Kirjoitukset avainsanalla epidemiat

Pakolaisia Makedonian ja Kreikan rajalla. Kuva: Dragan Tatic / Itävallan eurooppaministeriö.

Olin kaksi viikkoa sitten Helsingin kirjamessuilla puhumassa Loputtomat loiset –kirjastani. Haastattelija kysyi minulta, että alkaako Suomessa esiintymään paljon lisää tauteja, jos ilmastopakolaisten määrä kasvaa. Tuovatko pakolaiset mukanaan tauteja?

Vastaus on selkeä: kyllä, ihmisten liikkuessa alueelta toiselle tauteja tietenkin leviää, mutta ei, pakolaiset eivät ole erityisen tehokkaita tautien levittäjiä.

Suomi on maa, jossa tartuntatautitilanne on erittäin hyvällä tolalla. Tautien ilmaantumista tarkkaillaan jatkuvasti ja terveysviranomaisilla on hätäsuunnitelmat monille erilaisille tartuntatautiuhille. Jos Suomeen saapuu uusia taudinaiheuttajia, ne osataan ottaa vastaan. Lisäksi Suomessa on korkea rokotuskattavuus monelle tartuntataudille, mikä parantaa suojaamme.

Pakolaiset ovat tietenkin vaarassa saada tartuntatauteja – ja muitakin tauteja – ennen kaikkea sen takia, että he ovat köyhiä, eikä heillä ole välttämättä pääsyä terveydenhuoltoon. Ravinto ja hygienia ennaltaehkäisevät tartuntatautien saamista ja nopea sairaanhoidon puuttuminen tartuntatapauksissa estää tartuntatautien leviämistä. Tilanteissa, joissa yhteiskunnan suoja pettää, tartuntataudit ovat todellinen uhka.

Sen sijaan pakolaisten liikkumisen ja tautien leviämisen välillä ei ole yhteyttä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiset liikkuvat joka tapauksessa. Suomalaiset tekivät vuonna 2017 yhteensä yli 10 miljoonaa ulkomaan vapaa-ajan- tai työmatkaa. Suomalaisissa majoitusliikkeissä yöpyi vuonna 2017 yli 3 miljoonaa ulkomaista ihmistä. Pakolaisten määrä on tähän verrattuna olematon.

 

Ulkopuolisten luoma tautiuhka ei ole tietenkään uusi pelko. Läpi ihmiskunnan historian on saastaisia ”muita” pelätty. Mustan surman aikaan 1300-luvulla ruttoepidemioita saatettiin syyttää esimerkiksi juutalaisten magian aiheuttamaksi. 1800-luvun lopussa, kun sosiaalidarwinismi oli nousussa ja taudinaiheuttajien luonne elävinä eliöinä oli tajuttu, Yhdysvaltoihin tulevien maahanmuuttajien lääkärintarkastukset muuttuivat yhä monimutkaisemmiksi. Ei-valkoiset maahanmuuttajat joutuivat useammin pisimmän kaavan tarkastuksen kohteeksi.

Pakolaisten tautitilanne nousi Yhdysvalloissa taas välivaalien edellä otsikoihin. Presidentti Trump oli jo oman ehdokkuutensa aikana varoitellut pakolaisten tuomista taudeista. Viime kuussa Fox-kanavalla entinen maahanmuuttovirkailija David Ward sanoi, että pakolaiset tuovat mukanaan isorokon, taudin jota ei enää esiinny vapaana.

Tautiuhka tuntuu olevan kuitenkin enemmän rasismia kuin aitoa kansanterveydellistä vastuunkantoa. Suomalaiset kun osaavat tuoda ihan itse tauteja maailmalta Suomeen.

Esimerkiksi seksitaudit ovat melko usein ulkomailta hankittuja. Suomessa vuonna 2017 todetuista tippuritartunnoista yli 30 prosenttia ja kuppatartunnoista yli 40 prosenttia oli ulkomailta saatuja. Seksiteitse levinneistä HIV-tartunnoista tautitapauksista yli 70% oli ulkomailla saatuja, THL:n tartuntatautirekisteri kertoo.

