Kirjoitukset avainsanalla mikrobiomi

Puutiaisen suuosat. Kuva: Josef Reischig / Wikimedia Commons
 

Elämä on niin uskomattoman hienoa ja hämmentävää, että käytän mieluusti elämäni sen tutkimiseen.

Välillä kuitenkin motivaatio on hieman hukassa. Viimeisen kuukauden ajan olen työstänyt Sveitsissä tekemäni tutkimusprojektin ensimmäistä julkaisua: puutiaisten mikrobiotan rakenteeseen vaikuttavien tekijöiden vertailua. Kirjoittaminen on takkuillut. Tuloksia on paljon, mutta ne eivät ole mitenkään selkeitä. En ole ihan varma, mikä käsikirjoituksen tarkoitus on.

Motivaatio kuitenkin aina löytyy jostain. Jotenkin muistan, kuinka mielenkiintoisia asioita tutkinkaan. Tällä kertaa se nousi Helsingin Sanomien artikkelista.

”Tauteja levittävä puutiainen on luonnon kiertokulussa turha otus – ’Vaikea niille on keksiä mitään tarkoitusta’, sanoo tutkija”, otsikko sanoi. Kuin varmemman vakuudeksi ingressi jatkoi että ” Yhä laajemmalle alueelle levittäytyvä punkki lisääntyy Suomessa, mutta hyötyykö siitä kukaan?”

 

Artikkelin ajatus tuntui olevan se, että koska punkit eivät ole minkään eläinlajin tunnettu pääasiallinen ruoka, ne ovat turhia.

”Itse olet turha”, huusin ääneen Helsingin Sanomien nettisivulle.

 

Punkit ovat huikea eläinryhmä. Ne ovat kuin luotu levittämään tauteja: sama punkkiyksilö imee verta useasta eläinyksilöstä ja usein myös lajista. Siinä missä hyttyskoiras ei tarvitse verta lainkaan ja hyttysnaaraalle saattaa riittää yksittäinen veriateria, esimerkiksi puutiaiskoiras vaatii kaksi ja naaras kolme veriateriaa.

Punkkien levittämiä tauteja tunnetaankin paljon. Pari vuotta sitten löytämäni luku oli reilu kaksikymmentä eri ihmisten tautia. Tauteja aiheuttaa vielä laajempi bakteerijoukko, koska kutakin tautia voi aiheuttaa useampi lähisukuinen laji. Kun riviin laitetaan kaikki punkkilajit, joita on noin tuhat, puhutaan varmasti sadoista ellei tuhansista virus-, bakteeri- ja protistilajeista. Harvasta lajiryhmästä on riippuvainen näin suuri määrä tarttuvia taudinaiheuttajia ja loisia.

Punkkien mikrobiotasta, eli niiden kantamasta bakteeriyhteisöstä, on käynnissä tieteellinen debatti. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että punkeilla on laaja oma suolistobakteeriyhteisö, toisten mielestä tällaista ei ole olemassakaan. Joka tapauksessa punkeilla on monia endosymbiontteja, eli bakteereita, jotka elävät niiden kehon tai solujen sisällä. Punkit eivät ole siis mitenkään olematon osa luontoa.

Punkkien tarpeellisuus luonnon kiertokululle on hyvin samanlainen kuin ihmisenkin: olemme molemmat hyvin merkittäviä seuralaisbakteerien ja loisten elinympäristöjä.

Kommentit (4)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Kasvibiologi (yliopisto-opettaja) Mikko Tikkanen kirjoittaa tiistain 22.5. Helsingin Sanomissa vastakirjoituksen 20.5. olleelle punkkien merkitystä väheksyvälle  kirjoitukselle.  Hän toteaa, että jo ammoisina aikoina puutiaiset imivät verta nisäkkäistä, linnuista ja matelijoista. Veren mukana kulkeutui mikrobeja (viruksia ja bakteereja) eliöstä toiseen. Punkkien imiessään siirtämät virukset ja monet bakteeritkin ovat alusta alkaen siirtäneet geneettistä materiaalia eliöryhmien välillä ja aiheuttaneet geenimutaatioita. Punkkien ja vastaavien toimintaan perustuu siis paljolti eliökunnan biodiversiteetti, geneettinen monimuotoisuus. Myös immuunijärjestelmä on kehittynyt vastaamaan mikrobi-isäntävuorovaikutuksiin. Lopuksi Tikkanen toteaa, että jos puutiaisia ei olisi ollut, niin tuskin olisi ihmistäkään.

