Kirjoitukset avainsanalla epidemiat

Tiikerihyttynen työn touhussa

Lokakuussa havaittiin ensimmäiset zikaviruksen leviämistapahtumat Euroopassa. Tähän asti eurooppalaiset tapaukset ovat olleet tuontitavaraa, eli sairastuneet olivat saaneet viruksen Euroopan ulkopuolella ja sitten matkustaneet Eurooppaan.

Zika nousi kuuluisuuteen 2015-16, kun Brasiliasta leviämään lähtenyt epidemia aiheutti muun muassa sikiöiden kehityshäiriöitä, kuten mikrokefaliaa.

Nyt tilanne on muuttunut. Ensimmäisten kahden tapauksen tapahtumapaikkana oli Hyères, vanha lomakaupunki Ranskan Rivieralla, rannikolla Marseillen ja Nizzan välissä.

Ensimmäinen sairastunut sai oireensa 29. heinäkuuta ja hakeutui nivelkivun takia lääkäriin. Näytteistä varmistettiin zikatartunta 9. lokakuuta. Tartunnan saanut ei ollut matkannut ulkomailla, eikä muuta selitystä kuin tartunta hyttysen kautta, löytynyt, joten Ranskan terveysviranomaiset päättelivät tartunnan tapahtuneen Ranskassa.

Paikalliset terveysviranomaiset aloittivat heti zikan kartoitus- ja torjuntakampanjan: tartunnan saaneen asuinalueelta etsitään uusia tapauksia ja pyritään hävittämään tiikerihyttyset. Jo seuraavana päivänä ovelta-ovelle tehdyn kierroksen perusteella ensimmäisen tapauksen naapurustosta löytyi toinenkin tartunnan saanut. Hänen oireensa ilmaantuivat 6. elokuuta.

 

Mitä tilanteesta voidaan päätellä?

Ensinnäkin, toisen tapauksen havaitseminen kertoo siitä, että eurooppalainen terveydenhoitojärjestelmä on hyvin varautunut tartuntatautitapauksien selvittämiseen. Toinen tapaus löytyi heti, kun sitä lähdettiin tietoisesti etsimään.

Toiseksi, kaksi tapausta (ja mahdolliset vielä löytyvät tapaukset) viittaavat siihen, että zika on nyt ensimmäistä kerta leviämässä Euroopassa. Tartuntatapaukset näyttävät tosin maantieteellisesti hyvin rajatulta.

Kolmanneksi, zika tuli Eurooppaan yllättävän myöhään. Jo kesällä 2016 epäiltiin, että zika ilmaantuisi useampaan paikkaan Eurooppaan, koska sääolosuhteet olivat sopivat, tiikerihyttyset laajalle levinneitä ja matkustaminen zika-alueille yleistä. Tämä sopii yhteen viimeaikaisten havaintojen perusteella, että keltakuume- ja tiikerihyttynen eivät olekaan niin hyviä zikan levittäjiä kuin epäiltiin.

Neljänneksi, riski väestölle on pieni. Tapauksia on vähän ja aikaikkuna zikan leviämiseen on loppunut, koska lämpötilat ovat jo nyt laskeneet niin mataliksi, ettei virus pysty lisääntymään hyttysissä.

Viidenneksi, zika on yksi virus lisää joukossa hyttysten levittämiä taudinaiheuttajia, jotka ovat palaamassa tai leviämässä Eurooppaan. Tulokaslajien ja ilmaston lämpenemisen ansiosta Eurooppa on entistä alttiimpi hyttysten levittämien tautien osalta.

 

Trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kaikkein tehokkain zikaviruksen levittäjä on keltakuumehyttynen (Aedes aegypti). Keltakuumehyttynen levittää nimensä perusteella keltakuumetta, mutta myös muita flaviviruksia, kuten zikaa, dengueta ja chikungunyaa. Keltakuumehyttynen oli paikalla eteläisessä Euroopassa 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin, mutta katosi tämän jälkeen. Syytä hyttysen katoamiseen ei tiedetä, mutta mitään ilmastollista ja ympäristöön liittyvää syytä hyttysen paluulle ei ole. Tällä hetkellä sitä esiintyy Euroopassa Madeiralla ja se vaikuttaa leviävän eteläisellä Venäjällä ja Georgiassa. Keltakuumehyttynen ei pysty talvehtimaan munana, mikä rajoittaa lajin leviämistä kylmemmille alueille.