Syyskuussa Helsingin Sanomissa oli pelottava artikkeli eteläkarjalaisten miesten seksiseikkailuista: monet paikalliset käyvät Venäjän puolella harrastamassa maksullista suojaamatonta seksiä, eivätkä välttämättä käy tämän jälkeen seksitautitesteissä. Suomen maakunnista Etelä-Karjalassa on viimeisen kahden vuoden aikana ilmennyt eniten uusia HIV-tartuntoja väkilukuun suhteutettuna.

Tämä on monin tavoin tarpeetonta: Lääkityksellä pystytään laskemaan HI-virusten määrä niin matalalle tasolle, ettei se voi enää tarttua eteenpäin. Samaten lääkityksellä pystytään estämään HI-viruksen tartunta. Tärkeintä onkin tietää tilanne: kun testissä on saatu positiivinen tulos, tartuntaa voidaan lähteä hoitamaan.

 

Nykymaailmassa taudit leviävät, ilman pakolaisia tai pakolaisten kanssa. Taudit ilmaantuvat ja leviävät siellä missä terveydenhuolto on heikkoa tai yhteiskunnat sortuvat. Epäsuorasti tämä voi aiheuttaa uusia riskejä meillekin: aiemmin kirjoitin siitä, kuinka Syyrian sisällissota mahdollisti polion uudelleen ilmaantumisen.

Todellinen kansanterveydellinen hätä on kuitenkin pakolaisilla ja heidän lähtömaissaan. Pakolaiset ovat kuitenkin hitaita liikkeissään. Me matkustelevat ja vauraat länsimaalaiset olemme varsinaisia tautien levittäjiä.

Kommentit (1)

Lintukoto

Entä onko tutkittua tietoa/korrelaatiota täiden ja luteiden määrän kasvusta päiväkotien ja koulujen kansainvälistyessä. Lomamatkoilta niitä varmasti tulee mukaan kotimaahan, mutta varmasti maahanmuuttajien mukana myös. Kyllä somessa valitetaan jos jonkin matkanjärjestäjän kohteessa luteet purisivat. Myös abresistentit bakteerit saavuttavat suomen laajasti, jos muissa maissa on käyttö ollut vapaampaa.

Lenkko syö Brisbanessa, Australiassa, palmua. Kuva: Andrew Mercer / Wikimedia Commons.

Tämän vuoden virus voisi olla Nipah: kuukausi sitten Intian Keralan osavaltiossa raportoitiin kolmen ihmisen kuolemisesta nipahtartuntaan ja tämän jälkeen nähtävästi 18 ihmistä saanut tartunnan. Heistä 16 on kuollut tartuntaan. Aikaisempina vuosina blogissani on vuoden viruksena esiintynyt niin Länsi-Afrikan ebolaepidemia, Etelä-Amerikan zikaepidemia kuin Arabian niemimaan MERS-virukset.

Nipahin nosti maailmankartalle se, että se esiintyi Intian länsirannikolla Keralassa, jossa sitä aiemmin ei ollut ollut lainkaan. Tautia oli esiintynyt aiemmin Bangladeshissa ja itäisimmässä Intiassa, Bengalissa, noin 2 000 kilometrin päässä.

 

Nipah-virus aiheuttaa aivotulehdusta, joka on usein tappava. Sairaalahoitoon päätyneistä potilaista noin puolet kuolee. Taudin itäminen kestää viikosta kahteen ja taudin alettua kooma voi seurata jopa vuorokaudessa.

