Kirjoitukset avainsanalla sosiaaliset verkostot

Ylväs valkoposkihanhi Helsingissä. Kuva: Ludovic Péron / Wikimedia Commons

 

Pääkaupunkiseudulla on löydetty tänä kesänä useita kuolleita valkoposkihanhia. Lehdet ehtivät jo uutisoida hanhien joukkokuolemasta, mutta oikeasti tällaista ei ole havaittu. Siinä missä ulkosaaristossa kuolleita hanhia on havaittu yli sata, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on saanut suhteellisen vähän kuolleita hanhia tutkittavaksi, eikä tämän kesän hanhikuolemien taustalla ei ole löytynyt mitään yhtä syytä.

Lintujen joukkokuoleman yhteydessä pelkona on lintuinfluenssa, sillä tapauksia on havaittu Suomessa siellä täällä viime aikoina. Lintuinfluenssa on riski myös siipikarjalle, joten sitä seurataan tarkasti. Helsingin Sanomat ehti jo julistamaan munuaiskokkidioosin kaiken syyksi. Eviran tutkimuksissa selvisi kuitenkin,  että osa kuolemantapauksista johtuu saalistuksesta: hanhet on tappanut joku petoeläin, kuten kettu, supikoira tai koira. Lisäksi näiden hanhien munuaiset ovat näyttäneet siltä, että ne ovat saaneet tartunnan, jonka takana on kokkidi, Eimeria truncata, mutta tämä ei suoraan ollut hanhien kuolinsyy.

Kokkidit ovat yksisoluisia protisteihin kuuluvia loisia, jotka muodostavat kestäviä itiömuotoja ja jotka pystyvät lisääntymään vain isäntäeläimen solujen sisällä. Olen kirjoittanut kokkideista aiemminkin, esimerkiksi toksoplasmoosia aiheuttavasta Toxoplasma gondiista.

Eimerioita on satoja, ellei tuhansia lajeja. Ne ovat yleensä suhteellisen isäntälajiuskollisia ja ne voivat aiheuttaa – jälleen lajista riippuen – suolisto- tai munuaiskokkidioosia. Eimeria truncata tartuttaa nähtävästi vain hanhia, joten loinen ei uhkaa kotieläimiä, ankkoja lukuunottamatta, saati ihmisiä

Eimerioiden kierto on yksinkertainen suora kierto: ne vapautuvat ulosteiden mukana muodostettuaan kestäviä ookystia. Kun nämä ookystat päätyvät takaisin isäntälajin suolistoon, niistä vapautuu tuhansia sporotsoiitteja. Sporotsoiitit matkustavat suolenseinämän soluihin tai muualle kohdesoluihin. Tämän jälkeen Eimerian kehitys jatkuu: siitä tulee ensin trofotsoiitti, sitten suvuttomasti lisääntyvä skitsontti ja lopulta merotsoiitti, joka voi muuttua sukusoluiksi. Naaras- ja koirassukusolut muodostavat kohdatessaan uuden ookystan, joka päätyy isäntäeläimensä ulkopuolelle ulosteiden muassa.

(Jos Eimerian kehitysvaiheet kuulostavat tutulta, syynä saattaa olla se, että kokkidit kuuluvat Apicomplexa-ryhmään, johon myös malariaa aiheuttava malarialoisio kuuluu. Malarialoisio käy läpi tismalleen samat kehitysvaiheet, joskin kahdessa eri isännässä.)

Eimeria truncata pystyy lisääntymään suvullisesti vain hanhien munuaisissa ja virtsaputkessa – siksi se aiheuttaakin vain munuaiskokkidioosia. Kun Eimeria tunkeutuu hanhen munuaisen soluihin, se aiheuttaa munuaisen vajaatoimintaa tuhoamalla munuaisputkien soluja ja käynnistämällä tulehdusreaktion. Tautia on tutkittu suhteellisen vähän, eikä vielä tiedetä esimerkiksi miten Eimerian sporotsoiitit pääsevät hanhen suolistosta munuaisiin.

Eimeria-tartunnoista suuri osa on huomaamattomia: Eimeriaa löytyy yleisesti villieläimistä ilman, että ne aiheuttaisivat tautia. Yleisesti ottaen munuaiskokkidioosia esiintyy vain nuorilla yksilöillä ja niin vaikuttaa Helsingissäkin käyneen. Mahdollisuuksia Eimerian leviämiseen muihin hanhilajeihin on eniten vasta muuttoaikaan, kun talvimuutolla hanhet kerääntyvät suurempiin parviin, mutta tällöin poikaset ovat tietenkin jo ikääntyneet ja riski taudin sairastumiseen on pienempi.

Pääkaupunkiseudulla on voinut tapahtua niin, että munuaiskokkidioosi on heikentänyt lintuja niin paljon, että ne ovat joutuneet helpommin petojen saaliiksi. Elintarviketurvallisuusvirastoon on toistaiseksi päätynyt niin harvoja lintuja, että tätä on vaikea sanoa varmaksi. Joka tapauksessa kuolleet hanhet vaikuttavat yksittäistapauksilta.

