Ilmaiseja kondomeja kulhossa. Kuva: Rob Maccoll/AusAID/Wikimedia Commons

Tämän syksyn suuri tasapainottelu on siinä, miten estämme koronaviruksen leviämistä ja pystymme kuitenkin elämään mahdollisimman normaalia elämää.

Koronavirus leviää ihmisten kohtaamisten välillä. Kuten muutkin taudinaiheuttajat ja loiset, se vaatii kohtaamisen, jotta se voi levitä isännästä seuraavaan. Koronavirus voidaan nujertaa, kun noita kohtaamisia ei sille suoda.

Ihminen on kuitenkin sosiaalinen laji ja elämme kosketuksesta ja läheisyydestä. Ihmiskunnan historian kehitys on samalla tarina siitä, miten rakennamme yhä suurempia yhteiskuntia ja kaupunkeja. Tämä kehitys on tuonut meille jatkuvasti uusia tautiuhkia ja altistaa meitä yhä enemmän taudinaiheuttajille. Parisataa vuotta sitten koronaviruksen kaltainen uusi tauti ei olisi välttämättä pystynyt leviämään ympäri koko maailman, koska ihmiset elivät niin erillään toisistaan. Kohtaamisia ei olisi ollut riittävästi.

Espanjantauti eteni hitaasti ympäri maailmaa, koska influenssan leviämiseen vaikuttaa matkustaminen ympäri maailmaa. Espanjantaudin aikana käynnissä oli vielä ensimmäinen maailmansota, joka tarkoitti valtavien ihmismassojen – olivat ne sitten sotilaita tai siviilejä – liikkeitä ympäri maanosia ja maailmaa. Siltikin espanjantaudin leviäminen kesti vuosia ja useita epidemia-aaltoja.

Nyt elämme maailmassa, jossa taudit leviävät vauhdilla maailman toiselta laidalta asti. Vaikka kerran jo saisimme koronaepidemian kuriin, uusia tartuntaketjuja voi aina saapua ulkomailta. Niinpä koronaepidemian hillintä vaatii uudenlaisia keinoja. 

Vaikka maailma on erilainen kuin aiemmin, tautien leviämisen estämisestä tiedämme paljon. Kannattaa toimia kohdennetusti, että panoksemme menee sinne, mistä siitä on eniten hyötyä. Samat opit pätevät pandemiaan kuin muihinkin tartuntatauteihin.

Tämän takia homobaarin tiskillä on kulho, josta saa ilmaisia kondomeja: tiedämme, että tuon kulhon ympärillä liikkuu ihmisiä, jotka ovat riskiryhmää. Tämän takia seksitautitestit ovat julkisessa terveydenhuollossa ilmaisia: tiedämme, että testaamisella saadaan estettyä tartuntojen leviäminen eteenpäin. Tämän takia tuberkuloosiviestintämateriaaleja julkaistaan Suomessa monilla eri kielillä: tiedämme, että monet maahanmuuttajaryhmät ovat riskiryhmää, koska he ovat voineet saada tartunnan ulkomailta. 

Tämän takia on hienoa, että Suomen somaliyhteisö tuottaa kohdennettuja saippuasarjajaksoja ja keskusteluohjelmia, joilla tietoa saadaan yhteisölle, joka keväällä kärsi pahasti koronaviruksesta.

 

Toimien kohdennus kuitenkin vaatii tietoa. Alkusyksystä on väitelty - tai ravintoloitsijat ja terveysviranomaiset ovat väitelleet - kuinka merkittäviä ravintolat, baarit ja yökerhot ovat koronavirustartuntojen kannalta.

Suomen Kuvalehti on toistuvasti tehnyt hyviä selvityksiä siitä, kuinka Suomessa tämä tartunnanjäljityksen tuottamaa tietoa ei ole kerätty valtakunnallisesti yhteen. Tämä vaikeuttaa tiedon hyödyntämistä. Vaikka paikallisilla toimijoilla saattaisi ollakin hyvä käsitys leviämisreiteistä, niitä on vaikea osoittaa laajemmin päteväksi, koska laajemmat aineistot puuttuvat.

Niinpä olemme jonkin verran anekdotaalisen todistusaineiston armoilla. THL:n mukaan esimerkiksi erääseen helsinkiläiseen anniskeluliikkeeseen on yhdistetty yli 40 tartuntaa ja elo-syyskuun tartunnoista "ainakin 200" on peräisin ravintoloista. Tällä välillä tartuntoja tapahtui noin 3 000, joten vähän alle kymmenen prosenttia tartunnoista on "suurella todennäköisyydellä" peräisin ravintoloista. Todellinen määrä voi olla huomattavasti enemmänkin, koska suurin osa tapauksien tartuntareiteistä ei ole tiedossa.

Lisäksi tartuntatautiviranomaisten pitää tasapainotella: millä edellytyksin milloinkin voidaan julkistaa minkä verran eri paikoissa on tapahtunut tartuntoja tai altistuksia. Kansalaisten varovaisuuden kannalta mahdollisimman avoin viestintä on hyvä, mutta ajan mittaan yhä yleistyvät altistukset menettävät uutisarvoaan. Lisäksi tällä voi olla liiallisesti elinkeinonharjoittajia stigmatisoiva vaikutus.

Valtakunnallisen aineiston puute ei kuitenkaan tarkoita, etteikö esimerkiksi yökerhot ja ravintolat olisivat merkittäviä tartunnanlähteitä. Monet tartuntataudeista vastuussa olevien lääkäreiden kommentit ovat painottaneet näitä riskejä. Näiden riskien takia aluehallintovirastot ovat julkaisseet hyvinkin seikkaperäiset ohjeet, miten koronavirustartuntoja voidaan ehkäistä.

