Kirjoitukset avainsanalla tarttuvat taudit

Sars2-koronavirus elektronimikroskopiakuvassa . Kuva: NIAID / Wikimedia Commons

Kaksi viikkoa sitten eräs alani merkittävimmistä tutkijoista kuoli. Lordi May, Oxfordin paroni, tai tuttavallisemmin Bob May, kuoli 84 vuoden iässä. Bob May oli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä ekologeista, joka tunki lusikkansa useaan soppaan: hän oli mukana niin luomassa sukupuuttovelan käsitettä kuin tiettävästi ensimmäinen tieteellinen neuvonantaja, joka on tokaissut bullshit Iso-Britannian kabinetin kanslian kokouksessa. May oli koulutukseltaan fyysikko ja lopulta tiedeneuvonannon asiantuntija, ja siinä välissä loi vankan perustan tautiekologialle ja loisten evoluution tutkimukselle yhdessä Roy Andersonin kanssa.

Osaan ulkomuististani valita tautiekologin tarvitsemat perusviitteet vaikka Anderson & May tai May & Anderson -yhdistelmillä on useita julkaisuja 70-luvulta 90-luvulle. Andersonin ja Mayn vuonna 1991 kirjoittama Infectious Diseases of Humans on yhä ajankohtainen, sillä se käsitteli muun muassa tartuntaverkostojen vaikutusta taudin leviämiseen.

 

 

Koronaviruksen leviämistä mallinnetaan monin tavoin. Merkittävä osa malleista, kuten THL:n käyttämät mallit, ovat osastoituja malleja, kuten SIR-malleja, tai näiden johdannaisia. Epidemiologiset mallit ovat aina yksinkertaistuksia todellisuudesta, joten niiden rakentamisessa pitää osata valita mallin tavoitteiden suhteen olennaiset piirteet.

SIR-mallit yksinkertaisimmillaan perustuvat ajatukselle, että populaatiossa, eli tutkittavassa yksilöryhmässä, jokainen yksilö kohtaa yhtä suurella todennäköisyydellä kunkin toisen yksilön. Tämä ei tietenkään ole realistinen oletus esimerkiksi maanlaajuisissa malleissa: esimerkiksi minä kohtaan suuremmalla todennäköisyydellä puolisoni kuin kotkalaisen merimiehen.

Parilla tavalla voidaan helposti lisätä mallien realistisuutta: maantieteellisellä rajauksella ja eri ikäryhmien kohtaamisilla. Esimerkiksi norjalaiset terveysviranomaiset mallintavat koronavirusepidemiaa siten, että jokainen kunta on oma mallinsa ja näistä rakennetaan yhteismalli, johon otetaan huomio kännyköiden sijaintitietoon perustuva liike Norjan kuntien välillä. Lähes joka maassa mallinnuksessa otetaan huomioon kunkin maan ikäjakauma ja eri ikäryhmien kohtaamiset toisiinsa. Tämä on olennaista, sillä ihmiset kohtaavat eniten itsensä ikäisiä ihmisiä, ja tällä on merkittävä vaikutus miten tauti leviää eri ikäryhmissä.

Vaikka mallintaisimme kuntatasolla ja yleiset ikäryhmien kontaktit huomioon, olemme kaukana todellisuudesta. Erityisesti jätämme huomioimatta erään merkittävän tekijän: ihmisten kontaktimäärät muiden ihmisten kanssa vaihtelevat merkittävästi. Toiset kohtaavat päivittäin useita ihmisiä, toiset taas harvempia ja nekin niitä samoja vanhoja naamoja. Kohtaamisten määrät tietenkin vaikuttavat yksilöllisiin tartuntatodennäköisyyksiin. Äärimmäinen esimerkki kohtaamisten merkityksestä voisi olla superleviäminen, josta kirjoitin aikaisemmin. Tällöin yksi ihminen tartuttaa taudin hyvin monelle ihmiselle.

Viime päivinä on käyty tieteellistä keskustelua suhteellisen paljon siitä, miten sosiaaliset verkostot vaikuttavat koronaviruksen leviämiseen. Populaarikeskusteluun tämä vaikuttaa siivilöityvän väitteenä siitä, että koska sosiaaliset verkostot vaihtelevat, laumasuoja koronavirusta kohtaan voi syntyä jo kun 10 prosenttia ihmisistä on sairastanut taudin - eikä siis aiemmin mainittu 70 prosenttia.

Tilanne ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen.