Hyèresin zikatapausten taustalla vaikuttaa olevan tiikerihyttynen (Aedes albopictus), joka on alun perin kaakkoisaasialainen laji. Se on levinnyt viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana ympäri maailman, nähtävästi munina käytettyjen renkaiden ja ruokotraakkipuun (tai, kuten itse kutsun sitä, ikeabambun) kuljetuksen yhteydessä. Tiikerihyttynen saapui Ranskan Rivieralle vuonna 1999 ja on hitaasti, mutta varmasti levinnyt eteläisessä Euroopassa. Ainakin Ranskan Rivieralla, Pohjois-Italiassa, Keski-Italian rannikkoseuduilla ja Albaniassa on pysyvä kanta. Espanjassa, Kreikassa ja Balkanilla vaikuttavat olevan vakiintumassa ja Etelä-Saksassa asti on epäilty onnistunutta lisääntymiskiertoa. Alankomaissa tiikerihyttynen vaikuttaa elävän vain kasvihuoneissa.

Tiikerihyttysen leviämistä edistää lämpenevä ilmasto, mutta hyttynen vaikuttaa myös sopeutuvan nopeasti kylmempiin oloihin. Siinä missä trooppiset hyttysen munat kuolevat, jos lämpötila laskee alle kahden pakkasasteen, eurooppalaiset munat kestävät jopa kymmenen asteen pakkasen. Tiikerihyttysen levittämien virusten leviämistä lämpötila rajoittaa paljon voimakkaammin: zika, dengue ja chikungunya eivät mikään vaikuta pystyvän lisääntymään hyttysissä alle 18 asteen lämpötilassa.

Zikaviruksen (tai denguen tai chikungunyan) vaatima korkea lämpötila tarkoittaa, ettei se pysty selviämään Euroopassa vuoden ympäri. Niinpä tautiepidemiat tapahtuvat kesäisin, ja ne käynnistyvät siitä, kun tiikerihyttynen pistää taudin muualla – yleensä trooppisella alueella – saanutta matkaajaa. Lämpimän kauden aikana tauti ehtii sitten leviämään paikallisesti, kunnes syksyllä lämpötila laskee niin matalaksi, ettei virus pysty enää leviämään.

 

Nykymaailman kehityskulut tietenkin altistavat entistä enemmän Eurooppaa näille epidemioille: ihmiset matkustavat yhä enemmän, jolloin riski taudin saapumisesta Eurooppaan on suurempi. Ihmiset matkustavat Euroopan sisäisesti, jolloin tauti leviää helpommin Euroopan sisälläkin. Lisäksi ilmaston lämmetessä tartuntakausi on entistä pidempi ja tiikerihyttysiä on mahdollisesti enemmän levittämässä viruksia.

Nähtävästi kukin, zika, dengue ja chikungunya, aiheuttavat pitkäaikaisen tai ehkä koko elämän kestävän immuniteetin tautia kohtaan. Lisäksi on viitteitä siitä, että nämä taudinaiheuttajat voivat aiheuttaa risti-immuniteettia: jos on jonkun näistä taudeista sairastanut, ei välttämättä saa tartuntaa toisesta kahdesta taudinaiheuttajasta.

Zikan, denguen ja chikungunyan aiheuttama vaara Euroopassa tulee olemaan suhteellisen pieni, muttei olematon. Denguen ja chikungunyan kuolleisuus on promillen luokkaa. Zikatartunta raskaana olevalla naisella aiheuttaa lapsella mikrokefaliaa luultavasti muutaman promillen todennäköisyydellä.

Tulevaisuudessa flavivirusten aiheuttamat epidemiat aiheuttavat riesaa yhä laajemmilla alueilla yhä pidemmän ajan. Koska eurooppalaisilla ei ole immuniteettia näitä tauteja vastaan (ellei ole trooppisilla matkoilla sairastanut jotakuta niistä), koko leviämisalueen väestö ja siellä vierailevat ihmiset ovat tartuntavaarassa.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Thank you so much for this. I was into this issu https://tracktrace.one/usps/ e and tired to tinker around to check if its possible but couldnt get it done. Now that i have seen the way you did it, thanks guys
with
regards

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Musta surma oli 1300-luvulla Euraasiaa koetellut ruttopandemia, jonka aiheutti Yersinia pestis -bakteeri. Tämä tiedetään. Rutto levisi Eurooppaan ja Euroopassa mustarotan ja rotan kirppujen mukana. Tämä on puolestaan puhdas arvaus.

