Kirjoitukset avainsanalla genomi

Taenia saginatan sukukypsä proglottidi. Kuva: CDC / Wikimedia Commons

Tutkijan työssä kieltämättä leipiintyy. Tutkimukset, tulokset ja kuvaajat sekoittuvat yhdeksi mössöksi, josta lähinnä poimii tietyn palasen tuolta, toisen sieltä. Suurin osa julkaisuista ei suuremmin säväytä, vaan niistä löytyy pieni palanen suurta kuvaa. Välillä kuitenkin törmää julkaisuun, johon uppoutuu, ja takaisin pinnalle sukeltaessaan on löytänyt uudestaan tieteen kiehtovuuden.

Eilen tuo pysähtyminen elämän ihmeellisyyden vierelle tapahtui tavattoman arkipäiväisen artikkelin äärellä: The genome of the thin-necked bladder worm Taenia hydatigena reveals evolutionary strategies for helminth survival. Kyseessä on siis julkaisu, joka perustuu sille, että yleisen kotieläinten ja ihmisenkin heisimadon genomi on sekvensoitu. Jälleen yksi uusi genomi, kuten Carl Zimmer sanoisi.

Eliön genomi voi kuitenkin kertoa mielenkiintoista tarinaa lajin evolutiivisesta historiasta. Tämä on todennäköistä erityisesti silloin, kun lajilla on jännä tapa elää elämänsä. Taenia hydatigena on yksi kystikerkoosia aiheuttavista heisimadoista, jonka pääisäntänä on yleensä koiraeläin ja väli-isäntänä on laaja joukko eläimiä, Euroopassa esimerkiksi hirvieläimet ja villisiat. Tällainen epäsuora elinkierto, eli suvullinen lisääntyminen yhdessä lajissa, ja suvuton lisääntyminen jossain toisessa lajissa, on Taenia-suvun lajeille tyypillinen, ja heisimadoillakin pääsääntöinen elintapa.

T. hydatigena on perinteisesti jäänyt merkittävämpien sukulaistensa huomion jalkoihin. Muut kapeat heisimadot kuten T. solium (eli sian kapea heisimato) ja T. saginata (naudan kapea heisimato) ovat taloudellisesti merkittävämpiä matoja ja voivat aiheuttaa ihmiselläkin tartuntoja. T. hydatigenan rooli on lähinnä yleisyydellään aiheuttaa diagnostisia haasteita merkittävämpien heisimatojen tunnistamiseen.

T. hydatigenan perimä on 300 miljoonaa emäsparia pitkä (eli noin kymmenes ihmisen genomista), mutta selvästi suurin Taenia-suvun matojen perimä. Se on kaksi kertaa tai useampi kertaa isompi kuin lähisukulaisensa. Tutkijat spekuloivat, että suuri perimä helpottaa laajan isäntäkatraan pitämistä. Oletettujen geenien määrä on kuitenkin samaa luokkaa kaikilla heisimadoilla, hieman reilu 10 000 geeniä (joka on noin puolet ihmiset geenien lukumäärästä).

Loisilla, joilla on epäsuora elinkierto, on evolutiivisena haasteena sopeutua moniin erilaisiin isäntälajeihin. Loisen pitää mahdollisesti selvitä tällöin enemmän tai vähemmän erilaisissa ympäristöissä ja erilaisten immuunipuolustusten hyökkäysten alla. Monet heisimadot kuitenkin tähän kykenevät, ja epäsuorat elinkierrot ovat yleisiä myös toisella loisrunsaalla pääjaksolla, tiehytmadoilla.

Heisimatojen ja tiehytmatojen ratkaisu on kuitenkin erilainen. Invadolysiini-geeni osoittaa, minkälaisia geneettisiä sopeutumia loisilla voi olla. Invadolysiini-geeni on monien suolistomatojen keino voittaa isäntänsä immuunipuolustus: se toimii immunosuppressiivisena eli tylpistää isäntäyksilön immuunireaktiot matoa kohtaan. Tiehytmatojen perimässä on useita kopioita tästä geenistä, jopa toistakymmentä kopiota. Kun nämä eroavat hieman kopiosta toiseen, tämä luo liikkumavaraa geenin sopeutumiseen erilaisiin isäntälajeihin.

Heisimadoilla on kuitenkin vain yksi invadolysiinigeeni, mutta siitä tuotetaan erilaisia proteiineja. Tähän on syynä vaihtoehtoinen silmukointi, joka saattaa yhdistellä geenin osia eri tavoin tai jättää pois joitain osia. Näin yksi geeni taipuu moneksi eri tuotteeksi.