 

Teoreettinen tausta sosiaalisten verkostojen vaikutuksesta tautien leviämiseen on selkeä. Tässä on keskeisessä roolissa kontaktien määrän heterogeenisuus. Jos kontaktien määrä on homogeeninen, kaikki yksilöt kohtaavat saman verran muita yksilöitä. Jos kontaktien määrä on taas hyvin heterogeeninen, jotkut kohtaavat huomattavan paljon enemmän muita yksilöitä kuin toiset. Esimerkki: jos työpaikalla jaan työhuoneeni kuuden kollegan kanssa ja käymme vielä yhdessä lounaalla ja sitten palaamme kukin kotiimme, jossa on puoliso ja yksi lapsi, sosiaalinen verkostomme on homogeeninen. Jos työpaikalla kukin istuu omissa huoneissaan ja kohtaa vain yksi tai kaksi työkaveria päivittäin kahviautomaatilla, paitsi tiimien päällikköt, jotka palaveeraavat noin joka toisen tiiminsä henkilön kanssa päivittäin ja Tero, joka käy juoruamassa päivittäin jokaisen kanssa, kontaktiverkosto on heterogeeninen. Heterogeenisissa kontaktiverkostoissa osa yksilöistä levittää taudinaiheuttajaa eteenpäin usealle ihmiselle, kun taas suuri osa yksilöistä on umpikujia, joista tauti ei leviä eteenpäin, tai leviää hyvin harvalle.

Viime päivinä useampi tutkimus on nostanut esille sosiaalisten verkostojen merkityksen. Lyhyesti: mitä heterogeenisempi kontaktiverkosto on, sitä harvemman pitää saada tartunta, jotta taudin leviäminen pysähtyy. Tämä johtuu siitä, että yksilöt, joilla on paljon kontakteja saavat todennäköisesti taudin aiemmin kuin yksilöt, joilla on vähän kontakteja. Kun he ovat saaneet taudin ja kehittäneet vastustuskyvyn, he eivät enää leviä tautia eteenpäin. Käänteinen ilmiö on, että hyvin homogeenisissa tartuntaverkostoissa tartuntojen aiheuttama laumasuoja on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin rokotuskattavuuden aiheuttama laumasuoja.

Viruksen luonnollinen leviäminen heterogeenisessä verkostossa kohdistaa immuniteetin paremmin kuin rokottaminen. Rokotukset ovat useimmiten satunnaisia, koska emme voi tietää ketkä ovat keskeisiä tartunnan saajia ja levittäjiä. Tartunnan kautta syntynyt immuniteetti puolestaan on paremmin kohdistunut, koska tartunnan saaneet ovat keskeisimpiä tartunnan levittäjiä. Homogeenisessä ympäristössä puolestaan syntyy päinvastainen ilmiö, koska tartunnan leviäminen hidastuu huomattavasti myöhemmässä vaiheessa.

Heterogeeniset verkostot puhuvat tartunnan voimakkaan rajoittamisen puolesta: kun ensimmäisten joukossa koronavirustartunnan saavat "keskeiset" yksilöt, viruksen seuraavan leviämisen aikana he ovat pois pelistä. Tämä tarkoittaa, että kun rajoituksia puretaan, vain harva tulee saamaan tartunnan. "Toinen aalto" on siis pienempi, koska ensimmäinen aalto painettiin alas, kun vain "keskeiset" yksilöt saivat tartunnan.

 

Näin malli sanoo - mutta miltä todellisuus näyttää?

Käytännön havaintoja sosiaalisten verkostojen vaikutuksesta ihmisten tautien leviämisestä on toistaiseksi vähänlaisesti. Pääosa empiirisestä tiedosta tulee kahdesta eri ryhmästä: rokottamattomuudesta ja seksitaudeista.

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka rokottamattomat ihmiset nimittäin usein hakeutuvat toistensa seuraan tai rokottamattomuus on yleistä tietyillä alueilla tai sosiaalisissa ryhmissä. Esimerkkeinä tästä toimii esimerkiksi antroposofiset yhteisöt, amishit tai Pietarsaari. Kontaktiverkostot ovat näissä tapauksissa hyvin heterogeenisiä, koska rokotetuilla ihmisillä ei käytännössä merkittäviä kontakteja ole, kun taas rokottamattomilla niitä on erityisen paljon. Tämä tarkoittaa, että yksittäisen tautitapauksen aiheuttama riski epidemian syntymiselle on huomattavasti normaalia suurempi.

Seksitaudeissa sosiaalisten verkostojen merkitys korostuu, koska monilla tartuttavien kontaktien, eli seksikumppanien, määrä on vähäinen, ehkäpä noin yksi, kun taas toisilla se voi olla paljon isompi. Seksitautien leviämisen suhteen kontaktiverkosto on hyvin heterogeeninen. Tämä myös tarkoittaa, että testausta ja valistusta turvallisesta seksin harjoittamisesta kannattaa kohdistaa etenkin niihin, jotka harrastavat usein seksiä eri ihmisten kanssa.