Eimeria leviää erityisesti tiheissa yhteisöissä. Mitä tiheämmin hanhia asuu, sitä enemmän ne kohtaavat toistensa ulosteita ja sitä enemmän ne altistuvat ulosteen mukana tarttuville loisille. Eimeria-lajeja vastaan näyttää syntyvän pysyvä vastutuskyky, jos tartunnan on kerran saanut, joten isoissa laumoissa Eimerialle myös riittää paremmin tuoreita uhreja. Jos Eimeria ei ole aiemmin yhtä merkittävissä määrin kiertänyt pääkaupunkiseudulla, ensi vuonna tartuntamäärät lienevät pienempiä, kun lähes kaikki aikuiset linnut ovat tartunnalle vastustuskykyisiä.

Luonnossa Eimeria ei juuri aiheuta haittaa. Vain harvoin villieläinten tiheydet ovat niin suuria, että joukkokuolemia pääsee esiintymään. Suomessa aiemmin Perämerellä esiintyi epidemia, joka tappoi yhden saaren merihanhikannan – tässäkin tapauksessa taustalla oli myös ravinnon loppuminen. Omilla hiirimakeillanikin on jotain Eimeria-lajia – suhteellisen yleisesti – mutta se ei vaikuttanut koskaan aiheuttavan kliinisiä oireita.

Elintarviketuotannossa Eimeria sen sijaan on todellinen riesa, sillä maailman suurimmat nuorten lintujen keskittymät ovat broilerikasvattamoissa. Näissä potentiaalisesti Eimeria voi levitä nopeasti läpi hallin ja tappaa lähes jokaisen broilerin. Yhdysvalloissa Eimeria aiheuttaa vuosittain arviolta puolentoista miljardin euron menetykset – luku pysyy näin matalana kun käytännössä jokaiselle broilerille syötetään antibiootteja tartunnan ehkäisemiseksi. Suomessa eivät kokkidioosit ainakaan toistaiseksi olleet suuri ongelma siipikarjatalouden puolella.

 

Kiitokset lisätiedoista Elintarviketurvallisuusviraston Antti Oksaselle.

Kommentit (2)

syytinki
Liittynyt18.8.2008
Viestejä9287

Noinhan se on. Katsomus tyrmää helposti hyvänkin tuloksen. Tuossa katsomuksessa on kyllä toinenkin puoli. Myös tutkijoilla on katsomus ja sekin vaikuttaa joskus tulokseen.

syytinki
Liittynyt18.8.2008
Viestejä9287

Kappas, nyt se löytyi. Kirjoitukseen "Tiede törmää katsomukseen" väsäsin tuon ylläolevan hienostuneen huomautuksen ja sitten ihmettelin siellä, että mihin se katosi.

Tännehän se. Saatoin olla itse syyllinen, mutta huomasin tämän kun yritin aukaista toisen kirjoituksen ja menikin tänne ensin ja korjaantui itsestään alkuperäiseen tavoitteeseen. Tiede on ihmeellistä vai onko kyse digiloikasta.

Mustarotta Lontoon eläintarhassa. Kuva: Liftarn / Wikimedia Commons

Mustarotta on loistava esimerkki siitä, miten vieraslajit voivat muuttaa eliöyhteisöjä monin eri tavoin. Mustarotta on maailman kuuluisimpia vieraslajeja. Se on kulkenut ihmisen seurana ympäri maailmaa. Alun perin mustarotta asui troppisessa Aasiassa, mutta levisi Lähi-Idän kautta Eurooppaan ajanlaskun alun tienoilla ja myöhemmin kulki eurooppalaisten kyydissä ympäri maailman.

Suomessakin mustarotta oli tavanomainen ihmisten seuralainen, mutta viime vuosisadan aikana se kuoli Suomesta sukupuuttoon, nähtävästi isorotan syrjäyttämänä. Mustarotta on tyypillisesti lämpimämpien alueiden rotta, kun taasen isorotta on yleisempi lauhkeassa ilmastossa ja kaupunkialueilla.

Mustarotta on monin tavoin haitallinen vieraslaji. Se tuhoaa viljelyskasvien satoja, sekä suoraan pellolta että viljasiiloista. Se on monilla alueilla, muun muassa Uudessa-Seelannissa tappanut monia kotoperäisiä lajeja. Tämän blogin ensisijainen kiinnostus on kuitenkin loiset – enkä niistä ole pitkään aikaan kirjoittanutkaan.

 

Mustarotta on omaa luokkaansa tautien levittäjänä: ne kuljettavat mukanaan monia taudinaiheuttajia uusille alueille. Olen aiemmin kirjoittanut muun muassa rutosta. Rotat levittävät tauteja tehokkaasti uusissa elinympäristöissään, sillä niiden verenkierrossa on yleensä huomattavasti suurempi määrä taudinaiheuttajia kuin muissa tautien vaivaamissa lajeissa. Mustarotat myös tyypillisesti keräävät itseensä helposti uuden asuinalueensa loisiston.

Niinpä mustarotat ovat ongelmallinen vieraslaji myös epäsuorasti loisten takia, ainakin kolmella eri tavalla: mustarotta kuljettaa uusia taudinaiheuttajia alueelle, mustarotat kuljettavat taudinaiheuttajia eri elinympäristöjen välillä ja mustarotta tehostaa paikallisten lajien leviämistä.

Ensimmäinen kohta on helppo ymmärtää. Euroopassa ei ollut ruttoa, mutta mustarotta toi ruton Eurooppaan. Samoin mustarotta on kuljettanut suolistomatoja ja mikrobeja ympäri maailman.

