Kirjoitukset avainsanalla tarttuvat taudit

Sars-Cov-2:n tartuttamia soluja. Kuva: NIAID / Wikimedia Commons

Jouluun tunkee taaskin mukaan huoli, kun omikronvariantti on nopeasti levinnyt Suomessa. Edessä on toinen pandemia-ajan joulu. Muualta Suomesta ei tarkkaa tietoa ole, mutta viime viikon loppupuolella omikronin osuus kaikista koronatartunnoista ylitti 50% Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Tapausmäärät lähtenevät rajuun kasvuun tällä viikolla.

Suomi lähtee omikronaaltoon vaikeasta paikasta: delta-aalto on hitaasti kasvanut koko loppuvuoden ajan ja sairaaloissa ei enää ole ylimääräistä varaa ottaa koronapotilaita. Delta-aallon hidas kasvu on toisaalta johtunut siitä, että rokotuskattavuus on suhteellisen korkea, eikä delta ole päässyt leviämään nopeammin, mutta toisaalta rokottamattomia ja tautiin sairastumattomia on vielä sen verran jäljellä, että heistä monet saavat vakavia, sairaalahoitoa vaativia, oireita.

Omikronaalto on edessä ja nopeammin kuin aikaisemmat aallot. Kysymys on nyt lähinnä siitä onko se vakava vai katastrofaalinen.

 

Kiistatonta on se, että omikron leviää nopeammin kuin muut variantit ja että tämä leviämisetu johtuu pääosin siitä, että omikron pystyy kiertämään aiempaa rokotteen tai tartunnan aiheuttamaa immuniteettia.

Siitä ei ole vielä käsitystä, miten omikronin tartuttamis- ja tarttumiskyky on aiempiin variantteihin verrattuna ja miten sen aiheuttaman taudin vakavuus eroaa aiemmista varianteista.

Ensimmäiset laboratoriotiedot kertovat sekä merkittävästä neutralisoivien vasta-aineiden kiertämisestä että suhteellisesti pienemmästä T-solumuistin kiertämisestä. Samaten omikronin mutaatiot vaikuttavat tehostavan sen lisääntymistä ylemmissä hengitysteissä, mutta hidastavan alemmissa hengitysteissä.

Eteläafrikkalainen data vaikuttaa viittaavan siihen, että omikron on vähän vähemmän vakavaa tautia aiheuttava kuin alkuperäinen Kiinasta levinnyt virus. Tosin, saman analyysin perusteella myös delta vaikuttaa olevan vähemmän vaarallinen kuin alkuperäinen virus, vaikka tiedämme, että tämä ei pidä paikkansa. Brittiläinen – vielä vähäinen data – ei ole löytänyt eroa deltan ja omikronin välillä.

Varovainen tulkinta voisi olla, että samalla kun omikron on saanut valintaedun kiertämällä aiempaa immuunisuojaa, se myös on muuntunut hieman lievempää tautia aiheuttavaksi.

 

Yksilötasolla tilanne on lohdullinen: rokotteet tuntuvat suojaavan vielä suhteellisen hyvin vakavaa tautia vastaan. Etenkin buusteriannoksen jälkeen omikronin aiheuttama riski pienenee huomattavasti.

Yhteiskunnan tasolla tilanne on vaikeampi: nopea sairastumisaalto tulee aiheuttamaan ruuhkaa sairaaloissa sekä muissakin palveluissa, kun suuri määrä ihmisiä sairastuu tai on karanteenissa samaan aikaan. Kontaktien vähentäminen on välttämätöntä, että yhteiskuntana selviämme tästä.

Tähän mennessä emme ole kunnolla selvinneet siitä, että pieni osa ihmisistä sairastuu, vaan koronaviruksen leviämistä on pitänyt tehokkaasti – ja osin myös ihmisten arkielämään kajoamalla – hidastaa.

Tuhannen taalan kysymys on, että kuinka hyvin rokotteet suojaavat vakavilta taudeilta. Tähän mennessä ainoa oikean maailman dataan perustuva arvio on eteläafrikkalainen arvio kahden rokotteen 70% suojatehosta, joka vaikuttaa harmillisen matalalta. Tämä voisi johtaa hyvin vaikeaan tilanteeseen, vaikka tauti olisi hieman lievempi. Esimerkiksi norjalaisten mallinnuksessa oletettiin noin 85% suojateho.

Suomalaisia mallinnuksia omikronin vaikutuksesta en ole vielä nähnyt – ainakin viime viikolla ne olivat vielä työn alla. Suomeen hyvin vertaututuvissa Tanskassa ja Norjassa mallinnukset on tehty, ja molemmatkin ennustavat lyhyellä aikavälillä (parin viikon sisällä) satoja potilaita päivässä sairaalaan.

Toistaiseksi siis lähitulevaisuuden skenaarioissa on monenlaisia mahdollisia kehityskulkuja, joista mikään ei ole erityisen miellyttävä.