Olennainen kysymys onkin: onko hengitystievirusten leviämisen kannalta kontaktiverkosto homogeeninen vai heterogeeninen? Harmillista kyllä, tunnemme heikosti miten hengitystiesairauksia aiheuttavat virukset leviävät. Se minkä pystymme jotenkin arvioimaan on, että kuinka paljon ihmiset kohtaavat toisiaan, mutta on vaikea tietää mitkä näistä kohtaamisista ovat tartunnan kannalta merkityksellisiä kohtaamisia. Kahteen edeltävään esimerkkiin, seksitauteihin ja rokottamattomuuteen, verrattuna hengitystievirusten tartuntaverkosto ovat todennäköisesti huomattavasti homogeenisempiä.

Lisäksi kohtaamiset ovat vain yksi osa tartuntaverkostojen heterogeenisuutta: ihmisten biologiset ominaisuudet, kuten viruksen erittäminen tautia sairastaessa tai riski saada tartunta vaihtelevat. Emme osaa vielä oikeastaan arvioida kuinka suuren osa pelkästään kohtaamisten määrä oikeastaan pystyy selittämään koronaviruksen tartunnoista tai kuinka paljon tartunnoista riippuu biologisesta vaihtelusta. Erityisesti emme tiedä ovatko he, jotka ovat herkkiä saamaan taudin, myös parempi tartuttamaan tautia eteenpäin.

Suoremmin sanottuna: meillä ei ole todistusaineistoa siitä, että koronaviruksen tartunnan kannalta olennaiset sosiaaliset verkostot olisivat heterogeenisia.

Kunkin indeksitapauksen, eli tunnettujen tartuntaketjujen ensimmäisten tartuttajien, aiheuttamat tartuntojen määrät ovat suhteellisen epätasaisesti jakautuneita. Toisaalta tartuntaketjujen jäljityksestä ei ole niinkään paljastunut superlevittäjäyksilöitä, vaan superleviämisympäristöjä, kuten häitä, hautajaisia ja syntymäpäiväjuhlia, ja paikkoja, kuten työpaikkoja, vankiloita, sairaaloita tai risteilyitä. Näissä kohtaamiset ovat varmaankin melko homogeenisia - esimerkiksi sosiaalisista verkostoista kouluympäristössä aiemmin kerätty aineisto viittaa, että kohtaamiset ovat jopa hyvin homogeenisia. Jos leviäminen liittyy paikkaan, eikä yksilöön, leviäminen voi olla hyvinkin homogeenistä. Edelleen: jos yksilöiden kontaktiverkostot muuttuvat ajassa paljon niin tämä vähentää heterogeenisuutta.

 

Mitä tästä pitäisi päätellä? Vaikuttavatko sosiaaliset verkostot oletuksiimme koronaviruksen leviämisestä?

Selvää mielestäni on, että joissain ympäristöissä, kuten palvelutaloissa, hoitokodeissa, kouluissa ja ahtailla työpaikoilla, koronavirus leviää suhteellisesti laajemmalle kuin laumaimmuniteetin raja-arvo voisi olla, jos koronavirus näissä pääsee leviämään.

Siitä, miten heterogeenisillä kontaktiverkostoilla tartunnan leviämistä voi rajata, on vähän esimerkkejä. Oikeastaan missään, jossa virus on päässyt leviämään suhteellisen laajalti, ei ole pystytty suojaamaan riskiryhmiä. Taudin leviäminen nuorten keskuudessa ei siis myös vaikuta suojaavan riskiryhmiä. Heterogeenisuuden kannalta ongelmallista on myös, että riskiryhmään kuuluminen - etenkin iän kannalta - tarkoittaa, että riskiryhmäläiset lähinnä kohtaavat toisia riskiryhmäläisiä. Tämä tarkoittaa, ettei tässä joukossa niin todennäköisesti pääse syntymään laumasuojaa.

Rajoitustoimet puolestaan luultavasti osuvat epätasaisesti kaikkiin yksilöihin. Jos "ihmiset joilla on paljon kontakteja muiden ihmisten kanssa" ovat koronavirusta erityisesti levittäviä, heistä osaan rajoitustoimet varmaankin vaikuttavat, osaan taas ei. Lääkärit, sairaanhoitajat, kaupankassat, opettajat ja taksikuskit kohtaavat paljon ihmisiä, koska heillä ei ole vaihtoehtoja. Toisaalta rajoitusten purku - kuten esimerkiksi etätöiden lopettaminen - muuttaa monien ihmisten kontaktien määrää hyvin korkeaksi.

Tässä vaiheessa meidän on vaikea kohdistaa rajoitustoimia tehokkaasti, koska emme tiedä riittävästi. Tavoitteena on ylipäänsä vähentää kohtaamisia, joten tartuntoja on mahdollisimman vähän. Käytännön seurauksena voi olla, että jonkun rajoitustoimen vaikutus voi olla paljon odotettua suurempi, koska se vaikuttaa suureen määrään kontakteja. Tämä vaikutus voi olla tietenkin molempiin suuntiin: rajoitustoimi vähentää leviämistä yllättävän paljon, kun se otetaan käyttöön, mutta kun se poistetaan, virus voi alkaa levitä taas nopeasti.