Toinen kohta on hieman monimutkaisempi. Siinä missä paikalliset lajit voivat olla hyvin erikoistuneita tiettyyn elinympäristöön, mustarotta ei ole niin nirso. Otetaan esimerkki: laji, joka on erikoistunut asumaan nuoressa metsässä, ei kohtaa lajia, joka on parhaiten sopeutunut vanhassa metsässä. Tällöin näiden kahden lajin loisetkaan eivät välttämättä kohtaa, eivätkä siirry lajista toiseen. Sen sijaan, jos rotta asuu molemmissakin elinympäristöissä, se voi kuljettaa loisen nuoresta metsästä vanhaan metsään.

Mustarotta on erityisen hyvin erikoistunut elämään ihmisen seuralaisena, joten oikeastaan se voi kuljettaa ihmisen ja lehmän loisen nuoreen metsään ja vanhaan metsään. Madagaskarilla ei ole juuri ole eläimiä, jotka voisivat elää ihmisen läheisenä seuralaisena. Mustarotta on tällainen laji, ja se voi seikkailla myös joitain kilometrejä metsän puolelle. Näin ollen mustarotta toimii tautien siltana elinympäristöstä toiseen.

Kolmas kohta on mielenkiintoisin: loisten määrää ja leviämistä missä tahansa ympäristössä rajoittaa tietenkin isäntien määrä. Entä jos rotta on kotoperäiselle loiselle sopiva isäntä, ja rottien määrän lisääntyminen ei johda kotoperäisen lajin yksilömäärän vähenemiseen? Silloin kotoperäisen loisen mahdollisten isäntien tiheys elinympäristössä kasvaa, joka johtaa loisen parempaan leviämiseen ja siten loismäärien kasvuun. Tämä voi puolestaan epäsuorasti johtaa kotoperäisen isäntälajin heikompaan selviytyvyyteen ja lisääntymiseen.

Välttämättähän näin ei ole – uuden lajin voi myös kuvitella vähentävän loispainetta kotoperäisiltä lajeilta. Tätä kutsutaan nimellä dilution effect, laimennusilmiö. Tästä tyypillinen – tosin kiistelty – esimerkki on Borrelia-bakteeri Pohjois-Amerikassa. Punkin pitää syödä kolme veriateriaa isäntälajissaan, jotta se voi kasvaa nymfistä aikuiseksi. Borrelia-bakteeri käyttää tätä veriateriaa hyödykseen ja se tarttuu punkeista isäntälajiinsa ja toisinpäin veriaterian yhteydessä.

Borrelia menestyy eri tavoin eri isäntälajeissa. Metsäpeurahiiru on sille soveltuvin isäntä. Punkki voi kuitenkin purra muitakin isäntälajeja, jotka ovat huonompia isäntiä punkille – joissain näistä Borrelia ei edes pysty lisääntymään. Niinpä Borrelian menestys on kiinni siitä, minkälainen isäntälajisto on tarjolla: jos alueella on lähinnä metsäpeurahiiruja, Borrelia voi hyvin. Jos alueella liikkuu paljon maaoravia ja peuroja, Borrelian määrä vähenee.

Niinpä, jos mustarotta alkaa yleistyä uudella asuinalueellaan ja se kerää itseensä kotoperäisiä loisia, jotka eivät kuitenkaan lisäänny siinä yhtä hyvin kuin kotoperäisissä isäntälajeissa, se saattaa itse asiassa vähentää loistaakkaa kotoperäisissä lajeissa! Tähän mennessä tosin suurimmassa osassa tutkituista tapauksista on tapahtunut juuri päinvastoin.

 

Vieraslajien kanssa pitää siis olla tarkkana: ekologiset vuorovaikutukset ovat monimutkaisia ja vieraslajin vaikutus niihin riippuu alueesta toiseen.

Kommentit (3)

syytinki
Liittynyt18.8.2008
Viestejä9287

Eikös tuon voi ajatella niinkin, että mustarotta on siunaus.

Nopeuttaa erilaisten sairauksien leviämistä ja samalla nopeutuu ja monipuolistuu myös muiden lajien tautien kestokyvyn kehittyminen.

Esimerkkejähän löytyy. Pahin on Amerikka. Eurooppalaisten tuomat "uudet taudit" melkein tappoivat koko alkuperäisväestön. Olihan heitin paateissa tietenkin rotatkin mukana.

Sinänsä mielenkiintoinen kysymys. Onko rotan levittämä lois- tautikuormitus sopivan hidas, että muut lajit ehtivät kehittää vastuskykyä.

Kasvisruoka22

On jopa spekuloitu, että "mustasurma" Euroopassa aikoinaan olisi peräisin rotilta. Tietenkään uskalla tätäkään asiaa mennä vannomaan...

Ja mitä tulee sitten rottien ja ihmisten yhteiseloon, niin ellen väärin muista, niin rotta kykenee jossain määrin jopa lukemaan ihmisen tunnetiloja ja toimimaan sen mukaan. Jos tällainen pitää paikkaansa, niin jonkinlaista yksipuolista "ko"evoluutiota on silloin tapahtunut.

Koira tuijottaa. Kuva: Karruption / Wikimedia Commons
Koira tuijottaa. Kuva: Karruption / Wikimedia Commons

Koiran ja ihmisen symbioosin läheisyys näkyy silmistä.

