Kirjoitukset avainsanalla syöpä

Tarttuvan syövän perimä muistuttaa eniten alaskanmalamutin perimää. Kuva: Pleple2000 Wikimedia Commons
Tarttuvan syövän perimä muistuttaa eniten alaskanmalamutin perimää. Kuva: Pleple2000 Wikimedia Commons

Koirien sukupuolitse tarttuva syöpä on alkanut elää omaa elämäänsä.

Viimeisimmästä loiskirjoituksestani onkin jo kulunut aikaa. Korvaukseksi esittelen erityisen omituisen - ja toisaalta tutkimuksen kannalta erittäin kiinnostavan - loisen.

Muistanette taannoisen kirjoitukseni siitä, mikä on loinen ja mikä ei. Loisen ei tarvitse olla eliölaji, sillä viruksetkin ovat loisia, vaikka niitä ei eläviksi lasketakaan. Myös syöpäkasvain on tavallaan loinen: kasvain imee tarvitsemansa aineet isännältään. Syöpä ei kuitenkaan pysty leviämään ihmisestä toiseen, joten sitä ei kannata pitää ekologisesti tai evolutiivisesti loisena. Mutta entä jos syöpäkasvain oppiikin levittäytymään?

Koirien sukupuoliteitse tarttuva kasvain (CTVT) oppi leviämisen jalon taidon – ja muuttui kertaheitolla lähes kuolemattomaksi loiseksi. Kasvain kasvaa koirien sukuelinten alueella, joten paritellessa yksittäiset kasvaimen solut voivat siirtyä koirasta toiseen ja muodostaa uuden kasvaimen. Kasvaimet eivät siis ole sukua isännälleen. Syövällä on tyypillinen kierto: se kasvaa muutaman kuukauden, jonka jälkeen. suurimmalla osalla kasvain pienenee ja katoaa, luultavasti isännän immuunipuolustuksen takia.

Mikä onkaan parempi kohde tutkia loisten evoluutiota kuin sekvenoida kaksi syövän perimää, toinen brasilialaiselta amerikancockerspanielilta ja toinen australialaiselta aboriginaalien puolivilliltä koiralta.

Koska syöpä lisääntyy vain jakautumalla, kaikki kasvaimet periaatteessa ovat ensimmäisen tarttumaan lähteneen CTVT:n klooneja. Periaatteessa, koska CTVT on vanhin tunnettu solulinja: vaikka CTVT-solut alun perin sisälsivät kaiken ensimmäisen isäntäyksilön perimäaineksen, evoluutio on tehnyt tehtävänsä ja CTVT:n perimä on muuttunut. Soluihin on kertynyt lähes 2 miljoonaa pistemutaatiota ja kasvaimessa on jäljellä toimintakuntoisena arviolta noin pari prosenttia geeneistä. Nykykoirilla on kuitenkin hyvin vähän vaihtelua kasvaimen perimässä, joten viime aikoina evoluutiovauhti on hidastunut.

Syövän epäillään syntyneen noin 11 000 vuotta sitten. Kaikkien syöpien yhteinen esi-isä on tosin nuorempi, vain viitisensataa vuotta. Tämä vastaa eurooppalaisten löytöretkien alkua, joka on luultavasti tuonut eristyneet koirakannat jälleen kosketuksiin.

Koirien sukupuolielämä takaa loisen säilymisen: loinen on harvoin hengenvaarallinen ja säilyy pitkään tartuttamiskykyisenä. Koska koiraat parittelevat monen eri naaraan kanssa, loinen leviää nopeasti. Syöpä on luultavasti syntynyt pienessä koirayhteisössä, jossa on ollut paljon sisäsiitosta. Sisäsiitos on johtanut heikentyneeseen puolustuskykyyn ja syöpä on päässyt huijaamaan isäntiensä immuunipuolustusta. Muut tunnetut leviävät syövät ovat syntyneet samanlaisissa olosuhteissa: pussiahmojen kasvoihin kasvaimia muodostava syöpä ja kultahamstereiden sarkooma.