Toistaiseksi siis: sosiaalisten kontaktiverkostojen vaihtelu on hyvä pitää mielessä, mutta emme vielä oikeastaan tiedä miten se vaikuttaa koronavirusepidemiaan.

Kommentit (1)

Enoleluotettavalähde
1/1 | 

Kiitos harhaluulojen kumoamisesta. Me emme tiedä tulevaa kehitystä eikä arveluihin voida luottaa.

Laumasuojan hakeminen sairastamalla (Giesecke, THL) on arpapeliä kuoleman kanssa ja se pitää lopettaa nyt.

Maskit kaikille heti. Ei maksa paljoa mutta tutkitusti(!) alentaa tartuntojen määrää verrattuna samaan populaatioon ilman maskia. Virus pitää pysäyttää.

Kyllä, olen riskiryhmää enkä halua, en ansaitse kuolla väärän ja harhaisen "tieteen" takia. Eivät myöskään vaimoni, äitini, veljeni, ...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SARS-CoV-2 -viruksen rakennekuva. Kuva: Alissa Eckert ja Dan Higgins / CDC

Pidin tällä viikolla yliopistolla luennon sekä loisten ekologiasta että loisten evoluutiosta. Molempien luentojen aikana mainitsin, että jos jonkin asian voisi luennoltani oppia, niin sen, että tauti ja taudinaiheuttaja ovat eri asia.

Harvoin perusbiologian luennolla olen yhtä ajankohtainen, mutta nyt taudin ja taudinaiheuttajan sekoittaminen tuli vastaan saman tien mediassa. Sekä Maailman terveysjärjestö WHO että Virustaksonomian järjestön ICTV:n koronavirusryhmä nimesivät uuden koronaviruksen ja sen aiheuttaman taudin eri nimin. Sekaannus oli valmis.

WHO nimesi koronaviruksen aiheuttaman taudin nimellä koronavirustauti 2019, eli lyhennettynä covid-19. (WHO itse käyttää tästä muotoa ’COVID-19’ tai astetta villimpää ’CoViD-19’. Minä käytän suomenkielisissä versiossa virus- ja tautilyhenteistä pääosin pienellä kirjoitettuja muotoja.)

Covid-19 –lyhenteestä on tärkeätä huomata, että se on taudin nimi. Se ei ole viruksen nimi. Tämä oli huomattu esimerkiksi Ylen uutisissa, kun ensimmäinen uutinen on korjattu, Helsingin Sanomissa sitä ei ole vielä huomattu. (Terveyskirjaston artikkelissa oli virus innovatiivisesti nimetty nimellä COVID-19-virus.)

Tismalleen samaan aikaan kuin WHO piti tiedotustilaisuutta, jossa ilmoitettiin taudin nimi, ICTV:n koronavirusryhmä julkaisi lausunnon, jossa he suosittavat viruksen nimeksi SARS-CoV-2. Ei ole tietenkään tavatonta, että taudilla ja sen aiheuttajalla on eri nimet: esimerkiksi hiv aiheuttaa aidsin ja Puumala-virus aiheuttaa myyräkuumetta. Joskus se voi olla perusteltua, mutta tällä kertaa se voi sekoittaa.

 

Sekä tautien että virusten nimillä on oltava perustelunsa. Ohjeiden mukaan tautien tai taudinaiheuttajien nimissä ei saa olla maantieteellistä paikkaa, jotta kaupunkeja tai maita ei leimata. Tämä poissulkee kaikki viittaukset Wuhaniin tai Kiinaan. WHO:n päätös nimetä tauti koronavirustauti 2019:ta ratkoo ongelman, että millä nimillä tulevat taudit nimetään: ne tulevat olemaan samaa muotoa, vuosi vain vaihtuu.

Yleensä viruksen ja taudin nimeäjät ovat koordinoineet keskenään taudin ja viruksen nimen. Esimerkiksi mersiä, joka on lyhenne Middle Eastern respiratory syndromesta, aiheuttaa mers-koronavirus eli MERS-CoV. (Tällöin Saudi-Arabialle ja muille osallisille oli hyväksyttävää, että nimessä mainitaan Lähi-Itä, koska se oli riittävän laaja maantieteellinen alue.)

Nimien taustalla on myöskin politiikkaa. Kiina on nähtävästi painokkaasti halunnut, ettei nykyistä epidemiaa liitetä nimen perusteella sarsiin, joka on yhä Kiinan hallinnolle kipeä paikka. Viruksen nimeämistyöryhmän jäsen mainitsikin haastattelussa, että WHO:lta on kerrottu, ettei Kiina ole arvostanut viruksen uutta nimeä. WHO ei ole vielä nettisivuillaan siirtynyt käyttämään uutta virallista nimeä.

