Kuva: Dorieo / Wikimedia Commons

Torstaina Science-tiedejulkaisussa julkaistiin tutkimus, jossa selvitettiin seksikäyttäytymisen genetiikkaa. Tästä uutisoitiin laajasti: Helsingin Sanomat julkaisi uutisen otsikolla ”Liki puolelle miljoonalle ihmiselle tehty tutkimus: Geenit eivät ennusta, sytyttääkö sama sukupuoli”. Tekniikan Maailma läväytti otsikkoonsa homogeenitkin.

Tässä mentiin metsään heti otsikoissa. Kyllä, mukana oli lähes puoli miljoonaa ihmistä, mutta tutkimuksessa ei varsinaisesti tutkittu seksuaalista kiinnostusta saati kiihotusta. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, eroaako niiden ihmisten, jotka ovat vastanneet biopankin kyselyyn vähintään kerran harrastaneensa oraali-, anaali- tai vaginaaliseksiä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, geenit niistä ihmisistä, jotka vastasivat, etteivät ole koskaan harrastaneet seksiä samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa.

Tutkimukselle on perustettu laaja markkinointisivusto, josta voi käydä lukemassa itse tutkimus, englanninkielinen tiivistelmä sekä tutkijoiden kirjoittamia vastauksia oletettuihin keskeisiin kysymyksiin.

Seksin genetiikkaa tutkittiin GWAS, genome-wide association study,-menetelmällä jossa tutkittavista yksilöistä etsitään satojatuhansia tai miljoonia eroja emäsjärjestyksessä perimän eri kohdilta. Sitten vertaillaan sitä, että miten perimät eroavat erilaisten yksilöiden ilmiasujen (fenotyyppien), kuten homouden tai heterouden välillä.

GWAS-tutkimuksissa kaikkein olennaisinta on tutkittavan ilmiasun tarkka määrittely. Koska ihmisellä on paljon erilaisia ominaisuuksia, on tärkeää, että tutkimuksessa saadaan rajattua tarkkaan tutkittava ominaisuus. Ensimmäiseksi kannattaakin kiinnittää GWAS-tutkimuksissa huomio siihen, mitä on tutkittu.

 

Seksuaalisuus jakautuu moniin erilaisiin piirteisiin. Seksuaalisuus on esimerkiksi käyttäytymistä: sitä kenen kanssa harrastaa seksiä ja miten. Seksuaalisuus on fysiologiaa: milloin tuntee kiihottumista. Seksuaalisuus on myös identiteettikysymys: kuka on homo, kuka on hetero ja kuka ei halua määritellä itseään.

Tiedämme etukäteen jo kaksostutkimuksista, että seksuaalinen suuntautuminen on melko vahvasti perinnöllistä. Tämän takia voimmekin etukäteen olettaa, että löydämme melko suuren määrän geenimuotoja, jotka vaikuttavat seksuaalisuuteen.

GWAS-tutkimukseen tarvitaan iso näytekoko, ja tähän tutkimukseen sopiva aineisto löytyy UK Biobankista, eli Iso-Britannian kansallisesta biopankista. Näytteen jättäneiltä ihmisiltä on kysytty, ovatko he koskaan harrastaneet seksiä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. (Seksi määriteltiin anaali-, oraali- tai vaginaaliseksiksi.) Tutkijat ovat siis tämän kysymyksen armoilla, sillä se on ainoa riittävän näytekoon tarjoava kysymys. Tutkijat eivät voi siis tutkia ihmisten identifikaatiota, ei edes seksuaalisen kiihottumisen kohdetta, vaan itseraportoitua käyttäytymistä.

Kysymys siis onkin: mitkä tekijät saavat ihmisen harrastamaan seksiä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa? Homous on tietenkin merkittävä tekijä, mutta maailma on täynnä muitakin syitä alkoholista uteliaisuuteen ja väkivaltaan. Onkin vaikea nähdä, mikä olisi se yksittäinen (neuro)biologinen syy, joka yhdistäisi kaikkia ihmisiä, jotka vähintään kerran ovat harrastaneet seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa. Homouden lisäksi avoimuus, uteliaisuus, riskinotto ja spontaanius voivat kaikki selittää tätä käyttäytymistä.

Tutkimuksessa loppujen lopuksi löydettiin viisi kohtaa perimästä, jossa löytyy merkittäviä eroja seksikäyttäytymisen suhteen. Tämä on suhteellisen vähän verrattuna moniin muihin tutkimuksiin, joissa on tutkittu piirteitä, joiden heritabiliteetti on yhtä korkea kuin seksuaalisen suuntautumisen. Tämä viittaa siihen, että tutkittu ilmiasu ei ole onnistuneesti rajattu.