Ihmisellä hajuaisti on esimerkki geenien monistumisen käytöstä hyödyksi: hajureseptorigeenit on yksi suurimpia ihmisen geeniryhmiä ja siihen kuuluu arviolta 400 toiminnallista geeniä. Ihmisen immuunigeenit puolestaan hyödyntävät vaihtoehtoista silmukointia paikallisiin uhkiin reagoimiseksi.

Muista kapeista heisimadoista T. hydatigena eroaa sillä, että sillä on paljon enemmän rasvojen hajottamiseen ja aineenvaihduntaan liittyviä geenejä. Tämä käy näpsäkästi yhteen sen kanssa, että se muodostaa yleensä toukka-asteen rakkuloita isäntälajiensa vatsapaitaan ja suoliliepeeseen, jotka ovat rasvaisia ympäristöjä.

T. hydatigenan perimästä löytyi vielä yksi jännä piirre: siellä on paljon virusten perimää. Perimästä löytyi 38 osaa, jotka vastaavat tunnettujen virusten perimää. Joukossa on sekä selkärankaisten että selkärangattomien viruksia. Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että jotkut virukset voivat siirtyä loisten ja isäntien välillä, kuten voivat näiden perimässä olevat hyppiötkin, eli hyppivät perimänpätkät.

(Hyppiö on suomennos, jonka Tieteen termipankki ehdottaa transposable elementille. Transposoni on suomenkielinen, ehkä hieman yleisempi, synonyymi hyppiölle. Blogikirjoituksia tehdessäkin saattaa leipiintyä, mutta sitten törmää suomenkieliseen termiin, joka ei ehkä ole kovin käyttökelpoinen eikä vakiintunut, mutta sitäkin söpömpi, ja perjantai-iltapäivästä on tullut vähän valoisampi.)

Tutkijat epäilevät, että heisimadon perimään on tarttunut mukaan monia viruksia, jotka ovat jossain vaiheessa tartuttaneet heisimatoa. Koska mukana on mahdollisia selkärankaisten viruksia, lienee viruksia tarttunut isäntälajin ja loisen välilläkin. Loisen ja sen isännän välisessä vuorovaikutuksessa on siis mukana vielä kolmansia pyöriäkin. Onko viruksen jäänteillä heisimadon perimässä sitten jotain toiminnallista merkitystä vai ovatko ne vain kaikuja menneestä? Tämä kysymys jää vielä auki.

Nousin takaisin pinnalle ja muistin taas miksi rakastan biologiaa. Eliön perimästä voi nähdä kaikuja kaukaa menneisyydestä, kun ne ovat sopeutuneet selviytymään. Evoluution kuluessa myös samaan ongelmaan löytyy useita ratkaisuja. Ennen kaikkea, loiset, niiden isännät ja kolmannet pyörät ovat kietoutuneet toisiinsa lähes erottamattomasti historian aikana.

Kommentit (25)

Sanitizer Price in Dubai
11/25 | 

Thank you for some other informative website. The place else may just I get that kind of information written in such a perfect method? I have a venture that I am simply now running on, and I’ve been at the glance out for such info.

fridge repair coquitlam
12/25 | 

Coquitlam Appliance Repair Experts also provides various other kinds of repairs including small home appliances and more 

Bear in mind, we take care of most significant brand home appliances, including GE, Samsung, Amana, Whirlpool, Frigidaire, Maytag, GE, KitchenAid, LG, and of course, our signature, acclaimed home appliance brand, Kenmore. We're the home appliance repair company you can rely upon and trust for any type of trouble. 

pakistani clothing store
16/25 | 

Impressive work, your words on clothing speak the truth and we should be heeding on with them, such information is always helpful and can fall under positivity of the society

Davidson
18/25 | 

The solution for tapeworms and roundworms is different. The endolysin gene indicates what kind of genetic adaptations parasites can have.  Thanks for your effort to publish this study.  It was very informative and a precaution for us about this type of parasite.

