Kirjoitukset avainsanalla tarttuvat taudit

Koronaviruksia. Kuva: Fred Murphy & Sylvia Whitfield/CDC

Ihmisiin on taas iskenyt uusi, tuntematon virus. Kiinan Wuhanista liikkeelle lähtenyt virus on tartuttanut jo satoja ihmisiä, tappanut muutaman ja levinnyt naapurimaihinkin. Mediassa virukseen on viitattu mysteeriviruksena.

Nykymaailmassa eivät mysteerit kauan säily. Ensimmäisistä näytteistä eristettiin virus, se sekvensoitiin ja viruksen perimä laitettiin julki internetiin. Kun näytteitä tuli lisää, sekvenssejä kertyi ja nyt on jo melko hyvä käsitys siitä mikä mysteerivirus on: vanha kunnon sars se näyttää olevan. 

Tähän mennessä määritetyt virusperimät näyttävät kertovan, että mysteerivirus asettuu aiemmin tunnettujen sars-näytteiden keskelle. Se eroaa sen verran aiemmasta sars-epidemiasta, että sitä ei samoilla testeillä kuitenkaan tunnisteta. Vaihtelu virusnäytteiden perimässä on pientä, joten kaikki virukset ovat peräisin samasta alkuperästä vain muutaman kuukauden takaa.


Sars-epidemia ilmaantui marraskuussa 2002 ja velloi Itä-Aasiassa heinäkuuhun 2003. Tautiin sairastui yli 8 000 ihmistä ja kuolleisuus oli lähes 10%. Tämän jälkeen sarsia ei havaittu ihmisissä, mutta villieläimistä sitä on havaittu. Mysteeriviruksen lähimmät sukulaiset ovatkin lepakoista eristettyjä sars-viruksia.

Sars oli alun perin peräisin lepakoista, joista se oli tarttunut sivettieläimiin, joita myytiin kiinalaisella torilla. Mysteeriviruksen ensimmäiset tapaukset on samoin yhdistetty eläimiä myyvään toriin.

 

Mysteerivirus on siis epäilemättä vaarallinen, mutta se tuntuu olevan leviämiskyvyltään rajallinen. Kaikkein tärkeintä on se, ettei mysteerivirus ole mysteeri, se on hyvinkin tuttu taudinaiheuttaja.

Mysteerivirukseksi kutsuminen johtaa harhaan sikäli, että se antaa ymmärtää, että vastassa on tuntematon uhka. Nykyinen epidemia kuitenkin menee hyvin samalla tavoin kuin aiemmatkin. Vastassa on tunnettu vihollinen: Ensimmäiset epidemiatapaukset havaittiin 31. joulukuuta. Tartuntalähteeksi epäilty tori suljettiin seuraavana päivänä. Viruksen perimä oli kartoitettu 10. tammikuuta ja diagnostinen testi oli kehitetty 16. tammikuuta. 

Kansainvälinen yhteisö on varautunut tämänkaltaiseen epidemiaan. Tilanteen vakavuuden ratkaisee nyt lähinnä paikallisten viranomaisten toiminta ja kyky tunnistaa tautitapaukset ja toisaalta taudin leviämistehokkuus. Viimeisimmissä uutisissa on kerrottu virusten leviämisestä ihmiseltä toiselle ja lääkintähenkilökunnan tartunnoista. Nämä eivät ole hyviä merkkejä.

Ihmisen uudet taudit tulevat usein muilta eläimiltä: keskimäärin kaksi uutta virusta havaitaan ihmisissä vuosittain. Tämä ei kuitenkaan ole mikään mysteerivirusten joukko, vaan melko rajallinen viruslauma. Eräs arvio on että nisäkkäissä kiertää noin 40 000 virusta, joista ehkä 10 000 voi tarttua ihmisiin. Tämä on yllättävän hyvin tunnettu joukko.