Yhteys sarsiin onkin viruksen nimessä looginen ja ongelmallinen. SARS-CoV-2 on järkevä nimi virukselle, koska kyse on samasta viruslajista kuin sarsin aiheuttanut koronavirus. Toisaalta tauti, jonka SARS-CoV-2 aiheuttaa, eroaa merkittävillä tavoilla sarsista. Julkaisussaan tutkijat alleviivasivatkin, että SARS-CoV-2 ei nimellään viittaa sarsiin, vaan virusryhmään, jonka nimi puolestaan on tullut sarsilta. Artikkelissa oli alla oleva kuva, jolla pyritään selvittämään nimeämisen perusteita (? tilalle on nyt siis ilmaantunut covid-19).

Kuvaaja ihmisillä vakavaa tautia aiheuttajien koronavirusten ja niiden tautien välisestä suhteesta.
Kuvaaja ihmisillä vakavaa tautia aiheuttajien koronavirusten ja niiden tautien välisestä suhteesta.

Kirjoitin aiemmin ebolaviruksen yhteydessä virusten luokittelusta ja nimeämisestä ja ehkäpä nyt koronavirusten tapauksessa on aika uudestaan lähestyä asiaa.

Siinä missä muut biologit luokittelevat yksilöitä lajeihin, virustutkijat ovat hieman omalaatuisia. He nimeävät jokaisen viruksen. Kuten ihmisillä tai lemmikeillä, jokaisella viruksella on oma nimensä. (Taustalla on historialliset syyt, ei niinkään se että virologit suhtautuisivat tutkimuskohteisiinsa erityisellä kiintymyksellä.) Nämä nimetyt virukset sitten jaotellaan ylempiin ryhmiin, kuten kantoihin tai lajeihin.

Nykyinen jylläävä koronavirus on samanlainen kuin sarsin aiheuttaneet koronavirukset, mutta sen lähimpiä sukulaisia ovat lepakoista eristetyt koronavirukset. Kaikkinensa tämä ryhmä viruksia on keskenään niin samanlaisia, että ne kuuluvat samaan lajiin, jonka virallinen nimi on Severe acute respiratory syndrome-related coronavirus. Viruslajit kirjoitetaan kursiivilla ja isolla alkukirjaimella.

Koronavirusten heimoon kuuluu yhteensä 39 lajia, jotka kuuluvat viiteen eri sukuun. Severe acute respiratory syndrome-related coronavirus –lajin kanssa samaan sukuun kuuluu muun muassa Middle East respiratory syndrome-related coronavirus –laji, jonka edustaja mersiä aiheuttanut koronavirus (MERS-CoV) oli. Samassa suvussa on myös haitattomampia ihmisen taudinaiheuttajia, kuten Betacoronavirus 1, jonka alalaji Human coronavirus OC43 aiheuttaa flunssaa. Koronavirukset yleisesti ovat nisäkkäiden ja lintujen viruksia. Merkittävä osa viruslajeista esiintyy lepakoissa, mutta mukana on niin jyrsijöiden viruksia kuin esimerkiksi ensimmäisen kerran liejukanasta ja maitovalaasta eristettyjä viruslajeja.

Wuhanista leviämään lähtenyt koronavirus on siis samaa lajia kuin sarsin aiheuttanut virus, mutta eri kantaa. Kun kanta nimettiin SARS-CoV-2:ksi, se tarkoittaa, että alkuperäinen sarsin aiheuttanut kanta on nyt nimeltään SARS-CoV-1.

Virusten kantojen nimeäminen tapahtuu virusten perimän mukaan. Melko pienetkin muutokset perimässä voivat aiheuttaa isoja eroja virusten toiminnassa ja ennen kaikkea siinä, minkälaisia tauteja ne aiheuttavat. Siksi vaikka virukset kuuluisivat samaan lajiin, ne voivat aiheuttaa erilaisen taudin.

 

Tuoreimman ja luotettavimman tiedon uudesta koronaviruksesta ja sen vaikutuksesta Suomeen saa THL:n sivuilta.

Kommentit (1)

ÄO 172
1/1 | 

Enää ei tarvitse epäillä tuleeko siitä pandemia, se on jo. Siinä vaiheessa, kun ei enää tiedetä kuka/ketkä levittää virusta maassa menee 8-12 viikkoa viruksen maksimisairastuneiden määrään. Toiset 8-12 viikkoa, virus on siltä erää poissa
Eli lähinnä kysymys on siinä, että kannattaako koronavirus ottaa tarkoituksella, tällä hetkellä maailmalla liikkuvat viruksen eri muodot eivät ole tappavia kuin yli 60-vuotiaille. Virushan tulee myöhemmin toisen, kolmannen ja ylipäätään niin monta aaltoa ennenkuin sen eteneminen pysähtyy kehitetyn rokotteen tai sen etenemisen pysäyttävän immuniteettisuojan perusteella. Onko se sitten yli puolet kaikista alueen kansalaista vai influessaan yleensä sairastabien n. 70 prossaa. Saattaa nimittäin olla, että coronavirus on muuntautunut todella tappavaksi seuraavassa aallossa ja mikäli et sairastanut ja saanut immuniteettia ensimmäisellä kierroksella menehdyt niinkuin espanjan taudissa monelle kävi.

