Kirjoitukset avainsanalla yhteiskunta

Italialainen parodia eheyttämisterapiasta Milanossa vuonna 2012. Kuva: G.dallorto / Wikimedia Commons

Pori Jazzin toimitusjohtajan valintasekoilun yhteydessä on pinnalle taas noussut eheytys. Aki Ruotsala flirttaili eheytysterapian kannattamisen kanssa KD-nuorten puheenjohtajana vuoden 2011 aikana, ja kun häneltä kysyttiin uudestaan mielipidettä aiheeseen, hän ei oikein osannut ottaa aiheeseen kantaa. Lopputuloksena Ruotsala sai potkut.

Eheytyksen idea on simppeli: ihmisen seksuaalista suuntautumista voidaan muuttaa psykologisella tai hengellisellä terapialla. Eheytyksen taustalla voi olla joko ajatus siitä, että homous on tauti, josta voi parantua, tai käsitys, että homous on käyttäytymisen vinouma, joka jumalan avulla voidaan eheyttää.

Tässä faktalaatikko Aki Ruotsalalle ja muille, joiden on vaikea muotoilla mielipidettään aiheeseen: eheyttämisterapia ei toimi, koska seksuaalisuuttaan ei voi muuttaa terapialla. Pahimmillaan eheyttäminen on hengenvaarallista.

Suomalaisen oikeistokristillisyyden pohjamudista tietenkin nousivat niin räsäset kuin huhtasaaretkin esille. He tuomitsivat kohun syntymisen ja Ruotsalan potkut – uskokaa tai älkää! - fasismina.

 

Homous ei ole ollut sairaus pitkään aikaan. ICD10-tautiluokituksessa on vielä jäljellä diagnoosi ”itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen”, mutta uudemmassa ICD11-luokituksessa siitä on jo luovuttu hyödyttömänä.

Seksuaalinen suuntautuminen on vahvasti synnynnäinen ominaisuus. Nykykäsityksen mukaan lapset syntyvät homoina, heteroina, aseksuaalisina ja kaikkena siinä välistä. Identiteetti voi tietenkin muovautua elämän kuluessa ja käyttäytymisen suhteen voidaan tehdä valintoja, mutta perusbiologia, joka ohjaa sukupuolista kiinnostusta, ei niinkään. Joskin tässä vaikuttaa olevan sukupuoliero: naisten seksuaalisuuden kehitys vaikuttaa joustavammalta.

(Kyllä, tämä on monimutkainen asia. Itse olen sitä mieltä, että se, että haluaa harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa ei vielä tee ihmisestä homoa, koska homous on ennen kaikkea identiteetti.)

Nykyäänkin ympäri länsimaiden  sukupuolisen kiinnostuksensa kanssa kipuilevia nuoria lähetetään kristillisten järjestöjen eheytysleireille. Siellä heille kerrotaan, että he ovat sairaita ja heidän tunteensa ovat väärin.  Hyvän kuvan eheytysterapian käytännöstä saa Antti Pikkasen Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen vuonna 2012 kirjoittamasta jutusta. Tämä ei ole fasisminvastaista toimintaa vaan suoranaista väkivaltaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arviolta 20 000 seksuaalivähemmistöihin kuuluvaa nuorta alistuu eheyttämiselle ennen 18 ikävuottaan (pdf).

”Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä”, Twitterin mölyäjät huutavat. "Arvomaailman perusteella ei saa syrjiä!"  He ovat tietenkin siinä oikeassa. Ei kannata kuitenkaan yllättyä, jos väkivaltaa ihannoiva mielipide ei ole täysin yhteiskuntakelpoinen ja saattaa johtaa seuraumuksiin ja vastalauseisiin.

Pori Jazz toimi nopeasti ja teki mitä voi ratkaistakseen oman kriisinsä. Toivottavasti kuitenkin aiheesta keskustelu jatkuu. Seksuaalivähemmistöihin kohdistuva vaino ja painostus johtaa esimerkiksi suurempaan itsemurhariskiin tai riskiin kohdata väkivaltaa (pdf). 

 

Tämä on hyvä ja yleispätevä sääntö: jos Satakunnan Kansan toimittaja tulee kysymään mielipidettäsi eheyttämisterapiasta, tuomitse.

 

Muokattu 11.6.2018, klo 16.57: Tekstin termistöä korjattu.

 

Kommentit (39)

Huonoihin juttuihin kyllästynyt

Voihan Madonna santa,

kannattaa lukea tuo lähdeaineisto kunnolla.
Tämä homo-juttujen kirjoitusmuoti saisi jo mennä ohi.  Tiede-lehden pitäisi olla ajan hermolla, eikä apinoida kaikkien muiden juttuja. Ei näitä kukaan jaksa enää lukea.

Ja tämän tason blogien vuoksi moni tuttuni on jo alkanut miettiä tilauksen katkaisemista.
 

Vierailija

Enpä se viitsi klikata linkkiäsi. Tätä homoustuputusta on muutenkin niin paljon, että se alkaa täyttää häirinnän tunnusmerkit.

Grow Up

Olisihan se varsin kamalaa, jos vaikka oppisi jotain ja siirtyisi muutaman vuoden kohti nykyaikaa.

Oikeus eheytyä ja olla hetero

Aivan. Jatkuvaa tuputusta ja seksuuaalistahäirintää ja manipulointia, miten kasvurauha taataan lapsille ja nuorille enään tässä yhteiakunnassa - no ei mitenkään. Yhden mielipiteen mallin ei ole demokratiaa tai suvaitsevaisuutta, vaikka siihen tässä homohypetyksessä vedotaan.

Mielensä pahoittanut syrjitty

Tämä viimeinen lause:

"Tämä on hyvä ja yleispätevä sääntö: jos Satakunnan Kansan toimittaja tulee kysymään mielipidettäsi eheyttämisterapiasta, tuomitse."

on hyvin kuvaava tämän hetkiselle puna-viher-kirjoittelulle ja myös kaikenkarvaisten pääkirjoitusten tavasta harrastaa propagandaa.
Ko kirjoittajat asettuvat ikäänkuin yli-ihmisiksi ja ovat tietävinään kaiken kaikesta. Sillä uskolla he sitten antavat ylhäisyydessään neuvoja, kuinka ajatella ja käyttäytyä. Kuvottavaa.  Todella sivistyneet ihmiset eivät tuollaiselle jalustalle itseään nosta, vaan ymmärtävät, että mielipiteitä on aina erilaisia.

Tuollaisen agitaation edelleen lisääntyminen on vaarallinen tie ja johtaa lisääntyvään sensuuriin, ajattelun kahlitsemiseen jne, joista on historiassa karmisevia esimerkkejä.
Monien sanomalehtien pääkirjoituksissa tuo vaikuttaminen on tuttu ilmiö esim Brexitin, USAn presidentinvaalien, sote-uudistuksen, Suomen eduskuntavaalien, pakolaisturismin, överiksi menneen suvaitsevaisuuden ym yhteydessä. Onneksi kyllä ko kirjoittelu ei juurikaan ole toistaiseksi tuottanut kirjoittajien toivomia tuloksia.
Kuvaavaa on, että pääkirjoituksissa kyseinen neuvominen tehdään vielä usein nimettömänä. Kirjoittajat eivät siis kehtaa kertoa, kuka sepustuksen on tehnyt. Tiede-lehti kylläkin kertoo ja siitä plussaa.

Vierailija

Yhtään tutkimusta ei tietenkään kirjoitukseen ole viitsitty liittää, eikä sitä miten vähän aikaa tämä on ollut "oikea" mielipide.

Vierailija

Minun on vaikea ymmärtää, että samaan aikaan korostetaan, ettei kukaan ole täysin hetero (tai homo), tunnistetaan bi-seksuaalisuus mahdolliseksi, puhutaan sukupuolen ja seksuaalisuuden liukumista, mutta ei voida mitenkään hyväksyä, että joku, joka on tavalla tai toisella päätynyt määrittelemään itsensä homoksi, voisi enää koskaan tätä tilaansa muuttaa. Miten on, kun vankiloissa esim. tunnetusti homoseksuaalisuus lisääntyy, mistä tämä johtuu, siitäkö, että vankila on sopiva paikka tulla kaapista ulos? Mistä johtuu, että jotkut heterosuhteessa eläneet ihmiset päätyvät myöhemmin homoiksi? Vai voisiko ehkä olla, että kyse ei ole pelkästä biologiasta? Miksi, jos ihminen itse haluaa, hän ei saa osallistua eheytystoimintaan? Onko liberaaleille niin kova pala, että joillekin se voi jopa toimia? 

