Kirjoitukset avainsanalla kuolema

Hoittajat tuovat ruokaa ruttokaranteenissa oleville potilaille. Kuva: Queenslandin osavaltionkirjasto / Wikimedia Commons

 

Madagaskarin ruttokausi on vasta alussa, mutta siitä vaikuttaa tulevan erityisen tuhoisa.

Kyllä, Madagaskarilla on vuotuinen ruttokausi paikallisen kevään alkaessa. Rottapopulaatiot ovat kasvaneet suurimmilleen elokuun aikana, jolloin on sadonkorjuun aika. Tämän jälkeen rottien ruoka-apajat pienenevät, populaatiot romahtavat ja rotat kirppuineen siirtyvät lähemmäksi ihmisasutuksia. Tyypillisenä vuotena tartunnan saa jokunen sata ihmistä ja kuolleita on kymmeniä. Madagaskar vastaa noin kolmanneksesta kaikista maailman ruttotartunnoista.

Madagaskarilla esiintyy tyypillisesti paiseruttoa: muutaman päivän ruttobakteeri Yersinia pestikselle altistumisen jälkeen potilaalle tulee yleisoireina kuumetta, päänsärkyä ja oksentelua. Paiserutto on saanut nimensä siitä, että seuraavaksi lähinnä ruton tartuntakohtaa sijaitsevat imusolmukkeet turpoavat. Tyypillinen tartuttaja on kirppu, joka puolestaan on saanut ruttobakteerin mustarotalta. Kuten aiemmin kirjoitin, muista mustarotista poiketen madagaskarilaiset mustarotat ovat melko sietokykysiä ruttoa kohtaan ja siksi hyviä ruton levittäjiä.

Paiserutto ei kuitenkaan leviä tehokkaasti, sillä se vaatii pääsääntöisesti välittäjäkseen kirpun. Madagaskarin tämän vuoden rutto on kuitenkin suurimmaksi osin keuhkoruttoa. Keuhkorutto on sinänsä sama tauti kuin paiserutto, sen paikka on vain eri. Se, että rutto päätyy keuhkoihin, tarkoittaa kahta asiaa: se tappaa tehokkaammin kuin paiserutto ja se voi levitä pisaratartuntana.

Keuhkoruttoepidemian käynnistyminen tarkoittaa, että rutto alkaa levitä ihmisten välillä pisaratartuntana ilman tarvetta kirppuihin. Keuhkorutto tappaa ilman hoitoa lähes aina muutamassa päivässä. Antibiooteilla hoidettunakin kuolleisuus on merkittävä. Tähän mennessä tartunnan on saanut 387, joista 45 on kuollut. Tapauksista 210 on viime viikolta.

Keuhkoruttoepidemiat voivat käynnistyä kahdella tavoin: joko paiseruttotartunta muuntuu keuhkorutoksi, jos ruttobakteerit päätyvät tartunnan saaneella keuhkoihin, tai ruttobakteerit pääsevät tartunnan saajan keuhkoihin muilla tavoin. Jälkimmäisestä esimerkkinä on yhdysvaltalainen biologi Erik York, joka kuoli keuhkoruttoon tehtyään ruumiinavauksen ruttoon kuoleelle puumalle.

Madagaskarilaiseen kulttuuriin liittyy läheisesti ruttoon altistava perinne: famadihana. Juhlaseremoniassa kuolleet sukulaiset tuodaan ulos perhehaudoista ja heidän käärinliinansa vaihdetaan tuoreisiin kankaisiin. Ruttoon kuolleet madagaskarilaiset haudataan joukkohautoihin, jotta famadihanaa ei järjestettäisi, ja tämän takia viranomaisille ei välttämättä kerrota ruttotapauksista ja ruumiita saatetaan varastaa ennen hautausta.

