Kirjoitukset avainsanalla ekologia

Ultraviolettisterilisaatio laminaarikaapissa. Kuva: Orla Keogh / Wikimedia Commons

Viime kuukaudet on pohdittu, miten koronaviruksen leviäminen muuttuu kesän saavuttua. Yleisesti on vihjailtu, että kesällä koronavirusepidemia saattaa hidastua tai jopa kokonaan loppua, koska koska muutkin hengitystiesairauksia aiheuttavat virukset esiintyvät epidemioina talviaikaan ja hiipuvat kesäksi.

Sars-2-koronavirus ei ole kuitenkaan kausi-influenssa tai flunssaa aiheuttava koronavirus – lähinnä koska emme ole aiemmin kohdanneet tätä virusta ja sitä vastaan ei ole olemassa hankittua immuniteettia. Tämä tarkoittaa, että kaikki ihmiset ovat alttiita virukselle. Kun uusi virus leviää, kesäsäät eivät paljon vaakakupissa paina.

Lämpimän sään suojaamattomuus on nyt myös käytännössä todistettu, kun niin Brasiliassa, Kolumbiassa, useissa Yhdysvaltain osavaltioissa kuin Irakissakin tartuntamäärät ovat selkeässä nousussa.

 

Miksi sitten kausi-influenssa ja flunssat esiintyvät kausittain ja ne ovat yleensä yleisimmillään Suomessa juuri lopputalvesta? Sitä ei oikeastaan tiedetä, mutta erilaisia teorioita kyllä riittää!

Kausivaihtelu on tyypillinen ekologinen ilmiö. Monet eri ekologiset vuorovaikutukset johtavat siihen, että populaation dynamiikka johtaa jonkinlaiseen sykliseen vaihteluun. Petojen ja saaliiden väliset syklit ovat yleisesti käytettyjä esimerkkejä, ja etenkin myyräsyklit on suomalaiselle ekologialle klassisin esimerkki. Kun myyrien määrä kasvaa, petojenkin määrä lähtee kasvuun, kun taas petojen yleistyminen romahduttaa myyräkannat, joka puolestaan johtaa petokantojen romahtamiseen. 

Tautiepidemioiden syklisyys johtuu ihmisen ja viruksen välisestä vuorovaikutuksesta. Kun olemme saaneet tartunnan, immuunipuolustuksen hankkiutuu viruksista eroon, emmekä saa heti uutta tartuntaa. Hankitun immuunipuolustuksen puute siis vastaa myyrää ja virus puolestaan petoja. Tartunta johtaa hankitun immuunipuolustuksen syntymiseen, eikä uutta tartuntaa voi saman tiedän saada - myyrä on siis pois pelistä ja pedot katoavat, kun ne eivät enää löydä uusia myyriä. Myyrät kuitenkin palaavat takaisin: flunssaa aiheuttavia koronaviruksia kohtaan syntyy immuniteetti, joka heikentyy jopa vuodessa, yleensä vähintään kolmessa vuodessa, ja influenssavirus puolestaan muuntautuu niin nopeasti, että se voi tartuttaa uudestaan jo seuraavana vuonna.

Kun tätä spesifiä immuniteettia ei ole, ei ole mitään syytä odottaa kausivaihteluakaan. Kausivaihtelu on tullakseen sitten, kun riittävän suuri osa on saanut tartunnan ja keikumme laumasuojan reunoilla.

 

Kausivaihtelun olemassaolo on itsessään suoraviivaista ja ymmärrettävää, mutta epidemiat ajoittuvat samaan vuodenaikaan: talveen. Tämä on eittämätön tosiasia, sillä vuodesta toiseen influenssaepidemia ajoittuu meillä talveen ja eteläisellä pallonpuoliskolla epidemiat esiintyvät heidän talvensa aikana. Lisätukea vuodenaikaisuudelle tulee havainnosta, että tropiikissa ei puolestaan ole selkeää epidemia-aikaa. Päiväntasaajalla influenssaa esiintyy suhteellisen tasaisesti ja matalat epidemiapiikit ovat yleensä meidän kevään ja syksyn aikana. Mitä pohjoisemmas ja etelämmäs mennään, sitä selkeämpiä epidemiapiikit ovat.

Jokin saa siis virukset leviämään helpommin talvella ja heikommin kesällä. Tämän eron ei tarvitse kuitenkaan olla kovinkaan iso! Mitä pienempi ero on, sitä hitaammin taudit asettuvat pandeemisen leviämisen jälkeen selkeään kausikiertoon. Influenssaviruksesta tiedämme, että se asettuu pandemian jälkeen yleensä viimeistään kolmessa-neljässä vuodessa kausi-influenssaksi. Koronaviruksista meillä ei ole yhtä hyvää käsitystä, koska meillä ei ole tietoa aiemmista koronaviruspandemioista.

Kesän vaikutuksista hengitystievirusten leviämiselle on paljon erilaisia ajatuksia, mutta niistä vaikuttavin tuntuu olevan etäisyyksien pito. Talvella ihmiset ahtautuvat enemmän työpaikoille, joukkoliikennevälineisiin ja baareihin, joten virukset leviävät helpommin. Kesällä ollaan ulkotiloissa, lomalla kesämökillä, terasseilla tai pyöräillään. Tällä on vissi vaikutus viruksen leviämiseen. Influenssan suhteen koululaiset ovat erityisen merkittäviä: näyttääkin, että koulujen loma-ajat hidastavat merkittävästi influenssaepidemioiden etenemistä.

Muutkin tekijät vaikuttavat: virukset säilyvät yleensä paremmin kylmässä ja kuivassa ja kuolevat nopeammin lämpimässä ja kosteassa. Tutkimustietoa virusten selviämisestä ilmassa on toisaalta hyvin vähän – suurin osa tutkimuksista kohdistuu pinnoilla eläviin viruksiin. Kylmemmän ilman hengittäminen tuntuu myös altistavan ylemmät hengitystiet infektioille. Näilläkin tekijöillä voi olla oma merkityksensä, mutta tällä hetkellä nämä vaikutukset vaikuttavat pienemmältä.

Auringonvalon suojaavaan vaikutukseenkaan ei kannata luottaa. Laboratorio-olosuhteissa ja esimerkiksi sairaalavälineistön steriloimisessa käytetään ultraviolettisäteilyä. Mikrobien tappamiseen käytettyä UV-C-säteilyä, eli matalan aallonpituuden säteilyä, ei maapallon pinnalle asti pääse. Auringonvalo sisältää UV-A ja UV-B-säteilyä, jotka luultavasti myös pystyvät tappamaan viruksia, mutta huomattavasti hitaammin. Todennäköisesti muut tekijät tuhoavat virukset ilmasta ja pinnoilta helpommin kuin kesäauringon UV-säteily.

 

Kesän ei suojaa koronavirukselta, mutta se tekee helpommaksi koronaturvallisen elämän. Maissa, jotka ovat saaneet koronaviruksen jollain tasolla kuriin, on nyt hyvät asetelmat kesän aikana entisestään vähentää tapausmääriä ja valmistautua syksyyn. Routa ajaa paitsi porsaan kotiin, myös pienentää fyysisiä etäisyyksiä.

Kannattaa siis nyt nauttia niistä terasseista, kesämökeistä ja piknik-säistä.

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014