Greetings from 

Jeanette E. Howard
20/25 | 

I understand this is exceptionally dull as well as likewise you are missing out on to being effective comment, nonetheless I merely called for to throw you a significant many thanks you tidied up some things for me! Your article is likewise useful as well as so impressive. The web site design is excellent. https://adventurism.co/

Tammy T. Doyon
21/25 | 

I understand this is very boring as well as additionally you are missing out on to being effective comment, nonetheless I just called for to throw you a significant many thanks you tidied up some things for me! Your message is additionally useful as well as so amazing. The web site design is ideal.  https://scopeitoutdoors.com/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BGI:n, eli Pekingin genomiikkainstituutin, geenitestien ja GM-ruoan myyntiautomaatti. Kuva: Scotted400 / Wikimedia Commons
 

Sukututkijoiden käyttämät tietokannat ovat paljastuneet rikostutkijoille todellisiksi aarreaitoiksi: uusilla tutkimusmenetelmillä on tunnistettu Yhdysvalloissa jo useita ratkaisemattomia murhatapauksia. Käytännössä uudet tutkintatavat tarkoittavat, että sukututkimustarkoituksiin internetiin ladattu perimätieto, voi paljastaa lähisukulaisen syyllisyyden esimerkiksi murhaan.

Perinteisesti poliisin käyttämä - ja tarkkaan tutkittu sekä varmistettu - DNA-tunnistusmenetelmä on toistojaksojen (STR, short tandem repeat) selvittäminen ja näiden vertailu eri näytteistä. Toistojaksoja käytetään vain 15-30 kappaletta, joten niiden kyky tunnistaa lähisukulaisia on kehno: näytteistä pystyy ehkä päättelemään ensimmäisen tai toisen asteen sukulaiset ja nekin epävarmasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poliisin keräämistä tietokannoista pystytään tunnistamaan vain vastaako näyte tietokannassa jo olevaa tietoa, eli onko kyseessä saman yksilön perimä.

Sukututkijat sen sijaan käyttävät DNA:ta tunnistamaan läheisiä ja kaukaisempiakin sukulaisia. Tähän tarkoitukseen DNA-näytteistä selvitetään satoja tuhansia markkereita (SNP, single nucleotide polymorphism), jolloin tutkimuksesta tulee paljon tarkempaa. Sukulaisuuksia voidaan selvittää tällä tavalla huomattavasti pidemmälle, esimerkiksi pikkuserkkuihin useamman polven taakse.

Kaupalliset geenitestit tuottavat sukututkimukseen soveltuvaa aineistoa. Yritykset eivät kuitenkaan anna keräämäänsä perimäaineistoa viranomaisten käyttöön ilman oikeuden päätöstä, joten tästä ei ole vielä iloa viranomaisille. Sen sijaan näytteen lähettäneet käyttäjät saavat koko aineiston haltuunsa ja he usein lataavat aineiston johonkin julkiseen tietokantaan, jossa he voivat analysoida omaa perimäaineistoaan eteenpäin. Nämä julkiset tietokannat ovat viranomaisille hyödyllisiä, koska sieltä he saavat kaiken aineiston käyttöönsä.

Tilanne on poliisille kuin jättivoitto. Siinä missä perinteinen DNA-näytteiden tunnistaminen on halpaa, sukututkimukseen vaadittava kattavampi sekvenointi maksaa enemmän. Kansalaiset ovat kuitenkin itse maksaneet nämä testit, joten poliisilla on käytössään ilmainen aineisto.

Kaikki Yhdysvalloissa toistaiseksi ratkaistut tapaukset ovat toimineet samalla logiikalla: poliisit ovat tuottaneet ratkaisemattomista tapauksista, joista on epäillyn tappajan DNA:ta, aineiston, joka on voitu ladata julkisiin tietokantoihin. Tämän jälkeen poliisit ovat hakeneet vastaavuuksia tietokannassa jo olleilta ihmisiltä omaan näytteeseensä ja saavat näin selville, onko tietokannassa näytteelle läheisiä sukulaisia. Muun väestötiedon, kuten iän, sukupuolen ja sijainnin avulla, näistä sukulaisista voidaan sitten rajata epäiltyjen joukkoa.

Kun poliisilla on rajattuna vain muutama epäilty, näiden tutkintaa on jatkettu perinteisin keinoin. Viimeistään DNA-näytteen avulla on pystytty varmistamaan todennäköinen epäilty.

Lupia poliisi ei kysele. Yleisesti käytetty GEDmatch-tietokanta ei tiennyt, että poliisi käytti tietokantaa tapausten setvimiseen. Helsingin Sanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan Suomessa poliisin julkisista tietokannoista keräämä DNA-aineisto olisi lain kannalta harmaata vyöhykettä, eikä sitä ole vielä tehty.

Selvittämättömiä tapauksia on Yhdysvalloissa ratkottu tänä vuonna joukolla, koska julkiset perimätietokannat ovat vihdoinkin riittävän isoja. Tähän mennessä tapauksia on 17 ja vuoden loppuun mennessä niitä saattaa olla jo sata kappaletta.