Helsingin Sanomissa oli viime vuonna hieno juttu eläinkunnan silmistä. Jos vertaa jutun eläimiä ihmiseen, huomaa heti selkeän eron. Ihmiset ovat harvinainen eläinkunnan edustaja sikäli, että meidän silmämme kovakalvo on valkoinen, joten suurin osa silmästämme näyttää ulospäin valkoiselta.

Valkoinen tausta pupillille ja värikalvolle tarkoittaa sitä, että silmästä näkee helposti mihin suuntaan sillä katsotaan.  Tämän ansiosta ihmisten kommunikaatio perustuu hyvin paljon toisen silmien seuraamiseen. Omien ajatusten ja toiveiden piilotteleminen on vaikeaa, kun keskustelukumppani tietää jatkuvasti mihin silmäsi on suunnattu.

Valkoisesta silmästä on muutakin haittaa kuin juoniemme paljastuminen. Väijyminen ja piilottelu on vaikeampaa,  kun silmämuna mahdollisesti hohtaa pimeässä.

Yksi selitys ihmisen silmien valkoisuudelle voisi olla yhteistyöhypoteesi: silmät, joista näkee katseen suunnan, auttavat yhteistyössä, on se sitten marjojen poimintaa tai metsästystä. Sanojen oppiminen on helpompaa kun vauvat pystyvät katseesta päättelemään mihin vanhempi katsoo. Silmillä voidaan myös esittää tunteita sanattomasti: silmien pyörittelyyn eivät muut eläimet pysty.

Tämä on suhteellisen suoraviivaista ja mielenkiintoista, joskaan ei maata järisyttävää. Ihmisellä on monia sosiaalisen elämän sopeutumia, ja silmät voivat olla yksi niistä. Koira tekee silmistä oikeasti jännän. Toisin kuin monet muut eläimet, koirat pystyvät seuraamaan ihmisen katsetta. Koira näkee mihin katsomme.

Koira onkin ollut evoluutiokumppanimme. Kumppanuus on muuttanut koiraa monin tavoin: koirat esimerkiksi pystyvät tarkkailemaan mihin ihminen katsoo, mutta sudet eivät tätä tee. Koirien jalostumisen aikana ihminen on suosinut lyhytnokkaisia koiria, joiden katseen näkee helpommin. Ihminen siis seuraa myös koirien silmiä.

Kuinka pitkälle koira sitten tietää mitä ihminen katsoo? Koirien toimintaa voidaan tutkia antamalla niille pieni kiusaus, kuten herkkupala, ja sitten kieltää koiria syömästä sitä. Koirat rikkovat käskyä useammin, jos tutkija pitää silmiään kiinni tai on kääntynyt poispäin. Viimeisimmässä saksalaisten tutkijoiden kokeessa (pdf) koiraa kiellettiin syömästä ruokaa ja kokeiltiin miten tutkijan ja ruuan valaiseminen vaikuttaa tutkimukseen. Sillä ei ollut väliä, oliko tutkija valaistu vai ei, mutta koirat varastivat harvemmin ruokaa, kun se on valaistu. Koirilla vaikuttaa olevan siis erittäin hyvä käsitys paitsi siitä, mihin katsomme, myös siitä mitä näemme.

Koiran katse myös lisää kiintymystä. Kun omistaja ja koira tuijottavat toisiaan, molempien oksitosiinin eritys lisääntyy. Oksitosiini on keskeinen sosiaaliseen kiintymykseen liittyvä hormoni, jonka toiminta on keskeisessä asemassa esimerkiksi äidin ja vauvan välisen kiintymyksen luomisessa.

Ihmisen ja koiran katseen läheistä yhteyttä on spekuloitu esimerkiksi syyksi, miksi nykyihminen voitti kilpailussa neandertalilaisen – tästä lisää esimerkiksi Tiina Raevaaran blogissa. Tulevaisuudessa pystymme ehkä neandertalin genomista päättelemään oliko neandertalilaiselle silmänvalkuaista. Jos ei ollut, koiran apu saattoi hyvinkin olla yksi monista syistä miksi lajimme voitti rotevamman lähisukulaisensa. Toistaiseksi teoriassa on kuitenkin yksi suuri aukko: nykytietämyksen mukaan kesykoira on  15 000 - 30 000 vuotta vanha, kun taas neandertalilaiset kuolivat sukupuuttoon noin 40 000 – 30 000 vuotta sitten.

Kommentit (5)

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Veikkaan että koira on ollut apuna paljon kauemmin kuin 15000-30000 vuotta. Ei ne mitään lemmikkejä ole ollut vaan eläneet sybioosissa mistä molemmat hyötyy.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

kasvisruoka
Liittynyt8.5.2015
Viestejä453

Ainakin meillä näyttäisi tosiaan olevan niin, että koira tietää koska katson ja koska ei. Aavistellut olen tätä jo aikaisemminkin...

 

Koira on jotenkin samantyyppinen kuin simpanssikin. Siinä on jotenkin mystisellä tavalla jotain samaa kuin ihmisissäkin, mutta ei sitten ihan kuitenkaan, erilaisuus tulee äkkiarvaamatta esille.

Tiedätte kyllä kuka.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1640

Koiran katse myös lisää kiintymystä. Kun omistaja ja koira tuijottavat toisiaan, molempien oksitosiinin eritys lisääntyy. Oksitosiini on keskeinen sosiaaliseen kiintymykseen liittyvä hormoni, jonka toiminta on keskeisessä asemassa esimerkiksi äidin ja vauvan välisen kiintymyksen luomisessa.