Nipah on pitkään ollut pelottavan vaarallinen, mutta lohdullisen pienelle alueelle rajoittunut taudinaiheuttaja. Virus tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1998 Malesiassa ja suuri osa tautitapauksista on rajoittunut Malesiaan tai Bangladeshiin. Virusta kuitenkin kantavat lenkot, eli vanhalta nimeltään lentävätkoirat, alueella yleiset hedelmälepakot, jotka asuvat laajalla alueella Australiasta Madagaskarille. Pohjoisessa niiden esiintymisraja menee Intiassa ja Kiinassa.

Tartunta on tultava suoraan toiselta ihmiseltä tai tautia kantavalta eläimeltä. Tartunta-elokuvan maailmanlaajuisen pandemian mallina oli juuri nipah. Tauti lähti elokuvassa kulkemaan, kun hedelmälepakon puoliksi syömä hedelmä tippui maahan. Metsässä laiduntanut sika sitten söi tämän hedelmän ja sika puolestaan päätyi ruuaksi macaolaisen kasinon ravintolaan. Tämä on paitsi kuviteltavissa oleva, myös realistinen tapa viruksen leviämiseen.

Ensimmäisen nipahepidemian aikana Malesiassa ainakin 257 ihmistä sai tartunnan, 105 ihmistä kuoli ja yli miljoona sikaa tapettiin, koska virus oli päässyt leviämään sikatiloilla. Tautia ei ole esiintynyt Malesiassa tuon jälkeen.

Nipahin läheinen sukulainen, Hendra-virus, on vastaavanlainen vaarallinen, mutta samalla tavoin harvinainen. Molemmat virukset kuuluvat heikosti tunnettuun henipavirusten ryhmään. Pitkään ajateltiin, että henipavirukset esiintyvät vain Australiassa ja Aasiassa, mutta afrikkalaisista lepakoistakin on viime aikoina löydetty henipaviruksia.


Hendra-virus tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994 Hendrassa, Brisbanen esikaupungissa Australiassa. Taudin ensimmäiset uhrit olivat 22 ravihevosta, ohjastaja ja hevosten omistaja. Tämän jälkeen hendravirus on aiheuttanut silloin tällöin tartuntoja hevostiloilla Queenslandissa ja New South Walesissa. Vuodesta 2010 lähtien tartunnan hevosissa ovat olleet vuosittaisia.

Hendratartunnan taudinkuva on samanlainen kuin nipahtartunnallakin, joskin keuhkotulehdukset ja –verenvuoto vaikuttaa yleisemmältä.

Hevoset ovat hendran uhreja nähtävästi siksi, että laiduntaessaan ne välillä syövät ruohoa puiden alta. Lenkot elävät yhdyskunnissa usein juuri puissa ja näin lenkkojen ulosteet päätyvät hevosen suuhun. Hevosesta toiseen ja ihmisiin tauti leviää pisaratartuntana.

Kumpikin virus on harvinainen: taudinaiheuttajien tunnistamisen jälkeen nipahtartunnan on saanut noin 700 ihmistä ja hendratartunnan seitsemän ihmistä. Kuolleisuus on kuitenkin huomattava: kummassakin taudissa yli puolet tartunnan saaneista ja diagnosoiduista ihmisistä kuolee.

 

Henipavirukset tulevat valitettavasti olemaan yhä yleisempiä. Kuten ebolan osalta, myös henipavirusten leviämistä edistää lepakkojen elinympäristöjen pirstoutuminen ja tuhoutuminen. Kun lepakot joutuvat yhä useammin tekemisiin ihmisten ja kotieläinten kanssa, mahdollisuuksia tautien leviämiselle on yhä enemmän.

Kommentit (0)

Vasemmalla olevalla pihapunavarpusella on Mycoplasma gallisepticum -tartunnan oireita. Kuva: Paul Hurtado / Flickr.

Pihapunavarpuset ovat Pohjois-Amerikan yleisimpiä pikkulintuja. 1900-luvun aikana ne levisiviät Meksikosta ja Lounais-Yhdysvalloista yli koko maan aina Kanadaan asti. 90-luvulla itäisten populaatioiden kannat kuitenkin romahtivat tartuntataudin takia.  