 

Madagaskarin tämänvuotisen ruttoepidemian alkujuuret tunnetaan WHO:n mukaan hyvin. Ensimmäinen tartunnansaaja matkusti oirehtivana Ankazoben alueelta Tamataveen, maan pääkaupungin Antananarivon kautta, ja kuoli matkalla.

Paiserutto esiintyy Madagaskarilla yleensä maaseudulla ja paikoissa joissa on huono hygienia, kuten vankiloissa. Nyt keuhkoruttoa tartuttava ihminen oli kulkenut kaupungista toiseen. Paikalliset terveysviranomaiset onnistuivat kartoittamaan ensimmäisen uhrin kontakteja kolmanteen asteeseen asti, mutta tämän jälkeen ”keuhkoruttotapauksia, ilman selkeää yhteyttä alkuperäiseen tartunnan kohteeseen, on havaittu ympäri maata, mukaan lukien isoissa kaupungeissa ja alueikka, joilla rutto ei yleensä esiinny”.

Tätä tilannetta kutsutaan taudin hallitsemattomaksi leviämiseksi. Pelottavinta on, että eniten tapauksia on Antananarivossa, maan pääkaupungissa, jossa asuu hyvin tiiviisti yli kaksi miljoonaa ihmistä.

Ehkäpä juuri koska rutto on vuotuinen vieras, Madasgaskarin hallinto toimi hitaasti. Nyt se on kuitenkin kieltänyt suuret joukkotapahtumat, kuten konsertit ja urheilukisat sekä sulkenut koulut tartunta-alueilla. Maailman terveysjärjestö on toimittanut maahan reilu miljoona antibioottiannosta. Paikalliset ihmiset panikoivat, koska hengityssuojaimet ovat loppuneet paikallisista apteekeista.

Rutto ei ole kuitenkaan vääjämätön. Se saapui Madagaskarille vasta 1898 ja 1930-luvulla rutto o melkein hävitettiin. 1990-luvulta lähtien se on kuitenkin tehnyt paluuta ja vuoden 2009 vallankumouksen jälkeen keuhkoruton osuus on hitaasti noussut. Ruton uudessa tulossa huolestuu ennen kaikkea kolminkertainen sietokyky: mustarottien sietokyvyn lisäksi kirput sietävät paremmin hyönteismyrkkyjä ja rutosta on noussut esiin antibioottiresistenttejä kantoja. 

Jos emme halua kiusaksemme superruttoa, kansainvälisen yhteisön pitää tehdä parhaansa Madagaskarin ruton tuhoamiseksi.

Kommentit (0)

Villikaniini. Kuva: Masteruk / Wikimedia Commons

 

Tautien ja loisten merkityksestä puhutaan paljon, mutta kokeneemmankin loistutkijan on vaikea antaa esimerkkejä, joissa tauti olisi tuhonnut kokonaisen populaation. Nyt on tarjolla hyvä ja läheinen esimerkki: Helsingin citykanit vuonna 2016.

Muistatteko vielä viimekesäiset villikaniinien joukkokuolemat Helsingissä? Kirjoitinkin niistä blogiini viime vuoden toukokuussa. Eviran tunnistuksen jälkeen selvisi, että kyseessä on RHD-virus, eli kaniinien verenvuototautivirus (rabbit hemorrhaghic disease virus). Tauti tappaa nopeasti, jo muutaman päivän kuluessa, sisäiseen verenvuotoon ja leviää tehokkaasti. Helsingin kaniinikanta olikin viime vuonna jo aiempia vuosia matalampi, koska kovat talvet olivat verottaneet kantaa. Tautiin kuolleita kaniineja löytyi viime vuonna pitkin Helsingin keskustaa aina heinäkuulle asti, jonka jälkeen tautihavaintoja ei enää tullut. Tauti vaikuttaakin antaneen kohtalokkaan iskun Helsingin keskustan kaniinikannoille, koska Helsingin keskustassa ei ole tämän vuoden kesäkuun puoliväliin mennessä havaittu lainkaan kaniineja. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö kaneja olisi ollut Helsingin keskustassa. Niitä saattaa hyvinkin olla, mutta niin vähän, ettei havaintoja tule.