CTVT on omituinen loinen, mutta voisiko se olla oma lajinsa? Koska CTVT:n lähin sukulainen on koira, uusi laji olisi laitettava koirien rinnalle nisäkkääksi. Siitä tulisi hyvin omituinen haara nisäkkäiden sukupuuhun. Toisaalta, syöpä pystyy selviytymään vain, koska koiran immuunipuolustus ei heti hyökkää solujen kimppuun: koira luulee, että syöpä on sen omia soluja. Jos CTVT muuttuu niin paljon, että koira tunnistaa sen vieraiksi soluksi, syövän tarina loppuu nopeasti. Syöpäkasvain siis on loppujen lopuksi oikeastaan koiran essenssi: siltä voi riisuutua kaikki muu paitsi lisääntymiskyky, elintärkeät toiminnot ja tuo joku koiruus, jonka immuunipuolustus tunnistaa.

Kommentit (1)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

https://www.google.fi/search?q=biological+network+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=L0VUU_CXAq_AygO5poCwBg&ved=0CC8QsAQ&biw=1600&bih=691#imgdii=_

Kun katselin koirien CTVT-kuvia (en mitenkään suosittele, vaikka ihmisillä voi olla vielä paljon ikävämmän näköisiä ja vakavampia sairauksia), tuli mieleen, että eliöt voisivat olla tiheitä verkostoja ja varsinkin kiinnittyvät loiset yhtyisivät isäntäänsä muuntautumalla tämän verkostojen jatkeeksi.  Jos jatke riittävästi häiritsisi isäntäolion verkkoa (kuten CTVT-tapauksessa saattaa käydä), isäntä voisi muuttaa verkostoaan loisen lähellä esim. immunipuolustuksen keinoin yrittäessään karistaa sitä irti itsestään.

Näin maallikkoa ihmetyttää kyllä ajatus tuollaisten verkostojen pysyvyydestä elävän solun täyteen tungetussa rakenteessa. Tuntuu, että tavalliset kemialliset ja sähköiset voimatekijät eivät mitenkään riittäisi tuottamaan niin hienonhienosti organisoitunutta, suunnattoman monimutkaista ja nopeaa kokonaisuutta kuin esimerkiksi solu on. Esimerkiksi seuraavasta saa vain kalpean kuvan siitä, mitä solun elämänprosessi, solun verkosto oikeasti on

http://en.wikipedia.org/wiki/Cell_(biology)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Solubiologia

Kuten Chladnin levyt jo osoittavat, värähtely on strukturoiva voimatekijä. Chladnin levyt ovat karkea esimerkki, kymatiikka on saman periaatteen varsin monimutkainen laajennus. Solua varten tarvittaisiin vielä monimutkaisempi voimatekijöiden verkko, mikrokymatiikka

https://www.google.fi/webhp?tab=ww&ei=UU9UU8PwOMnnywOOiYHoAQ&ved=0CBEQ1S4#q=cymatics

Solun mikrokymaattisesta (oma oletus) sointumailmasta on saatu jo jonkin verran tietoa, sen karkeimmista äänistä. Solun terveydentila voidaan joskus päätellä kuuntelemalla sen sävelten kokoelman harmonisuutta

http://www.popsci.com/scitech/article/2008-01/do-cells-make-noise

Huippufyysikko Herbert Fröhlich päätteli jo 60-luvulla, että solun elintoimintoja voitaisiin säädellä ja esim. syöpä parantaa syöttämällä soluihin mm. gigahertsin luokkaa olevia taajuuksia. Fröhlichin suhteesta solun värähtelyihin puhuu myös seuraava artikkeli

http://andreannarainville.com/pdf/froehlich.pdf

Kuva: NIH / Laboratory of Tumor Virus Biology
Kuva: NIH / Laboratory of Tumor Virus Biology

HPV-rokote annetaan vain tytöille, vaikka kaikki järki sanoo että pojatkin pitäisi rokottaa

Rokotusohjelmaan juuri lisätty HPV-rokote annetaan ilmaiseksi 6.-luokkalaisille tytöille ja siirtymäkauden aikana myös 7.-9.-luokkaisille. Rokotteen tavoitteena on kohdunkaulansyövän ehkäiseminen. Rokote ehkäisee tyyppien 16 ja 18 aiheuttamia syöpien vaikeita esiasteita jopa 95-prosenttisesti.