Pihapunavarpusille tarttui Mycoplasma gallisepticum, kanalintujen yleinen taudinaiheuttaja, joka aiheuttaa tartuntoja myös kanaloissa ja kalkkunatiloilla. M. gallisepticum on suomalaisessa siipikarjassa harvinainen, mutta Euroopassa yleisempi.

Tauti ei tapa suoraan pihapunavarpusia: jos laboratoriossa lintuja tartutetaan viruksella, ne saavat sidekalvontulehduksen, joka kuitenkin paranee. Luonnossa tilanne on toisin: sidekalvontulehduksen saaneilta linnuilta käytännössä katoaa näkökyky, jolloin ne joutuvat helposti saalistajien uhreiksi tai eivät pysty löytämään ruokaa.

Taudista kiertää erilaisia kantoja, jotka ovat eri tavoin vaarallisia. Jos suhteellisen lievä kanta aiheuttaa taudin, linnut selviävät siitä hengissä. Tauti voi kuitenkin aina tarttua uudestaan linnuille. Moniin tauteihin syntyy pysyvä vastustuskyky – kuten ihmisillä tuhkarokkoon. Mycoplasma gallisepticumin tapauksessa vastustuskyky on osittainen: taudit kyllä tarttuvat, mutta niiden oireet ovat vähemmän vahingollisia. Linnut pystyvät siis selviämään lievän kannan sairastamisen jälkeen vahvemmistakin kannoista.

Lopputuloksena on, että evoluution ansiosta taudinaiheuttajasta tulee jatkuvasti virulentimpi, eli vakavamman taudin aiheuttava. Lievät kannat kiertävät, koska populaatiossa syntyy aina uusia yksilöitä. Samalla kuitenkin kehittyy yhä pahempia kantoja. Koska osittainen vastutuskyky mahdollistaa sen, että linnut pystyvät kärsimään virulentimman kannan, taudinaiheuttaja myös kehittyy tähän suuntaan.

Mutta entä sitten? Miten pihapunavarpusen tauti olisi kiinnostava? Koska pihapunavarpunen antaa tärkeän oppitunnin lääketieteelle.

2000-luvun alussa matemaattiset biologit pohtivat kysymystä, että mitä käy, jos ihmisille annettava rokote antaa epätäydellisen suojan taudilta. Epätäydellinen rokote on rokote, joka ei täysin estä tautia, mutta tekee siitä vähemmän haitallisen ja mahdollistaa taudin leviämisen eteenpäin – se siis toimii kuten heikko Mycoplasma–kanta pihapunavarpusilla. Tällöin simulaatiot osoittivat, että epätäydellinen rokote johtaisi ihmisen taudinaiheuttajan virulenssin kasvuun.

Tämä tulos oli aikanaan hyvin kiistelty. Käytännössä tulos tarkoittaisi, että joissain tapauksissa ihmisten rokotteet voivat johtaa entistä vaarallisempien tautien kehittymiseen.

Pelko tällä hetkellä lienee turha: Ihmisille annettavat rokotteet käytännössä aina estävät taudin leviämisen eteenpäin. Näin ollen ne eivät johda taudinaiheuttajien evoluutioon kohti voimakkaampaa tautia. Sen sijaan eläimille annetaan joskus epätäydellisiä rokotteita. Marekin tauti on broileritilojen tauti, jota aiheuttaa herpesvirus, joka on kehittynyt jatkuvasti tuhoisammaksi. On ehkä mahdodonta selvittää, onko tautikantojen ärhäköityminen rokotteiden syytä, mutta tutkimuksen perusteella rokote ainakin mahdollistaa taudin pidemmän leviämisajan. Kahden muunkin eläinten taudinaiheuttajan, kissan kalikiviruksen ja gumborotautia aiheuttavan birnaviruksen, uskotaan tulleen virulentimmiksi epätäydellisen rokotteen takia.