 

Jotta epäillyn sukulainen löytyy tietokannasta, yhden tai useamman sukulaisen on oltava ladannut tietonsa tietokantaan. Mitä kaukaisempia sukulaisia on kyseessä, sitä useampia näytteitä tarvitaan.

Yaniv Ehrlich tutkimusryhmineen selvitti, kuinka laaja tietokanta on oltava, että sieltä voidaan rajata riittävän pieni epäiltyjen joukko. Jos kaksi prosenttia populaatiosta lataa perimätietonsa tietokantaan, käytännössä jokainen ihminen voidaan tunnistaa tietokannan avulla. Tämä raja ylittyy esimerkiksi yhdysvaltalaisten eurooppalaistaustaisten keskuudessa tänä tai ensi vuonna.

Julkiset perimätietokannat tuottavat merkittävän eettisen ongelman. Ongelma ei ole välttämättä siinä, että poliisi käyttää niitä tunnistamaan murhaajia. (Joskin ei tämäkään ole ongelmatonta, epäilyt kun monesti osuvat harhaan.) Ongelma on siinä, että kuka tahansa voi käyttää julkisia tietokantoja. 

Julkinen sukututkimustietokanta voi esimerkiksi romuttaa kokonaan tutkimuskäyttöön käytettyjen perimätietojen yksityisyyden. Julkisesti saatavilla olevasta anonymisoidusta DNA-sekvensisstä voidaa tuottaa tietokantaan sopiva muoto, ladata tämä tietokantaan ja etsiä sitten lähisukulaisia. Perimätiedon perusteella voidaan nykyisten tietokantojen aikakaudella tunnistaa kenestä on kyse.

Ehrlich tutkimusryhmineen ehdotti suhteellisen yksinkertaista tapaa, jolla perimätiedon yksityisyyttä voidaan parantaa: kaupalliset yhtiöt, jotka tuottavat aineistoja, voivat lisätä tiedostoihinsa salausavaimen. Julkisiin tietokantoihin otettaisiin tämän jälkeen vain näytteitä, jotka on tuottanut luotettava taho. 

 

Monin tavoin perimätietojen julkisuudessa ollaan menty jo niin pitkälle, että paluuta aikaan, jolloin perimätieto oli yksityistä, ei enää ole. Julkisissa tietokannoissa on jo niin paljon tietoa, että se koskettaa meitä kaikkia - enemmän tietenkin niitä ryhmiä, joista tietokannoissa on enemmän tietoa. 

Julkisista tietokannoista paljastuvat tiedot tulevat tuottamaan monia sekä iloisia että ikäviä yllätyksiä. Rikollisia tulee löytymään, lapset ja vanhemmat voivat kohdata toisensa ja monien ihmisten perimätieto tulee päätymään nimen kera julkisuuteen.

Kommentit (0)

Kaksi parhaiten tunnettua kielen käytölle keskeistä aluetta aivoissa ovat Brocan ja Wernicken alueet. Kuva: NIH.

Ihmisen kielen kehityksen evoluutiossa yksi geeni on yli muiden. FOXP2 (forkhead box P2)-geeni on ensimmäinen tunnistettu ihmisen kielen kehitykseen vaikuttava geeni. Vuonna 2002 saksalainen tutkimusryhmä Svante Pääbon johdolla selvitti, että ihmisten FOXP2-geeni eroaa kahden aminohapon osalta muiden kädellisten FOXP2-geenistä, ja että tämä evolutiivinen kehitys oli suhteellisen tuoretta.

Tutkijat ehdottivat, että ihmisille kehittyneet uudet FOXP2-muodot olivat niin hyödyllisiä, että niillä oli suuri valintaetu ja että ne yleistyivät nopeasti ihmisillä. Tällaista ilmiötä kutsutaan englanniksi nimellä selective sweep, toimiva suomennos voisi olla vaikkapa valintapyyhkäisy. Ajatuksena on, että koska geenimuutoksen tuoma valintaetu on niin suuri, se yleistyy nopeasti läpi koko populaation, niin että lopulta kaikki kantavat kyseistä geenimuotoa. Tutkijat määrittivät tämän tapahtuneen viimeisen 200 000 vuoden ajan ja ehdottivat, että tämä voi olla yksi askeleista nykyihmisen maailmanvalloituksen takana.