Pääkaupunkiseudulla jyllännyt RHD-viruskanta oli uudempaa tyypiä 2, joka pystyy tartuttamaan ja tappamaan entistä nuorempia poikasia, jopa 15-20 päivän ikäisiä. Tämän ansiosta tuho lieneekin ollut niin täydellinen. RHDV-2 on myös sikäli epämiellyttävämpi kuin klassinen RHD-viruksen kanta, että se pystynee leviämään kotoperäisiin metsäjänikseen ja rusakkoonkin: Australiassa tartunnat rusakoihin ovat yleisiä ja Ruotsissa havaittiin tammikuussa ensimmäinen tautitapaus metsäjäniksessä. Onneksi näiden lajien tiheydet ovat niin matalia, että joukkokuolema on epätodennäköinen.

Ei hätää, kaniinit tulevat kuitenkin palaamaan luultavasti suhteellisen nopeasti takaisin. Kaupungin laitamilla, jossa kaniinikannat ovat olleet harvempia, kaniinit selvisivät oivasti taudista. Viime talvelta on havaintoja muun muassa Espoon Tapiolasta ja nyt kesällä Kirkkonummen Luomassa on todistettavasti ollut runsaasti kaniineja. Onpa Hatikka-palveluun tullut jo ilmoitus kaniineista tämä kesän aikana Taka-Töölössäkin.

RHD-virusta ei enää tämän vuoden puolella ole havaittu pääkaupunkiseudulla, joten virus puolestaan joutui oman tappavuutensa uhriksi. Todennäköisesti kanikanta palaa normaaliksi ja jossain vaiheessa virus palaa aiheuttamaan uuden joukkokuoleman. Pari viikkoa sitten tauti havaittiin oululaiselta lemmikkikanilta - sitä ei tiedetä miten RHD oli päätynyt sille.

 

Kiitokset Eviran Marja Isomursulle tiedoista tämän vuoden tartunnoista ja Helsingin yliopiston Heidi Kinnuselle kaniinihavaintotiedoista! Kaniinihavainnoista voi ilmoittaa Luonnontieteellisen keskusmuseon havaintopalveluun. Metsäjäniksissä ja rusakoissa kiertää myös EBHS-virusta, jonka levinneisyys on tuntematon, joten EVIRA pyytää, että kuolleena löydetyt jänikset ja rusakot lähetetään EVIRAan tutkittavaksi.

Kommentit (1)

Urossaiga Gobin erämaassa Mongoliassa. Kuva: Tiarescott / Wikimedia Commons

 

Kirjoitin viime vuonna saiga-antilooppien joukkokuolemasta. Äärimmäisen uhanalaista lajia oli viime vuoden alussa 262 000 yksilöä ja nyt niitä on jäljellä reilusti alle 100 000. Alunperin syyksi arveltiin runsaiden sateiden aiheuttamaa ähkyä, mutta nyt tutkijat ovat löytäneet todennäköisen syyn kuolemille.

Useat eri laboratoriot ovat löytäneet saiganäytteistään bakteeria Pasteurella multocida. Bakteeri kuuluu saigojen hengitysteiden normaalikasvustoon, mutta voi joskus myös aiheuttaa verenmyrkytyksen. Pasteurella on zoonoottinen bakteeri, tarkoittaen että se voi aiheuttaa taudin myös ihmisellä. Se on joskus myös kotieläinten ja lemmikkieläinten, erityisesti kanien kiusa. Koirien ja kissojen raapimien ja puremien yleisin infektio onkin juuri P. multocida ja monitaituiribakteeri on myös lintujen koleran aiheuttaja - joskus puhutaan kanakolerasta.

Sama bakteeri on aiemminkin tappanut saigoja, mutta ei koskaan näin suurina määrin. Tuhannen taalan kysymys onkin: miksi normaalisti harmiton bakteeri aiheutti joukkokuoleman?