Rottien rooli ruton levittäjänä on pitkään tunnettu ja kerrottu tarina. Rotat nykyäänkin, esimerkiksi Madagaskarilla, kantavat kirppuja, jotka silloin tällöin käynnistävät ruttoepidemian ihmisissä. Maailmanlaajuisesti 1800-luvun ruttoepidemioiden yhteydessä huomattiin, että niihin liittyi aina rottien joukkokuolema – kuten ihmiset, myös rotatkin kuolivat nopeasti ruttoon.

Hienon tarinan ainoa ongelma on se, että ajalta ennen 1800-lukua on olemassa hyvin vähän todistusaineistoa siitä, että rotat olisivat olleet tehokkaita ruton levittäjiä. Uusien geenitutkimusmenetelmien ja perinteisen arkeologian ansiosta kertynyt tieto päinvastoin tuntuu vihjaavan, etteivät rotat olleet merkittäviä Mustan surman kannalta.

 

Viime vuonna norjalaiset tutkijat mallinsivat laskennallisesti Mustan surman leviämistä kolmessa eri tapauksessa: rotan ja rotan kirppujen avulla, ihmisten kirppujen avulla ja pisaratartuntana ihmisten välillä. Musta surma on sikäli kätevä mallinnuksen kohde, että Musta surman leviäminen yli Euroopan tunnetaan suhteellisen tarkkaan historiallisista asiakirjoista.

Ruttobakteeri voi aiheuttaa erilaisia tautimuotoja: tyypillisin ruttotartunta on paiserutto, joka näkyy imusolmukkeissa syntyvinä paiseina. Paiserutto syntyy yleensä ruttobakteeria kantavan kirpun pureman seurauksena. Joskus paiserutto voi kuitenkin kehittyä keuhkorutoksi, jolloin ruttobakteeri pääsee lisääntymään keuhkoihin. Tällöin ihminen alkaa uloshengitysilmassaan levittää ruttobakteeria, jolloin rutto alkaa leviämään huomattavasti tehokkaammin ihmisten välillä. Pisaratartuntana leviävä rutto nimittäin aiheuttaa tartunnan saajassakin keuhkoruton.

Laskennallisen mallintamisen perusteella keuhkoruttona ihmisten välillä tarttuva rutto leviää hyvin nopeasti, nopeammin ja tehokkaammin kuin Musta surma levisi. Keuhkorutto tarttuu niin tehokkaasti ihmisten välillä, että se oikeastaan heikentää ruton leviämistä suuremmilla etäisyyksillä. Jos ihminen kuolee aiemmin kuin ehtii kävelemään viereiseen kaupunkiin, niin rutto ei pääse leviämään kaupungista toiseen, karkeasti muotoiltuna.

Rottien ja rottien kirppujen kautta tarttuva rutto puolestaan leviää hitaammin kuin Musta surma aikanaan levisi. Tässä tartuntatavassa ruton pitää levitä ensin rottapopulaatioiden välillä ennen kuin se voi laajemmin levitä ihmiseen. Taudit leviävät rottien välillä hitaasti, sillä rotat ovat kuuluisan huonoja leviämään alueille, joissa rottia jo aiemmin asustaa.

Malli ihmisten kirppujen levittämästä rutosta oli paras: se leviää suhteellisen nopeasti, mutta säilyy tyypillisesti hitaammin leviävänä paiseruttona. Laskennallisesti näyttää siis siltä, että rotat eivät olleet olennaisia Mustan surman kannalta.

