HI-viruksen tartuttama ihmisen T-solu. Kuva: NIAID

 

Elämme parasta aikaa ihmiskunnan mahdollisesti tappavinta pandemiaa.  HI-virus on vielä kuolemantapausten määrässä Mustan surman ja espanjantaudin takana, mutta ennen kuin HIV-pandemia on ohi, se saattaa päätyä listan kärkeen. Tähän mennessä HIV:hen on kuollut arviolta 40 miljoonaa ihmistä. Vaikka tautiin on tehokas lääkitys, joka estää etenemiseen AIDSiin, etenkin Afrikassa monella ei ole varaa tai mahdollisuuksia muuten saada tätä lääkitystä: kuolemantapausten määrä on yhä parin miljoonan vuositasolla.

HIV:ta on kaksi lajia, HIV-1 ja HIV-2, jotka eivät nimestään huolimatta ole toistensa lähimmät sukulaiset. Molemmat ovat kehittyneet itsenäisesti eri SI-viruslajeista. Viruslajit on nimetty isäntien mukaan, ei niinkään sukulaisuussuhteiden mukaan: HIV tulee sanoista human immunodeficiency virus (ihmisen immuunipuutosvirus) ja SIV simian immunodeficiency virus (apinoiden immuunipuutosvirus).

Mustaan surmaan ja espanjantautiin verrattuna meillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet oppia HIV-pandemiasta miten taudit leviävät. Tauti on suhteellisen tuore: tutkimuksen mukaan merkittävin viruskanta HIV-1 M olisi syntynyt 1920-luvulla Belgian Kongosta simpanssien SI-viruksen pohjalta.  (HIV-2 syntyi samoihin aikoihin Kamerunissa tartunnalla nokimangabista ihmiseen.) Merkittävä osa taudin leviämisvaihetta läntisissä teollisuusmaissa on säilötty verinäytteiden muodossa, joten voimme tutkia jälkikäteen viruksen leviämistä ja muuttumista.

Kummastakin HI-viruslajista on useita eri kantoja ja ainakin osa niistä on syntynyt itsenäisesti. Todennäköisin tartuntatapa on ollut apinoiden metsästäminen ja syöminen: nykyään apinoissa kiertävät SI-virukset vaikuttavat tarttuvan suhteellisen helposti apinoita syöviin ihmisiin, joskaan ne eivät aiheuta vakavaa tautia.

Pandemian käynnistymisen suhteen onkin avoimia kysymyksiä: miksi vain neljä HIV-kantaa alkoi leviämään maailmanlaajuisesti ja miksi niiden kaikkien synty osuu suurinpiirtein samoihin aikoihin 1900-luvun alkupuolella? Tällä hetkellä vakuuttavimmalta tuntuu teoria, että siirtomaa-ajan tuomat muutokset yhteiskuntarakenteessa, kuten suuremmat kaupungit, suurempi liikkuvuus ja muiden sukupuolitautien leviäminen, tasoittivat tietä HIV:n siirtymisellä ihmisiin.

HIV vaikuttaa levinneen nopeasti. Ugandassa vuonna 1972 kerättyjä näytteitä tutkittiin uudestaan viruksen tunnistamisen jälkeen ja kahdella kolmasosalla tutkituista lapsista oli HIV-vasta-aineita veressään. (Joskin myöhemmin on epäilty, että kyseessä voivat myös olla SIV-vasta-aineet.)

Eurooppaan HIV tuntuu tulleen useista eri suunnista: keskeisiä olivat matkustaminen Yhdysvaltain ja Euroopan välillä ja toisaalta mantereen sisäinen matkustaminen. Länsieurooppalaiset HIV-kannat olivat ainakin aluksi pääosin amerikkalaista tuontitavaraa ja ne levisivät etenkin muutamista pesäkkeistä, kuten Lontoosta, Berliinistä ja Tukholmasta. Pitkään Euroopassa oli vakiintunut HIV-kantojen rakenne, jossa Itä-Euroopassa levisivät kannat lähinnä ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa ja Länsi-Euroopassa seksikontaktit olivat merkittävämpiä tartunnanlähteitä. Viime vuosien aikana ero HIV-kannoissa on kuitenkin tasoittunut.

 

Tuore tutkimus selvittää erityisen hyvin, miten tauti lähti leviämään Yhdysvalloissa. Biopankeissa on rutkasti vanhoja verinäytteitä, joista HI-virusta voidaan etsiä. Ongelmana on lähinnä, että virukset tuhoutuvat ajan kuluessa. Tutkijaryhmä kävi läpi reilu kaksituhatta näytettä, jotka oli kerätty San Franciscossa vuonna 1978 ja tunnisti näistä 83 positiiviseksi HI-virukselle. Näistä tutkijat yrittivät koota koko genomin 20 virukselle. Lisäksi heillä oli käytössään 33 positiivista näytettä samalta vuodelta New Yorkista.

Tutkijat monistivat näiden virusten hajonneen ja katkeilleen RNA-emäsjärjestyksen useasta eri kohtaa ja tämän jälkeen yrittivät koota kokonaisen perimän. He onnistuivatkin lopulta kahdeksan näytteen osalta. Heikko onnistumisprosentti johtuu myös siitä, että HIV:n perimäaines on RNA:ta, joka on huomattavasti helpommin hajoavaa kuin DNA.