Pekingin rautatieasemalla tarkastetaan matkustajien ruumiinlämpötila. Kuva: Pau Colominas / Wikimedia Commons

Kirjoitin viime viikolla kuinka uusi Kiinasta leviämään lähtenyt virus ei ole ”mysteerivirus”, vaan melko hyvin tuntemamme SARS-viruksen lähisukulainen.

Paljon on vettä virrannut Jangtsessa tämän blogikirjoituksen jälkeen ja nyt tiedämme jo paljon tarkemmin mitä yhtäläisyyksiä ja eroja SARSin ja uuden viruksen välillä on. Nykyinen pandemia vaikuttaa leviävän nopeammin ja laajemmalle: todettuja tapauksia on jo enemmän kuin SARSissa sekä vaikuttaa vain ajan kysymykseltä, että uusia tapauksia löytyy useammista maista kuin SARSia oli.

Lohdullisia piirteitäkin on: uuteen koronavirukseen kuolleita on toistaiseksi vähemmän kuin SARSiin ja esimerkiksi kukaan Kiinan ulkopuolella ei ole kuollut tautiin.

Avoimia kysymyksiä on paljon ja vastaukset näihin kysymyksiin ratkaisevat kuinka laajalti uusi koronavirus tulee leviämään. Kaksi kysymyksistä on erityisen tärkeitä.

 

1)      Kuinka suuri osa tartunnan saaneista saa vakavia oireita?

Vakavia oireita on esimerkiksi keuhkokuume, johon ensimmäiseksi uuden koronaviruksen osalta kiinnitettiin huomiota. Oireiden vakavuus on kaksiteräinen miekka: toisaalta ne tekevät taudista vaarallisen, mutta ne myös helpottavat taudin saaneiden tunnistamista, hoitamista ja tartuntojen ehkäisemistä.

Polio on esimerkiksi hankala tartuntatauti ehkäistä, koska suurin osa tartunnan saaneista on oireettomia. Jokaista halvauspotilasta kohti on arviolta tuhat polioviruksen erittäjää. Viruksen levittäjiä ei voi tässä tapauksessa laittaa eristykseen, vaan rokote on ainoa tapa, jolla polio voidaan laittaa kuriin (ja tässä ollaan melkein onnistuttukin!).

Jos merkittävä osa koronavirustapauksista on lieviä, kuten kevyttä flunssaa tai pientä aivastelua, viruksen leviämistä on mahdoton estää. Tällöin emme yksinkertaisesti pysty tunnistamaan kaikkia taudin saaneita.

 

2)      Milloin tartunnan saanut voi levittää tautia?

SARSin ja MERSin leviämisen pysäyttäminen oli suhteellisen helppoa, koska tauti ei leviä ihmisiltä, joilla ei ole oireita. Jos ihminen saadaan eristettyä mahdollisimman nopeasti oireiden ilmaantumisen jälkeen, on hyvä mahdollisuus estää taudin leviäminen.

Esimerkiksi flunssaviruksilla on suhteellisen yleistä, että ne leviävät jo päivää tai kahta ennen oireiden ilmaantumista. Tällöin täysin terve ihminen voi käydä esimerkiksi töissä levittämässä tautia. Jälleen: tämä lisää taudin leviämistä, kun tartunnan saaneita on vaikeampi eristää.

Kiinalaiset viranomaiset kertoivat jo viime viikolla, että heillä on tietoa tapauksista, joissa oireettomat ihmiset ovat levittäneet tautia. Tutkijat suhtautuivat näihin epäillen, koska varsinaisia tautitapauksia ei esitelty. Nyt kuitenkin uusi julkaisu saksalaisista tapauksista näyttää osoittavan huolestuttavan ennakkotapauksen.

Kiinalainen nainen matkusti työmatkalle Saksaan 19.1. ja sai oireita vasta lentomatkalla takaisin kotiin 23.1. Hänellä todettiin 26.1. uusi koronavirus. Tämän jälkeen 24.1. saksalainen mies, jolla oli 20. ja 21.1. työtapaamisia kiinalaisen kanssa sai yskäkuumeen. Hän kuitenkin tunsi olonsa paremmaksi ja palasi töihin 27.1. Seuraavana päivänä lääkärintarkastuksessa hän oli täysin terveen oloinen, mutta häneltä todettiin uusi koronavirus. Kaksi muuta työntekijää, joilla ei ollut kontaktia kiinalaiseen naiseen, tapasivat saksalaisen miehen useamman kerran ennen hänen oireidensa ilmaantumista. Heiltä todettiin myös uusi koronavirus 28.1.