 

Etelä-Afrikan tilanteesta ei voi suoraan päätellä sitä, mitä Suomessa tulee tapahtumaan. Lukuja mallinnuksiimme sieltä kuitenkin saamme. Lohdullista on se, että Gautengin alue tuntui selviävän tästä aallosta suhteellisen helpommin kuin deltasta. Olennainen ero esimerkiksi Suomeen kuitenkin on, että korona-aallot ovat tehneet todellista tuhoa Etelä-Afrikassa: pandemianaikainen ylikuolleisuus on ollut 0,4%, eli käytännössä kaikki ovat todennäköisesti saaneet tartunnan. Tämä tartunnan tuoma immuunisuoja on osaltaan suojannut eteläafrikkalaisia tässä aallossa.

Optimistinen pitkän ajan skenaario voisi olla, että tämä on pandemian alkuvaiheen loppu: se että Etelä-Afrikassa selvisi suhteellisesti kevyemmin omikronaallosta viitoittaa tietä siihen, että vaikka uusia variantteja ja uusia aaltoja tulee, ne ovat jatkuvasti lievempiä, koska väestön immuniteetti paranee – rokotteiden ja tartuntojen myötä. Itse koronaviruskin saattaa muuttua lievempää tautia aiheuttavaksi. Koronavirus talttuu vuosien myötä samanlaiseksi kuin flunssaa aiheuttavat koronavirukset.

Pessimistinen skenaario puolestaan olisi, että tämä on loppuvaiheen alku: kukin uusi variantti ja aalto tulee kiertämään merkittävästi aikaisempaa immuniteettia ja aiheuttamaan merkittävää kuolleisuutta sekä sairaalakapasiteetin rajojen paukkumista. Koronaviruksen endeemisessä tilanteessa se on huomattavasti vaikeampi taudinaiheuttaja kuin influenssa ja tehohoitokapasiteetti tulee nostaa huomattavasti aiempaa korkeammalle tasolle, että selviämme.

Lopullisen päätepisteen lisäksi avoinna on myöskin aikataulu: kuinka monta sellaista varianttia vielä omikroninkin jälkeen tulee, joista väestön pitää laajasti olla huolestunut. Ehkä ei enää yhtään, ehkä monia.

Todellisuus tietenkin paljastuu empiirisesti: tiedämme vasta tulevaisuudessa, mitä siellä tulee tapahtumaan. Tällä hetkellä horisontissa on sekä toivoa että huolia.

 

Kommentit (5)

Long covid
1/5 | 

Pitäisikö sairaalakapasiteetin lisäksi huomioida myös viruksen pitkäaikaiset vaikutukset elimistöön ennen kuin viruksen annetaan kiertää väestössä, kierros toisensa perään? Ei liene akuutit sairastumiset ja sairaalakapasiteetti suurin ongelma tämän pöpön kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Villieläintori Myanmarissa. Kuva: Dan Bennett / Wikimedia Commons

Koronaviruspandemian syyllisten etsintä lähti vauhtiin Wuhanin eläintorilta, joka nousi merkittävään rooliin pandemian alkumetreillä. Nyt tiedämme, että eläintori ei ollut ainoa tai välttämättä ollenkaan merkittävä lähde ensimmäisille ihmistartunnoille. Korkeintaan tori oli ensimmäinen superleviämispaikka, jossa virus tarttui ihmisistä toiseen.

Todisteita siitä, että tämänkertainen pandemia liittyy villieläinkauppaan ei siis ole. Villieläinkauppa joutui kuitenkin nopeasti syyniin ja esimerkiksi Kiinassa suljettiin villieläinkauppaan liittyviä toreja ja toimijoita. Tämä liittyy lähinnä historiallisiin syihin: ensimmäisen sars-viruksen osalta villieläinkaupalla tiedettiin olevan merkittävä rooli: virus levisi lepakoiden kautta sivettieläimiin, josta se sitten siirtyi ihmisiin.

Luonnonsuojelujärjestöille koronaviruspandemia antaa hyvän välineen nostaa villieläinkauppa otsikoihin. Villieläinkauppa – ja etenkin laiton villieläinkauppa, johon liittyy salametsästys – on merkittävä uhka monille maailman eläinlajeille. Luonnonsuojelujärjestöjen selkeä motivaatio onkin vähentää erityisesti laitonta villieläinkauppaa. Villieläinkauppa on toiseksi suurin lajeja uhkaava tekijä elinympäristöjen tuhoutumisen ja pirstoutumisen jälkeen ja ylipäänsä noin neljännestä selkärankaislajeista myydään. Villieläinkauppa on ajanut jo lukuisia lajeja sukupuuttoon.