Vertailemalla näiden kahdeksan tartunnan saaneen HI-viruksien eroja ja samankaltaisuuksia, saamme selville kuinka läheistä sukua nämä tartunnat ovat toisilleen. Mitä samankaltaisempia HI-virukset ovat, sitä lähempänä tartunnat ovat toisiaan. Jos tietäisimme kaikkien tartunnan saaneiden virusten RNA-sekvenssin, voisimme päätellä niistä tartunnan kulun: lähintä sukua toisilleen olevat virukset olisivat merkki tartunnasta. Päättelyketjua toisin vaikeuttaa se, että HIV muuntuu suhteellisen nopeasti yhden tartunnankin aikana: saman yksilön eri vuosina tutkitut HI-virukset ovat erilaisia. Lisäksi tartunnan voi saada useammasta eri kannasta: jossain tapauksissa aiempi HIV-tartunta estää uudet tartunnat, mutta joskus se voi helpottaa uusia tartuntoja.

Varhaiset yhdysvaltalaiset näytteet muodostavat selkeän oman ryhmänsä karibialaisten näytteiden muodostamassa puussa. Johtopäätös on suoraviivainen: pohjoisamerikkalainen HIV-epidemia vaikuttaa lähteneen liikkeelle Karibian alueelta. Tauti oli levinnyt Afrikasta Karibialle noin 1967, josta se levisi New Yorkiin noin 1971 ja sieltä San Franciscoon noin 1976. Sekä Karibialla että Yhdysvalloissa tartunnan saaneiden määrä kaksinkertaistui noin vuoden välein.

 

Tutkimuksen kiintoisa tieto on, että kaikki varhaiset yhdysvaltalaiset HIV-kannat näyttävät olevan lähtöisin yhdestä tartuntatapauksesta. (Samaten kuin karibialaiset HIV:t vaikuttavat olen lähtöisin yhdestä tartunnasta Afrikasta.) Tämä voi joko pitää paikkansa, tai se on seurausta siitä, että tutkitut näytteet vain sattuvat muodostamaan oman ryhmänsä. Emme voi enää tutkia jokaista HIV:hen sairastunutta, joten emme koskaan saa täydellistä kuvaa tartunnan leviämisestä.

Kun taudit leviävät, ihmisillä on suuri hinku löytää syyllinen taudin leviämiseen. HIV:n tapauksessa se oli Gaëtan Dugas, kanadalainen stuertti, joka lensi säännöllisesti ympäri Yhdysvaltoja. Dugan sanoi harrasteensa seksiä keskimäärin 250 miehen kanssa vuodessa ja hän olikin suuresti tutkijoille avuksi, koska hän antoi tutkijoille useiden seksikumppaniensa nimet. Lopputuloksena Dugas kuitenkin leimattiin tautia levittäväksi ”Patient Zeroksi”, jonka syynä oli taudin levittäminen ympäri Yhdysvaltoja.

Se, miten Dugas nousi pahamaineiseen asemaan on oma tarinansa. Koska Dugas auttoi tutkijoita selvittämään HIV:n tartuntaketjun, hän oli keskeisessä asemassa Yhdysvaltain tartuntatautiviraston tutkimuksessa, jossa ehdotettiin, että HIV tarttuu sukupuoliteitse. Tämän jälkeen sanfranciscolaisen toimittajan Randy Shiltsin kirja And the Band Played on... nimesi Dugas’n nimeltä ja  erityisesti kirjan markkinoinnissa Dugasista luotiin kuva häikäilemättömänä taudin levittäjänä. Dugas jatkoi pitkää perinnettä, jossa syntipukkina tautien leviämiseen käytettiin ulkomaalaisia henkilöitä.

Myöhempi tutkimus on puhdistanut Dugas’n maineen. Tiedämme, että HIV on tullut Yhdysvaltoihin kauan ennen kuin Dugas sai taudin. Uusimman tutkimuksen tutkijat vielä erikseen selvittivät Dugas’n sijainnin HIV:n sukupuussa ja ekplisiittisesti totesivat, ettei Dugas eronnut muista tartunnan saajista.

Lisäksi seksikontaktin ja taudin oireiden ilmaantuminen välinen aika oli CDC:n tutkimuksessa aivan liian lyhyt, vain 4-30 kuukautta. HIV aiheuttaa AIDSin vasta vuosien kuluessa, joten todennäköisesti molemmilla osapuolilla, Dugas’lla ja Dugas’n seksikumppanilla, oli jo ennestään HIV-tartunta. Tartuntatapa vaikuttaa siltä, että Yhdysvaltain länsi- ja itärannikoilla oli liikkuva ja runsaasti seksiä toisten miesten kanssa harrastavien joukko, jossa HIV oli jo levinnyt laajalle, ennen kuin oireita alkoi ilmetä laajemmalti.

Niin tuolloin kuin nykyäänkin, HIV:n leviämisessä keskeisiä olivat ihmiset, jotka eivät tienneet kantavansa ja levittävänsä tautia. Jos tartunta tiedetään, se voidaan tehokkaasti hoitaa: nykyään HIV-lääkkeillä saadaan virusmäärä laskettua niin matalaksi, että tauti ei mahdollisesti ole tartuttava.

Sukupuolitautitesteissä kannattaa käydä pienenkin epäilyksen sattuessa, etenkin jos harrastaa suojaamatonta seksiä useiden kumppaneiden kanssa. Testaaminen on ilmaista omassa terveyskeskuksessa. Lisätietoja löytää esimerkiksi Väestöliiton sivuilta.

Kommentit (1)

Vierailija

AIDS-testi pitäisi tehdä kaikille määräajoin. Näin jokainen tietäisi oman tilanteensa ja tartunnat vähenisivät.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Helsingin ja Zürichin yliopistoissa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014