Vaikka riski uusien tautien ilmaantumiseen on olemassa, tämä ei ole ennustamaton tapahtuma. Tiedämme, miten virukset leviävät. Tiedämme suurin piirtein mitä viruksia on olemassa ja mitkä voivat tarttua ihmisille. Tiedämme, mitkä ovat suurimpia riskitekijöitä eläimiltä ihmisiin tarttuvien tautien kannalta.

Mysteerit ratkeavat nopeasti.


 

Jos eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit kiinnostavat, olen mukana keskustelemassa Helsingin yliopiston Tiedekulman Zoonoosi-illassa keskiviikkona 29.1. klo 17 alkaen. Mukana on myös aiheen oikea asiantuntija, zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti. Meidän lisäksi mukana on myös immunologian professori Seppo Meri ja zoonoottisen antibioottiresistenssin apulaisprofessori Annamari Heikinheimo.

 

Kommentit (6)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhkarokon aiheuttama keuhkokuume. Kuva: Edwin P. Ewing Jr., CDC / Wikimedia Commons

Loppuvuoden aikana 76 samoalaista on kuollut tuhkarokkoon. Kuolleista lähes kaikki ovat olleet alle viisivuotiaita lapsia. Yhteensä tautitapauksia on ollut eiliseen (joulukuun 17.) mennessä 5 371.

Epidemia on sotkenut elämän Samoalla, sillä kokonaisuudessaan saarilla asuu 200 000 ihmistä. Hallitus on julistanut ulkonaliikkumiskieltoja ja joulujuhlia on peruttu. Tuhkarokkoon on samanaikaisesti sairastunut pari prosenttia saarten asukkaista. Kuolleisuus tautiin on ollut yllättävän korkea.

Australialainen virologi Ian Mackay on tehnyt oivallisen aikajanan tuhkarokon leviämisestä. Lyhyesti: Oletettava epidemian käynnistänyt uusiseelantilainen matkustaja on palannut Samoalta Uuteen-Seelantiin 19. elokuuta. Samoan terveysviranomaiset ovat lähettäneet ensimmäiset epäillyt näytteet tutkittavaksi 30. syyskuuta. Ensimmäinen varmistettu tuhkarokkoon liittyvä kuolema tapahtui 16. lokakuuta ja kuukautta myöhemmin hallitus on julistanut hätätilan, jossa koulut on suljettu ja joukkorokotuskampanja käynnistetty. Julkiset palvelut suljettiin pariksi päiväksi, jotta kaikki saarelaiset saadaan rokotettua.

Tilanne on nyt paranemaan päin: Tartuntatapausten huippuviikko oli viikko 47 marraskuun lopussa ja tällä hetkellä rokotuskattavuus on 94%.

Mitä tapauksesta voi siis oppia? Ensinnäkin, köyhissä maissa tuhkarokko on todellinen vaara, kun sairaanhoito ei ole riittävän tehokasta, ja kuolleisuus tauteihin on korkea. Köyhyys todellakin tappaa.

Toiseksi, rokotuskampanjoiden hetkellinen pysähtyminen on ongelmallista. Vuonna 2018 Samoalla kaksi lasta kuoli väärin annettuun tuhkarokkorokotukseen, ja tämän takia uudet tuhkarokkorokotukset keskeytettiin lähes vuodeksi. Tämä mahdollisti pienten vauvojen rokotekattavuuden hetkellisen romahduksen: vuonna 2017 rokotekattavuus vastasyntyneillä oli 74%, kun vuotta myöhemmin se oli vain 34%. Tuhkarokko on tehokkaimmin tarttuvia tauteja, joka vaatii teoreettisesti 95% rokotekattavuuden, jotta se ei leviä eteenpäin. Rokotekattavuuden romahdus mahdollisti epidemian. 