 

Villieläinkauppakeskustelu ruokkii sopivasti perinteisiä rasistisia ajatuksia: vieraisiin ruokalajeihin liittyy ällötyksen tunteita ja mikäpä olisi parempi ällötyksen herättäjä kuin eksoottiset ja vieraat eläinlajit, joita ei voisi kuvitella syövänsä. Aasialaiseen ruuanlaittoon suhtaudutaan länsimaissa usein osoittelevasti ja eksotisoivasti, kun ihmetellään mitä kaikkea nuokin syövät. Kiinalainen eläintori nähdään helposti likaisena ja epäilyttävänä paikkana.

Villieläinkauppaa on laillista ja laitonta. Edellisestä voisi olla esimerkkinä vaikka suomalainen sääntöjen mukaan hoidettu riistalihan kauppa ja jälkimmäisestä esimerkiksi uhanalaisten eläinten osien kauppaaminen, kuten norsun torahampaiden tai tiikerien käpälien. Villieläinkaupassa voidaan myydä eläinten osia, kuten turkiksia, eläviä eläimiä lemmikeiksi tai metsästettyä lihaa ruuaksi. Kaikkialla maailmassa metsästetään villieläimiä: esimerkiksi jyrsijöiden metsästys on yleistä ympäri maailman ja paikallisia herkkuja ovat niin nuotiolla grillattu rotta kuin majava calvados-kastikkeessa.

Villlieläinkaupan kieltämisestä on puhuttu paljon pandemian yhteydessä, mutta se ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Monilla alueilla metsästys on merkittävä ravinnonlähde – esimerkiksi köyhimmällä maailman alueilla itse metsästetty eläin voi olla ainoa proteiininlähde – ja toisaalla se on taas kulttuurisesti niin merkittävää toimintaa, ettei sen kieltäminen voisi onnistua – esimerkiksi suomalainen metsästysperinne ja riistatuotteiden kauppa on vahvasti juurtunut.

 

Kuinka merkittävä villieläinkaupan rooli tartuntatautien näkökulmasta ylipäänsä on? Aiheuttaako villieläinkauppa merkittävän riskin uusista zoonoottisista, eli muista eläimistä ihmisille tarttuvista, taudeista?

Lyhyesti: yksittäistapauksista tiedämme, että villieläinkauppa voi olla merkittävä tekijä, mutta systemaattiset tutkimukset eivät ole vielä löytäneet laajempaa merkitystä.

Yksittäisissä tapauksissa tiedämme muutamia merkittäviä tartuntatautitapauksia. Edellämainittu sars-(1-)virus siirtyi villieläinkaupan kautta ihmisiin. Virus on alun perin kiertänyt lepakoilla, joista se on tarttunut Etelä-Kiinassa ravinnoksi käytettäviin sivettieläimiin. Linkki havaittiin siitä, että erään ravintolan kokilla oli havaittu sars-1-tartunta ja heidän keittiössään oli ollut eläviä sivettieläimiä, joista valmistettiin ruokaa. Näistä sivettieläimistä löytyi samankaltainen viruskanta.

Apinarokko on toinen tunnettu tauti, jossa kontakti apinoiden tai jyrsijöiden kanssa liittyy ihmisten zoonoottisiin tartuntoihin. Esimerkiksi apinarokon vuoden 2003 epidemia Yhdysvalloissa syntyi niin, että eksoottisten lemmikkien maahantuoja toi Ghanasta savannihamstraajarotan, joka puolestaan tartutti viruksen preerikkoihin (ent. preeriakoira), jotka tartuttivat viruksen ihmisiin.

Todistettavasti siis villieläinkauppa voi altistaa ihmisiä tartunnanaiheuttajille. Uusi pandemiakin voi syntyä villieläinkaupan kautta.

Pari viikkoa sitten julkaistiin tutkimus, jossa pyrittiin arvioimaan maailmanlaajuista uhkaa, jonka villieläinkauppa ihmisten tartuntataudeille aiheuttaa. Tutkimuksen johtopäätöksistä osa oli suhteellisen latteita, kuten että ”jyrsijät, sorkkaeläimet, kädelliset ja lepakot ovat tärkeät tartunnanlähteet villieläinkaupassa”. Nämä ryhmäthän vastaavat noin 70 prosentista nisäkäslajeista, joten kauhean tarkka tämä huomio ei ole. Tutkijat totesivat, että reilu neljännes kaikista villieläinkaupassa liikkuvista eläinlajeista kantaa 75% kaikista tunnetuista zoonoottisista viruksista.

Tutkimus kuitenkin sai nopeasti kritiikkiä, koska tutkimuksessa ei ollut huomioitu otantaharhaa. Yksinkertaisesti villieläinlajit, joita maailmalla kaupustellaan, ovat yleensä useammin ja paremmin tutkittuja kuin lajit, joihin ei kiinnostusta kohdistu. Kun aineiston korjaa kuhunkin isäntälajiin kohdistuneiden tutkimusten määrällä, villieläinkaupassa kiertävät lajit eivät enää erotu muiden nisäkäslajien joukosta.