Näinkin nopeaa tutkimus voi olla – tutkimus on julkaistu päivä viimeisten tietojen keräämisen jälkeen.

Saksan-tapaus vaikuttaa siltä, että tartunnan voi saada oireettomalta viruksen kantajalta ja virus voi aiheuttaa melko lievän taudin. Jos suuri osa virustartunnoista on tällaisia, viruksen leviämistä ympäri maailman on hyvin vaikea ehkäistä.

Tutkijat ovat suhtautuneet epäillen taudin leviämiseen oireettomalta ihmiseltä, koska virusten on vaikea levitä omin avuineen ilmateitse. Hengitystievirukset leviävät koska ihmiset yskivät ja aivastavat. Jos ihmiset eivät yski ja aivasta, virukset eivät juuri leviä. Niinpä monissa taudeissa tapahtuu leviämistä oireettomilta ihmisiltä niin vähän, ettei sillä juuri ole väliä kokonaisuuden kannalta.

Toisaalta, jokainen Dr. Housensa katsonut tietää, ettei ihmisten muistikuviin omista oireistaan kannata luottaa. Osaisitko itse sanoa kuinka monta kertaa eilen aivastit tai yskit? On hyvinkin mahdollista – jopa todennäköistä – että edellisen tutkimuksen oireettomilla ihmisillä on ollut lieviä oireita, jotka ovat saaneet virukset liikkeelle.

 

Näiden kahden kysymyksen vastauksesta aukeaa tie muiden kysymysten vastauksiin.

Kuinka paljon tartuntatapauksia oikeasti on? Ensin pitää tietää kuinka suuri osa tartunnansaaneista jää diagnosoimassa ja testaamatta.

Pystytäänkö taudin leviäminen estämään? Riippuu siitä, kuinka tehokkaasti tartunnan saaneet saadaan estettyä. Toisaalta ratkaisevaa on myös eri maiden kyky lopettaa tartuntaketjut. Indonesiassa on ollut ongelma riittävien virustestipakettien saamisen kanssa. Jos virus pääsee maihin, jossa on heikompi terveydenhuollon valmius, kuten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, virus saattaa päästä valloilleen.

Kuinka moni tautiin kuolee? Tämä riippuu siitä, kuinka moni saa tartunnan ja kuinka suuri osa tartunnan saaneista saa vakavia oireita.

Jääkö koronavirus pysyvästi kiertämään? Jos koronaviruksen leviämistä ei pystytä estämään, se voi periaatteessa jäädä kiertämään pysyvästi ihmisiin, kuten influenssavirukset tai flunssaa aiheuttavat koronavirukset. Tämä vaatisi käytännössä sen, että koronavirus muuttuisi niin nopeasti, ettei siihen pääsisi syntymään vastustuskykyä.

Kuinka tehokkaita Kiinan karanteenitoimet ovat? Kiinan karanteenitoimet ovat ennennäkemättömän laajoja ja vain aika näyttää oliko niistä hyötyä. Jos niistä huolimatta tauti leviää ympäri maailman, ne ovat olleet käytännössä turhia. Karanteenitoimista on haittaa ihmisten arkiselle elämälle. Jos karanteenitoimet estävät ravinnon toimittamista tai lääkintöhenkilökunnan liikkeitä, tämä voi johtaa kuolemantapauksiin. Paikalliselle taloudelle ne ovat joka tapauksessa hyvin haitallisia.

Miten maailmanlaajuiset kauppaketjut toimivat pandemiassa? Kiina tuottaa merkittävän osan maailman terveydenhuollon tarvikkeista, kuten suojakaavuista ja hengityssuojaimista. Useat maat ovat olleet jo huolissaan mitä käy, jos Kiina lopettaa tarvikkeiden viennin, koska maan omat tarpeet ovat niin suuria. Pandemia testaa sitä, miten hyvin kunkin maan huoltovarmuus toimii hätätapauksissa.

 

Ottaen huomioon, miten nopeasti tutkimuksessa on edetty: Kiina ilmoitti ensimmäisistä tapauksista WHO:lle kuukausi sitten ja että kaikki todistusaineisto viittaa siihen, että virustartunnan käynnistyivät vain kuukausi sitä ennen, saamme vastauksia varmasti ennemmin kuin myöhemmin.

Kommentit (2)

vanha
1/2 | 

Miten paljon saa sakkoa lapseni, jos hän tulee käymään luonani vanhustenpalvelutalossa, jonne vierailut on kielletty?

Seppol
Liittynyt19.2.2014
Viestejä4
2/2 | 

Onko tämä korona nyt ainoa asia, jossa näin on:

"Hallinnon kykyyn tarttua huhuihin ja harhaluuloihin laajemmalti ei voi kovin paljon luottaa, jos edes hallinnon sisältä nouseviin hourailuihin ei tartuta. Syytön ei ole mediakaan: nähtävästi yksikään journalisti ei myöskään kyseenalaistanut Sillanaukeen väitettä skenaarioista."