Käyttäjä3615
Liittynyt20.1.2017
Viestejä2

Aivelo olisi tietenkin voinut mainita pääkirjoituksessaan, että psykoterapeuttien ja sielunhoitajien (pappien) antamat eheytyshoidot on todettu hyödyttömiksi jo yli 20 vuotta sitten ja että viime vuosina niiden on havaittu olevan ilmeisesti haitallisia. Ehkä hän arveli että se tieto kuuluu yleissivistykseen. Niin minäkin arvelin. Alla alkajaisiksi pari lääketieteellistä viitettä.

http://psycnet.apa.org/record/1994-34347-001

http://ijme.in/articles/conversion-therapy-for-homosexuality-serious-vio...

Vierailija

Eräs ystäväni on homo. Hän eli aiemmin homosuhteissa ja osallistui ahkerasti seurakunnan tilaisuuksiin. Hän ei kokenut, että kukaan seurakuntalainen olisi tuominnut häntä. Sitten hän koki kotonaan henkilökohtaisen kohtaamisen Jumalan kanssa hänen mukaansa Jumala itse (ei ihmiset) vakuutti hänet siitä, että hänen ei tulisi elää homosuhteissa. Tämän jälkeen hän päätti elää selibaatissa, vaikka kokee yhä olevansa homo. Onko hänen kokemuksensa sallittu, vai tulisiko se tuomita? Tulisiko hänet eheyttää pois tästä kokemuksesta? Saako tästä puhua, vai onko se henkistä väkivaltaa? Voisiko näin käydä jollekin toisellekin? 

Vierailija

Jokainen saa vapaaehtoisesti tehdä, mitä lystää ja uskoa joulupukkiin, jumalaan ja hopeaveteen, mutta tiedeyhteisölle altistettuja faktoja pitäisi jokaisen ymmärtää kunnioittaa. Mistä muuten kumpuaa tämä ihmisten melko yleismaailmallinen tarve yrittää muuttaa toista ihmistä itsensä kaltaiseksi? Tästä lukisin mielelläni artikkelin vaikkapa Tiede-lehdestä

Vierailija

Ehkäpä se muutoshalu homouden osalta johtuu ihan luonnonlaeista. Luonnossahan kaikki eliöt pyrkivät lisääntymään. Ja siihen tarkoitukseen heterous on se luonnonmukainen asia, siis sananmukaisesti luonnollinen asia.

Vierailija

Jos jokainen saa vapaaehtoisesti tehdä, mitä lystää, niin varmasti saa myös osallistua eheyttämisterapiaan tai järjestää tällaista terapiaa, mikäli siihen osallistuminen on vapaaehtoista, eikös juu? Jos joku kaipaa tällaista terapiaa, niin miksi tuomita?

Grow Up

Ainoa syy miksi joku voisi kokea tarvitsevansa eheytysväkivaltaa, on uskovaisten taholta tuleva henkinen potkiminen ja leimaaminen vääräksi ja syntiseksi. Mikäli joutuu kokemaan tällaista yhteisössän lapsuudesta asti (mm. Kuuntelemaan sitä miten homous on synti ja joutuu helvettiin, kun itse tietää jo olevansa homo, mutta on vielä kaapissa), onko mikään ihme että haluaa koittaa kuulua epätoivoisesti yhteisöön, tai että vanhemmat pakottavat "eheytykseen", kun kaapista tulee.

Ilman uskovaisten yhteisöjen vääristyneitä arvoja ja henkistä väkivaltaa ja muottiinpakottamista ei kenelläkään olisi pakotettua tarvetta koittaa muuttaa sitä mitä on.

Vierailija

Mutta pointtini tässä alkuperäisessä kommentissa oli juuri se, että ystäväni ei kokenut, että ihmiset olisivat mitenkään tuominneet häntä. Hän kertoi osallistuneensa liberaalin luterilaisen seurakunnan tilaisuuksiin, joissa häntä suorastaan kannustettiin elämään homona. Nyt näen, että pohjimmiltaan ongelma on se, että jotkut eivät voi käsittää, että me ihmiset koemme asioita hyvin eri tavoin. Monet homot varmasti kokevat eheyttämisterapiat loukkaavina eivätkä voi ymmärtää, että joku toinen homo tahtoisi omasta tahdostaan osallistua tämmöiseen. Minusta on todella loukkaavaa ja vähäytelevää lähteä selittämään jonkun toisen puolesta, että tietää täsmälleen miksi hän tahtoo terapiaan osallistua. Asiat ovat harvoin niin mustavalkoisia kuin oman pään sisällä tuntuu.

Vierailija

Minä en ole millään tavalla uskonnollinen. Mutta minusta heterous on luonnollinen seksuaalisuuden muoto ja kannatan sitä. Ei homouden vierukseminen pääosin liity millään tavalla uskonnollisuuteen. Kyllä heterous suosivat ihan tavalliset ja kaikenlaiset ihmiset. Ei se syntiin mitenkään liity, vaan siihen mikä on luonnon ja lisääntymisen kannalta se oikea juttu.

Vierailija

Uskon, että suurin osa ihmisistä ei pidä homoutta luonnollisena. Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että suurin osa ihmisistä ei uskalla sanoa sitä. Koska jos sen sanoo, joutuu äänekkään vähemmistön järkyttävän pahennuksen ja teilauksen kohteeksi. Joka vähemmistö vielä pyrkii kaikin voimin pilaamaan homoutta ymmärtämättömien maineen ja elämän. Kuten tässäkin Porin keississä. No ehkä ajat vielä joskus normalisoituvat.

Rotia

Perehdyitkö ollenkaan käyttämääsi lähdetekstiiin?! Suora lainaus lähteestä, johon viittaat sanoessasi, että homous on synnynnäistä:

"Identical twins share the same genes and the same womb, and yet when one is gay, the other is usually straight. That means things likely aren’t set at birth. Those environmental factors — mostly nonsocial ones, the researchers think — do matter."

Vähän vähemmän ideologista rummutusta ja enemmän asiallista journalismia, kiitos! Etenkin Tiede lehdessä! Nakerratte oikeasti kansan luottamusta tutkijoihin ja toimittajiin.

Vierailija

"Eheytyksen idea on simppeli: ihmisen sukupuolista suuntautumista voidaan muuttaa psykologisella tai hengellisellä terapialla. Eheytyksen taustalla voi olla joko ajatus siitä, että homous on tauti, josta voi parantua, tai käsitys, että homous on käyttäytymisen vinouma, joka jumalan avulla voidaan eheyttää."

Jos asia on simppeli niin termien käytön pitäisi olla hallussa. Jos puhutaan homoseksuaalisuudesta termi on seksuaalinen suuntautuminen. Totta toki on että eri tahojen eheytyshoitoja suunnataan kyllä niin seksuaali- kuin sukupuolivähemmistöillekin.

Tarkkuutta tieteellisiin termeihin.

ThiNguyen
Liittynyt14.8.2016
Viestejä41

Olen sitä mieltä että jos ihminen itse haluaa, tässä ns. eheyttämisessä ei ole mitään väärää. Pakottaa ei tietenkään saa.

Jos kyseessä olisi ollut toimitusjohtaja Aki Ruotsalan sijaan tavallinen työntekijä, irtisanominen olisi ollut laiton ja työntekijä oikeutettu korvauksiin. Toimitusjohtajilla on hiukan erilainen työsopimus.

Vierailija

Mistä koloista näitä peikkoja kömpii. Vai että suurin osa ihmisistä ei pidä homoutta luonnollisena. No, sitä esiintyy luonnossa ihan tavallisesti, joten kyllä se on luonnollista.