Keskeinen kysymys tietenkin on, että miksi villieläinkaupassa kiertävillä lajeilla olisi merkittävästi enemmän zoonoottisia taudinaiheuttajia kuin muilla eläimillä.

Tutkimuksista tiedetään, että kesytetyillä eläimillä on enemmän zoonoottisista tartunnanaiheuttajilla kuin villieläimillä. Tämä on järkeenkäypää, koska meillä on monien eläinlajien kanssa vuosituhansien verran vuorovaikutusta. Tämä luo monin tavoin mahdollisuuksia zoonoottisten tartunnanaiheuttajien yleistymiseen näissä lajeissa. Villieläinkauppa on kuitenkin vasta viime vuosikymmeninä muuttunut niin intensiiviseksi kuin se nykyään on.

Ihmisasutuksen lähellä asuvilla lajeilla on yleisesti enemmän viruslajeja kuin eläimillä, jotka eivät asu ihmisasutuksen lähellä. Tämä luultavasti taas johtuu siitä, että samat tekijät, jotka tekevät lajeista hyvin sopeutuvaisia ihmisten kanssa elämiseen, myös altistavat ne tartunnanaiheuttajille.

Villieläinkauppaan päätyy sekalainen seurakunta erilaisia lajeja. Itselle ei tule mieleen hyvää syytä, miksi niiden zoonoottinen riski olisi erilainen kuin villieläinkohtaamisilla ylipäätään.

 

Villieläinkaupan merkitystä zoonoosien aiheuttajana ei kannata väheksyä – tiedämme, että sitä kautta tauteja voi levitä – mutta tämänhetkisten tietojen perusteella sitä ei kannata myöskään käyttää keppihevosena villieläinkaupan suitsimiseen. Olennaista tällä hetkellä lienee tietää missä ja minkä lajien kanssa zoonoottiset riskit ovat suuria ja miten niitä voidaan vähentää.

Keskeistä on myös villieläinkaupan sääntely. Esimerkiksi Suomessa trikiini on vanhastaan ollut yleinen zoonoottinen taudinaiheuttaja, mutta nykyään tiedämme, ettei karhun verta kannata juoda raakana ja että liha kannattaa kypsentää kunnolla.

Kommentit (26)

Adrienne J. Perez
2/26 | 

Ehkä sen sijaan, että pidätetään ja pidetään rikosoikeudenkäyntejä ihmisille, jotka tekevät tämän, meidän on pidettävä asia yksinkertaisena ja tehtävä heille vain se, mitä he tekevät villieläimille. Otetaan kiinni heidät, riisutaan heiltä kaikki tavarat, järjestetään ne riviin ja kerrotaan heille, että heillä on mahdollisuus juosta ja ampua sitten vain, kunnes he ovat kuolleet.

https://dissertationwritingservice.vip/

Wuhan Institute of Virologyn etuovi. Kuva: Ureem2805 / Wikimedia Commons

Toukokuun lopun kuplivin koronavirusaihe on ollut – jälleen – pandemian aiheuttaneen koronaviruksen alkuperä. Emme ole sen lähempänä tietoa siitä, miten pandemia käynnistyi kuin vuosikaan sitten, mutta keskustelu on muuttunut paljon.

Viime vuoden alussa syntyi suhteellisen nopeasti konsensus siitä, että koronavirus on alun perin siirtynyt lepakosta ihmiseen, ehkä jonkun kolmannen eläimen kautta. Aluksi tapahtumapaikkana epäiltiin Wuhanin eläintoria, mutta myöhemmin käsitykseksi vakiintui, että tori oli yksi ensimmäisistä superleviämiskohteista.

WHO teki tutkimusmatkan Kiinaan, jossa se pyrki selvittämään pandemian alkuaskeleita. Todistusaineistoa ei oikeastaan kertynyt lisää, mutta tutkijaryhmä totesi, että tartunta lepakosta jonkun kolmannen eläimen kautta on todennäköisin vaihtoehto.

Raportin jälkeen kevään mittaan on kuitenkin yhä enemmän alettu pohtia mahdollisuutta, että koronavirus karkasi Wuhanin viruslaboratoriosta. Yhdysvaltalaisessa mediassa keskustelu räjähti toukokuun puolivälistä ja suomalaisessakin mediassa keskustelu on noteerattu. Eräänlaisena vedenjakana voidaan pitää eturivin tutkijoiden mielipidekirjoitusta Science-lehdessä, jossa he vaativat uutta ja parempaa tutkimusta pandemian alusta.

Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet viime vuodesta. Esimerkiksi sars-cov-2 –virusta ei ole löydetty luonnosta lepakoista tai kolmannesta eläimestä, jonka kautta se olisi päässyt ihmiseen. Viruksessa ei näy myöskään jälkiä siitä, että sitä olisi tietoisesti manipuloitu laboratoriossa. Wuhanin viruslaboratoriosta kiistetään, että sars-cov-2 –virus on peräisin heidän laboratoriostaan.