Pine
Liittynyt5.3.2012
Viestejä248

On vaikea ymmärtää, miksi kyseinen tutkija on noin turhautunut omaan tutkimuskohteeseensa, että antaa tuollaisia lausuntoja. Sen sijaan ymmärrän hyvinkin, että punkkien välittämien taudinaiheuttajien merkitys eläinkantojen säätelijänä  täytyy olla erityisen suuri. Jos todella halutaan katsoa asiaa hyvin kapeakatseisesti ja väittää kaikkea turhaksi, josta ei ole ihmisille mitään hyötyä, niin kannattaa miettiä mitä ihminen silloin viljelisi ruoaksi, jos pikkujyrsijäkannat räjähtäisivät punkkien mukana kadonneiden taudinaiheuttajien puuttumisen vuoksi.

Minusta punkkien pitäminen pitäminen yhtä tarpeellisena kuin luonnon kiertokululle kuin ihminenkin, on suuri vääryys punkkeja kohtaan. Uskon, että moni eläinlaji häviäisi kilpailussa joidenkin, nyt punkkien ansiosta aisoissa pysyvien eläinlajien dominoinnin takia. Sen sijaan jos ihminen häviäisi, niin silloin luonnosta tuskin hävittäisi, kuin muutama ihmisspecifinen loislaji.

Vierailija

Eikö virukset ja bakteerit ole eläviä? Onko elämä arvokasta vain jos se hyödyttää suorasti tai epäsuorasti ihmistä ja ihmisen tarpeita? Mikään elämä ei ole tarpeettomasti olemassa

Influenssa A -viruksia elektronimikroskopiassa. Kuva CDC/ Dr. Erskine Palmer / Wikimedia Commons

 

Kannattaako multaa syödä? Onko suomalaisilla enää loisia? Miltä tautien tulevaisuus näyttää? Pelastaako koira allergioilta? Mitä tiedämme, mitä emme tiedä ja mitä tutkitaan juuri nyt lois- ja mikrobiotamaailmassa?

Viime viikolla Loputtomat loiset -kirjani keskustelutilaisuudessa sain ilon keskustella muiden tutkijoiden kanssa loisten ja muiden ihmisten läheisten seuralaisten merkityksestä nykypäivän ihmiselle ja teidän iloksenne tämä nauhoitettiin ja tuotettiin podcastiksi. Näkökulmamme on vankasti suomalaisen ihmisen arkipäivässä: mitä vartalomme mikrobit merkitsevät kadun tallaajalle juuri nyt?

Mukanani keskustelemassa olivat virustutkija Tarja Sironen ja mikrobiotatutkija Jenni Lehtimäki. Keskustelumme veti Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki.

Jos alla oleva upotus ei toimi, podcast löytyy myös Soundcloud-palvelusta tästä linkistä: https://soundcloud.com/tuomas-aivelo/loputtomat-loiset

Kommentit (0)

Lactobacillus on yksi tyypillisimpiä ihon limakalvon suojaavia bakteereita. Kuva Janice Carr / CDC
Lactobacillus on yksi tyypillisimpiä ihon limakalvon suojaavia bakteereita. Kuva Janice Carr / CDC

Ihmiskehossa on suunnaton määrä bakteereita, mutta mitä ne tekevät?

Tämän tiedon olet varmasti kuullut: jokaisessa ihmisessä on kymmenen kertaa enemmän mikrobisoluja kuin ihmissoluja. Luku iskee tajuntaan - olemme omassa vartalossamme selkeässä vähemmistössä, kertaluokkaa vähäisempiä kuin seuralaisbakteerimme. Syykin tähän on selvä: esitumallisten, siis bakteerien arkkien, solut ovat niin paljon pienempiä kuin omat solumme.

Harmi vain, että tämä luku menee metsään. Judah L. Rosner selvitti luvun taustoja vuosi sitten Microbe –lehdessä (pdf) ja totesi, että luku perustuu hyvin epävarmoihin arvioihin. Mikrobien määrä perustuu Thomas Luckeyn arvioon, jonka hän teki vuonna 1972 suolistobakteerien laskemisen perusteella ja olettamalla että aikuisen suolistossa on kilo ulostetta.  Ihmisvartalon solujen määrä sen sijaan perustuu Theodosius Dobzhanskyn vuonna 1970 kirjoittamaan oppikirjaan, jossa lukumäärä ei perustella lainkaan.