Vierailija

Miten homous palvelee luonnon perimmäistä päämäärää eli lain lsääntymistä ja säiöymistä? Ei kai mitenkään. Eli siinä mielessä ei ole luonnollosta tai ainakaan luonnon etujen mukaista.
Ja kyllähän tuo Porin erottamisjupakka oli mieleipiderasismia pahimmasta päästä.
Homot ovat muutenkin päässeet asemaan, jossa heitä ei voi mitenkään arvostella, sillä homo-kortti heilahtaa heti. Jos siis homo ja hetero tekevät vaikka yhtä huonoa työtä, hetero siinä kärsii eli tulee syrjityksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

Seuraava tutkimus  on esimerkki mahdollisuudesta vaikuttaa kohdistetusti genomiin määrättyjen tavoitteiden aikaan saamiseksi. Tiedon genomin toimintaperiaatteista ja muista ominaisuuksista syventyessä alla oleva tutkimus voi ehkä toimia prototyyppinä monien muiden ominaisuuksien ehtojen kartoituksessa.

https://groups.oist.jp/fao/event/nature-vs-nurture-drosophila-courtship-...

Koiraspuolisen banaanikärpäsen seurustelusuuntaus (naaras vai koiras) valiutuu yksinomaan P1-neuronien toimesta, mistä syystä ympäristötekijöiden vaikutusta seurustelusuuntauksen valintaan voidaan tutkia keskittymällä tähän geeniryhmään. Ympäristö näyttää  moduloivan epigeneettisesti geeni-ympäristö -vaikutusta banaanikärpäsen lapsuudessa ja nuoruudessa.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160217091406.htm

Yamamoto tarkasteli näköärsykkeiden vaikutusta homoseksuaalisiin kärpäsiin, jotka siis halusivat kiihkeästi seurustella vain urospuolisten kanssa hyläten sukupuolisesti kokonaan naaraat. Tutkittaville kärpäsille näytettiin filmi, joka esitti käveleviä naaraita valonvälähdysten seuraamina. Tällöin osa homoseksuaalisista banaanikärpäsistä alkoi kiivaasti osoittaa halua päästä  sukupuoliyhteyteen naaraiden kanssa, kun taas osa ei ollut kiinnostunut. Ero selittyi tutkittavien banaanikärpästen kasvuolosuhteilla. Yhteisöllisesti ryhmässä kasvatetut homoseksuaaliset yksilöt kiinnostuivat naaraista kun taas yksinäisyydessä kasvaneet eivät kiinnostuneet. 

Koska banaanikärpäsen aivot ja mm. sukupuolielämä muistuttavat ihmisen vastaavia,  voitaisiin Yamamoton tuloksista tehdä ihmisen sukupuolisuuden suuntautuneisuutta koskevia arvioita, varsinkin monesti jo arvioidusta kasvuolosuhteiden vaikutuksesta yhtenä sukupuolisen suuntautuneisuuden tekijänä.

Ihmiseen kohdistuvien muutosmenettelyjen mielekkyys voidaan kuitenkin vakavasti  kyseenalaistaa.

Vierailija

Kuka kuuluu syrjittyyn vähemmistöön ja kenen itsemäärittelyoikeutta kunnioitetaan ja kenen ei? Kuulostaa siltä, että vain homoseksuaali voi kuulua syrjittyyn vähemmistöön ja hänen tai hänen puolestaan loukkaantuvien kuullen ei voi kertoa kokemuksista, joissa joku muu tai itse kertoja on eheytynyt, ellei eheytyminen ole tapahtunut ns. "poliittisesti korrektiin" suuntaan. Ex-gay on vähemmistön vähemmistö, joka pyritään vaientamaan olemattomiin, vaikka kuinka ihminen olisikin eheytynyt omasta aloitteestaan ja halustaan, tai vaan ihan vahingossa. Terapiassa, itsekseen rukoillessa tms. Hän joka on eheytynyt entisestä sukupuolestaan, on osannut valita poliittisesti korrektimman suunnan ja sanaa eheytyminen hän voi käyttää ihan vapaasti kokemuksestaan, ilman että kukaan älähtäisi, että sehän tarkoittaa sitä, että hänen entinen sukupuolensa olisi ollut jotenkin rikki. Sehän on loukkaavaa kaikkia edelleen ko. sukupuolta edustavia kohtaan... Joku on eheytynyt traumaattisesta synnytyksestä saaden uuden korjaavan ja eheyttävän synnytyskokemuksen. Kukaan ei valita väärän sanan käytöstä, eikä se ole loukkaavaa heitä kohtaan, jotka eivät ole traumatisoituneet samanlaisesta synnytyksestä tai vielä kaoottisemmasta / kivuliaammasta / obstetrista väkivaltaa enemmän sisältävästä.

Str8

Ottamatta kantaa eheytyksen järkevyyteen yleisestikään en löytänyt kuvausta missään kohdin, että millä tavoin tuo eheyttäminen on väkivaltaa? Lyödäänkö eheytyksessä nenä poskelle vai potkitaanko maassa makaavaa homoa mahaan? Vai käyttävätkö jotain kättä pidempää, kuten mailoja väkivallan välineenä? Tuo retoriikka on juuri feministien käyttämää aatteenkannattajiensa aivopesua. Feminismi on syöpä.

Tämän blogitekstin tyylinen marxistinen kommunistijäte saa ihmiset blockaamaan ideologiaa jakavat sivustot. Tarkoitus heillä onkin saada hajotettua yhteiskuntarauhaa, mutta eivät ymmärrä menettävänsä omat vapautensa samalla. Tiede-lehti menee nyt omalle block-listalle, kunnes esitätte jossain julkisesti estävänne vastaavanlaiset poliittisen huuhaan kirjoittelijat jatkossa.

Vierailija

Mielestäni Ruotsala ei kyllä ihannoinut väkivaltaa:) Kuka tämä Toope on joka täällä kirjoittaa. Onneksi en Tiedettä tilaa.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Rotia kirjoitti:
Perehdyitkö ollenkaan käyttämääsi lähdetekstiiin?! Suora lainaus lähteestä, johon viittaat sanoessasi, että homous on synnynnäistä:

"Identical twins share the same genes and the same womb, and yet when one is gay, the other is usually straight. That means things likely aren’t set at birth. Those environmental factors — mostly nonsocial ones, the researchers think — do matter."

Vähän vähemmän ideologista rummutusta ja enemmän asiallista journalismia, kiitos! Etenkin Tiede lehdessä! Nakerratte oikeasti kansan luottamusta tutkijoihin ja toimittajiin.

Perehdyitkö ollenkaan käyttämääni lähdetekstiin?

Eihän tuo tutkimustulos "Identical twins share the same genes and the same womb, and yet when one is gay, the other is usually straight" mitenkään johda tuohon toimittajan väitteeseen. Identtiset kaksoset ovat jo voineet syntyä homona ja heterona. Ongelmana on, että vastasyntyneiden seksuaalista suuntautumista on hyvin vaikea tietää. Seuraavassa kappaleessa tutkija sanoo: 

"Bailey’s current view is that male sexual orientation is probably more or less set by birth, but for females, who in general exhibit a bit more fluidity with regard to sexual orientation, postnatal factors could be important."

Vierailija

Kyseisen linkkin otsikko oli " vahvasti synnynnäinen" , on täysin harhaanjohtava. Kyseinen tutkimus antaa aivan toisenlaisen kuvan,tuossa edellämainitussa kohdassa.  Koska varmuutta  vastasyntyneiden  seksuaalisesta suuntautumisesta ei ole, ei  voida voida sanoa että geenit vaikuttaisivat asiaan, tai jos halutaan antaa joitakin todennäköisyyksiä niin muistaakseni joku vanha ruotsalaisten tekemä tutkimus päätyi prosenttilukuun 10. Identtisillä kaksosilla. Tästä voi vetää johtopäätöksen että kyseessä on enemmän ulkopuoleisten tekijöiden aikaansaama ominaisuus. 

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Vierailija kirjoitti:
Yhtään tutkimusta ei tietenkään kirjoitukseen ole viitsitty liittää, eikä sitä miten vähän aikaa tämä on ollut "oikea" mielipide.