 

Toissapäivänä puolestaan julkaistiin tutkimus, jossa oltiin selvitty ensimmäisen ruttopandemian aiheuttaneiden bakteereiden perimää. (Rutto on levinnyt ympäri maailmaa pandemioina, joista ensimmäinen, jota kutsutaan myös Justinianuksen rutoksi, käynnistyi vuonna 541 ja jatkui lähes kaksisataa vuotta. Toinen ruttopandemia käynnistyi Mustasta surmasta vuonna 1346 ja jatkui aina 1800-luvulle asti. Kolmas pandemia käynnistyi vuonna 1855 Yunnanin paiseruttoepidemiana ja loppui vuonna 1960. Suomi oli niin syrjässä, että Musta surmakaan ei levinnyt tänne. Ensimmäinen oletettu ruttoepidemia Suomessa oli vuonna 1504 ja ensimmäinen varma epidemia vuonna 1710.)

Tutkimus oli ensimmäinen varsinainen todiste, että Länsi-Euroopassa, mukaan lukien Brittein saarilla, oli 500- ja 600-luvuilla ruttoa. Se voi olla samalla viimeinen naula rotta-kirppu-rutto -tarinalle, sillä rotilla on alibi: ne eivät olleet paikalla. Eläinarkeologi David Orton Yorkin yliopistosta sanookin, että juuri tähän aikaan Pohjois- ja Länsi-Euroopan alueelta on vähiten todistusaineistoa rottien läsnäolosta.

Rotat ovat olleet ihmisten riesa jo pitkään. Mustarotta saapui Eurooppaan viimeistään Rooman valtakunnan aikaan ja nykyinen valtalaji, isorotta, saapui 1700-luvulla. Rotat ovat kuitenkin mitä suurimmissa määrin ihmisistä riippuvaisia. Rottakannan ylläpitoon vaaditaan paljon ravintoa ja vaikuttaa siltä, että keskiaikaisessa Pohjois-Euroopassa ei sitä juurikaan ollut tarjolla.

Monet eurooppalaiset kaupungit ja kylät olivat liian pieniä ylläpitämään rottakantoja ja saattaakin olla, että Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen pysyvä rottakanta oli ainoastaan Välimeren rannikkoalueilla, ja muutamissa riittävän isoissa kaupungeissa, kuten Pariisissa.

Näyttää yhä vahvemmin siis siltä, että keskiajan ruttopandemioista on turha syyttää rotta – ihmiset itse kirppuineen ovat pitäneet huolen tautien leviämisestä. Tietenkin rotat ovat voineet myös levittää tautia kaupungeissa ja kylissä, joissa ne olivat läsnä. Silloin kysymys onkin, että saivatko eurooppalaiset rotat ruttotartuntansa ihmiseltä ja ihmisen kirpuilta.

 

Korjaus 7.6.2019, klo 8.30: Korjattu kirjoitusvirhe.

Kommentit (0)

Kivun alueella YK:n ylläpitämän radioaseman ebola-aiheisen ohjelman taltiointi. Kuva: MONUSCO / Wikimedia Commons

Kongon demokraattisessa tasavallassa riehuu ihmiskunnan historian toiseksi pahin ebola-epidemia. Maailman terveysjärjestö WHO on jo varoittanut, että koska tauti ei ole hallinnassa, se voi levitä myös naapurimaihin.

Toistaiseksi pahin Ebola-epidemia tappoi yli 11 310 ihmistä Länsi-Afrikan maissa vuosina 2013-2016. Tuo epidemia yllätti viranomaiset täysin, sillä ebola ei ollut aikaisemmin esiintynyt tuolla alueella. Nykyinen Kongon epidemia on käynnistynyt elokuussa 2018 ja on eiliseen mennessä vaatinut 931 ihmisen hengen. Tällä kertaa ebolan esiintymisalue ei yllättänyt, sillä moni aikaisemmista ebola-epidemioista on käynnistynyt juuri Kongon alueella.

Tämänkertainen epidemia on kuitenkin vaikeammin hillittävissä. Epidemia-alueella Kivun maakunnassa lähellä Ugandan ja Ruandan rajaa on käynnissä sekava aseellinen konflikti, johon on sotkeunut ainakin 70 eri aseellista ryhmittymää, terveydenhuolto on siellä heikoissa kantimissa ja pakolaisuus on yleistä.

Epidemia käynnistyi todennäköisesti 65-vuotiaasta naisesta, joka haudattiin viime vuonna 27. heinäkuuta. Hautajaisten jälkeen seitsemän hänen perheensä jäsentä kuoli ebolaan. Sitä, miten ensimmäinen uhri sai ebolatartunnan, ei tiedetä. Syrjäisillä alueilla tauti leviää suhteellisen hitaasti – ebola on loppujen lopuksi heikosti tarttuva tauti – mutta leviäminen on ollut tasaista, sillä sairaiden hoitaminen ja hautajaisten järjestäminen luovat mahdollisuuksia taudin tarttumiselle eteenpäin.