Kolmanneksi, tapaus herättää kysymyksiä kansainvälisestä vastuusta. Tautiepidemian nähtävästi käynnisti uusiseelantilainen matkustaja. Uusi-Seelanti pyrki aluksi kieltämään osallisuutensa epidemiassa, mutta on myöhemmin myöntänyt todennäköisen tapahtumien ketjun.Tuhkarokko tuli Uudesta-Seelanista yhden uusiseelantilaisen henkilön mukana. Onko Uudella-Seelannilla jonkinlainen vastuu siitä, että heidän kansalaisensa on tuonut tuhkarokon Samoalle?  

Tilannetta ei helpota se, että Uudella-Seelannilla ja Samoalla on historiansa: vuodesta 1914 vuoteen 1962 Samoa oli Uuden-Seelannin siirtomaa. Vuonna 1918 influenssapandemian aikana höyrylaiva Talune toi influenssa Samoalle Aucklandista, Uudesta-Seelannista. Viidesosa samoalaisista kuoli influenssaan. Uusi-Seelanti on tukenut Samoan tuhkarokkokriisin hoitamista rahallisesti, rokottein ja terveydenhoitohenkilökunnallaan.

Samoan tuhkarokkoepidemia jää esimerkiksi tappavasta epidemiasta, joka olisi voitu estää. 

 

 

Kommentit (0)

Kuvan mongoliansuslikki ei liity tapaukseen. Kuva: lonelyshripm / flickr

Kaksi kiinalaista on saanut keuhkoruttotartunnan. Tartunta on nähtävästi saatu Sisä-Mongolian alueella ja tautiin sairastuneet on kuljetettu hoitoon Kiinan pääkaupunkiin Pekingiin. Sisä-Mongolia on Kiinan autonominen alue Mongolian rajaa vasten.

Keuhkorutto on ruttobakteerin tartunta, joka leviää suhteellisen tehokkaasti ja on hoitamattomana lähes 90% varmuudella tappava. Kirpun puremasta käynnistynyt paiserutto voi kehittyä keuhkorutoksi tai keuhkoruton voi saada pisaratartuntana toiselta ihmiseltä. Nähtävästi kahden sairastuneen lisäksi muita tartunnan saaneita ei ole - Kiinasta on tosin vaikea saada tarkkaa tietoa tiukan viranomaiskontrollin takia.

Olen kirjoittanut aiemminkin rutosta ja erityisesti rutosta Madagaskarilla ja ruton leviämisestä Euroopassa Mustana surmana.

Ruttotartunta ei ole Kiinassa mitenkään erityisen harvinainen tapahtuma. Ruttoa esiintyy ihmisissä vuosittain ja tautiin välillä kuoleekin ihmisiä.

 

Ruttotartuntojen ymmärtämisessä on oleellista tietää, että rutto on ennen kaikkea jyrsijöiden tauti. Se päätyy vain harvoin ihmiseen. Kiinassa ruttoa esiintyy usein, koska Kiinassa on paljon ihmisiä ja – mielenkiintoista kyllä – paljon erillisiä ruttopesäkkeitä.

Ruttoa esiintyy ympäri maailman, koska ympäri maailman on erilaisia ympäristöjä, joissa ruttobakteeri tulee toimeen. Läntisten Yhdysvaltojen rutto esiintyy preerioilla ja kuivissa metsissä, Brasiliassa rutto esiintyy itärannikon metsäalueella, Madagaskarilla ihmisasutusten lähellä ja Keski-Aasiassa rutto on aroilla.

Ympäristö sinänsä ei tietenkään ruttobakteeria ylläpidä, vaan sopiva isäntälaji. Läntisissä Yhdysvalloissa tämä on – luultavasti, koska tätä ei varmasti tiedetä – maaorava, Brasiliassa bolohiiret, Madagaskarilla mustarotta, ja Keski-Aasiassa isohyppymyyrä. Rutto tappaa usein nopeasti, joten ratkaisevaa on, että isäntälaji elää sopivasti: se muodostaa populaatioita, joissa bakteeri ja kirput pääsevät leviämään riittävän varmasti mutta hitaasti. Madagaskarin mustarotta on myös kehittänyt osittaisen sietokyvyn ruttobakteeria kohtaan, mikä mahdollistaa alueella ruton säilymisen rottapopulaatiossa.