Tosiaan! Tästä sain harvinaisen kokemuksen ollessani viime kesänä kävelyllä pikku tiellä, jolla usein talutetaan koiria. Jotkut koirat suorastaan kerjäävät katsetta, ja niitä on melkein pakko myös vilkaista. Jos koirassa on vihaisuuden merkkejä, suuntaan aina katseeni pois koirasta.

Kun kuljin hiljalleen, ohitseni meni kävelyttäjä kahden villakoiran kanssa. Toinen koirista katsoi ohittaessaan minua silmiin ja tunsin, miten oksitosiiniryöppy tuli. Ilmeisesti koiralle kävi samoin, koska se suorastaan käveli takaperin - taluttaja ei huomannut tapausta. Koiran olisi todella tehnyt mieli tulla hyväiltäväksi.

Normaalisti koira ei kovin kauan vilkuile ohi mentyään, mutta tämä kääntyi aina kymmenen metriä kuljettuaan. Vielä paljon yli sadan metrin päästä saatoin erottaa kaihoisan katseen sen tuon tuostakin kääntyessä minuun päin.

Vaikka minulla on ollut lämmin koirasuhde hyvin moneen koiraan ja olen tehnyt mm. vihaisista koirista ystäviä, edellä kuvatun kaltaisesta en ole osannut uneksiakaan.

Paul M
Liittynyt16.3.2005
Viestejä8626

Kannattaa muistaa että koira tulkitsee kohdetta lähinnä hajun mukaan. Ilmeisesti ne haistavat myös kovan stressitason, pelon ja sairauksia.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

taucalm
Liittynyt3.9.2009
Viestejä7047

Eiköhän jokainen eläin, jonka kanssa muodostaa symbioosin varasta paljon vähemmän, kun ensin kielletään ja sitten tuijotetaan eläintä, että totteleeko se. Aika nollatutkimus.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Toimiko Facebook oikein muokatessaan käyttäjiensä käyttäytymistä?

Sosiaalinen media on oiva väline myös tiedeyhteisön mielialan tarkasteluun. Viime viikonloppuna käynnistyi miesmuistiin äänekkäin närkästyminen seuraamieni tutkijoiden keskuudessa. Tutkijat protestoivat äänekkäästi Facebookin, Kalifornian yliopiston ja Cornellin yliopiston tutkijoiden tekemää tutkimusta.

Kokeessa (pdf) tutkijat säätelivät automaattisesti Facebookin käyttäjien etusivullaan näkemiä viestejä: Kun positiivisten viestien määrää vähennettiin, käyttäjät kirjoittivat itse negatiivisempia viestejä. Kun negatiivisten viestien määrää vähennettiin, käyttäjät taas kirjoittivat positiivisempia viestejä. Tutkimus viittaa siihen, että mielialat tarttuvat tehokkaasti sosiaalisissa verkostoissa ilman henkilökohtaista vuorovaikutusta tai sanatonta viestintää. Vaikutus oli hyvin pieni: positiivisten ja negatiivisten sanojen määrä vaihteli promilleja ja promillen kymmenyksiä. Koska tutkimus mittasi käyttäytymistä, emme kuitenkaan tiedä vaikuttiko koe osallistujien mielialaan, emmekä tiedä tunsivatko he esimerkiksi olonsa surullisemmiksi.

Tutkimuksen tulokset herättävät monenlaisia kysymyksiä siitä, miten esimerkiksi Facebook voi tiedostamattamme vaikuttaa meihin. Huomamaaton vaikutus ei kuitenkaan ollut närkästymisen lähde. Tutkijat olivat närkästyneitä siitä, että tutkijat eivät olleet kysyneet lupaa Facebookin käyttäjiltä – nämä eivät tienneet edes olevansa mukana tutkimuksessa. Tutkijat kaiken lisäksi väittivät, että Facebookin käyttösääntöjen hyväksyminen on tietoon perustuva suostumus osallistua tutkimukseen.

Facebook ei ole tapauksessa tehnyt mitään laitonta. Lakiosasto on varmasti pitänyt huolta, että käyttösopimuksen hyväksyminen kattaa lähes kaiken maan ja taivaan välillä. (South Parkkia seuranneet tietävät minkälaisia oikeuksia käyttöoikeuksien hyväksyminen antaa.) Epäilemättä Facebook tekee vastaavaa sisäistä tutkimusta päivittäin, koska käyttäjien käyttäytymisen tunteminen ja siihen vaikuttaminen on Facebookin ydinliiketoimintoja. Lisäksi median, markkinoinnin  ja kirjoituksenikin tavoitteena on juuri vaikuttaa ihmisten haluihin, ajatuksiin ja mielialoihin. Tässä ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Kohu nousi siitä, että tutkimus julkaistiin. Tiedemaailman eettiset kriteerit ovat paljon tiukemmat kuin liikemaailman.