Rosner syytti tutkijoita laiskuudesta, koska tuota epäluotettavaa suhdetta toistellaan julkaisusta toiseen ja esitelmästä toiseen. Ehkäpä, mutta ihmiskehon solujen laskeminen on oikeasti hyvin vaikeaa.

Ihmisen solujen laskeminen pitäisi olla periaatteessa helppo tehtävä, koska tunnemme itsemme niin hyvin. Totuus on jotain muuta. Koostumme monesta erilaisesta kudoksesta ja joidenkin kudoksien, kuten hermokudoksen, solumäärän laskeminen on vaikeaa. Ainoa vaihtoehto on arvioida kudos kerrallaan solujen määrä ihmisessä ja laskea yhteen. Tätä ei ole vielä tehty. Lähimmäksi pääsee tutkimus, jossa käytettiin 30 erilaista kudostyyppiä arvion tekemiseen. Ihmiskehon solumääräksi arvioitiin 37 200 000 000 000 eli 37 biljoonaa, 95% luottamusvälin ollessa 8 biljoonaa.

Bakteerisolujen määrän arviointi on vielä vaikeampaa. Suurin osa bakteerimassastamme epäilemättä on suolistossamme, jonka solumäärän arviointi on suhteellisen helppoa mittaamalla toistuvasti minkä verran soluja löytyy grammassa ulostetta. Muilta pinnoilta solujen määrä onkin jo vähän vaikeampi laskea. Bakteerisolut ovat kuitenkin jatkuvassa liikkeessä. Yksi vessakäynti tai saunominen voi romahduttaa bakteerisolujen määrän. Niinpä yhdenkin ihmisen bakteerimäärän vaihtelussa saatetaan puhua kahden kertaluokan eroista.

Tämänhetkinen Yhdysvaltain mikrobiologiseuran antama arvio on, että mikrobeja on keskimääräisessä ihmiskehossa keskimäärin noin kolme kertaa ihmisten solujen määrä.

Mutta onko solujen lukumäärän tietämisellä  mitään väliä? Tutkijoille tietenkin on: kun alamme valmistaa kantasoluista ihmisen varaosia, olisi hyvä olla jonkinlainen käsitys siitä paljonko varaosia tarvitaan. Sen sijaan bakteerien suhteen laatu lienee merkittävämpi tekijä kuin määrä. Pienikin määrä häirikköbakteereita voi saada aikaan pahan taudin.

Pitäisikö meidän mitata mieluummin kuinka merkittävä bakteerien aineenvaihdunta on verrattuna ihmisen aineenvaihduntaan? Olisiko järkevämpää fiilistellä sitä, kuinka paljon enemmän bakteereissa on geenejä kuin omassa kehossamme? Human Microbiome Projectin arvio on, että kehomme bakteerigeenien määrä on noin 360-kertainen verrattuna omiin proteiinia koodaaviin geeneihin. Emme kuitenkaan tiedä geeneistäkään juuri kuin tuon lukumäärän. Kuinka suuri osa niistä toimii aktiivisesti? Minkä verran nämä geenit vaikuttavat ihmisen toimintaan?

Jos johonkin voi luottaa, niin siihen, että tutkittava ei maailmasta lopu. Olemme vasta vaiheessa, jossa selvitämme perusasioita, kuten sitä minkälainen on tyypillinen ihmisen mikrobiomilajisto ja kuinka paljon se vaihtelee.

Kommentit (4)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Jo 60-luvulla jotkut oivalsivat esim. ihon bakteerien tärkeyden. Niinpä keskustellessani kokeneen patologin kanssa hän totesi, että kylvyssä käydessä ei ihoa tulisi saippuoida kuin korkeintaan vähän joistakin paikoista.

Ihmisen ihokarvojen olemassaoloa on äimistelty kauan - ja äimistellään yhä, vaikka muutama vuosi sitten tutkimus osoitti, että ihokarvojen juuriin johtavat syvennykset ovat ihon hyödyllisten bakteerien lisääntymiskeskuksia.