Kiina on iso maa ja siellä onkin ainakin neljä erillistä ruttopesäkettä. Etelässä on trooppinen ja subtrooppinen sademetsä, luoteessa vuoristoniittyjä, pohjoisessa kuiva aro ja koillisessa kostea aro. Vastaavasti jyrsijälaji, joka ylläpitää ruttoa, on joka pesäkkeessä eri: etelässä rottalaji, luoteessa murmelilajit, pohjoisessa mongoliangerbiili ja koilisessa mongoliansuslikki.

Kukin pesäke on eri aikoina tuottanut ruttoepidemioita ihmisissä. Esimerkiksi kolmas ruttopandemia, eli maailmanlaajuinen ruttotartunta, levisi Hainanista eteläiseltä ruttopesäkkeeltä 1800-luvun loppupuolella yli koko maailman. 1900-luvulla eteläinen ja koillinen pesäke ovat olleet tehokkaimpia ihmisten tapausten levittäjiä.

Sekä koillisen että pohjoisen ruttopesäkkeet ovat Sisä-Mongolian alueella, eivätkä tiedot kerro tarkemmin missä äskettäisen tartunnan saanut pariskunta asui. Emme voi siis päätellä, mistä isäntälajista ruttobakteeritartunta on alun perin peräisin.

 

Ilmasto pyörittää ruttoepidemioita: rutto esiintyy jatkuvasti jyrsijöissä, mutta se leviää ihmisiin yleensä silloin, kun ruttobakteerien määrä kasvaa korkeaksi jyrsijäpopulaatiossa. Rutto yleistyy, kun jyrsijäpopulaatio kasvaa suureksi ja kirput lisääntyvät. Jos isäntäjyrsijän kanta vielä romahtaa, kirput lähtevät seikkailemaan ja etsimään uusia isäntiä. Kirppujen lisääntyminen on tehokkaampaa lämpimässä ja kosteassa, jyrsijäisännän optimiolosuhteet vaihtelevat paikasta toiseen.

Suuri kysymys tietenkin on, miten ympäristön- tai ilmastonmuutos vaikuttaa ruton esiintyvyyteen. Läntisen Yhdysvaltojen ja Keski-Aasian ruttopesäkkeiden ilmaston ennustetaan muuttuvan niin, että ruttobakteerin määrä kasvaa jyrsijäpopulatioissa ja se leviää helpommin ihmisiin. Madagaskarissa ihmisasutuksen leviäminen antaa mustarotalle enemmän elinalueita, mikä lisännee ruttobakteerin mahdollisuuksia levitä. Kiinassa ei vielä tunneta niin tarkkaan ruton esiintymistä, että tätä voitaisiin ennustaa. Ruttoa kuitenkin tutkitaan Kiinassa paljon, joten tulevaisuus paljastaa.

Rutto säilyy kiusanamme, koska se ei ole oikeastaan meidän, vaan jyrsijöiden tauti. Ainakin tulevaisuudessa voimme tietää paremmin milloin ja missä se leviää ihmisiinkin.

Kommentit (0)

Tiikerihyttynen työn touhussa

Lokakuussa havaittiin ensimmäiset zikaviruksen leviämistapahtumat Euroopassa. Tähän asti eurooppalaiset tapaukset ovat olleet tuontitavaraa, eli sairastuneet olivat saaneet viruksen Euroopan ulkopuolella ja sitten matkustaneet Eurooppaan.

Zika nousi kuuluisuuteen 2015-16, kun Brasiliasta leviämään lähtenyt epidemia aiheutti muun muassa sikiöiden kehityshäiriöitä, kuten mikrokefaliaa.

Nyt tilanne on muuttunut. Ensimmäisten kahden tapauksen tapahtumapaikkana oli Hyères, vanha lomakaupunki Ranskan Rivieralla, rannikolla Marseillen ja Nizzan välissä.

