." -> tarkoittaako tämä sitä että jos syntymässä pojaksi määritelty lapsi käyttäytyy kuin tyttö ja käyttää itsestään tyttö sanaa hän silti käyttäytyy epätyypillisesti tytöksi vai sitä että hän edelleen itse määrittää itsensä sukupuoliepätyypilliseksi? Vai mitä?

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä219
3/14 | 

Ida kirjoitti:

"Vaikuttaa siltä, että mitä nuorempana transitio tehdään, sitä todennäköisemmin lapsi tulee aikuisenakin identifioitumaan transsukupuoliseksi" -> tarkoitatko tällä sukupuoliepätyuppilliseksi vai muuttuvatko sukupuoliepätyypilliset lapset transukupuolisiksi aikuisuudessa?

Mitä sukupuoliepätyypillisempi lapsi, sitä todennäköisemmin tulee identifioitumaan transsukupuoliseksi. Samaten mitä sukupuoliepätyypillisempi, niin sitä aiemmin sosiaalinen transitio vaikuttaa tapahtuvan. Sukupuoliepätyypillisyys ei sinänsä ole identiteetti.

Ida kirjoitti:
Toinen kohta: "Mielenkiintoinen havainto oli myös, että sosiaalisen korjauksen läpi käyneet olivat yhtä sukupuoliepätyypillisiä ennen ja jälkeen transition. Nimen, sukupuolipronominin, vaatetyylin tai hiusten leikkauksen muuttaminen ei siis vaikuta lapsen sukupuoli-identiteettiin." -> tarkoittaako tämä sitä että jos syntymässä pojaksi määritelty lapsi käyttäytyy kuin tyttö ja käyttää itsestään tyttö sanaa hän silti käyttäytyy epätyypillisesti tytöksi vai sitä että hän edelleen itse määrittää itsensä sukupuoliepätyypilliseksi? Vai mitä?

Aah, tästä suunnittelin lauseen lisäämistä, mutta epäilin, että se olisi vielä sotkenut enemmän: transtytöt ja cistytöt eivät tilastollisesti eroa toisistaan sukupuoliepätyypillisyyden suhteen (- siis ovat yhtä tyypillisiä), eivätkä transition läpi käyneet ennen transitiotakaan eronneet näistä.

Pertti_S
4/14 | 

Tuskin ne lapset mitään seksuaalisuussukupuolia miettii. Kattovat vaan että toisilla on pippelit ja toisilla pimpit. Pippelityyppejä kutsutaan pojiksi ja pimppityyppejä tytöiksi. Jos on jotai muuta ni sit kutsutaan muuksi. Seksuaalisuus opitaan sitten myöhemmin ja tuskin edes olisi outoa, että Pekka tykkää Penasta, jos ei sitä lapselle erikseen kerrottaisi.

nikokristiina
6/14 | 

Älyttömän mukavaa transihmisenä lukea kerrankin asiallisesti ja positiivisesti transsukupuolisuutta käsittelevä kirjoitus.

Jussi 23
7/14 | 

350 seurattavan otanta ei riitä lähellekään tieteelluseksi titkinutkimukseksi. Siis tehtyjen johtopäätösten lähteeksi. Kolminkertaisen tulisi olla

Vierailija
8/14 | 

Kiitos asiallisesta ja hyvästä artikkelista. Oma lapseni on alkuaikojen päättäväisestä vastustuksestamme) huolimatta ollut aina päättäväisesti trans.

hämmentynyt
9/14 | 

Hei,

tämä hämmentymisargumentti on kyllä köykäinen, mutta ei se täysin hakoteillä ole. Nähdäkseni ongelma kun on siinä, että aina ei ole selvää, mitä sukupuolella oikeastaan tarkoitetaan. Nyt menee iloisesti sekaisin biologinen sukupuoli, sosiaaliset sukupuoliroolit ja sukupuoli-identiteetti. Sukupuoli-identiteetti toki liittyy sekä biologiaan (suhde kehoon) että siihen, miten näkee ja kokee nuo sosiaaliset roolit.

Jos sitten lapsille aletaan puhua sukupuolen moninaisuudesta, niin mistä oikeastaan puhutaan?

Puhutaanko intersukupuolisista, eli siitä, että biologisessakin sukupuolessa on variaatioita? Tämä lienee kaikille ok? Ei se uhkaa tai muuta sitä, että ihminen on suvullisesti lisääntyvä eläin, eli siinä mielessä binaarinen. Mutta tämä on vain biologiaa, ja sillä pitäisi olla sosiaalisesti vain tietyissä asioissa merkitystä! (Kuukautiset ym, lisääntymiseen liittyvät asiat, kehojen erilaisuus: urheilussa jako miehiin ja naisiin biologian perusteella on järkevää, vaikka intersukupuolisten asema onkin hankala.)