Paremman kuvan tartuntakohteista saamme kansainvälisistä selvityksistä. Pidemmän aikaa hyvää työtä ovat tehneet esimerkiksi Zürichin, Louisianan ja Itävallan viranomaiset, jotka kaikki julkistavat tartunnanjäljitystietojaan. Suurin osa tartunnoista tapahtuu kotitalouksissa, mikä ei ole ihme: ihmiset saavat tartunnan jossain kodin ulkopuolella ja tartuttavat sitten samassa taloudessa asuvia. Kotitaloudet eivät välttämättä kuitenkaan aja eteenpäin tätä epidemiaa vaan joukkotartunnat kodin ulkopuolella. (Tosin: kotitalouksissakin voi tapahtua joukkotartuntoja, jos on järjestetty isot juhlat.) Aineistojen perusteella joukkotartuntoja tapahtuu työpaikoilla, harrastuksissa ja baareissa. Ravintoloiden, baarien ja yökerhojen rooli on selkeästi merkittävä.

Superleviämistapahtumista on vielä heikommin tietoa kuin tartunnoista yleensä, mutta baarien ja yökerhojen rooli näissä on ollut selkeä. Tämä ei myöskään yllätä: tiedämme, että koronavirus tarttuu erityisesti paikoissa, joissa paljon ihmisiä tiiviisti sisätiloissa pidemmän aikaa. 

 

Lopulta ongelmaksi kuitenkin muodostuu ohjeistuksen hienosäätö. Kun ravintoloiden osalta pitää pohtia, että lopetetaanko alkoholitarjoilu klo 22 vai 23 vai 24, meillä ei yksinkertaisesti ole riittävän tarkkaa tietoa siitä, mikä on sopiva ajankohta. Kun urheiluharrastuksen osalta pitää pohtia, että kuinka vaarallista on muodostelmaluistelu suhteessa jääkiekkoon tai vaikkapa curlingiin, sitä tietoa ei vain yksinkertaisesti ole saatavilla.

Ongelma tietenkin on, että mikä tahansa rajoitus on poliittinen toimi, joten niistä pitää käydä läpi poliittinen keskustelu. Guardianissa brittien hallituksen neuvonantaja pohtikin, että onko todistusaineistoa ravintoloiden sulkemisajan suhteen ylipäänsä todistusaineistoa. Lopputulos: ei oikein.

Päätöksiä kuitenkin pitää tehdä: eurooppalainen koronatilanne osoittaa, että uusi vakava aalto vaanii jatkuvasti kulman takana. Tällöin on järkevämpää olla enemmän kuin vähemmän varovainen: jos virus leviää liian paljon, pitää ravintolat sulkea kokonaan.

Yksinkertaisesti voi olla mahdotonta edes pystyä selvittämään mitään optimaalista koronarajoitusten tasoa. Täydellisessä maailmassa voisimme kokeilla ja löytää oikeat vastaukset . Kokeilisimme lopettaa alkoholitarjoilun puoleltayöltä ja sitten arvioisimme, että miten se vaikuttaa tartuntojen leviämisiin. Sitten kokeilisimme siirtää rajaa esimerkiksi kello 23:een ja vertaisimme tämän vaikutusta. Ongelmamme vain on, että kun tartuntoja on vähän, sattuman vaikutus on suuri, eikä tartuntojen määrän muutoksesta pysty juurikaan päättelemään mitään. Kun tartuntoja on paljon, niiden määrää pitää joka tapauksessa rajoittaa.

Meiltä puuttuu ihan perustavanlaatuistakin tietoa siitä, kuinka paljon ravintoloiden koronavirusohjeistuksen noudattaminen vähentää tartuntoja. Voi ihan hyvin olla, että käsien pesusta muistuttaminen ei auta vähimmässäkään määrin koronaviruksen leviämisen estämisessä. Voi olla se on hyvin merkittävä tekijä. Joka tapauksessa siitä ei ole juurikaan haittaa, joten ihmisiä kannattaa muistuttaa käsien pesusta. Samasta syystä kannattaa jakaa ilmaisia kondomeja homobaarin baaritiskillä: jokainen estetty tartunta säästää huomattavasti enemmän rahaa kuin mitä kondomeihin kuluu, vaikka estettyjä tartuntoja olisi vielä suhteessa vähän.

Henri Alénin Ultima-ravintolassa tehdään käytännön tutkimusta siitä, että miten virukset leviävät ravintolatiloissa. Tämä on olennaista ja tärkeää, sillä tulosten perusteella pystytään arviomaan sitä, kuinka merkityksellisiä eri tartunnan ehkäisytavat auttavat. Tuloksista ei varmaankaan ole ravintola-alan pelastajiksi, mutta korona-aikana pelataan pienillä vaikutuksilla: mitkä tahansa helpot tavat vähentää vähänkin tartuntojen määrää ovat hyödyksi. Pienistä puroista voi tulla riittävän iso virta.

Kommentit (4)

Ulpu
5/4 | 

"Voi ihan hyvin olla, että käsien pesusta muistuttaminen ei auta vähimmässäkään määrin koronaviruksen leviämisen estämisessä." Eikö nimenomaan käsienpesusta ole olemassa kaikkein vahvin näyttö? Maskeista huomattavasti hatarampi...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014