Viime kuukausina tartuntojen määrä on kuitenkin alkanut toista: kolme viikkoa sitten ensimmäisen kerran havaittiin yli 100 uutta tartuntaa viikossa.  Suurimpana pelkona on, että ebola leviää epidemia-alueen lähellä sijaitsevaan Goman miljoonakaupunkiiin.

Ebola on tähän asti ollut leimallisesti maaseutualueiden tauti, sillä taudin leviäminen on hidasta, ja kaupungissa sen ehkäisy on suhteellisen helppoa parempien kulkuyhteyksien ja terveydenhoidon takia. Lisäksi kaupungeissa ihmiset hakeutuvat helpommin itse hoitoon. Konfliktin uuvuttamassa köyhässä kaupungissa tilanne kuitenkin voi olla aivan toinen.

 

Käynnissä oleva ebolaepidemia on ensimmäinen sota-alueella tapahtuva ebolaepidemia, joten mahdollisuuksia taudin leviämiseen on paljon. Ebolan eteneminen pysäytetään selvittämällä, ketkä kaikki ovat olleet epäillyn ebolan kantajan kanssa tekemisissä ja selvittämällä onko ebola tarttunut heille. Sotatilassa tällaisen selvitystyön tekeminen on hyvin vaikeaa. Lisäksi muutamia kertoja ebolaa torjuva lääkintöhenkilökunta on jouduttu vetämään pois tautialueelta väkivaltaisuuksien takia.

Viime viikolla sairaanhoitohenkilökunta uhkasi mennä lakkoon, jos heidän turvallisuudestaan ei huolehdita paremmin. 

Lohdullista on, että ebolaa vastaan on nyt olemassa suhteellisen hyvin toimiva rokote. Rokotetta ei ole tarpeeksi, jotta kaikkia voitaisiin rokottaa, joten rokotuksia jaetaan riskiryhmiin kuuluville, kuten terveydenhuoltohenkilökunnalle ja toisaalta rokotteilla yritetään pysäyttää ebolan leviäminen antamalla rokotteita ebolaan sairastuneiden lähipiirille. Ongelmina on jälleen sotatilan luoma vaikeus rokottamiseen ja rokotteiden loppuminen, jos ebola leviää laajalle.

Yleisesti ottaen kongolaiset luottavat ebolarokotteeseen ja myös hoitohenkilökuntaan. Sotatilanne tuottaa kuitenkin ongelmia sikäli, että ihmiset eivät halua lähteä hoidettavaksi sairaaloihin tai terveyskeskuksiin. Etenkin naisille liikkuminen alueella on vaarallista, joten ebolan hoitoon lähteminen altistaa heidät väkivallalle. Monet mahdollisesti taudin saaneet eivät lähde hoitoon, terveydenhoitohenkilökunta ei saa tietoa heidän tartunnasta ja tauti voi jatkaa leviämistä.

Toisaalta, epidemia-alueen asukkailla on heikosti tietoa ebolasta ja miten ebolaa torjutaan. Kyselyssä 25% paikallisista sanoi epäilevänsä, että ebolaepidemia ei ole oikeasti olemassa, vaan esimerkiksi jonkun sisällissodan osapuolen salajuoni. Hyökkäykset sairaaloita kohtaan johtuvat syvästä epäluulosta, jota sisällissota synnyttää.

Ebolan leviäminen on helppo estää ja hillitä, jos ja kun ihmiset luottaisivat terveydenhoitohenkilökuntaan ja olisivat tietoisia taudista ja sen leviämisen estämisestä.

 

Ilmiö ei tietenkään ole pelkästään afrikkalainen tai rajautunut sota-alueille. Vauraammissa valtioissa on viime vuosina esimerkiksi pullahtanut esiin tuhkarokkoepidemioita. Tuhkarokkoa pidettiin jo suurimmaksi osaksi länsimaissa voitettuna tautina, sillä tuhkarokkorokote on hyvin tehokas ja rokotekattavuus on niin korkea, ettei tauti pääse leviämään.