Tutkimusetiikan historia on melko lyhyt, sillä eettiseen toimintaan alettiin kiinnittää huomiota toden teolla vasta toisen maailmansodan jälkeen. Nürnbergin oikeudenkäynneissä piti löytää tuomiot myös julmia ihmiskokeita tehneille natsilääkäreille ja oikeudenkäynnin lopputuloksena muotoiltiinkin ihmiskokeita koskeva Nürnbergin säännöstö. Tämän pohjalta myöhemmin muotoiltiin Helsingin julistus, joka kattaa ihmisillä tehtävät lääketieteelliset kokeet. Molemmat dokumentit ovat ihmiskokeita merkittävällä tavalla ohjanneita säännöstöjä. Suomessa ei-lääketieteellisiä ihmiskokeita säädellään esimerkiksi Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistuksella. Tiedejulkaisut ovat sitoutuneet jonkinlaisiin muotoiluihin näistä tutkimuseettisistä säännöstöistä. Esimerkiksi tutkimuksen julkaissut PNAS vaatii Helsingin julistuksen noudattamista ja tutkimusluvan hankkimista yliopiston eettiseltä toimikunnalta.

Eettisen säännöstön keskeisiä vaatimuksia on tietoon perustuva vapaaehtoinen suostumus ja että tutkimus ei saa tuottaa haittaa siihen osallistuville yksilöille. Oma ongelmansa tietenkin on vielä se, mikä muodostaa tietoisen suostumuksen. En lähde tätä avaamaan, koska asia on monimutkainen. Laajoissa aineistoissa, kuten biopankeissa, nykyään käytetään ns. laajaa suostumusta: osallistujille kerrotaan, että näytteillä voidaan tehdä tutkimusta. Tämä ei ole ongelmatonta, mutta käytännössä hyväksyttyä.

Kaikkiin tutkimuksiin ei tarvita suostumusta: aineiston, joka on julkisesti saatavilla, voi vapaasti kerätä. Siksi esimerkiksi Twitteristä on julkaistu lukuisia tutkimuksia niin tartuntataudeista kuin ihmisten käyttäytymisestä. Toisaalta eettinen toimikunta voi hyväksyä suostumuksen puuttumisen, tutkimuksissa, joissa ennalta annettava tieto vääristäisi tutkimuksen tuloksia. Lisäksi tilanteissa, joissa tutkijan turvallisuus voi vaaraantua, tai esimerkiksi vallankäyttäjien tutkimuksessa voidaan antaa poikkeuslupa.

Kukaan Facebookin tutkimukseen osallistuneista ei tiennyt osallistuvansa tutkimukseen, joten tietoon perustuvaa suostumusta tässä ei ole ollutkaan näköpiirissä. Haitta tutkittaville on vähän niin ja näin – koska vaikutus on pieni, niin välttämättä haittaa ei ole syntynyt. Toisaalta satojen tuhansien mielialojen näpräily voi jo johtaa konkreettisiin vaikutuksiin. Tutkimusta ei olisi voinut etukäteen selittää tutkittaville, koska se olisi saattanut vääristää tuloksia. Etukäteen olisi silti voinut pyytää laajemman luvan ja jälkikäteen olisi tutkimuksesta voinut kertoa vapaasti.

Cornellin yliopiston eettinen toimikunta päätti, ettei sen lupaa tarvita, koska Facebook oli tehnyt kokeen ja kerännyt tutkimusdatan tutkijoista riippumatta. Selitys kuulostaa epäilyttävältä, koska tutkijoilla oli "alustavia keskusteluja" Facebookin henkilöstön kanssa ennen tutkimusta. Cornellin yliopiston eettistä toimikuntaa onkin jo ehditty syyttämään tutkijoiden moraalipesusta. Laajempi kysymys tietenkin tässä yhteydessä on klassinen pohdinta siitä voiko epäeettisesti hankittua tietoa käyttää hyödyksi tutkimuksessa. Yleinen käytäntö on, että voi, jos aineisto on kuitenkin kerätty, ja eettiset ongelmat ovat liittyneet vain aineiston keräämiseen, ei esimerkiksi yksityisyydensuojaan.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Facebookin tutkijat julkaisevat ihmisten käyttäytymisen muokkaamisesta. Naturessa julkaistiin vuonna 2012 tutkimus, jossa Facebook näytti reilulle 60 miljoonalle käyttäjälle viestin ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja ja tämän todettiin johtavan aktiivisempaan äänestyskäyttäytymiseen. Tämän tutkimuksen hyväksyi Kalifornian yliopiston San Diegon yksikön eettinen toimikunta. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan - ainakaan yhtä suorasti - pyritty vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen.

Miksi PNAS – huipputiedelehti - sitten julkaisi tutkimuksen joka mahdollisesti rikkoo yleisesti vakiintunutta tutkimuseettistä ajattelua ja erityisesti PNASin omia ohjeita? Tämä ei ole ainoa kerta, kun PNAS on kunnoustaunut omituisilla tutkimuksilla: esimerkiksi viimeaikainen tutkimus naispuolisista hurrikaaninimistä on herättänyt voimakkaita vastalauseita ja sitä ei pidetä tieteellisiltä ansioilta kovin laadukkaana.  Ehkäpä tämä kertoo siitä, että suuret ja arvostetut tiedelehdetkään eivät ole immuuneja klikkien kalastelulle. Jos lehti tietää, että tutkimus on merkittävä ja keskustelua herättävä, miksi välittää siitä, että se rikkoo tutkimuseettisiä sääntöjä?