Tuossa tekstissä on linkki PAHO:n lausumaan (https://www.paho.org/hq/index.php?option=com_content&view=article&view=article&id=6803&Itemid=1926). PAHO:n lausumassa viitataan muun muassa APA:n työryhmän raporttiin (http://www.apa.org/pi/lgbt/resources/therapeutic-response.pdf), jossa viitataan eheyttämisterapian haittoihin: "These negative side effects included loss of sexual feeling, depression, suicidality, and anxiety. -- Overall, those in this recent research who indicated that they were harmed reported feelings of distress, anxiety, depression, suicidal ideation, selfblame, guilt, and loss of hope among other negative feelings."

Homoudesta voi eheytyä

Sitten on niitä tutkimuksia joissa aidon eheytymisen on todettu parantavan ja muuttavan ihmistä, positive effect. Et oikein osaa ottaa kantaa koko asiaan muuten kuin yhdenlaisten silmälasien läpi. Sano mitä sano.

Vierailija

Mietin, että onko sillä teologiselta kannalta mitään väliä, onko olemassa "homogeeni" tai hormonien vaikutusta kohdussa jne. ympäristön vaikutuksen lisäksi? Teologisesti ajateltuna ihminen on jokatapauksessa vastuussa omasta käytöksestään Jumalan edessä, vaikka hänellä olisi johonkin käytökseen altistavia geenejä, hormoneja jne. Ihminen voi myös olla monenlaisen kaltoinkohtelun kohde ja vaikka monenlaiset kaltoinkohtelevat käytösmallit "periytyvät", se ei vapauta ihmistä omasta vastuustaan. Teologisesti ajateltuna vain Jeesus voi auttaa näissä vastuukysymyksissä sovitustyönsä takia. Samoin Hän voi auttaa monissa sairauksissa riippumatta siitä, oliko se itseaiheutettua, perinnöllistä tai ihan mitä vaan. Teologiaan kuuluu ajatus, että koko luomakunta on langennut, joten geenivirheet, perinnölliset sairaudet, ihmisen taipumus vahingoittaa toisia on kaikki seurausta syntiinlankeemuksesta. Jeesus tuli korjaamaan syntiinlankeemuksen seuraukset, joten sillä samalla rukoilemisella ihminen Raamatun mukaan "eheytyy" heteroseksuaalisista rikkinäisyyksistä, itsetunto-ongelmista, ylensyönnistä jne. sen homoseksuaalisuden lisäksi. Sekä voi parantua fyysisitä sairauksista niiden  tieteellisestä alkuperästä riippumatta.

Vierailija

Jos joku homo haluaa eheytyä homoudestaan, se hänelle sallittakoon ja siihen häntä myös voi kannustaa. Ihan tasa-arvon vuoksi.

August

Minusta on surullista että tiedelehti sallii tämänkaltaisen yhden ihmisen vihantäyteisen kirjoituksen. Homoseksuaalisuudesta on todistetusti vapauduttu, huolimatta siitä että lakiin kirjataan ettei homoseksuaalisuus ole sairaus. Tämä on täysin totta vaikka sitä et hyväksy. Surullista on myös se että tämäntasoisilla kirjoituksilla lietsotaan kristittyjen vainoa. Mikä siinä on väärin jos uskot elävään Jumalaan joka kykenee uudistamaan ihmisen?

Vierailija

Sellaista politisoitua trendiroskaa. Kaikkien kannattaisi lukea, Libido Dominandi: sexual liberation and political control, niin selviää tämän jatkuvan pakottamisen todelliset syyt.
Pidetään tiede (lehtikin) objektiivisena kiitos.

jokunen

"..Nykykäsityksen mukaan lapset syntyvät homoina, heteroina, aseksuaalisina ja kaikkena siinä välistä..."

Aikuiset ovat kuitenkin 98 % selkeästi heteroja. Noin prosentti on homoja ja vajaa prosentti lesboja. Sitten on vielä siinä välissä ehkä 0,2% kromosi- tai sikiön kehityshäiriöisiä, joilla on epämääräinen sukupuoli. Varmaan muitakin pieniä erityisryhmiä.

Käyttäjä8201
Liittynyt29.5.2018
Viestejä2

moni asia voi olla synnynäistä. down syndrooma, sokeus, aids, herpes, skitsofrenia... se että niitä tutkitaan tai että löydetään niihin hoito ei tarkoita sitä että ne ihmiset olisi huonompia. tiede tutkii asioita puolueettomalta kannalta. se että niiistä tulee tabu niin häiritsee tutkimista ja hoitamista... Miksi tämä on tiede lehdessä? tulee mieleen keskiaika...

Make

Jotenkin tuntuu hassulta, että Tiede-lehden neutraalisuus (jota olen arvostanut) floppaa tämän aiheen ympärillä.

Ennemmin tämä postaus olisi voinut löytyä esimerkiksi jonkun vapaasti ajattelevan Facebook-postaukseata, jossa samalla tuomitaan trendikkäästi hevon helvettiin kaikki satuolentoihin uskovat.

Kuten näissä sekä myös kirjoituksen Tiede -lehden Facebook -postauksenkin kommenteissa todetaan eivät lähteet ole tainneet olla nyt ihan kohdallaan ja mutkia oiottu (että voidaan tehdä kyseinen juttu johtopäätöksineen).

Ketään ei Suomessa pakoteta mihinkään eheytymisleireille. Jos näin väitetään toivoisin silloin kertomaan useammalta taholta faktaa, että pakotusta esiintyy.

Tuo kirjoitus saattoi olla nykyaikaista mediaseksikästä öhötystä, mutta itselleni tuli varmasti monen muun tavoin myötähäpeä Tiede-lehden puolesta.

Äänestystulos: ei jatkoon

N-2

”Miehelle käy kaikki muu paitsi siilit ja kaktukset.” - Enkä ole varma kaktuksista.
Synnynnäiset taipumukset suuntaan tai toiseen vaatisi kyllä vähän perusteellisempaa tutkimuskatsausta ainakin normaalin kromosomiston suhteen.

Cold Spring Harborin tutkimuslaitos joutui kohun keskelle. Kuva: AdmOxalate / Wikimedia Commons.
 

Viime perjantaina Biology of Genomes –konferenssi oli päättymässä. Kokouksen päätteeksi MIT-yliopiston biologian professori, ja eräs maailman johtavia geneetikkoja, Eric Lander nousi lavalle ja nosti maljan 90-vuotiaalle James Watsonille.

James Watson, lukiobiologiasta tuttu nimi, on yksi keskeisimmistä geneetikoista. Hän oli toinen osa Watson ja Crick –parivaljakkoa, joka sai nimiinsä DNA:n rakenteen selvittämisen ja hän sai vuonna 1962 Nobelin palkinnon tästä löydöstään. Suurimman osan tutkimusurastaan hän johti Cold Spring Harborin tutkimuslaitosta.

Maljan nostosta nousi hienoisesti muotoillen kohu geneetikkojen keskuudessa.

Ensimmäisenä maljan nostoa kritisoi Caltechin laskennallisen biologian professori Lior Pachter. Hänen kritiikkinsä kohdistui siihen, että nostamalla maljan Watsonille geneetikot normalisoivat seksismin ja rasismin.

Tämän jälkeen geneetikot – hämmentävän yksimielisesti – tuomitsivat tapahtuneen. Paikalla olevat tutkijat pahoittelivat sitä, että olivat osallistuneet maljan nostoon. Lopulta Eric Landerkin pyysi anteeksi maljan nostamista.

 

Miksi James Watsonin syntymäpäivän muistaminen sitten johti tällaiseen palauteryöppyyn ja tuomitsemiseen? Siitä yksinkertaisesta syystä, että James Watson on rasisti ja seksisti. Hänen historiastaan löytyy niin yleisiä kommentteja naisten pätevyydestä tieteen tekoon (”Naiset työpaikalla ovat kyllä iloksi miehille, mutta työskentely on varmaan tehottomampaa”) kuin yksittäisten tutkijoidenkin haukkumisia (”Oli helppo kuvitella [Rosalind Franklin] tyydyttämättömän äidin tuotteena, joka kohtuuttomasti painotti sitä, että työelämä voi pelastaa fiksut tytöt avioliitolta tylsämielisten miesten kanssa.”).