New Yorkissa julistettiin hätätila, kun tuhkarokko lähti leviämään kaupungin ortodoksijuutalaisessa populaatiossa. Vähemmistöryhmät vaikuttavat olevan erityisen alttiita rokottamattomuudelle. Yhdysvalloissa tuhkarokkoepidemioita on esiintynyt ortodoksijuutalaisten lisäksi Ohion amish-yhteisössä, Minnesotan somalialais-amerikkalaisessa yhteisössä ja venäjänamerikkalaisyhteisössä Washingtonin osavaltiossa. Suomessakaan tämä ei ole vierasta: tuhkarokkotapauksia on ollut esimerkiksi Pohjanmaan suomenruotsalaisyhteisössä ja Lohjalla Steiner-koulussa.

Tuhkarokko on yksi tehokkaimmin tarttuvia tauteja - jollei tehokkain -, joten rokotuskattavuuden pitää olla korkea, jottei tauti pääse leviämään. Vähemmistöryhmissä kuitenkin rokotuskattavuudet saattavat paikallisesti laskea suhteellisen mataliksi, mikä mahdollistaa tautien leviämisen rokottamattomien ja yhdessä aikaa viettävien ihmisten kesken.

Tautien erilainen esiintyminen eri väestöryhmissä ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö. Siltikin vähemmistöryhmien saavuttaminen, erityistarpeiden selvittäminen, tiedon jakaminen ja luottamuksen luominen on aihepiirejä, joihin terveydenhuolto on havahtunut vasta viime aikoina.

On hyvä muistaa kuitenkin, että tuhkarokko on länsimaissa vielä harvinainen ja että tautia osataan hoitaa hyvin. Madagaskarin tuhkarokkoepidemiassa, joka alkoi viime vuoden lokakuussa, on kuollut jo yli 1 200 ihmistä. Kuten länsimaissa, Madagaskarilla on tarjolla ilmaisia tuhkarokkorokotteita, mutta kaikki vanhemmat eivät tiedä tästä tai eivät pidä tuhkarokkoa vaarallisena tautina.

Tieto tautien torjumisesta on olennaista, mutta siitäkään ei ole iloa, jos terveydenhuoltojärjestelmään ei luoteta.

Kommentit (0)

Pakolaisia Makedonian ja Kreikan rajalla. Kuva: Dragan Tatic / Itävallan eurooppaministeriö.

Olin kaksi viikkoa sitten Helsingin kirjamessuilla puhumassa Loputtomat loiset –kirjastani. Haastattelija kysyi minulta, että alkaako Suomessa esiintymään paljon lisää tauteja, jos ilmastopakolaisten määrä kasvaa. Tuovatko pakolaiset mukanaan tauteja?

Vastaus on selkeä: kyllä, ihmisten liikkuessa alueelta toiselle tauteja tietenkin leviää, mutta ei, pakolaiset eivät ole erityisen tehokkaita tautien levittäjiä.

Suomi on maa, jossa tartuntatautitilanne on erittäin hyvällä tolalla. Tautien ilmaantumista tarkkaillaan jatkuvasti ja terveysviranomaisilla on hätäsuunnitelmat monille erilaisille tartuntatautiuhille. Jos Suomeen saapuu uusia taudinaiheuttajia, ne osataan ottaa vastaan. Lisäksi Suomessa on korkea rokotuskattavuus monelle tartuntataudille, mikä parantaa suojaamme.

Pakolaiset ovat tietenkin vaarassa saada tartuntatauteja – ja muitakin tauteja – ennen kaikkea sen takia, että he ovat köyhiä, eikä heillä ole välttämättä pääsyä terveydenhuoltoon. Ravinto ja hygienia ennaltaehkäisevät tartuntatautien saamista ja nopea sairaanhoidon puuttuminen tartuntatapauksissa estää tartuntatautien leviämistä. Tilanteissa, joissa yhteiskunnan suoja pettää, tartuntataudit ovat todellinen uhka.

Sen sijaan pakolaisten liikkumisen ja tautien leviämisen välillä ei ole yhteyttä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiset liikkuvat joka tapauksessa. Suomalaiset tekivät vuonna 2017 yhteensä yli 10 miljoonaa ulkomaan vapaa-ajan- tai työmatkaa. Suomalaisissa majoitusliikkeissä yöpyi vuonna 2017 yli 3 miljoonaa ulkomaista ihmistä. Pakolaisten määrä on tähän verrattuna olematon.