Tai puhutaanko siitä, että tytöille tyypilliset tai pojille tyypilliset jutut ovat sosiaalisia rooleja, niitä ei tarvitse noudattaa, niitä voi rikkoa ja tehdä toisin, eikä niiden perusteella saa kiusata, niin tässä ei liene kenellekään ongelmaa?

Mutta jos sen perusteella, kuinka tyypillinen suhteessa sukupuolirooleihin on, aletaan puhua niin, että "Mikko kun tykkää tyttöjen jutuista, niin Mikko voikin itse asiassa olla tyttö" - niin tämähän on hämmentävää. Miksi leikit, vaatteet ym. täytyy yleensäkään sukupuolittaa? Miksi Mikko ei vain voi tehdä tyypillisesti ns. tyttöjen juttuja?

Tällainen ajattelu (että Mikko onkin ehkä tyttö) ylläpitää ajatusta biologisesta essentialismista (että biologia määrää persoonan/kiinnostuksen kohteet ja tässä Mikon kohdalla on vain joku ikään kuin biologinen variaatio..). 

Miksi emme voisi vain vähentää asioiden kategorisointia tyttöjen ja poikien jutuiksi? Miten puhut lapselle sukupuoli-identiteetistä ilman, että samalla tulet vahvistaneeksi sukupuolirooleja? Eikö sukupuoliroolit tulisi purkaa?

Mitä yleensäkin tarkoittaa "ilmaista sukupuoltaan"?

Kyllähän tässä on hämmentävää puhetapaa kerrakseen..

Nainen joka tekee mitä haluaa
10/14 | 

Samaa mieltä: biologinen sukupuoli, sosiaaliset sukupuoliroolit ja sukupuoli-identiteetti ovat osin eri asioita. Miksi niin kovasti pitää sukupuolistaa asioita?Biologisesti nainen joka tykkää rassata autoja ja käydä metsästämässä, pukeutua miesten(kin) vaatteisiin tai tekee jotain muuta maskuliiniseksi määriteltyä asiaa, voi olla sukupuoli-ideniteetiltään täysin nainen, joka on tehnyt elämänsä valinnat omista intresseistään käsin. Sukupuoliroolin rikkominen on vapautta ja voi olla täysin tietoista, jos ahtaat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset roolit ärsyttävät. Ja tämä on hyvin tavallista että näin käy.
Lapselle samaa sukupuolta oleva kaveri on tärkeä, ja hän hämmentyy jos aikuinen tulee saarnaamaan että on ok että Matti tykkää Pekasta.
On ehdottoman tärkeää että lapsi ja aikuinen saa itse määritellä oman identiteettinsä oman kehittymisen sä mukaan.ilman että joka asiaa, harrastusta ja väriä sukupuolistetaan.
Transitio? Kuulostaa siltä että jollekulle tehdään " transitio". Mitäs jos annettaisiin kunkin yksilön kasvaa omaksi itsekseen omaa polkuaan. Jokainen itse tuntee mitä on, ja tämäkin saattaa vaihdella.

Tieto on taitoa
11/14 | 

Soopaa koko juttu. Geneettinen perimä ja perimätieto pohjautuu ainoastaan selvinneiltä ihmisiltä. Viisaus on opittua ja sen pitäminen on selviytymisen edellytys. Sairaudet pyrkivät myös leviämään sillä se on sairauden edellytys. Tästä syystä sairaat pitää eristää silloin kun he yrittävät levittää sairautta tavalla tai toisella. Jos yhteiskunta alkaa sairastelemaan se tuhoutuu sisältäpäin.

Vierailija
13/14 | 

"Soopaa koko juttu. Geneettinen perimä ja perimätieto pohjautuu ainoastaan selvinneiltä ihmisiltä. Viisaus on opittua ja sen pitäminen on selviytymisen edellytys. Sairaudet pyrkivät myös leviämään sillä se on sairauden edellytys. Tästä syystä sairaat pitää eristää silloin kun he yrittävät levittää sairautta tavalla tai toisella. Jos yhteiskunta alkaa sairastelemaan se tuhoutuu sisältäpäin."

Jos nyt viertaat trans-ihmisiä sairauteen, niin huomioippa, että suuttin osa ihmiskunnan historiasta on täysin erilaista olosuhteiltaan, kuin viimeiset 40 vuotta. Argumenttisi ei riitä oikein mihinkään.

Toisekseen trans-sukupuolisia on ollut pitkin historiaa heimoissa ja joka mantereella, eli argumenttisi on jopa todella heikko.

Vierailija
14/14 | 

Juttu vastaa täysin lapseni elämänkulkua. Minua hämmentää se, miten paljon muiden sukupuoli hämmentää aikuisia.

Transsukupuolisuus on yksi ominaisuus muiden joukossa, maailmaan mahtuu. Toivoisin, että maailmassa olisi leveä tie kulkea kaikille niille, jotka eivät aiheuta pahaa toisille. Etenkin lapsille.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014