Ihminen on suunnaton ekosysteemi.

Viimeisen muutaman vuoden aikana mikrobiomi - isäntäyksilön bakteerilajisto - on noussut keskeiseen asemaan niin ekologisessa kuin terveydenkin tutkimuksessa. Käänteen takana on kaksi merkittävää muutosta: sekvenointitekniikan kehittyminen ja sen tajuaminen, että seuralaisbakteereilla on suunnaton vaikutus kehitykseemme. Mikrobiomiuutisia tuleekin nykyään viikoittain. Nopea haku tiede.fi:stä paljastaa, että seuralaisbakteerit vaikuttavat ainakin: painoon, oppimiskykyyn, masennukseen, ravinnonkäyttöön ja allergioihin.

Niinpä monet tutkijat puhuvatkin, että ihminen (tai mikä tahansa muukin isompi eliö) on holobiontti: ei yksilö, vaan useiden lajien ja yksilöiden muodostama ekosysteemi. Lisäksi olemme enemmän kuin omien seuralaistemme summa, valtava vuorovaikutusten verkko. Bakteerit vaikuttavat kehitykseemme monin tavoin ja toisaalta me muokkaamme omaa mikrobiomiamme. Holobiontilla on tietenkin oma hologenomi – meidän ja seuralaistemme yhteinen perimä. Ihmisillä geenejä on melko pieni määrä, mutta kun laskemme yhteen kaikkien bakteeriemme geenit, pääsemme aivan eri mittaluokkaan. Olemme aivan alkutaipaleella tämän intiimin suhteen merkityksen selvittämisessä.

Miksi mikrobiomi on sitten merkittävä tekijä? Miksei riitä, että tutkimme pelkäää ihmistä? Koska koko kehityshistoriamme olemme kehittyneet yhdessä seuralaistemme kanssa. Olemme tottuneet toisiimme. Olemme sopeutuneet toisiimme. Olemme varautuneet toisiimme ja solutasolla oletamme, että seuralaisemme pysyvät mukana. Ruumiimme toimii jatkuvasti olettaen, että mukanamme on monimuotoinen seuralaisjoukko. Bakteerit ovat merkittävin, muttei ainoa osa seuralaisiamme. Kuten kulkusirkkauutinen osoitti, ekosysteemiin kuuluvat myös loiset.

Kuukausi sitten uutisoitiin kuinka nykyihmiset ovat perineet neandertalilaisilta  muun muassa Crohnin tautiin altistavia geenejä. Itselleni mieleen tuli heti loiset. Looginen ketju on pitkä, mutta kokeillaan avata se.

Crohnin tauti on autoimmuunitauti, joka tarkoittaa sitä elimistön immuunipuolustus hyökkää elimistön omia soluja vastaan. Mistä tämä tuhoisa reaktio johtuu? Yleensä siitä, että immuunipuolustus on turhautunut: sillä ei ole riittävästi oikeita kohteita, joita vastaan taistella. (Esimerkiksi allergia saattaa johtua siitä, että kun lapamatoja ei ole, immuunipuolustus alkaa pitämään koivun siitepölyä varteenotettavana uhkana.) Neandertalilaiset olivat tiettävästi erityisesti lihansyöjiä, kun taas nykyihmiset olivat sopeutuneempia kasvinsyöntiin. Koska loiset leviävät helposti erityisesti lihansyöjille, neandertalinihmisillä saattoi olla enemmän loisia. He olivat myös luultavasti sopeutuneet loistaakkaan ja puolustautuivat loisia vastaan tehokkaasti. Nykyihminen peri juuri nämä geenit neandertaleilta, koska samaan aikaan ihminen alkoi syödä enemmän lihaa ja kohtasi enemmän loisia. Nyt maailman puhdistuessa tästä on kuitenkin muodostumassa taakka: loisia ei enää ole ja yliampuva puolustusinto hyökkää omaa ruumista kohtaan. Crohnin tauti yleistyikin ihmisillä vasta, kun lapamadosta oli päästy eroon.

Myönnän, hieman kaukaa haettua. Mutta mahdollista, koska olemme jatkuvasti muuttuva ekosysteemi.

Otsikko on lainattu tutkimusryhmässämme vierailevan FiDiPro-professori Scott Gilbertin julkaisusta (pdf). Lisää seuralaisbakteereista muutaman vuoden takaisessa Tieteen jutussa.