 

Ulkopuolisten luoma tautiuhka ei ole tietenkään uusi pelko. Läpi ihmiskunnan historian on saastaisia ”muita” pelätty. Mustan surman aikaan 1300-luvulla ruttoepidemioita saatettiin syyttää esimerkiksi juutalaisten magian aiheuttamaksi. 1800-luvun lopussa, kun sosiaalidarwinismi oli nousussa ja taudinaiheuttajien luonne elävinä eliöinä oli tajuttu, Yhdysvaltoihin tulevien maahanmuuttajien lääkärintarkastukset muuttuivat yhä monimutkaisemmiksi. Ei-valkoiset maahanmuuttajat joutuivat useammin pisimmän kaavan tarkastuksen kohteeksi.

Pakolaisten tautitilanne nousi Yhdysvalloissa taas välivaalien edellä otsikoihin. Presidentti Trump oli jo oman ehdokkuutensa aikana varoitellut pakolaisten tuomista taudeista. Viime kuussa Fox-kanavalla entinen maahanmuuttovirkailija David Ward sanoi, että pakolaiset tuovat mukanaan isorokon, taudin jota ei enää esiinny vapaana.

Tautiuhka tuntuu olevan kuitenkin enemmän rasismia kuin aitoa kansanterveydellistä vastuunkantoa. Suomalaiset kun osaavat tuoda ihan itse tauteja maailmalta Suomeen.

Esimerkiksi seksitaudit ovat melko usein ulkomailta hankittuja. Suomessa vuonna 2017 todetuista tippuritartunnoista yli 30 prosenttia ja kuppatartunnoista yli 40 prosenttia oli ulkomailta saatuja. Seksiteitse levinneistä HIV-tartunnoista tautitapauksista yli 70% oli ulkomailla saatuja, THL:n tartuntatautirekisteri kertoo.

Syyskuussa Helsingin Sanomissa oli pelottava artikkeli eteläkarjalaisten miesten seksiseikkailuista: monet paikalliset käyvät Venäjän puolella harrastamassa maksullista suojaamatonta seksiä, eivätkä välttämättä käy tämän jälkeen seksitautitesteissä. Suomen maakunnista Etelä-Karjalassa on viimeisen kahden vuoden aikana ilmennyt eniten uusia HIV-tartuntoja väkilukuun suhteutettuna.

Tämä on monin tavoin tarpeetonta: Lääkityksellä pystytään laskemaan HI-virusten määrä niin matalalle tasolle, ettei se voi enää tarttua eteenpäin. Samaten lääkityksellä pystytään estämään HI-viruksen tartunta. Tärkeintä onkin tietää tilanne: kun testissä on saatu positiivinen tulos, tartuntaa voidaan lähteä hoitamaan.

 

Nykymaailmassa taudit leviävät, ilman pakolaisia tai pakolaisten kanssa. Taudit ilmaantuvat ja leviävät siellä missä terveydenhuolto on heikkoa tai yhteiskunnat sortuvat. Epäsuorasti tämä voi aiheuttaa uusia riskejä meillekin: aiemmin kirjoitin siitä, kuinka Syyrian sisällissota mahdollisti polion uudelleen ilmaantumisen.

Todellinen kansanterveydellinen hätä on kuitenkin pakolaisilla ja heidän lähtömaissaan. Pakolaiset ovat kuitenkin hitaita liikkeissään. Me matkustelevat ja vauraat länsimaalaiset olemme varsinaisia tautien levittäjiä.

Kommentit (1)

Lintukoto
1/1 | 

Entä onko tutkittua tietoa/korrelaatiota täiden ja luteiden määrän kasvusta päiväkotien ja koulujen kansainvälistyessä. Lomamatkoilta niitä varmasti tulee mukaan kotimaahan, mutta varmasti maahanmuuttajien mukana myös. Kyllä somessa valitetaan jos jonkin matkanjärjestäjän kohteessa luteet purisivat. Myös abresistentit bakteerit saavuttavat suomen laajasti, jos muissa maissa on käyttö ollut vapaampaa.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014