Asiaan kuulumattomana sivujuonteena muistan sen nautinnollisen viileyttä antavan tunteen, kun kuumana päivänä sahalla pöyhäisi rintakarvojaan.. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

http://www.nature.com/ncomms/2014/140708/ncomms5344/abs/ncomms5344.html

Useilla esimerkiksi suoliston bakteerilajeilla on oma itsenäinen rytmi, jolla ko. bakteerilaji voi aluksi olla runsaana esiintyvä ja sitten nopeasti hävitä jokseenkin olemattomiin, totesivat Helsingin yliopiston tutkijat yhteistyössä hollantilaisten kanssa. Bakteerilaji ilmentää siis bistabiilisuutta.

Tämä odottamaton ilmiö voi paremmin ymmärrettynä osoittautua tärkeäksi esim. päätellessä suoliston tilan perusteella alttiutta erilaisiin sairauksiin.

http://www.livescience.com/49373-google-hangout-on-brain-and-microbiome.html

Suoliston tilan vaikutusta aivoihin tutkittaessa havaittiin aivojen tilan ja mielialan heti muuttuvan, kun koehenkilölle (esim. potilaalle) annettiin probiootteja ja fermentoitua maitoa, siis piimää, jugurttia jne. Itse suosittelisin myös hapankaalia liitettäväksi nokare jokaiseen ateriaan.

......

Jo kauan sitten huomasin migreenifosfeeneja (kirkkaita sahalaitoja silmissä) alkavan kehittyä suolistohäiriöiden yhteydessä. Siihen aikaan ei vielä puhuttu mikrobiotasta, mutta tunnettiin kuitenkin ainakin yksi välittäjämolekyyli, bombesiini, joka muodosti sillan suoliston ja aivojen välille. Nykyään tiedetään, että jos ahdistuneen hiiren mikrobiotan erittämiä molekyylejä siirretään normaaliin hiireen, tämäkin ahdistuu.

Yoken Suru
Liittynyt10.4.2015
Viestejä426

Ihminen voi huonosti jos hänen bakteerikantansa on elämäntilanteeseen sopimaton.

Ihmetyttää, miten esim. aineenvaihdunnan bakteerit löytävät oikean tasapainotilan sen jälkeen kun ne on antibiooteilla tuhottu lähes "viimeiseen mikrobiin".

Mikä on se mekanismi joka määrää mikrobilajien suhteet ja määrän? Happamuusko?

Yoken Suru
Liittynyt10.4.2015
Viestejä426

Bakteerikantansa voi myös yksipuolistaa dramaattisesti dramaattisella ruokavaliolla.

Brittiopiskelija menetti 1 400 bakteerilajia suolistossaan kymmenen päivän koejakson aikana.   Olin menettänyt 1 400 bakteerilajia suolistossani vain kymmenessä päivässä, mikä oli uskomatonta. Oltuani sen jälkeen viikon ajan normaalilla opiskelijadieetillä olin palautunut hieman, mutta en täysin. En vieläkään tiedä, onko lajien monimuotoisuus palautunut täysin suolistossani.

Lähtötilanteessa Spectorin suolistossa oli 3 500 eri bakteerilajia, joten määrä putosi yli kolmanneksella.   http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1431648538692.html  

Luonnon monimuotoisuus on tärkeää, myös ihmiskehon sisällä.

Monimuotoisuutta ei tarvitse etsiä sademetsästä asti, ihminenkin on ekosysteemi. Kuva: Tuomas Aivelo
Monimuotoisuutta ei tarvitse etsiä sademetsästä asti, ihminenkin on ekosysteemi. Kuva: Tuomas Aivelo

Ihminen on suunnaton ekosysteemi.

Viimeisen muutaman vuoden aikana mikrobiomi - isäntäyksilön bakteerilajisto - on noussut keskeiseen asemaan niin ekologisessa kuin terveydenkin tutkimuksessa. Käänteen takana on kaksi merkittävää muutosta: sekvenointitekniikan kehittyminen ja sen tajuaminen, että seuralaisbakteereilla on suunnaton vaikutus kehitykseemme. Mikrobiomiuutisia tuleekin nykyään viikoittain. Nopea haku tiede.fi:stä paljastaa, että seuralaisbakteerit vaikuttavat ainakin: painoon, oppimiskykyyn, masennukseen, ravinnonkäyttöön ja allergioihin.