Luonnossa lisäksi kanien myksoomavirus on esimerkki samantyyppisestä evoluutiosta. Taudin epäillään tulleen yhä vaarallisemmaksi, koska kaniinit ovat omasta puolestaan kehittyneet paremmin vastustuskykyisiksi tautia kohtaan. Koska kaniinien parempi vastustuskyky mahdollistaa taudin kehittymisen vaarallisemmaksi, tämä myös tekee niin.

Mitä epätäydellinen suoja sitten tarkoittaa käytännössä? Pitäisikö rokotteet lopettaa, jos ne aiheuttavat taudinaiheuttajien kehittymistä vaarallisemmiksi?

Ei tietenkään. Marekin tautia vastaan rokottaminen on vähentänyt rutkasti kanankasvattajien tappioita ja taudin esiintyminen on vähentynyt huomattavasti. Kun lasketaan hyödyt ja haitat yhteen, Marekin tautia vastaan rokottaminen kannattaa.

Tautien ärhäköityminen muistuttaa, että evoluutio pitää ottaa huomioon aina, kun suunnitellaan ihmisten tai eläinten terveyteen liittyviä ehkäisy- ja hoitotoimenpiteitä.

Kommentit (1)

Pine
Liittynyt5.3.2012
Viestejä249

Kun puhutaan mikrobitaudinaiheuttajien evoluutiosta, olisi hyvä muistaa, että ei ole ollenkaan itsestäänselvää mihin suuntaan kulloinkin mikrobin virulenssi kehittyy. Korkea virulenssi ei ole välttämättä edullista mikrobille itselleen. Vakavan taudin heikentämä isäntä tai jopa isännän kuolema estävät tehokkaasti mikrobin leviämistä ja ohjaavat mikrobin evoluutiota kohti lievempää virulenssia. Jos ympäröivät kuitenkin olosuhteet muuttuvat sellaisiksi, että esimerkiksi saman lajin yksilöitä on pakkautuneena paljon pieneen tilaan, missä taudinaiheuttajan tarttuminen on huomattavasti todennäköisempää eikä taudin ärhäköityminen enää estä taudinaiheuttajan leviämistä, on korkeamman virulenssin kehittyminen mahdollista.   

Isännän tehostunut immuunipuolustus pakottaa taudinaiheuttajan muuttumaan, mutta se ei ohjaa sitä mihin suuntaan taudinaiheuttajan virulenssi kehittyy.

Sinitiaisia talviruokinnalla. Kuva Darren Bradnick / Wikimedia Commons.

 

Lintujen talviruokinta on yleinen tapa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Nähtävästi talviruokinta auttaa lintukantoja paremmin selviytymään yli talven sekä ruokinta myös mahdollistaa ihmisille helpon ikkunan lintujen elämään. (Jännää onkin, että tutkimus sekä siitä miten ruokinta vaikuttaa lintukantoihin että miksi ihmiset mielellään ruokkivat lintuja, on yllättävän vähäistä.)

Tiedämme hyvin vähän siitä, miten talviruokinta vaikuttaa lintujen tautitaakkaan. Ennuste on suoraviivainen: runsaat ravintolähteet houkuttelevat luokseen paljon yksilöitä, jolloin näiden välillä taudit leviävät helpommin. Talviruokinta voisi näin ollen lisätä lintujen loistaakkaa.

Toisaalta ruokinta parantaa lintujen kuntoa ja paremmassa kunnossa olevat linnut selviytyvät paremmin taudeista ja loisista. Parempi ruumiinkunto voi puolestaan joko vähentää loistaakkaa, koska lintujen immuunipuolustus on tehokkaampi, tai kasvattaa loistaakkaa, koska parempikuntoisesta eläimestä riittää elinympäristöksi useammalle loiselle.