 

Tämän aamupäivän katselin videoita, joissa koululaiset tutkivat jälkilevyillä asuuko heidän lähiympäristössään rottia. Koululaiset asettavat jälkilevyjä erilaisiin paikkoihin ilman opettajan ohjausta ja pohtivat mihin levyjä kannattaisi laittaa. Koululaiset käyvät sitten seuraavina päivinä katsomassa löytyykö jälkilevyistä rottien jälkiä.

Koululaiset rakentavat tutkimuksen alussa erilaisia tarinoita rottien elämästä: tuolla on hyvä paikka rotalle liikkua ja tuota paikkaa ne luultavasti taas välttävät. Kappas, täällä onkin paljon roskia, varmaankin hyvää ruokaa rotille.

Nuoren tutkijan mieli on valmistautunut kahdelle eri vaihtoehdolle: joko levyllä näkyy rotan jälkiä tai sillä ei näy rotan jälkiä. Todellisuus kuitenkin sotkee tarinat melko pian, kun levyille on tapahtunut kaikkea omituista. Yhdelle levylle tallentui pienen ihmisen jalanjälki – varmaankin päiväkodissa on leikitty piilosta. Toinen levy on siirtynyt hieman ja siinä näkyy linnun jälkiä - onkohan varis potkaissut levyä ja se liukunut märässä nurmikossa.

Yksi aineistosta nouseva mielenkiintoinen teema on epävarmuus. Voisiko tutkimusalueella olla kuitenkin rottia, mutta ne kulkevat jälkilevyjen ohi? Minkälaista tarinaa nokeen jääneet jäljet oikein kertovat? Mitkä keksityistä selityksistä ovat todennäköisempiä ja mitkä pelkkää fabulointia?

 

Iltapäivällä katselen lehtijuttuja ja kommentteja, joita koronaviruksen karkulaisteoriasta on kirjoitettu. Näiden juttujen pohjalta löytää saman epävarmuuden kuin jonka kanssa koululaiset ovat painineet. Tiedämme muutamia harvoja yksityiskohtia sars-cov-2 –viruksen vaiheista ja väliin jääneet aukot pitää täyttää jollain narratiivilla viruksen liikkeistä.

Omituisista todistusaineiston osista kerätään kasaan tarina: sars-cov-2 –viruksessa on furiinin pilkkomiskohta, mikä kertoo että virus on tietoisesti rakennettu (oikeasti kyse on 12 emäksen kohdasta, joka on kehittynyt koronaviruksille useasti itsenäisesti), sars-cov-2 –viruksen isäntäeläintä luonnossa ei tunneta vielä (siinä että isäntäeläimen löytäminen kestää ei ole ihme – ebolavirus tunnistettiin vuonna 1976, mutta sen isäntälajeja ei vieläkään tunneta), Wuhan on kaukana Yunnanista, jossa sars-cov-1 ja muut sars-cov-1:n lähimmät sukulaiset on löydetty (Itä-Aasiassa on laajasti sopivia lepakkoisäntiä ja lähinnä Yunnanin alueen lajistoa on tutkittu, koska siellä sars-1 ilmaantui), Wuhanin viruslaboratoriossa kolme tutkijaa sairastui influenssankaltaiseen tautiin juuri ennen pandemian alkua (kolme influenssatapausta satojen ihmisen tutkimusyksikössä ei varsinaisesti ole ihmeellinen asia) ja niin edelleen.

Tämähän on ihan normaalia: epävarmuudesta halutaan eroon. Ero koululaisten rottatutkimukseenkin on kuitenkin selvä: virusselvitystyötä ei tehdä yhtä puhtain mielin ja tässä tarinoiden punomisessa panokset ovat huomattavasti kovemmat.

Laboratoriokarkuteorian juuret ovat syvällä amerikkalaisen oikeiston median maaperässä ja presidentti Trumpin hallinto toisti niitä väsymiseen asti viime vuonna. Tämä varmasti osaltaan selittää, miksi tiedeyhteisö suhtautui ajatukseen hyvin kielteisesti: pandemianhallinnan möhlinyt hallinto yritti etsiä syntipukkeja ja samalla vielä haastaa riittaa Kiinan kanssa.

Uusi kierros Kiina-syytöksiä onkin nyt lähtenyt demokraattipresidentti Bidenin hallinnosta ja tutkijoiden sävy on ollut toinen. Tultuaan presidentiksi Biden lopetti ensi töikseen Trumpin aikanaan käynnistämän operaation, jolla pyrittiin selvittämään kiinalaisten osuutta pandemian alusta, mutta käynnisti sen nyt uudestaan. Wuhanin viruslaboratoriosta on tullut Yhdysvalloissa osa sisäpolitiikkaa.