THL kuitenkin otti harha-askelen mainostaessaan papilloomavirusrokotetta kampanjalla Tyttöjen juttu. HPV on suurissa määrin myös poikien juttu. Monet, esimerkiksi viime perjantaina väitellyt Tiina Petäjä, haluaisivat myös poikien HPV-rokotteen kansalliseen rokoteohjelmaan.

On olemassa kaksi hyvää syytä rokottaa pojatkin: miesten syöpien torjunta ja laumaimmuniteetti. Laumaimmuniteetin logiikka on selkeä. Jos poikia ei rokoteta, virus jatkaa leviämistä ja infektioriski ei laske. Kansallisen rokoteohjelman päätöksenteossa merkittävin tekijä on kuitenkin kansanterveystaloudellinen vaikutus: pystytäänkö rokotteilla säästämään rahaa, kun viivan toiselle puolelle laitetaan rokotekulut ja toiselle puolelle sairaanhoidossa mahdollisesti säästyvät menot.

Papilloomavirus aiheuttaa monta muutakin tautia kuin kohdunkaulan syöpää: esimerkiksi kurkkusyöpää, kondyloomaa, penissyöpää ja peräaukon syöpää. Nähtävästi näihin syöpiin liittyy usein samat alatyypit, jotka aiheuttaa kohdunkaulan syöpääkin. Kurkkusyöpien osalta HPV:n osuus on jatkuvasti kasvussa, koska tupakointi vähenee ja suuseksin määrä on kasvussa. (Jatkaen Jani Kaaron aloittamaa suuseksikeskustelua: Suuseksi vaikuttaa olevan merkittävä seksitautien leviämistä muuttava voima. Nykyään suurin osa sukuelinten herpestartunnoista on tyyppiä 1, joka aiemmin on ollut tyypillinen suualueen herpes. Syyksi on epäilty lisääntynyttä suuseksiä.) Australiassa on arvioitu että jo 70 prosenttia kaikista kurkkusyövistä aiheutuu papilloomaviruksista. Tanskalaisten ja ruotsalaisten tutkimusten mukaan peräaukon syövistä 90 prosenttia johtuu papilloomatartunnasta.

HPV on myös miesten juttu, koska peräaukon syövän riskiryhmään kuuluvat anaaliseksiä harrastavat ihmiset: homomiehet saavat yli 20 kertaa todennäköisemmin peräaukon syövän kuin heteromiehet. Kansanterveydellisesti merkittävämpi ryhmä ovat kuitenkin anaaliseksiä harrastavat heteronaiset ja -miehet, joiden määrä on jyrkässä kasvussa. Uudet tutkimustulokset ja seksikäyttäytymisen muutokset kertovat, että HPV:n merkitys taudinaiheuttajana tulee kasvamaan. Vapautuvien seksuaalinormien ansiosta HPV:n vaikutus ei rajaudu kohdunkaulaan ja sukupuolielimille.

HPV:stä on harmillisen vähän tutkimustietoa, vaikka arviolta 80 prosenttia ihmisistä saa tartunnan elämänsä aikana. Suun alueen tartunnoista ei tiedetä, miten helposti ne tarttuvat. Emme tiedä onko suuteleminen riskitekijä. Tutkimusta ei helpota, että papilloomaviruksia tunnetaan yli 100 eri alatyyppiä. Suomessa on meneillään juuri laaja HPV-rokotetutkimus, jossa toivottavasti selviää myös rokotteen kannattavuus miehille.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014