Tilanteesta tekee monimutkaisen se, että Facebook on kuitenkin tehnyt tieteelle palveluksen julkistamalla tutkimustuloksensa. Yritykset keräävät suuria aineistoja ja tekevät omia kokeitaan – on hyvä, että tämä tieto pääsee julkisuuteen.  Liiallinen Facebookin kiusaaminen voi johtaa siihen, että kokeet jatkuvat, mutta niitä ei julkaista missään. Se, mitä monet pitävät tutkimusmaailmassa epäeettisenä, on yritysmaailmassa aivan normaalia ja eettisen säännöstön rajoissa. (En nyt mene lainkaan siihen kysymykseen, että pitäisikö yritysten toimintaa tämän suhteen säännellä. Joidenkin mielestä pitäisi.) Tutkijoille ja tiedejulkaisuille sosiaalisen median aikakausi ja yritysyhteistyö vaatii uusia eettisiä ohjeita: Miten Facebookin olisi pitänyt toimia? Miten tutkimuksesta saadaan eettisesti hyväksyttävä?

Keskeinen ongelma tutkimuksessa oli Facebookin vastuu. Vähin vaatimus olisi jälkikäteen tapahtuva debriefing, jossa Facebook kertoo mitä se teki ja miksi. Ei luulisi olevan mahdotonta myöskään laittaa sivustolle ponnahdusikkunaa tai vastaavaa, joka pyytää suostumuksen. Näillä lisäyksillä – ja ulkopuolisella etukäteisarvioinnilla - tutkimus olisi ollut helposti hyväksyttävissä.

Kohu nousi ennen kaikkea siitä, että Facebook vaikutti väliinpitämättömältä.

Kommentit (10)

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2278

Tähän liittyy se että FB alkaa jo tietää (halutessaan) hyvin paljon uhreistaan, onko homo, demokraatti, muslimi tai älykäs..

http://nakokulma.net/index.php?topic=12085.msg285071#msg285071

TIETOKONE Uutiset 12.3.2013
-Facebook:n tykkäyksistä voi nuuskia henkilön profiilin:
 iän, sukupuolen, puolueen, homouden, alkoholinkäytön, huumeet..
"Oletko älykäs? Onko sinulla päihdeongelma? Mitä puoluetta kannatat? Mikä on ihonvärisi ja kulttuuritaustasi? Erosivatko vanhempasi, kun olit nuori? Facebookin tykkäykset paljastavat tällaiset asiat yllättävän tarkasti, kertoo uusi tutkimus. Helppoja ja suoria yhteyksiä ei välttämättä ole, mutta asiat paljastuvat varsin erikoistenkin mutkien kautta.

Tutkimus tehtiin Cambridgen yliopistossa Britanniassa, ja mukana on ollut myös Microsoftin tutkijoita. Tutkimus on julkaistu PNAS-tiedelehdessä (pdf).
...
Sukupuoli selvisi 93 prosentin tarkkuudella.

Poliittinen katsantokanta selvisi Yhdysvalloissa 85 prosentin varmuudella (demokraatti vai republikaani). Kristityt erottettiin muslimeista 82 prosentin tarkkuudella. Miesten homoseksuaalisuus paljastui 88 prosentin varmuudella.

Jopa se, ovatko henkilön vanhemmat eronneet hänen nuoruudessaaan, pystyttiin erottamaan 60 prosentin tarkkuudella. Tupakointi ja esimerkiksi huumeiden käyttö näkyivät myös tykkäyksissä (73 ja 65 prosenttia)."

 

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä6286

Mielestäni Facebookilla, Googlella jne. on moraalinen velvollisuus ilmoittaa mitä he datalle tekevät ja pyrkivät tekemään. Näin tutkimuksen julkaisu enemmänkin on hyvä ja palvelee avoimuutta.

 

Tämän jälkeen heidän asiakkaillaan on halutessaan olemassa tälläinen tieto. Näin asiakas voi omasta vapaasta tahdostaan päättää kuuluuko palveluun.

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä6077

"Se, mitä monet pitävät tutkimusmaailmassa epäeettisenä, on yritysmaailmassa aivan normaalia ja eettisen säännöstön rajoissa. "

 

Yritysmaailman "eettisen säännöstö": tee rahaa ainakaan selkeästi lakia rikkomatta. Ja jos rikot, pidä huolta siitä että saamasi etu on suurempi kuin rangaistus. 

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

PNAS on julkaissut tästä artikkelista Expression of Concernin, joka tarkoittaa tiedejulkaisujen osalta huolen ilmaisua siitä, että julkaisu ei ehkä täytä kaikkia hyvän julkaisun vaatimuksia, ja että asiaa tutkitaan. Tämä voi joko johtaa siihen, että huoli osoittautuu turhaksi tai sitten artikkeliin tehdään muutoksia ('correction') tai se vedetään pois ('retraction').

Hyvän analyysin tilanteesta löytää RetractionWatchin sivuilta: http://retractionwatch.com/2014/07/03/rapid-mood-swing-pnas-issues-expression-of-concern-for-controversial-facebook-study/ Tilanne on vaikea, koska nähtävästi tutkijat eivät täyttäneet julkaisun vaatimuksia, mutta tutkimus julkaistiin silti. Nyt lehti sanoo, että tutkijoiden olisi pitänyt kertoa enemmän yksityiskohtia, muta tämähän ei kuitenkaan olisi ratkaissut varsinaista ongelmaa, eli eettisen luvan puutetta. "There are apparently several buses under which various people are being thrown", RetractionWatch päättelee.