Geopoliittiset riskit ovat nyt suuria: tartuntatautiturvallisen tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että tutkijoiden välinen kansainvälinen yhteistyö toimii ja että toisaalta suurvallat pystyvät toimimaan yhdessä.

On edelleen tärkeää, että nykyisen pandemian alkujuurille päästään, jotta tulevat pandemiat voidaan paremmin estää ja hallita. Tämä on mahdollista parhaiten, jos tiedetään miten nykyinen pandemia olisi voitu välttää. Ennenaikainen syyttely entisestään vaikeuttaa tätä selvitystyötä.

 

Todistusaineistoa sars-cov-2:n liikkeistä ennen pandemiaa on käsillä hyvin vähän. Sitä on niin vähän, ettei se myöskään sulje pois mahdollisuutta, että virus on karannut laboratoriosta. Laboratoriokarkuruus on mahdollinen, mutta huomattavasti epätodennäköisempi kehityskulku, koska mikään todiste ei tue sitä.

Perusteettomat syytökset voivat entisestään vaikeuttaa maailmanlaajuista tartuntatautien hallintaa. Niissä ei ole kyse totuuden selvittämisestä vaan epävarmuuden hyväksikäytöstä. 

Kommentit (18)

Vierailija
7/18 | 

vai että perusteetonta syyttää Kiinaa? Vaikka sieltä lähti covid-1 ja covid-2.

Otis Anderson
12/18 | 

One of the complex tasks to be performed by almost every student of the university is to write an essay. Such a task provides for a statement of one's own opinion on a particular issue, however, the scientific part of the work should be completely preserved. This is a kind of balancing between the artistic and scientific form of writing. The complexity of the essay is also the fact that the work should have a large percentage of uniqueness, so it will not be possible to write off the task of books or the Internet resource. At first glance, it may seem that such a small work, and in terms of the volume of the essay is approximately 3-5 pages, not very complicated, but its writing causes students no less problems than the graduation, verification or course. That is why order an essay in the online assistant "Paper Writing Service" Many students are striving.

Pfizer-Biontechin rokote annospullossa. Kuva: Yhdysvaltain puolustusministeriö / Wikimedia Commons

THL:n pääjohtaja ”myönsi” Ylen uutisen mukaan, että keskustelu Suomen rokotusjärjestyksestä on politisoitunut. Tämä ei ole yllättävää, tietenkin rokotteiden jakaminen on poliittinen kysymys. Rokote turvaa terveyttä ja harva asia on yhtä poliittinen kuin ihmisten terveys.

Tämän hetken kysymys on, että kannattaisiko rokotuksia painottaa pahemmille epidemia-alueille. Vastaus tähän tietenkin on, että kyllä, kannattaa, se säästää henkiä ja terveyttä. Seuraava kysymys onkin huomattavasti vaikeampi: miten koronarokotuksia kannattaisi painottaa pahemmille epidemia-alueille?

Suomessa on jo jaettu paljon rokotteita ja Suomeen tulee yhä enemmän rokotteita, vaikka emme ole erityisen paha epidemia-alue. Tässähän ei ole suoranaista järkeä: Suomen hyvä rokotetilanne johtuu siitä, että EU onnistui neuvottelemaan ohi suuren osan maailmasta rokotelähetykset. 

Tämä on suorastaan niin sanottu no-brainer: jos rokottein halutaan vähentää kärsimystä ja kadotettuja elinvuosia, niin ”kaikki maailman kätilöt” olisi hyvä kohde. On eettisesti kestämätöntä, että maailman köyhimmissä maissa ei ole rokotteita sairaan- ja terveydenhuollon henkilökunnalle. 

Rokotteet eivät jakaudu järkevästi, sillä EU nappaa merkittävästi kokoaan isomman palan rokotekakusta. Tätä kutsutaan rokotenationalismiksi.

EU:n sisällä kannattaisi tietenkin painottaa pahimpia epidemia-alueita. Luultavasti olisi Suomen epidemiatilanteellekin suoraan eduksi, jos Viro saisi enemmän rokotteita. Suomi on päättäväisesti laskenut yhteen yksi plus yksi: jos EU:n rokotetoimituksia painotetaan epidemiatilanteen vaikeuden perusteella, Suomi olisi rokotejakelun häntäpäässä. Niinpä Suomi vastustaa rokotteiden järkevämpää jakamista, koska Suomi haluaa, että Suomeen tulee rokotteita.

 

Viimeiset neljä vuotta elämästäni olen tutkimustyössä tuskaillut spatiaalisten skaalojen kanssa: miten taudinaiheuttajien dynamiikka yhdellä maantieteellisellä tasolla vaikuttaa dynamiikkaan toisella tasolla. Rokotejakelussa olemme nyt tämän dynamiikan ytimessä. 