Ensimmäinen sairastunut sai oireensa 29. heinäkuuta ja hakeutui nivelkivun takia lääkäriin. Näytteistä varmistettiin zikatartunta 9. lokakuuta. Tartunnan saanut ei ollut matkannut ulkomailla, eikä muuta selitystä kuin tartunta hyttysen kautta, löytynyt, joten Ranskan terveysviranomaiset päättelivät tartunnan tapahtuneen Ranskassa.

Paikalliset terveysviranomaiset aloittivat heti zikan kartoitus- ja torjuntakampanjan: tartunnan saaneen asuinalueelta etsitään uusia tapauksia ja pyritään hävittämään tiikerihyttyset. Jo seuraavana päivänä ovelta-ovelle tehdyn kierroksen perusteella ensimmäisen tapauksen naapurustosta löytyi toinenkin tartunnan saanut. Hänen oireensa ilmaantuivat 6. elokuuta.

 

Mitä tilanteesta voidaan päätellä?

Ensinnäkin, toisen tapauksen havaitseminen kertoo siitä, että eurooppalainen terveydenhoitojärjestelmä on hyvin varautunut tartuntatautitapauksien selvittämiseen. Toinen tapaus löytyi heti, kun sitä lähdettiin tietoisesti etsimään.

Toiseksi, kaksi tapausta (ja mahdolliset vielä löytyvät tapaukset) viittaavat siihen, että zika on nyt ensimmäistä kerta leviämässä Euroopassa. Tartuntatapaukset näyttävät tosin maantieteellisesti hyvin rajatulta.

Kolmanneksi, zika tuli Eurooppaan yllättävän myöhään. Jo kesällä 2016 epäiltiin, että zika ilmaantuisi useampaan paikkaan Eurooppaan, koska sääolosuhteet olivat sopivat, tiikerihyttyset laajalle levinneitä ja matkustaminen zika-alueille yleistä. Tämä sopii yhteen viimeaikaisten havaintojen perusteella, että keltakuume- ja tiikerihyttynen eivät olekaan niin hyviä zikan levittäjiä kuin epäiltiin.

Neljänneksi, riski väestölle on pieni. Tapauksia on vähän ja aikaikkuna zikan leviämiseen on loppunut, koska lämpötilat ovat jo nyt laskeneet niin mataliksi, ettei virus pysty lisääntymään hyttysissä.

Viidenneksi, zika on yksi virus lisää joukossa hyttysten levittämiä taudinaiheuttajia, jotka ovat palaamassa tai leviämässä Eurooppaan. Tulokaslajien ja ilmaston lämpenemisen ansiosta Eurooppa on entistä alttiimpi hyttysten levittämien tautien osalta.

 

Trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kaikkein tehokkain zikaviruksen levittäjä on keltakuumehyttynen (Aedes aegypti). Keltakuumehyttynen levittää nimensä perusteella keltakuumetta, mutta myös muita flaviviruksia, kuten zikaa, dengueta ja chikungunyaa. Keltakuumehyttynen oli paikalla eteläisessä Euroopassa 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin, mutta katosi tämän jälkeen. Syytä hyttysen katoamiseen ei tiedetä, mutta mitään ilmastollista ja ympäristöön liittyvää syytä hyttysen paluulle ei ole. Tällä hetkellä sitä esiintyy Euroopassa Madeiralla ja se vaikuttaa leviävän eteläisellä Venäjällä ja Georgiassa. Keltakuumehyttynen ei pysty talvehtimaan munana, mikä rajoittaa lajin leviämistä kylmemmille alueille.