Watson joutui jättämään paikkansa Cold Spring Harborin kanslerina, kun vuonna 2007 hän sanoi haastattelussa olevansa lähtökohtaisesti epäileväinen Afrikan tilanteen kannalta, koska ”sosiaalipolitiikkamme perustuu oletukseen, että heidän älykkyytensä on sama kuin meidänkin – vaikka testitulokset osoittavatkin muuta. -- Ihmiset, jotka joutuvat tekemisiin mustaihoisten työntekijöiden kanssa tietävät tämän.”

Watson on onnistunut myös loukkaamaan irlantilaisia (”Vaikutatte todella tyhmiltä, koska ette tiedä mitään”), ylipainoisia (”Kun haastattelet lihavia ihmisiä, tuntuu pahalta, koska tiedät, ettet tule kuitenkaan palkkaamaan heitä”) ja homoja (”Jos löytyy homousgeeni ja nainen päättää ettei halua synnyttää homoseksuaalia lasta, antakaa naisen tehdä abortti.”)

Lisäksi useilla tutkijoilla vaikuttaa olevan henkilökohtaisia tarinoita siitä, miten he olivat kohdanneet Watsonin ja todistaneet miehen yleistä epämiellyttävyyttä. Tarinoissa toistuu into kohdata yksi johtavista geneetikoista – todellinen nero – ja toisaalta kyvyttömyys reagoida neron huonoon käytökseen. Watson on saanut jatkaa vihamielisten mielipiteidensä kertomista, koska hänen on annettu tehdä se.

 

Surullista on, että Watson on asemansa turvin pystynyt tekemään tuhoa tiedeyhteisölle. Neron on annettu kertoa mielipiteitään, ajattelematta mitä kaikkea siitä seuraa kasvaville tutkijapolville. Emme ehkä koskaan tiedä, kuinka monta lahjakasta naistutkijaa on lähtenyt tiedemaailmasta toiselle uralle kohdattuaan Watsonin seksismin.

Lohdullinen puoli Watsonin tarinassa on, että nyt muut tutkijat vihdoinkin ääneen myöntävät, että Watson on rasisti ja seksisti ja kaikin puolin huono esikuva tutkijaksi. Sosiaalisen median avulla voidaan jakaa tarinoita siitä, kuinka kyseessä ei ole yksittäiset vanhuudenhöperön tutkijan kommentit, vaan pitkään jatkunut käytösmalli. Vastaavasti Watsonin kohteeksi joutuneet löytävät vertaista tukea.

Neromyytti on tieteessä hyvin ongelmallinen.  Koko tieteen historialliseen tarinaan kuuluu yksittäisten nerojen korostaminen. Tieteen järjestelmä korostaa joka tasolla yksilöitä: yksittäisten tutkijan ansioluettelo koostuu ansaitusta rahoituksesta ja tehdystä julkaisuista. 

Tiede on kuitenkin suurissa määrin yhteisöllinen projekti. Kukaan ei pysty tekemään tiedettään yksin ilman muiden apua, ja toisaalta tieteen uudet oivallukset rakentuvat vanhojen löytöjen päälle.

Mielestäni on oikein ja kohtuullista tiputtaa tiedettä nakertavat nerot pois jalustoiltaan. Tieteen todellisia sankareita ovat ne, jotka kannustavat, auttavat ja edistävät tieteellisten yhteisöjen kasvua ja hyvinvointia.

Kommentit (6)

Geenikasa

No nero on nero, ihan riippumatta siitä, mitä mieltä hänen ajatuksistaan ollaan. Joten taidanpa nostaa maljan, jota nuo mainitut luultavasti vähäpätöisemmät tiedemiehet eivät uskaltaneet tehdä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

Luonnontieteiden alalla ei liene monta poikkeavan luovaa mutta James Watsonin kaltaista ärsyttävää tutkijaa. Sivumennen sanottuna DNA:n keksijäryhmän jäsenten maailmankatsomukset poikkesivat jännittävästi toisistaan:  Watson oli (ja on) julistava ateisti, Crick muuten vain ateisti, Franklin agnostikko ja Wilkins aktiivinen uskovainen. Vaikka Franklinin osuus jäi varjoon, kun miehet ottivat mitään puhumatta (?) hänen keskeisen tärkeät DNA:sta ottamansa röntgenkuvat. 

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä27894

Hyvä kirjoitus Aivelolta. Tästä pitäisi pitää meteliä enempikin. Yhteistyön merkitystä yhä monimutkaisempien tai isompien asiakonokonaisuuksien tieteellisessä selittämistä ei voi liiaksi alleviivata.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Ainoa tapa ajatella on toisinajattelu. Olemalla yhtä mieltä muiden kanssa saa aikaan vain perinteitä. Vain ajattelemalla eri lailla voi saada jotain uutta aikaan. 

Vierailija

 Sekä todistaa ettei  kyseiseen mafian kuulumattomia hyväksytä vaan heitä pyritään kauhistelemaan kaikin mahdollisin teoin kuten tässäkin hesarin sivujulkaisun toimittaja ala-arvoisesti tekee. Kyllä oli noissakin lainatuissa lauseissa niin kamalaa tekstiä, että ihan tulee kyynel silmään ja pitää alaa ja kansalaisuutta ainakin abortti-irkkujen vaihtaa. Helsingin sanomien kulttuuritoimitus jatkaa tästä.

Ruotsalainen Jalmar Sjöberg ja yhdysvaltalainen Dremiel Byers painivat Lontoon olympialaisissa. Kuva Tim Hipps / Yhdysvaltain armeija

 

Viime vuosina geneettinen sukututkimus on noussut merkittäväksi liiketoiminnaksi. Noin satasen maksavan geenitestin on tehnyt jo noin neljätoista miljoonaa ihmistä. Ajatuksena on, että löydämme omasta perimästämme avaimen siihen, mistä olemme tulleet.

Geenitestit ovat helppoja ja suoraviivaisia. Poskisoluja kerätään syljen mukana putkeen, putki lähetetään Yhdysvaltoihin sekvensoitavaksi ja perimää vertaillaan tunnettuihin DNA-sekvensseihin.

Tyypillisissä geenitesteissä selvitetään niin sanottu isälinja, joka perustuu Y-kromosomin DNA-jaksoihin, niin sanottu äitilinja, jossa selvitetään mitokondrioiden perimää, ja autosomaalisen DNA:n tutkimus, jolla pystytään selvittämään lähisukulaisuus ja jota käytetään niin sanottuun geneettisen taustan selvittämiseen.

Äiti- ja isälinjojen selvittäminen perustuu siihen, että mitokondriot periytyvät aina äidiltä lapsilleen ja Y-kromosomi puolestaan isältä pojilleen. Jos seuraamme taaksepäin tätä linjaa, meillä on joka sukupolvessa yksi suora esivanhempi, jolta olemme nämä perineet. Ihmiset voidaan jakaa Y-kromosomien tai mitokondrioiden suhteen haploryhmiin, joiden keskinäiset sukulaissuhteet tunnetaan. Toisaalta, nämä linjat ovat vain kaksi lokusta, joten niiden perusteella on vaikea vetää yleisiä johtopäätöksiä esimerkiksi suomalaisten populaatiohistoriasta. Ne ovat myös vain kaksi esivanhempaa kunkin yksilön sukupuussa, joten niistä on vaikea päätellä mitään henkilökohtaisesta geneettisestä taustastakaan.

Keskeinen ongelma geneettisessä sukututkimuksessa on, että meillä on jokaisessa sukupolvessa ajassa taaksepäin aina kaksinkertainen määrä esivanhempia: kaksi vanhempaa, neljä isovanhempaa, kahdeksan isoisovanhempaa ja niin edelleen. Jokusen sukupolven päässä meillä on enemmän esivanhempia kuin siihen aikaan oli ihmisiä elossakaan. Tästä seuraa kaksi ongelmaa.