Emme oikeastaan tiedä, mikä on koronaviruksen leviämisen kannalta olennainen alueellinen taso: missä ja kuinka kauas tapaukset oikein leviävät. Jos haluamme painottaa rokotuksia, emme oikein tiedä, mikä olisi järkevä taso painottaa rokotuksia.

Tämä on oikeastaan sama ongelma kuin minkä kohtaamme rajoitusten asettamisen kanssa. Ihmiset liikkuvat ja tartuttavat jollain alueella ja haluaisimme osua juuri tuohon  oikeaan alueelliseen rajaukseen, jotta rajoitukset olisivat optimaalisia. Suuri osa tartunnoista tapahtuu kotona, joten ilmiselvin alueellinen taso on kotitalous. Tämän jälkeen työpaikat, harrastukset ja ravintolat ovat olennaisia: näissä taso on jo suurempi, ehkäpä useiden kuntien kokoinen. Voimmeko määritellä rajoituksia esimerkiksi työssäkäyntialueiden mukaan? 

Agenttipohjaisissa epidemiologisissa malleissa voidaan päästä jo hieman tähän alueellisuuteenkin käsiksi, kun määritellään kuinka kaukana ihmiset ovat toisistaan ja miten ja kuinka pitkällä he käyvät esimerkiksi kouluissa ja työpaikoissa.

 

Tähän asti rokotteiden kohdennus on Suomessa tehty henkilön ikään ja terveyteen liittyvän riskiarvion sekä ammatin perusteella: ensin on rokotettu hoitohenkilökunta, sitten vanhimpia ikäluokkia ja niitä joilla on voimakkaasti altistavia sairauksia. Alueellisia eroja on huomioitu oikeastaan vain siinä, että hoivakodit ympäristönä ovat erityislaatuisia, ja niissä asuvat potilaat onkin rokotettu ensin. 

Viime aikoina on keskusteltu siitä, että pitäisikö rokotteita jakaa alueellisesti kohdistetusti. Ajatus kulkee niin, että koska Uudellamaalla esiintyy koronavirusta enemmän kuin Etelä-Pohjanmaalla, Uudellemaalle voisi olla kannattavaa saada enemmän rokotteita - ja Etelä-Pohjanmaalle siis vähemmän. Tällöin siirrytään nationalismista aluepolitiikkaan: THL:n mukaan suuri osa sairaanhoitopiireistä vastustaa alueellista uudelleenkohdentamista, koska sehän merkitsisi, että heidän alueelleen tulisi vähemmän rokotteita.

THL:n mallinnuksessa maa jaettiin kolmeen yhtä suureen alueeseen: korkean, keskimääräisen ja matalan ilmaantuvuuden alueisiin. Jos kaksi kolmasosaa rokotemäärästä jaetaan näille ilmaantuvuuden ja sairaalahoidon perusteella, sairaanhoidon tarpeen määrä laskee 20-25% verrattuna tilanteeseen, jossa rokotteet jaetaan tasan. Se ei ole ihan selvää, onko THL:n mallinnuksessa otettu kantaa rokotejakelun alueiden määrittelyyn. THL:n perustelumuistiossa puhuttiin vain alueista, mutta Kansallisen rokoteasiantuntijaryhmän kokousmuistiossa puhutaan sairaanhoitopiireistä. KRAR:in lopullinen suosituskin koskee vain ”alueita”.  

Seuraava kysymys onkin sitten, että mikä on se ”alue”, jota painotettaisiin rokotejakelussa. Onko se sairaanhoitopiiri, kunta vai esimerkiksi postinumeroalue?

 

Alueista nyt tartuntatapauksia on eniten Varsinais-Suomen ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella, mutta näissäkin tapaukset jakautuvat epätasaisesti: Inkoossa ja Punkalaitumella ei ole ollut yhtään tapausta kahden viikon aikana. Epidemian perustasossa olevalla Etelä-Pohjanmaalla taasen Kauhavalla on viimeisten kahden viikon aikana ollut 90,4 tapausta 100 000 asukasta kohden.

THL:n asiantuntijaryhmässä argumentoitiin, että puutiaisaivokuumerokotettakin kohdistetaan alueellisesti. Puutiaisaivokuumerokote on ehkä huonoin mahdollinen vertailukohta, koska puutiaisaivokuumevirusta esiintyy Suomessa hyvin maantieteellisesti rajatuilla alueilla. Koronavirus sen sijaan leviää ihmisten kanssa, joten tilanteet voivat muuttua hyvin nopeastikin.

Monilla alueilla epidemia on lehahtanut nopeasti ja sitten saatu myös nopeasti kuriin. Tällöin rokotteiden uudelleenohjaaminen ei välttämättä auta. Pääkaupunkiseutu on tässä tavallaan omanlaisensa tapaus, koska tilanne on ollut jatkuvasti pääkaupunkiseudulla vaikein.