Järkevänä odotuksena voisi siis pitää sitä, että talviruokinta lisää tautien leviämistä, mutta saattaa samalla parantaa lintukantojen selviytymistä talvesta ja parantaa yksittäisten lintujen ruumiinkuntoa.

 

Linturuokintapaikkojen tiedetään levittävän erityisesti salmonellaa ja lintutrikomonaasia. Molemmat ovat ulosteiden kautta leviäviä tauteja, joten ruokintapaikan hygieniasta huolehtimalla näiden leviämistä voi estää. Linnuilla on tietenkin muitakin tauteja, kuten kosketus- tai pisaratartunnalla leviävät lintuinfluenssa, mykoplasman aiheuttama sidekalvotulehdus tai linturokko. Näiden leviämistä ei pystytä ruokintapaikan hygienialla hoitamaan.

Tutkimuksen mukaan käytännössä kaikki taudit yleistyvät ruokintojen ansiosta, joskin vaihtelua on riippuen loisesta ja isännästä. Kannattaa tosin huomioida, että nämä tutkimukset on yleensä tehty vertailemalla lintuja, jotka on otettu kiinni ruokintapaikoilta ja lintuja, jotka on otettu kiinni alueilta, joilla ei ole ruokintapaikkoja. Nämä eivät välttämättä ole suoraan verrattavissa.

Ruokintapaikan rakenne tietenkin vaikuttaa siihen, minkälaiset taudit leviävät parhaiten. Ulosteen tai oksennuksen kautta leviävät taudit leviävät parhaiten tasaisilla ruokinta-alustoilla tai maassa, jossa ruoka ja ulosteet voivat sotkeentua. Ruokinta-automaatit taas saattavat johtaa lähempiin kontakteihin lintujen välillä, jolloin pisaratartuntana leviävät taudit voivat yleistyä.

Erityisen vaarallisen talviruokinnasta tekee sen, että monet eri lajit ovat siinä vuorovaikutuksessa tavalla, jota ei luonnossa tyypillisesti tapahtuisi. Tämä mahdollistaa tautien ja loisten siirtymisen lajilta toiselle. Erityisenä riskinä voidaan pitää lisäksi, että lintujen loiset voivat tarttua vielä talviruokintaa ylläpitävään ihmiseen. Tätä näyttää tapahtuvan, mutta suhteellisen harvoin: Iso-Britanniassa villilintusalmonellat ovat noin prosentin verran kaikista salmonelloista. Suomessa on tiettyinä vuosina ihmisissä suhteellisen yleisesti villilinnuissa ja siileissä esiintyviä salmonellakantoja, mutta on vaikea tietää kuinka suuri osa tartunnoista tapahtuu linturuokinnoilla.

Mielenkiintoinen lisäongelma muodostuu siitä, jos talviruokinta vähentää lintujen muuttoa. Isäntälajien muutto yleisesti ottaen levittää loisia, mutta se voi helpottaa yksilöiden loistaakkaa, jos se vie isäntäyksilöt alueille, joissa loisia ei ole niin paljon. Muutto voi siis toimia tavallaan pakona loisista. Jos ruokinta kuitenkin saa linnut jättämään muuton väliin, se voi johtaa loistaakan kasvuun populaatiossa.

 

Tutkimukset tuntuvatkin viittaavan siihen, että alkuperäiset odotukset olivat oikeassa: talviruokinta lisää lintujen tautitaakkaa ja helpottaa loisten leviämistä, mutta ruokinnan hyödyt ovat suuremmat kuin tautien aiheuttamat haitat.

Joka tapauksessa talviruokkijan kannattaa pyrkiä vähentämään tautien leviämistä. Bird Life Suomen ohjeet linturuokinnan hygienasta ovat hyvät ja suositeltavat: on tärkeä pitää ruokintapaikka puhtaana ja muistaa pestä omat kädet aina ruokintapaikalla käytyä. Lisäksi ruokinta pitää lopettaa, jossa sillä käy sairaan näköisiä lintuja.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014