Ensinnäkin, olemme kaikki Kaarle Suuren jälkeläisiä. Noin neljäkymmentä sukupolvea sitten, sinulla on ollut noin triljoona esivanhempaa. Tämä on tuhat kertaa silloin elossa olevien ihmisten määrä. Sukupuumme eivät ole puita, vaan verkostoja: sama henkilö voi olla esivanhempamme useassa eri sukuhaarassamme. Ajassa ei tarvitse mennä pitkälle, että tuo verkko on täysin sekoittunut. Vuoden 1000 paikkeilla Euroopassa asuneista aikuisista 20 prosentilla ei ole elossa yhtään jälkeläistä ja loput 80 prosenttia ovat kukin jokaisen tällä hetkellä elossa olevan eurooppalaisen (lukuun ottamatta viime aikoina Eurooppan muuttaneita) suora esivanhempi.

Toiseksi, autosomaalinen DNA:mme on hyvin epätasaisesti periytynyt. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että puolet siitä on tullut isältämme ja toinen puoli äidiltämme. Mutta kun matkaamme taaksepäin ajassa, osuus jakautuu yhä epätasaisemmin eri sukulinjoihin. Noin kymmenen sukupolvea sitten (eli 1700-luvun alussa) eläneistä esivanhemmistasi olet perinyt perimää todennäköisesti alle puolelta. Autosomaalisen DNA:n vertailu ei kannakaan monen sukupolven taakse: se on epätarkkaa yli neljän sukupolven takana oleviin serkuksiin.

 

Autosomaalisia testejä käytetään selvittämään geneettinen alkuperä. Näiden testien toiminta perustuu siihen, että testausfirmoihin on kerääntynyt suuri määrä vertailuaineistoa ihmisistä, jotka ovat lähettäneet näytteensä analysoitaviksi. Yleensä alkuperä määritellään valtioiden rajojen mukaan ja esimerkiksi suomalaisena vertailuaineistona voidaan käyttää yksilöä, jonka kaikki neljä isovanhempaa ovat syntyneet Suomessa. Kutakin uutta näytteen lähettäjää verrataan sitten verrokkinäytteisiin ja määritetään miten samanlainen perimä on.

Keskeinen ongelma tietenkin on, että nämä luokittelut harvoin perustuvat todellisiin ihmisten populaatiorakenteisiin: valtioiden rajat eivät rajaa ihmispopulaatiota. Ne eivät myöskään kerro mitään siitä mistä olet tullut, sillä vertailu tapahtuu lähinnä nykyään elävien ihmisten näytteiden välillä. Jos geenitesti kertoo, että olet suomalainen, se tarkoittaa, että perimäsi muistuttaa niitä ihmisiä, jotka tällä hetkellä asuvat Suomessa. Määrityksen tarkkuus riippuu siitä, kuinka suuret erot perimässä eri populaatioiden välillä on ja miten hyvin kukin populaatio on selvitetty. Geenitestaus voikin toimia suhteellisen hyvin kattavasti tutkituissa populaatioissa, kuten joissakin eurooppalaisissa populaatioissa, mutta heikosti esimerkiksi itäaasialaisissa populaatioissa.

Helsingin Sanomien Kuukausiliite kuvasi hienosti muinais-DNA:n parissa tehtyä työtä. Vuosisatoja sitten eläneiden ihmisten perimän selvittäminen mahdollistaa vertailun sen välillä, että minkälainen populaation perimä oli silloin ja minkälainen perimä on nykyään. Ongelma tietenkin on siinä, että emme luultavasti koskaan löydä tarpeeksi Suomen alueelta riittävän hyvin säilyneitä näytteitä, että saisimme kasaan kokonaiskuvaa Suomen alueella asuneiden populaatioiden geneettisistä muutoksista. Emme voi myöskään sanoa juuri mitään noiden ihmisten sukulaisuussuhteista nykysuomalaisten välillä, paitsi tietenkin tiedämme, että he todennäköisesti ovat suomalaisten ja monien muidenkin kansallisuuksien esivanhempia, jos heillä oli jälkeläisiä.

 

Halusin kirjoittaa tämän blogikirjoituksen, koska ihmiset eivät yleisesti ottaen suhtaudu riittävän kriittisesti geenitesteihin. Suurimmalle osalle sukututkijoista geenitestaus on tietenkin harmitonta hupia, joka voi tuottaa uutta jännää tietoa tai sitten ei. Ongelmaksi muodostuu vasta se, kun geenitestejä aletaan käyttää kyseenalaisiin tarkoituksiin, erityisesti tutkimusmaailmassa.

Hämmästyin rutkasti, kun törmäsin Helsingin yliopiston historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimusryhmän hankkeeseen ”Tiedonalaperustaisen osaamisen vahvistamista ja sukututkimusta oman geenitestin avulla: miten opettaja voi hankkia ja käyttää tietoa opetuksessaan”.

Tutkimushankkeessa luokanopettajaopiskelijoille annetaan mahdollisuus tutustua tiedonalalähtöisen eheyttämisen kautta teettämällä heille Myfamilytreedna:n geenitestit. Tämän jälkeen selvitetään, miten opiskelijat käyttävät geenitestien tuloksia selittämään oman sukunsa ja suomalaisten alkuperää.

Biologian ja genetiikan sotkeminen aiheeseen ärsyttää minua. Suomalaisten alkuperää ei voida selvittää geenitesteillä, koska suomalaisuus ei riipu geeneistä. Suomalaisuus voidaan määritellä esimerkiksi Suomen kansalaisuuden tai etnisen ryhmän jäsenyyden kautta, ja kumpaankaan näistä genetiikalla ei ole vaikutusta.

Lisäksi tutkimushanke ei ota minkäänlaista kriittistä näkemystä geenitesteihin: mitä tietoa geenitestit antavat, miten tämä tieto liittyy ihmisen historiaan, mitä eri ongelmia geenitestien sovelluksessa on eri vähemmistöjen suhteen, mitä riskejä geenitestin tekemisestä syntyy ja miten geenitesteistä synnytettyä tietoa säilötään ja käytetään.

Tutkimusprojekti myös sivuuttaa monet tutkimuseettiset kysymykset olankohautuksella. Pahimmillaan tämä ilmenee ehkä siinä, että tutkimushenkilötiedotteessa sanotaan, että tutkimuksesta ei ole haittoja tai riskejä. Jos minulta kysyttäisiin, mielipiteeni olisi, että tämä tutkimus on monin eri tavoin epäeettinen, eikä sitä pitäisi toteuttaa.

Toinen esimerkki geenitestien kyseenalaisesta käytöstä on se, miten valkoiset rasistit käyttävät geenitestejä varmistuakseen omasta "rodullisesta puhtaudestaan". Kirjoitin tästä viime vuonna.

 

Jos geneettinen sukututkimus on niin epävarmaa, niin miksi se kiinnostaa ihmisiä? Sosiologinen tutkimus voi ehkä valottaa syitä tähän.

Sosiologit käyttävät käsitettä ontologinen koreografia kuvaamaan sitä toimintaa, jossa aiemmin erilliset alat muodostavat uusia suhteita ja yhteyksiä asioiden välillä. Esimerkiksi yksilön alkuperän ontologinen koreografia kattaa geenitestien perusteena käytettävän tieteen, geenitestien markkinoinnin, yksilön identiteetin, rotukäsitteet ja politiikan.

Alkuperää koskevien geenitestien vaikutuksia ihmisen identiteettiin on tutkittu jonkun verran. Esimerkiksi Yhdysvaltain afroamerikkalaisilla geenitestit eivät järkytä aiempaa identiteettiä, mutta ne voidaan ottaa osaksi uutta identiteettiä. Yleisesti ottaen geenitestit ovat Yhdysvalloissa olleet merkityksellisiä vain valkoisille käyttäjille, kun rodullistetut ovat suhtautuneet niihin välinpitämättömästi tai suoraan vihamielisesti. Esimerkiksi alkuperäiskansoihin kohdistuneet geenitestivaatimukset on nähty hyökkäyksinä näiden yhteisöjen itsemääräämisoikeutta vastaan.

Tutkijat ovatkin pohtineet, että geenitestit voivat olla valkoisten yksilöiden identiteettishoppailua. Siinä missä rodullistetuille etnisyydellä on aina hinta, valkoisuus on nähty rodun puuttumisena. Geenitestit voivatkin tarjota valkoisille uusia, halpoja identiteettejä. Eksoottinen ripaus perimässä voi mahdollistaa helpon itseidentifoitumisen verrattuna ilmiasun kautta näkyvään rodullisuuteen, jolla on hintansa.