Tätä tulosta on epäilty jo jonkun aikaa. Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että neandertalinihmiset jakavat samat geenimuodot nykyihmisten kanssa. Tämän perusteella uusien geenimuotojen synty ja yleistyminen tapahtui siis yli puoli miljoonaa vuotta sitten.

Näistä epäilyistä huolimatta vuoden 2002 julkaisua ei toistettu paremmalla aineistolla. Eilen julkaistussa tutkimuksessa niin oli tehty, ja todettiin, että alkuperäiset tulokset eivät pidä paikkansa.

Valintapyyhkäisyä ei oikeasti ole tapahtunut, vaan alkuperäisen tutkimuksen aineiston valinta oli sellainen, että tulokset syntyivät sivutuotteina. Syynä oli nähtävästi se, että afrikkalaiset ja Afrikan ulkopuoliset näytteet oli tutkimuksessa yhdistetty yhteen. Tämä on kuitenkin ongelmallista, koska geneettinen monimuotoisuus on ihmisillä suurempaa Afrikassa.

Uudessa tutkimuksessa käytettiin laajempaa genomiaineistoa: mukana oli yksilöiden koko perimä, kun aiempi tutkimus oli totetuttu vain osalla FOXP2-geeniä, tutkittavia yksilöitä oli enemmän ja mukana oli myös vanhempia näytteitä.

FOXP2:lla on tehty paljon tutkimusta sitten 2000-luvun alun. Muilla eläimillä tehdystä tutkimuksesta tiedämme, että FOXP2 on vanha geeni: se vaikuttaa toimivan niin hiirien kuin lintujenkin ääntelyn taustalla. Sen toiminta vaikuttaa aivojen kielialueiden kehittymiseen niin ihmisillä kuin muillakin selkärankaisilla. Uusi tutkimus ei tietenkään kumoa tehtyä toiminnallista tutkimusta. FOXP2 tuottaa transkriptiotekijää, joka puolestaan vaikuttaa muiden geenien toimintaan. Jos FOXP2-geeni ei ilmene kehityksen aikana, ihmiselle ei kehity puhekykyä.

Sen sijaan uusi tulos viittaa siihen, että FOXP2:n evoluution tarina on monimutkaisempi kuin oletettiin: viime aikoina ei ole tapahtunut mutaatiota ihmisissä, joka olisi sysännyt ihmiset omalle kehityslinjalleen. FOXP2:n evoluutiotarinan romuttumisen syvimmäinen anti on siinä, että se entisestään murentaa ihmisen evolutiivista ainutlaatuisuutta. Nykyihmisen kielitaito ei syntynyt yllättäen lähimenneisyydessä, vaan sen juuret ovat kauempana esihistoriassa.

Kommentit (2)

Cas9-proteiinin rakenne. Cas9 sitoutuu nukleiinihappoon ja voi leikata sitä. Kuva: David Goodsell / RCSB

Heinäkuu ei ollut onnellinen kuukausi genomimuokkaukselle, eli eliöiden genomin tarkalle ja tavoitteelliselle muuttamiselle.

Ensin brittiläinen tutkimusryhmä julkaisi artikkelin Crispr-Cas9 -menetelmän toimintakyvystä: kun alkion perimää yritetään muokata hyvin tarkasti tietystä kohtaa, muokkausmenetelmä aiheuttaa muutoksia myös muualla perimässä. Osa muutoksista oli isoja merkittäviä: muun muassa laajojen geenialueiden poistumia.

Sanomattakin lienee selvää, että tämä on ongelma kliinisille sovellutuksille, eli sille että ihmisen perimää voitaisiin helposti muokata. Ihmisten perimää ei voida lähteä korjaamaan, jos sillä on mahdollisia haittavaikutuksia.

Ei tämä tietenkään mikään kuolinisku ole, sillä vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi. Lähinnä tämä tarkoittaa, että matka kliinisiin sovelluksiin on vielä pitkä, ainakin jos vertaa uutisotsikoiden viime vuosina esittämään optimismiin. Muutama vuosi sitten arvioitiin, että sikiön genomimuokkauksen kliiniset testit voisivat alkaa vasta 10-15 vuoden päästä. Tämä oli ehkä optimistinen arvio.

Crispr-Cas9 -genomimuokkausta ollaan jo kohta käyttämässä ihmisen somaattisiin soluihin, eli niihin soluihin, jotka eivät periydy seuraaville sukupolville. Huhujen mukaan Kiinassa on käynnissä useampia tutkimusprojekteja. Yhdysvalloissa ja Euroopassa nähtävästi yksikään kliininen koe ei ole vielä päässyt koehenkilöiden rekrytointia pidemmälle. Somaattisten solujen hoidolla pyritään vaikuttamaan syöpäsoluihin ja verisolujen kantasoluihin sirppisoluanemian hoidossa.