Hyèresin zikatapausten taustalla vaikuttaa olevan tiikerihyttynen (Aedes albopictus), joka on alun perin kaakkoisaasialainen laji. Se on levinnyt viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana ympäri maailman, nähtävästi munina käytettyjen renkaiden ja ruokotraakkipuun (tai, kuten itse kutsun sitä, ikeabambun) kuljetuksen yhteydessä. Tiikerihyttynen saapui Ranskan Rivieralle vuonna 1999 ja on hitaasti, mutta varmasti levinnyt eteläisessä Euroopassa. Ainakin Ranskan Rivieralla, Pohjois-Italiassa, Keski-Italian rannikkoseuduilla ja Albaniassa on pysyvä kanta. Espanjassa, Kreikassa ja Balkanilla vaikuttavat olevan vakiintumassa ja Etelä-Saksassa asti on epäilty onnistunutta lisääntymiskiertoa. Alankomaissa tiikerihyttynen vaikuttaa elävän vain kasvihuoneissa.

Tiikerihyttysen leviämistä edistää lämpenevä ilmasto, mutta hyttynen vaikuttaa myös sopeutuvan nopeasti kylmempiin oloihin. Siinä missä trooppiset hyttysen munat kuolevat, jos lämpötila laskee alle kahden pakkasasteen, eurooppalaiset munat kestävät jopa kymmenen asteen pakkasen. Tiikerihyttysen levittämien virusten leviämistä lämpötila rajoittaa paljon voimakkaammin: zika, dengue ja chikungunya eivät mikään vaikuta pystyvän lisääntymään hyttysissä alle 18 asteen lämpötilassa.

Zikaviruksen (tai denguen tai chikungunyan) vaatima korkea lämpötila tarkoittaa, ettei se pysty selviämään Euroopassa vuoden ympäri. Niinpä tautiepidemiat tapahtuvat kesäisin, ja ne käynnistyvät siitä, kun tiikerihyttynen pistää taudin muualla – yleensä trooppisella alueella – saanutta matkaajaa. Lämpimän kauden aikana tauti ehtii sitten leviämään paikallisesti, kunnes syksyllä lämpötila laskee niin matalaksi, ettei virus pysty enää leviämään.

 

Nykymaailman kehityskulut tietenkin altistavat entistä enemmän Eurooppaa näille epidemioille: ihmiset matkustavat yhä enemmän, jolloin riski taudin saapumisesta Eurooppaan on suurempi. Ihmiset matkustavat Euroopan sisäisesti, jolloin tauti leviää helpommin Euroopan sisälläkin. Lisäksi ilmaston lämmetessä tartuntakausi on entistä pidempi ja tiikerihyttysiä on mahdollisesti enemmän levittämässä viruksia.

Nähtävästi kukin, zika, dengue ja chikungunya, aiheuttavat pitkäaikaisen tai ehkä koko elämän kestävän immuniteetin tautia kohtaan. Lisäksi on viitteitä siitä, että nämä taudinaiheuttajat voivat aiheuttaa risti-immuniteettia: jos on jonkun näistä taudeista sairastanut, ei välttämättä saa tartuntaa toisesta kahdesta taudinaiheuttajasta.

Zikan, denguen ja chikungunyan aiheuttama vaara Euroopassa tulee olemaan suhteellisen pieni, muttei olematon. Denguen ja chikungunyan kuolleisuus on promillen luokkaa. Zikatartunta raskaana olevalla naisella aiheuttaa lapsella mikrokefaliaa luultavasti muutaman promillen todennäköisyydellä.

Tulevaisuudessa flavivirusten aiheuttamat epidemiat aiheuttavat riesaa yhä laajemmilla alueilla yhä pidemmän ajan. Koska eurooppalaisilla ei ole immuniteettia näitä tauteja vastaan (ellei ole trooppisilla matkoilla sairastanut jotakuta niistä), koko leviämisalueen väestö ja siellä vierailevat ihmiset ovat tartuntavaarassa.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Thank you so much for this. I was into this issu https://tracktrace.one/usps/ e and tired to tinker around to check if its possible but couldnt get it done. Now that i have seen the way you did it, thanks guys
with
regards

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014