Samaan aikaan tietenkin geenitestien käyttö sekoittaa ja hajoittaa rodun käsitettä entisestään. Vaikka rotu ei ole biologinen käsite, geenitestien tapa kertoa yksilöiden alkuperästä sotkee rodullisuuden, etnisyyden ja perimän toisiinsa. Toisaalta tulokset vahvistavat nykybiologian sanomaa, ettei selkeitä rotueroja ole olemassa geneettisellä tasolla, mutta se antaa myös mahdollisuuksia tulkita tulokset väärin.

 

Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten päätellä? Ennen kaikkea sen, että kriittisyys on aina paikallaan. Geenitestausta tarjoavat yhtiöt pyrkivät aina pukemaan tuloksensa siten, että ne kertovat jonkinlaisen henkilökohtaisen tarinan asiakkaalleen. Perimäsi ei kuitenkaan tarjoa valmiita tarinoita.

 

Juttua muutettu 16.3.2018, klo 9:22. Muotoiltua tarkennettu kasvatustieteellisen tutkimusprojektin osalta.

Kommentit (5)

Gary

Hyvä artikkeli geneettisestä sukututkimuksesta. Markkinointi uusien sukulaisten löytämiseksi on todella harvaan johtavaa. Itse olen kerännyt  sukupuuhuni yli 200 000 henkilöä. Nykyisillä sukututkimusohjelmilla se ei ole enää tutkimista vaan tietojen raakaa kopioimista tietyin edellytyksin.   Useampaa reittiä pitkin pääsee jopa 1000 - luvun Tanska/Ruotsi /Norja valtataisteluihin. 

Niinkuin kirjoitit jo muutaman sukupolven jälkeen kaikilla on yhteisiä esivanhempia tietyllä maantieteellisesti rajautuneella alueella. Toki sinne on tullut uutta geeniperimää lähinnä alueelle tulleen papiston ja aateliston kautta.

Teetätin kuitenkin tuon dna-testin erään sukututkimusohjelman kautta. Jonka tuloksien kautta nyt on tullut osumia eri henkilöihin.  Ensinnäkin osumat ovat luokkaa 1,2 % jostakin sektorista, jolloin ohjelma määrittää tuon esimerkiksi serkuksi kahden polven takaa.  Sitten tulee dna-osumia Usa:sta, Englannista, Ruotsista ja Norjasta , joiden sukulaisuussuhde on arvioitu 2-5 serkku  kahden -kolmen sukupolven takaa.  Nämä ovat todellakin aivan hölynpölyä. Näiden yhteisien osumasektoreiden prosenttiosuudella ei löydä yhtään konkreettista  sukulaista tai edes yhteistä esivanhempaa kenenkään kanssa.

Arija
Liittynyt1.4.2013
Viestejä12

Sama tilanne kuin edellä. Olen oikeasti tehnyt sukupuuni ja minulla kaikki geenit tulevat yhdestä joenmutkasta ,jossa minulla on yhdeksänkertaisia esi-isiä ja -äitejä. Ja toinen puu jossa on noin 40 000 henkeä pysyy todella tiukasti samassa jokilaaksossa 1600-luvulle asti. Ja se on täynnä solmuja muistuttaen enemmän verkkoa kuin puuta. Vanhemmat epämääräisemmät lähteet sitten johtavat juuri tuonne Kaarle Suureen.

Tässä esimerkki siitä, kun tutkijat tekevät geenitutkimusta tarpeeksi suurella otannalla ja tuloksia tulkiten eikä niitä valmiisiin raameihin sovittaen.
Suomalaisten populaatiogenetiikkaa: https://www.fimm.fi/fi/tutkimus/tutkimushankkeet/finnpopgen

Ja tämä antoi minulle yhden selityksen, miksi sieltä kotijokilaaksosta ei KOSKAAN haettu puolisoa pohjoispuolen pitäjästä.

Tietämättömyys ei ole synti, sen hyväksyminen on.

Mary

Ihan asiaa tämä kirjoitus. Kerronpa lyhyesti omat seikkailuni geenitestien kanssa. Ne eivät ole ehkä tyypillisiä, mutta avartavia ovat olleet.

Minulla oli monta kymmentä vuotta erilaisia pienehköjä terveysongelmia. Päädyin lopulta leikkaukseenkin, ja vielä suonten stenttauksiin epäilyttävän nuorella iällä ja terveellisillä elämäntavoilla. Kun olin geenitestejä harrastanut ja sain tarjouksen, päätin tilata koko eksomin sekvenssin. Sieltä löytyikin erittäin harvinainen (prevalenssi 1:50000...1:1000000) mutaatio, jonka ymmärsin parin tunnin googlailulla diagnostiseksi ja selittävän käytännössä kaikki merkittävät terveysongelmani. Marssin parin Nature-lapun ja geenitestin kanssa lääkärille, ja voin nyt uudella ruokavaliolla ja lääkityksellä paljon paremmin.

Geenitesti serkulle viime syksynä oli toinen geneettinen yllätys. Samalla oma, 10 vuotta aiemmin teetetty autosomaalinen SNP-testi ja sukulaiset sen kautta saivat uuden merkityksen: aiemmin hassut kolmannet serkut ja brittiläiset esivanhemmat ovatkin totta ja muuttuivat johtolangoiksi biologisesta isästäni. Olen edennyt tämän yhtäkkiä sukupuuhun ilmenneen aukon täyttämisessä, kiitos laajalle levinneen testausinnostuksen. Tiedän paikkakuntia ja esivanhempiakin. Nämä on prediktiivisesti testattu: olen arvannut ihmisten esivanhempia pelkästään kromosominpätkien perusteella.

Olen miettinyt miksi teen tällaista projektia, tiedän hyvin että samat pätkät genomia ovat rekombinoituneet täällä satoja vuosia. Enkä etsi uusia sukulaisia henkilömielessä myöskään, vieraita ihmisiähän he ovat. Ongelmana suvun selvittäminen on kuitenkin todella hauska ja monipuolinen. Se on osittain lähes matemaattinen (olen simuloinut genomin osuuksia betajakaumista...), osin hyvin inhimillinen. On siinä pieni annos identiteettiäkin ehkä mukana. Olisihan se geneettisesti noloa jos olisinkin kuusamolainen esimerkiksi. :) No taidan hieman ollakin.

dnatansa tutkinut

Onkohan "tutkija" todella perehtynyt asiaan kunnolla ? Se, että autosomaalitestit (esim. Familytreedna Family Finder) eli serkkuustestit tuottavat suomalaisen näköisen tuloksen nykyväestöstä, tarkoittaa sitä, ettei sellaista muualla esiinny.. Todennäköisesti ne samat geenit ovat velloneet samalla paikalla pitkän aikaa, eikä muutama pisara ulkomailta näy siinä valtameressä pätkääkään. Toivottavasti tiede.fin sivuilla jatkossa olisi laadukkaampia tiedeplokeja, esimerkiksi sellaisia kuten

tämä : https://www.fimm.fi/fi/tutkimus/tutkimushankkeet/finnpopgen tai sitten sellaisia kuten tämä : https://www.nature.com/articles/nature19057

hexx

Väittämällä että olemme kaikki Kaarle Suuren jälkeläisiä, syyllistytään yleistämiseen. Unohdetaan kokonaan se että väestöt ovat aina olleet segmentoituneita. Ja ajassa taaksepäin mennessä eristyneiden väestöjen eristyneisyys on ollut suurempaa. On siis todennäköistä että "me" emme kaikki ole Kaarle Suuren jälkeläisiä.  On hyvin todennäköistä on väestöjä, jotka eivät ole olleet kosketuksissa KS:n jälkeläisten kanssa vaan lisääntyneet omiensa kesken.

Sursillin suvulla on Suomessa 500 000 jälkeläistä. Väitettä että olemme kaikki Sursillin jälkeläisiä viljeltiin aikanaan. Nykyään tiedetään ettei se pidä paikkaansa.