 

Viikkoa myöhemmin EU:n tuomioistuin otti kantaa pitkäaikaiseen kiistaan: pitäisikö EU:n alueella geenimuokattuja lajikkeita säädellä samoin kuten sellaisia lajeja, joihin on siirretty geneettistä materiaalia muilta lajeilta?

Lopputulos oli selkeä kyllä. Päätös oli suuri pettymys tutkijayhteisölle ja elintarviketuottajille.

Tuomioistuimen päätös ei sinänsä ollut yllätys.

EU:n GMO-lainsäädännössä periaatteena on (tuomion mukaan) hyvin tiukka sääntely, paitsi jos menetelmä on pitkään käytetty ja turvalliseksi todettu. Tämä johtaa omituiseen lopputulokseen: esimerkiksi säteilyttämällä tuotetut lajikkeet on vapautettuja tiukasta sääntelystä, koska säteilytystä on tehty 50-luvulta lähtien. Sen sijaan huomattavasti tarkemmat perimänmuokkausmenetelmät on tiukasti säädeltyjä, koska ne ovat uusia, vaikka ne olisivatkin sinänsä turvallisempia.

Jännä lisä on tietenkin se, että GMO-lajikkeet, jotka on luotu siirtämällä geenejä lajilta toiselle pystytään tunnistamaan, mutta geenimuokkauksen kautta luotuja lajikkeita ei välttämättä pysty erottamaan muilla jalostustavoilla syntyneistä lajikkeista. Tämä tekee elintarvikkeiden tuonnista ja viennistä entistä vaikeampaa.

Tuomiosta on mielestäni turha syyttää tuomioistuinta. Tuomioistuimet kun toimivat "roskaa sisään - roskaa ulos" -periaatteella. Ongelmat piilevät EU:n lainsäädännössä, joka on vuodelta 2001. Tämän jälkeen on paljon vettä virrannut Vantaajoesta. Käsityksemme kasvinjalostuksesta on nykyään aivan toinen.

Uusien genominmuokkausmenetelmiä sääntelyn pitäisikin olla poliittinen päätös. EU:n jalostussääntely kaipaa selkeyttämistä ja uudistamista, mikä tahansa sitten tulevaisuuden sääntelyn muodoksi halutaankin.

 

Kolmas, ja yhä jatkuva haaste, genomimuokkauksen käytölle on jatkuva patenttitaistelu. Crispr-Cas9 -menetelmästä on jo pitkään jatkunut oikeustaistelu MIT:n ja Harvardin yliopiston Broad-instituutin ja Kalifornian yliopiston Berkeleyn yksikön välillä.

Genomimuokkausmenetelmälle on vaikea kehittää kaupallisia sovelluksia niin kauan kuin ei ole selvää, kuka omistaa peruspatentit.

Patenttikiista on tällä hetkellä yhdysvaltalaisessa vetoomustuomioistuimessa, joka kuunteli suulliset argumentit huhtikuun lopussa. Tuomio on odotettavissa lähiaikoina, ja kommentaattorit pitävät epätodennäköisenä, että kiista etenisi enää korkeimpaan oikeuteen asti.

Asiasta tekee tietenkin mielenkiintoisemman sen, että siinä missä yhdysvaltalaiset patenttiviranomaiset ovat suosineet Broad-instituutin patenttia, eurooppalaiset ovat myöntäneet Berkeleyn ryhmälle laajemman patenttioikeuden. On siis todennäköistä, että eri yritykset myyvät Crispr-Cas9 -patenttia Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

 

Patenttikiistan hyvä puoli on siinä, että se ainakin näyttää hitaasti mutta varmasti kulkevan kohti päätöstä. Samaten perustutkimus epäilemättä tehostaa jatkuvasti menetelmän varmuutta ja toimivuutta. Euroopan unionin poliittiset päättäjät ovat sen sijaan olleet hitaita parantamaan tai kokonaan uudistamaan GMO-lajien sääntelyä.

Kommentit (1)

UrsBucher
Liittynyt26.1.2021
Viestejä4
1/1 | 

Most of my research papers were written for Masonic Cancer Center. The topic on Genome Engineering are free here https://customwritingz.net/ for students and professors from European labs. We are highlighting recent research in this field.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014