Koronaviruksia. Kuva: Fred Murphy & Sylvia Whitfield/CDC

Ihmisiin on taas iskenyt uusi, tuntematon virus. Kiinan Wuhanista liikkeelle lähtenyt virus on tartuttanut jo satoja ihmisiä, tappanut muutaman ja levinnyt naapurimaihinkin. Mediassa virukseen on viitattu mysteeriviruksena.

Nykymaailmassa eivät mysteerit kauan säily. Ensimmäisistä näytteistä eristettiin virus, se sekvensoitiin ja viruksen perimä laitettiin julki internetiin. Kun näytteitä tuli lisää, sekvenssejä kertyi ja nyt on jo melko hyvä käsitys siitä mikä mysteerivirus on: vanha kunnon sars se näyttää olevan. 

Tähän mennessä määritetyt virusperimät näyttävät kertovan, että mysteerivirus asettuu aiemmin tunnettujen sars-näytteiden keskelle. Se eroaa sen verran aiemmasta sars-epidemiasta, että sitä ei samoilla testeillä kuitenkaan tunnisteta. Vaihtelu virusnäytteiden perimässä on pientä, joten kaikki virukset ovat peräisin samasta alkuperästä vain muutaman kuukauden takaa.


Sars-epidemia ilmaantui marraskuussa 2002 ja velloi Itä-Aasiassa heinäkuuhun 2003. Tautiin sairastui yli 8 000 ihmistä ja kuolleisuus oli lähes 10%. Tämän jälkeen sarsia ei havaittu ihmisissä, mutta villieläimistä sitä on havaittu. Mysteeriviruksen lähimmät sukulaiset ovatkin lepakoista eristettyjä sars-viruksia.

Sars oli alun perin peräisin lepakoista, joista se oli tarttunut sivettieläimiin, joita myytiin kiinalaisella torilla. Mysteeriviruksen ensimmäiset tapaukset on samoin yhdistetty eläimiä myyvään toriin.

 

Mysteerivirus on siis epäilemättä vaarallinen, mutta se tuntuu olevan leviämiskyvyltään rajallinen. Kaikkein tärkeintä on se, ettei mysteerivirus ole mysteeri, se on hyvinkin tuttu taudinaiheuttaja.

Mysteerivirukseksi kutsuminen johtaa harhaan sikäli, että se antaa ymmärtää, että vastassa on tuntematon uhka. Nykyinen epidemia kuitenkin menee hyvin samalla tavoin kuin aiemmatkin. Vastassa on tunnettu vihollinen: Ensimmäiset epidemiatapaukset havaittiin 31. joulukuuta. Tartuntalähteeksi epäilty tori suljettiin seuraavana päivänä. Viruksen perimä oli kartoitettu 10. tammikuuta ja diagnostinen testi oli kehitetty 16. tammikuuta. 

Kansainvälinen yhteisö on varautunut tämänkaltaiseen epidemiaan. Tilanteen vakavuuden ratkaisee nyt lähinnä paikallisten viranomaisten toiminta ja kyky tunnistaa tautitapaukset ja toisaalta taudin leviämistehokkuus. Viimeisimmissä uutisissa on kerrottu virusten leviämisestä ihmiseltä toiselle ja lääkintähenkilökunnan tartunnoista. Nämä eivät ole hyviä merkkejä.

Ihmisen uudet taudit tulevat usein muilta eläimiltä: keskimäärin kaksi uutta virusta havaitaan ihmisissä vuosittain. Tämä ei kuitenkaan ole mikään mysteerivirusten joukko, vaan melko rajallinen viruslauma. Eräs arvio on että nisäkkäissä kiertää noin 40 000 virusta, joista ehkä 10 000 voi tarttua ihmisiin. Tämä on yllättävän hyvin tunnettu joukko.

Vaikka riski uusien tautien ilmaantumiseen on olemassa, tämä ei ole ennustamaton tapahtuma. Tiedämme, miten virukset leviävät. Tiedämme suurin piirtein mitä viruksia on olemassa ja mitkä voivat tarttua ihmisille. Tiedämme, mitkä ovat suurimpia riskitekijöitä eläimiltä ihmisiin tarttuvien tautien kannalta.

Mysteerit ratkeavat nopeasti.


 

Jos eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit kiinnostavat, olen mukana keskustelemassa Helsingin yliopiston Tiedekulman Zoonoosi-illassa keskiviikkona 29.1. klo 17 alkaen. Mukana on myös aiheen oikea asiantuntija, zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti. Meidän lisäksi mukana on myös immunologian professori Seppo Meri ja zoonoottisen antibioottiresistenssin apulaisprofessori Annamari Heikinheimo.

 

Kommentit (3)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014