Niinpä monet tutkijat puhuvatkin, että ihminen (tai mikä tahansa muukin isompi eliö) on holobiontti: ei yksilö, vaan useiden lajien ja yksilöiden muodostama ekosysteemi. Lisäksi olemme enemmän kuin omien seuralaistemme summa, valtava vuorovaikutusten verkko. Bakteerit vaikuttavat kehitykseemme monin tavoin ja toisaalta me muokkaamme omaa mikrobiomiamme. Holobiontilla on tietenkin oma hologenomi – meidän ja seuralaistemme yhteinen perimä. Ihmisillä geenejä on melko pieni määrä, mutta kun laskemme yhteen kaikkien bakteeriemme geenit, pääsemme aivan eri mittaluokkaan. Olemme aivan alkutaipaleella tämän intiimin suhteen merkityksen selvittämisessä.

Miksi mikrobiomi on sitten merkittävä tekijä? Miksei riitä, että tutkimme pelkäää ihmistä? Koska koko kehityshistoriamme olemme kehittyneet yhdessä seuralaistemme kanssa. Olemme tottuneet toisiimme. Olemme sopeutuneet toisiimme. Olemme varautuneet toisiimme ja solutasolla oletamme, että seuralaisemme pysyvät mukana. Ruumiimme toimii jatkuvasti olettaen, että mukanamme on monimuotoinen seuralaisjoukko. Bakteerit ovat merkittävin, muttei ainoa osa seuralaisiamme. Kuten kulkusirkkauutinen osoitti, ekosysteemiin kuuluvat myös loiset.

Kuukausi sitten uutisoitiin kuinka nykyihmiset ovat perineet neandertalilaisilta  muun muassa Crohnin tautiin altistavia geenejä. Itselleni mieleen tuli heti loiset. Looginen ketju on pitkä, mutta kokeillaan avata se.

Crohnin tauti on autoimmuunitauti, joka tarkoittaa sitä elimistön immuunipuolustus hyökkää elimistön omia soluja vastaan. Mistä tämä tuhoisa reaktio johtuu? Yleensä siitä, että immuunipuolustus on turhautunut: sillä ei ole riittävästi oikeita kohteita, joita vastaan taistella. (Esimerkiksi allergia saattaa johtua siitä, että kun lapamatoja ei ole, immuunipuolustus alkaa pitämään koivun siitepölyä varteenotettavana uhkana.) Neandertalilaiset olivat tiettävästi erityisesti lihansyöjiä, kun taas nykyihmiset olivat sopeutuneempia kasvinsyöntiin. Koska loiset leviävät helposti erityisesti lihansyöjille, neandertalinihmisillä saattoi olla enemmän loisia. He olivat myös luultavasti sopeutuneet loistaakkaan ja puolustautuivat loisia vastaan tehokkaasti. Nykyihminen peri juuri nämä geenit neandertaleilta, koska samaan aikaan ihminen alkoi syödä enemmän lihaa ja kohtasi enemmän loisia. Nyt maailman puhdistuessa tästä on kuitenkin muodostumassa taakka: loisia ei enää ole ja yliampuva puolustusinto hyökkää omaa ruumista kohtaan. Crohnin tauti yleistyikin ihmisillä vasta, kun lapamadosta oli päästy eroon.

Myönnän, hieman kaukaa haettua. Mutta mahdollista, koska olemme jatkuvasti muuttuva ekosysteemi.

Otsikko on lainattu tutkimusryhmässämme vierailevan FiDiPro-professori Scott Gilbertin julkaisusta (pdf). Lisää seuralaisbakteereista muutaman vuoden takaisessa Tieteen jutussa.

Kommentit (6)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Ja vielä muutama vuosi sitten ei tällaisesta tiedettykään. Kerron tässä vain yhden asian. Miksi lääketiede ei täysimittaisesti käytä esim. suolen bakteeriston manipulointia, kun sillä voitaisiin saada hyviä hoitotuloksia monissa terveys- ja toimintaongelmissa? Eräs amerikkalainen lääkäri totesi, että kyseessä on lääketieteelle olennainen viiden vuoden viive.. (Siitä on nyt pari vuotta kulunut).

Mutta onpa meillä HUS:issa lääkäri, joka osaa tehdä suolen sisällön siirtoja ja tekeekin niitä. Tarvittaisiin vain lisää sellaisia lääkäreitä (no, onhan niitä jokunen..) 