Sukulaisuutta on tutkittu paljon matemaattisesti. Kannattaisi tutustua tutkimusiin.

Mitä muuten tässä tarkoitetaan "meillä"?
 

Camp Funstonin hätäsotilassairaala Kansaissa, Yhdysvalloissa 1918 tai 1919. Kuva: National Museum of Health and Medicine.

 

Sata vuotta sitten maailma oli mullistusten kourissa. Vanha maatalouteen ja maaseutuun perustuva elämäntapa oli muuttumassa, kun koneellinen apu muutti perustavalla tavalla työn luonnetta. Tämän ansiosta yhteiskunnat muuttuivat: maaseudulla vaadittiin vähemmän työvoimaa, ihmiset muuttivat kaupunkeihin ja yhteiskuntajärjestys järkkyi.

Kuten millä tahansa yhteiskunnallisella muutoksella, tälläkin oli tietenkin yllättävät sivuvaikutuksensa, joiden ansiosta 1918 jäi historiaan merkittävänä vuotena. Jälkiviisaana voimme tietenkin helposti selittää miten näin pääsi käymään, mutta osallisille se oli varmasti pelottava kokemus.

Tänä vuonna on kulunut sata vuotta espanjantaudista, historian tappavimmasta tautiepidemiasta.

Espanjantaudin merkityksestä kertoo sekin, että isoäitini kertoi tarinaa siitä, kuinka hänen isosiskonsa kuoli espanjantautiin. Isoäitini muisteli, kuinka oli käynyt hoivaamassa taudin kourissa riutuvaa siskoaan.

Isovanhemmillani oli tapana olla muistelematta menneisyyttä, ja muistellessaankin keskittyä enemmän niihin asioihin, jotka eivät minua niin kiinnostaneet. Tämä tarina kuitenkin osui lähelle, etenkin kun olin juuri kirjoittanut kirjaani espanjantaudista. Isoäitini on jo aikaa sitten kuollut, joten tarinan todenperäisyyden selvittäminen vaati hieman salapoliisityötä.

Turun kirkkoherranvirastosta tiedettiin kuitenkin kertoa, että isotätini kuolinvuosi oli 1925, joten kyseessä ei voinut olla espanjantauti – tauti kun riehui Suomessa 1918-20. Tuohon aikaan ihmiset kuolivat moniin muihinkin hengityselinsairauksiin, esimerkiksi tuberkuloosi on yksi mahdollisuus.

Espanjantauti oli selvästi jäänyt isoäitini mieleen, vaikka yksityiskohdissa oli pientä haparoimista. Eikä ihme, Suomessa kuoli arviolta 25 000 ihmistä espanjantautiin. Senhetkinen tilanne entisestään pahensi tautitilannetta; pelkästään vankileireillä kuoli noin 8 000 punaista espanjantautiin.

 

Espanjantauti ei ole loiskirjani pääosassa, mutta sillä on merkittävä sivuosa. Nostan espanjantaudin tässä esille, ei pelkästään koska sen aiheuttamasta tuhosta on nyt kulunut sata vuotta, vaan koska se on myös oiva esimerkki, miten ihmisen historia vaikuttaa tauteihimme.

Espanjantaudin alkuperää ei tiedetä. Sen tiedämme, että se ei ole peräisin ainakaan Espanjasta. Tauti sai nimensä, koska Espanja ei ollut osallisena ensimmäiseen maailmansotaan ja espanjalaiset tiedotusvälineet pystyivät suhteellisen vapaasti uutisoimaan taudista. Lisäksi Espanjan kuningas Alfonso XIII:n tauti oli laajalti uutisoitu.

Ensimmäiset varmat tautitapaukset ovat peräisin Kansasista, Yhdysvalloista, armeijan koulutusleiriltä. Taudin alkuperäksi on myös epäilty läntistä rintamaa, esimerkiksi Étaples’n leiri on ollut oivallinen kohde. Leirin läpi kulki päivittäin 100 000 sotilasta ja sen sairaaloissa oli tuhansia kaasuiskujen uhreja. Leirin ruokkimiseksi kasvatettiin vastaavasti kymmeniä tuhansia sikoja ja kanoja.

Espanjantaudin aiheuttaa influenssavirus, tarkemmin ottaen A-viruksen alatyyppi H1N1. Kuten muutkin influenssa A-kannat, se on zoonoosi, eli eläimistä ihmiseen tarttunut virus. Emme tiedä mistä eläimestä espanjantaudin aiheuttanut virus päätyi ihmiseen, mutta nykyisistä H1N1-kannoista osa kiertää sioissa ja osa linnuissa. Sotaleirin heikkokuntoiset ihmiset, valtava ihmisrunsaus ja sikojen ja kanojen läsnäolo oli oivallinen paikka käynnistää maailman tuhoisin pandemia.

Espanjantauti tappoi arviolta 50 miljoonaa ihmistä noin kahden vuoden aikana. Se ei ole tuhovoimaltaan omaa luokkaansa – HI-virus on arviolta tappanut 39 miljoonaa ihmistä – mutta se oli nopea pandemia, jolle ei voitu juuri mitään.

 

Miten espanjantauti sitten liittyy yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin muutoksiin? Millä tavoin se oli uuden maailman airut?

Influenssat ovat moderni tauti. Metsästäjä-keräilijät eivät sairastaneet vuosittain influenssaa, koska tauti leviää nopeasti ja ihmiselle muodostuu sitä vastaan vastustuskyky. Ihmisryhmien koot olivat aivan liian pieniä, että influenssat olisivat voineet kiertää ihmisissä.

Influenssa on kuin luotu kaupunkiympäristöön: pärskivät ihmiset levittävät virusta tiheissä ihmispopulaatioissa eteenpäin. Kaupunkien kasvu lopulta mahdollisti kausi-influenssan synnyn. Nopeat liikenneyhteydet tehostivat influenssan leviämistä. Influenssat muuttuivat pandemioiksi vasta 1800-luvun lopulla.

Ihmiset osaavat jo melko hyvin hoitaa ja ehkäistä tartuntatauteja ja loisia, jotka kiertävät vain ihmisissä. Influenssat ovat kuitenkin zoonooseja, muista eläimistä meihin tarttuvia tauteja. Zoonoosit ovat 1900-luvun ja 2000-luvun tauteja: teollisen mittakaavan eläinten tuotanto ravinnoksi ja villieläinten kontaktit ihmisten kanssa elinympäristöjen tuhoutuessa ovat aikamme tautitehtaita. Espanjantauti oli ensimmäinen todellinen varoitus uuden, modernin yhteiskunnan haavoittuvuudesta.

Sadan vuoden aikana Aurajoessa on virrannut paljon vettä, mutta maailma on vielä yllättävän samanlainen. Monet tartuntataudit ovat kurissa ja olemme onnistuneet tuhoamaan isorokon. Silti, kausi-influenssa tappaa noin puoli miljoonaa ihmistä vuosittain ja uusi pandeminen influenssa on suurimpia tartuntatautipelkojamme.

 

Tämä kirjoitus on muokattu versio kolme viikkoa sitten Loputtomat loiset –kirjani julkistustilaisuudessa pitämästäni esipuheesta. Lisää puhetta tulevaisuuden pandemiauhista on julkistustilaisuudesta nauhoitetussa podcastissa.

Kommentit (2)

Tapani

DNA-testi ei ole luotettava. Siksi sitä ei hyväksytä todisteeksi oikeudessa Suomessa.

Tobi

Ei ole väliä, lääke saa paljon paremmin joka päivä. Emme olisi koskaan voineet kuvitella, että taistelemme syöpään esimerkiksi. Tämä on vain yksi tapa parantaa lääketieteen parissa. Toki se ei ole täydellinen. Se on kaukana täydellisestä. Mutta se on liikkeellä ja kuka tietää, ehkä jonain päivänä pääsemme siihen pisteeseen, jossa voimme parannella hetken. Lääketiede ei ole vain kapea, joka pyrkii parannuksiin. Uhkapeleillä on parannuksia ja kasvava suosio näiden parannusten pohjalta. Tutustu esimerkiksi casinoscroll.com - hauska ja rentouttava!

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014