Puuvilla SamI
Liittynyt25.12.2008
Viestejä851

Hyvä että näitä tupsahtelee julkisuuteen. Hyvä on myös erilliset aplikaatiot jotka piilottaa käyttäytymistä netissä, karsii mainoksia tai muuten jäsentelee esim. nyt Facebookin itselle näkyvää sivustoa.

Eli sitä mukaan kun ihmisiä aletaan syynäämään enemmän, lokeroimaan ja kohdentamaan tiettyjä toimia niin myös työkalut ihmisten käytössä sen estämiseksi paranee. Tää muistuttaa kilpavarustelua. Jos et suojaudu niin susta revitään kaikki irti, äo:sta seksuaaliseen suuntautumiseen ja mieliruokaan. Sen jälkeen mainostaja nussii sua korvaan ja vakuutusta ottaessas et saa vakuutusta koska olet kirjottanut netissä jotain tai olet söörtsinyt tiettyyn sairauteen liittyviä asioita tai maksat vakuutuksestasi korkeampaa hintaa. (tämä nyt vain esimerkkinä). Noitten tietojen keruu pitkäkälle vietynä luo aikamoisen kansion ja joku yritys tuotettaan myydessään saattaa hyvinkin olla kiinostunut pitkäkestoisesta tai sponttaanista käyttäytymisestäsi.

No, selaimissa on aplikaatioita joilla voidaan tietojen keruuta ainakin pienentää. Toisaaltaan nuo aplikaatiot ei pysty viranomaistasolta suunnattuja tietojenkeruita estämään. Jos esimerkiksi jonkun valtion intressissä on manipuloida kansan mielipidettä, keinot sen estämiseen on hyvin vähäiset. Ainoa tapa on astua ulos sähköisestä mediasta.

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

ID10T
Liittynyt3.10.2007
Viestejä2515

Jokainen media manipuloi käyttäjäänsä enemmän tai vähemmän tietoisesti. Lehdissä, televisiossa, radiossa, netissä tai vaikka bussipysäkillä esiintyvien mainosten on nimenomaan tarkoitus manipuloida näkijäänsä/kuulijaansa.

Kyse on tässä kohussa siitä, kenen manipulointi on sallittua ja kenen ei. Ja ilmeisesti hyötymistarkoituksessa tehty manipulointi (vrt. mainonta) on siis sallitumpaa kuin tutkimustarkoituksessa tehty

Herätkää, ei tässä uutisessa ole mitään uutta tai ihmeellistä.

ID10T
Liittynyt3.10.2007
Viestejä2515
Barbaari

Voisiko teoriassa saada "homosaation" kaltaisia ilmiöitä tällä facebookin (+muiden palvelujen) manipuloinnilla tuollaisin keinoin?

Voidaanko esimerkiksi vallankumouksista tehdä ikäänkuin tuotteita?

Jos tuo "homosaatio" olis mahdollista, niin miksi siinä ei ole jo onnistuttu, koska onhan nykyään jokaisessa viihdeohjelmassa (mm. BB, Salatut Elämät, kaikki sísustus- ja remonttiohjelmat) omat "kiintiöhomonsa". En ymmärrä miten Facebook tai sosiaalinen media muuten voisi tätä "propagandavyörytystä" enää tehostaa.

Mitä vallankumouksiin tulee, niin ainahan niitä joku agitoi ja johtaa. Huhujen mukaanhan Yhdysvallat (tai tarkemmin CIA) on ollut monesti järjestämässä vallankumouksia siellä sun täällä ja "tilaajana" on ollut tällöin Yhdysvaltain teollisuus tai kieroutuneet poliitikot, joten vallankumoukset on jo tuotteistettu.

Barbaari
Liittynyt4.10.2007
Viestejä13621

http://www.theguardian.com/uk-news/2014/jul/14/gchq-tools-manipulate-online-information-leak

Lisää manipulointia internetmaailmassa. Ei tietenkään mitään tekemistä kansallisen turvallisuuden kanssa.

Among the programs revealed in the document are:

• GATEWAY: the "ability to artificially increase traffic to a website".

• CLEAN SWEEP which "masquerade[s] Facebook wall posts for individuals or entire countries".

• SCRAPHEAP CHALLENGE for "perfect spoofing of emails from BlackBerry targets".

• UNDERPASS to "change outcome of online polls".

• SPRING BISHOP to find "private photos of targets on Facebook".

ID10T
Liittynyt3.10.2007
Viestejä2515

Aikamoista hömppää on joku taas näemmä kehittänyt

 

• GATEWAY: the "ability to artificially increase traffic to a website".

Halutaanko tällä siis lisätä jonkun sivuston näennäistä suosiota? Liikenteen jumittamiseen on jo olemassa tukku muitakin konsteja.

 

 

• CLEAN SWEEP which "masquerade[s] Facebook wall posts for individuals or entire countries".

Kuka ylipäätään pitää Facebookia luotettavan tiedon lähteenä?

 

• SCRAPHEAP CHALLENGE for "perfect spoofing of emails from BlackBerry targets".

 

 

• UNDERPASS to "change outcome of online polls".

Itse en ainakaan muodosta mielipidettäni sen mukaan, mitä nettigallupit kertovat, mutta ehkä niitäkin löytyy, joilla ei ole omia aivoja.

 

 

• SPRING BISHOP to find "private photos of targets on Facebook".

Tällä alkaa tietty olemaan jo stressitasoa kohottavia vaikutuksia, jos sattuu uhriksi joutumaan.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014