Kuntien välillä tilanne vaihtelee ajallisesti ja alueellisesti. Esimerkiksi viimeisen kahden viikon aikana Karvialla ei ole ollut yhtään tartuntaa, mutta koko pandemian ajalta siellä on kolmanneksi eniten todettuja tartuntoja väkilukuun suhteutettuna (Vantaa on listan toinen ja Helsinki neljäs). Epidemian ajallinen vaihtelu on tavallaan itsestäänselvää ja se kuinka hyödyllistä epidemian hallinta alueellisesti on, riippuu siitä kuinka nopeasti rokotuksia saadaan kohdennettua suhteessa epidemian etenemiseen. 

Vastaavasti kuntien sisällä tilanne vaihtelee: Espoon Muurala-Gumbölen ja naapurissa sijaitsevan Kanta-Espoon välillä on melkein kymmenkertainen suhteellisen esiintyvyyden ero. Samoin Helsingissä: Kulosaaren kahden viikon esiintyvyys on 74 tapausta 100 000 asukasta kohden, kun taas Puotilassa se on 1074 tapausta. Kulosaaressa ja Muurala-Gumbölessä tartuntariskit ovat siis pienempiä kuin Kauhavalla. 

Olisiko siis postinumeroalue kaikkein järkevin tapa kohdistaa rokotuksia? Vai pitäisikö kohdennuksen olla kolmitasoinen: sairaanhoitopiireittäin, kunnittain ja lopulta vielä kuntien sisällä postinumeroalueittain?

 

Viimeinen ja kaikkein olennaisin kysymys tietenkin on, että päätyykö rokotteet niihin ihmisiin, joissa rokotteesta on kaikkein eniten hyötyä. Tästä en ole ainakaan toistaiseksi nähnyt vielä suomalaista aineistoa.

Tartuntataudit ovat hyvin epätasa-arvoisia. Hoitoja ja rokotteita on tarjolla yleensä niille, joilla on ylipäänsä pienin riski saada tartunta. Sama pätee myös koronavirukseen: Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta tiedetään, että koronarokotukset tuntuvat päätyvän niille ihmisryhmille, joille tapauksia on ollut kaikkein vähiten. Siinä missä tummaihoiset ja Yhdysvalloissa latinot tai Iso-Britanniassa aasialaistaustaiset ovat sairastaneet ja kuolleet suhteellisesti enemmän, he ovat saaneet myös suhteellisesti vähemmän rokotteita.

Vähemmistöryhmien on yleensä vaikeampi saada tietoa mistä rokotteen saa ja koska rokotusajan voi varata. Ennen kaikkea tilanteessa, jossa käytetään suhteellisen monimutkaista kriteeristöä kuka saa milloinkin rokotusajan, rokote voi jäädä hankkimatta. Lisäksi vähemmistöryhmät suhtautuvat yleensä epäilevämmin rokotuksiin kuin valtaväestö.
Alueellisesta kohdentamisesta ei ole hyötyä, ellei kaikkein haavoittuvimpia ryhmiä ei tavoiteta rokotusten suhteen. Tähän ei tietenkään ole olemassa mitään excel-kaavaa, jolla tavoittaminen saadaan suoritettua. Se vaatii tiedottamista, ihmisten kohtaamista ja ongelmakohtien tunnistamista.

Kärjistäen sanottuna: se että kulosaarelaiset saavat nopeammin koronarokotteensa ei edesauta pandemian hallintaa, jos esimerkiksi maahanmuuttajaryhmillä rokotuskattavuus laahaa perässä. Alueellista kohdentamista tärkeämpi kysymys on, että saammeko tälläkään hetkellä rokotteita sinne, minne ne pitäisi saada.

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 | 

Eikö olisi tärkeintä saada rokotettua ne jotka eivät pysty tekemään etätöitä? Niin kauan kun työssäkäyvät ihmiset on rokotettu niin turha on odottaa laumasuojaa.

Darryl John
4/16 | 

Kotimaassani terveysviranomaiset ja sairaalat kamppailevat resurssien puutteen kanssa. Myös lomahenkilöstö ja hoitokodien annosten säästäminen vaikuttavat viivästyksiin. Toivon, että kaikki olisi kunnossa pian.

Käyttäjä27085
Liittynyt30.7.2021
Viestejä2
9/16 | 

Find out how to contact the Cash app customer service phone number

If you receive social media messages, emails, text messages or customer service calls to the Cash app, or see a Cash App Customer Service Phone Number that you suspect is incorrect, contact us about this app or the phone number customer support for the Cash app. Please report this incident. However, requests for money will verify and take the necessary measures. Also, please note that there is currently no Money app support number on your phone that you can call. You can contact the website for more information on how to sign up for money and chat with financial help. https://www.verizon-customerservice.com/cash-app-customer-service-number/

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014