Olento
Liittynyt27.2.2014
Viestejä1

Onko muuten näyttöä, että juuri lapamadot ehkäisevät suoliston tulehdussairauksia? Ainakin koukkumatoja on jo asian tiimoilta kai tutkittu. Hypoteesi on ymmärtääkseni, että madot moduloivat ihmisen immuunisysteemiä (esim. vaikuttamalla T-solujen tuotantoon) tavalla johon elimistö on nimenomaan satojen tuhansien vuosien aikana sopeutunut.

Suhde madon ja ihmisen välillä lähenee siis symbioosia. Tätä hypoteesia kutsutaan joskus nimellä "old friends hypothesis". Tosiasia on, että monet näistä madoista ovat lähes täysin harmittomia ja niiden aiheuttama hysteria nykyihmisessä on irrationaalista.

 

 

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Piiskamadot (Trichuris sp.) on ainakin Yhdysvaltain puolella käytössä suolistosairauksien hoidossa käytössä Suurin osa tutkimustuloksista koskee myös piiskamatoja, mutta on koukkumadoillakin tehty tutkimusta. Lapamadoista en nopealla etsimisellä löytänyt ihmisten kliinisiä kokeita, ainoastaan rottakokeita. Tässä yhteydessä ne oli joka tapauksessa esimerkin omaisesti, en osaa ottaa kantaa eri suolistomatojen suhteelliseen vaikutukseen.

Crohnin tautihan oli pitkään enemmän juutalaisten tauti, ja monet pitävät syynä sitä, etteivät he syö sianlihaa. Tällöin mahdolliset vaikuttavat madot voisivat olla muut heisimadot. Mutta tietenkin sioista voi saada myös monia sukkulamatoja, kuten ao. piiskamadot.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-1288658967960.html

Suomessa on meneillään erittäin merkitsevä Parkinsonin taudin syiden tutkimus, jossa Parkinson-potilaiden suoliston (ja mahdollisesti nenän) mikrobistossa on havaittu tiettyä bakteerilajia paljon vähemmän kuin verrokeilla.

Jännittävä olisi nyt koe, jossa vapaaehtoisten Parkinson-potilaiden suoliston mikroflooraan lisättäisiin kyseistä bakteeria. Saman tien voitaisiin paranella suolistoflooran yleistä kuntoa esim. dieetin ja runsaan probioottimäärän avulla

http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=the-guts-microbiome-changes-diet

Yleensä kai on arveltu, että suoliston mikrobiotan muuttuminen esim. dieetin ansiosta on suhteellisen hidas. Ihmiskokeita ei ole juurikaan tehty. Uusi koe (raportoitu Naturessa) osoittaa, että dieetti voi saada aikaan mullistuksen mikrobiotassa jo muutamassa vuorokaudessa.

Esimerkiksi suolistobakteerien määrä ei juurikaan muutu, mutta niiden geenit alkavat koodaamaan erilaisia proteiineja.

Näin nopea muutos tuotettujen proteiinien laadussa perustuu varmaan äsken keksittyyn genomissa piilevään toiseen koodijärjestelmään, jonka löytämistä on viivästyttänyt sen oleminen "kirjoitettuna" geenien ennestään tunnetun järjestelmän päälle.

Naturen raportti ei kuitenkaan ota kantaa erilaisten dieettien paremmuuteen..

http://www.tiede.fi/keskustelu/57253/ketju/suolen_mikrobiota_avain_sairauksiin_ja_mieleen/sivu/10

Tarja

Kuinka varteenotettava vaihtoehto suolistosairauksien lisääntymiselle on vauvojen imetyksen vaikutus? 60-70-luvuilla alkoi lastenruokateollisuus kasvaa ja rintamaidon korvikkeet keksittiin. Vauvoille suositeltiin annettavan hedelmiä ja perunaa jo muutaman kuukauden iässä. Toki ongelmana oli myös tiukka aikataulutus, jolloin vauva ei luontaisesti tarpeensa mukaan pääse tekemään lisätilausta maidosta. Näin ollen imetys loppui liian aikaisin ja tilalle annettiin lehmän maitoa. Ennen korvikkeiden laajempaa tuloa lapsi oli pakko imettää jos sen halusi säilyvän hengissä. Onko kukaan kuullut mummosta, jolla on suolistotairaus tai gluteeniton ruokavalio?

Nykyisin Suomessa täysimetyssuositus on 6kk.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014