Taudinaiheuttajia, jotka normaalisti ovat harmittomia, mutta voivat joskus aiheuttaa taudin,on tietenkin useita. Kirjoitin aiemmin Naegleriasta. Suoliston asukkeihin kuuluva Clostridium difficile pysyy normaalisti kurissa, mutta suoliston eliöyhteisön horjuminen, esimerkiksi antibioottien kautta, voi johtaa siihen, että bakteeri valtaa koko suoliston ja aiheuttaa ripulin.

Jokin ympäristössä aiheutti sen, että harmiton bakteeri muuttui tautia aiheuttavaksi, vielä samanaikaisesti monissa populaatioissa. Kyseessä voi olla sään muutokset, saigojen ravitsemustilanne, muut bakteerilajit tai mikä tahansa monesta tekijästä. Joka tapauksessa saigojen joukkokuoleman syyn selvittäminen kertoo paljon siitä, missä oloissa opportunistiset taudinaiheuttajat ovat vaaraksi.

Kommentit (0)

Lokakuun 31. päivä on kansainvälinen makipäivä. Päivän tarkoituksena on tuoda huomiota sille, että makit ovat yksi uhanalaisimmista eliöryhmistä: yli 90 prosenttia lajeista on uhanalaisia.

Mutta miksi juuri tämä päivä? Seuraava on spekulaatiota, koska päivän valinnasta en ole nähnyt luotettavaa selostusta,mutta ainakin jonkinlainen yhteys on löydettävissä makien ja pyhäinpäivän välillä.

 

Suomenkielinen nimi maki on tullut suoraan malagassista. Madagaskarilaiset kutsuvat maky nimellä kissamakia ja tämä nimi on - luultavasti saksan kautta - tullut merkitsemään suomeksi kaikkia madagaskarilaisia puoliapinoita.

Carl von Linné antoi kissamakille tieteellisen nimen Lemur catta. Samalla hän nimesi hoikkalorin nimellä Lemur tardigradus ja kaguaanin nimellä Lemur volans. Hoikkalorin hidas öinen kuljeskelu toi Linnélle mieleen Ovidiuksen ja Vergiliuksen runoissa toistuneet harhailevat henget, kuolleiden sielut, jotka eivät olleet päässeet pois tästä maailmasta. Antiikin roomalaiset kutsuivat näitä nimellä lemures.

Linnén sukulaisuussuhteet paljastuivat osittain virheelliseksi: hoikkalorit eivät ole erityisen läheistä sukua makeille ja kaguaani ei ole edes kädellinen, vaan kuuluu omaan kaguaanien lahkoonsa. Tieteellinen Lemur-nimi kuitenkin jäi juuri makeille.

Roomalaiset juhlivat toukokuussa Lemuria-juhlaa, jolloin vaeltelevia henkiä riivattiin pois heittelemällä ilmaan papuja. Perheenjäsenet paukuttivat kuparipannuja ja manasivat henkiä pois. Kuten useille perinteille kuitenkin kävi kristinuskon levittyä, Lemuria muutettiin kristilliseksi juhlaksi, pyhäinpäiväksi. Vuosisata myöhemmin juhlapäivä siirrettiin toukokuulta loka-marraskuun vaihteeseen.

Niinpä, pyhäinpäivällä ja makeilla on yhteys - hieman polveileva - mutta yhteys kuitenkin.

 

Me tutkijat arvostamme sanaleikkejä ja merkityksiä. Makeja tutkiessani tarvitsin apua bioinformaatikoilta loisten DNA:n emäsjärjestysten käsittelyyn. Yhteistyökumppanini rakensivat sarjan apuvälineitä, joille he antoivat nimen Séance, jonka voi suomeksi kääntää spiritismi-istunnoksi. Mikäpä sen soveliaampi väline henkimaailman olentojen tutkimukseen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014