Kannattaa myös muistaa, että ihmiset elävät pitkään, mutta maailma muuttuu nopeasti. Käytetyt UK Biobankin näytteet käsittävät vuosien 1940 ja 1970 välillä syntyneitä ihmisiä. Monet näistä ihmisistä ovat eläneet seksuaalisesti aktiivisimmat aikansa aikoina, jolloin homous on ollut laitonta tai vahvasti sosiaalisesti tuomittua. Heidän seksikäyttäytymisensä on siis varmasti ollut hyvin erilaista kuin myöhemmin syntyneiden sukupolvien.

Miesten ja naisten ilmiasu on myös tässä tutkimuksessa loppujen lopuksi hyvin erilainen: Miehet, jotka ovat vähintään kerran harrastaneet seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa ovat pääsääntöisesti sellaisia, jotka eivät ole koskaan harrastaneet seksiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Naiset, jotka ovat harrastaneet seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa vähintään kerran, ovat puolestaan harrastaneet useammin seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Lähes kaikki tutkimus viittaa siihen, että miesten ja naisten homoseksuaalisuus on hyvin erilaista. Tämän tutkimuksen tuloksetkin viittaavat samaan suuntaan, sillä miesten ja naisten saman sukupuolen seksikäyttäytymistä ennustavat geenialueet ovat vain osittain päällekkäisiä. Onko siis mitään järkeä yhdistää samaan tutkimukseen miehiä ja naisia? Tämä vain ennestään sotkee monimutkaista tutkittavaa ilmiasua.

En siis usko, että tässä tutkimuksessa tutkittiin mitään genetiikan näkökulmasta merkittävää piirrettä.

Edellisestä johtaen: tästä tutkimuksesta ei voi myöskään päätellä mitään ”homogeenien” olemassaolosta saati erityisesti mitään seksikäyttäytymisestä.

 

Homoseksuaalisuuden tai seksuaalikäyttäytymisen syiden tutkiminen herättää tietenkin paljon intohimoja. Syrjityt vähemmistöt pelkäävät kirjaimellisesti olemassaolonsa puolesta: vielä vuonna 1993 valtavirtamediassa kerrottiin, kuinka homogeenien löytäminen mahdollistaa äideille homosikiöiden abortoimisen.

Tutkimusryhmä pyrki ottamaan ainakin omien sanojensa mukaan huomioon asian herkkyyden niin viestinnässä kuin itse artikkelin kirjoittamisessa. Tutkimuksen kirjoittajat alleviivasivat, miten seksuaalivähemmistöjen järjestöt oli osallistettu mukaan tutkimukseen. Huomattavaa kuitenkin on, että tutkimus nostatti selvää vastustusta tutkimuksen tehneen Broad Instituten sisällä, joka julkaisi nettisivuillaan useita kommentaareja, ja esimerkiksi Broadin oman HLBTI-järjestön edustajat kertoivat, että tutkijat osallistavat heidät vasta, kun he olivat huomauttaneet tutkimusryhmälle, että nyt on syytä edetä varoen.

Omasta mielestäni tieteessä ei juurikaan ole kysymyksiä, joita ei saa kysyä, mutta joissain kysymyksissä pitää olla varovainen. Muut ovat taas toista mieltä ja se on ymmärrettävää. Tätäkin tutkimusta on kritisoitu siitä, että se tuottaa vähän tietoa verrattuna riskeihin, joita siitä seuraa.

Ihmisillä on tietenkin eri mielipiteitä siitä, mikä on hyväksyttävää tutkimusta. Mielenkiintoinen kysymys myös on, että olivatko tutkimukseen osallistuneet koehenkilöt ymmärtäneet mihin olivat lähteneet. UK Biobank pyytää laajaa suostumusta tutkimukseen, joka ”edesauttaa sairauksien torjuntaa, diagnosointia ja hoitamista sekä terveyden edistämistä”. Oliko tämä tutkimus sellainen? Tajusivatko biopankkiin näytteensä jättäneet ihmiset, että he päätyvät mukaan tähän tutkimukseen? Tällä on seurauksia myös suomalaiseen keskusteluun siitä, että millä ehdoin ihmisten biopankkeihin kerättyjä näytteitä voidaan käyttää tutkimuksessa.

 

Ehkä jännintä tässä tutkimuksessa on se, miten sen tulokset on viestitty. GWAS-tulokset ovat tutkittavasta ilmiöstä riippumatta yleensä samankaltaisia: löytyy muutamia geenialueita, jotka selittävät pienen osan muuntelusta yksilöiden välillä.  

Yleensä GWAS-tutkimuksissa, joissa tutkitaan tauteja, painotetaan sitä, kuinka muutama lupaava geenialue mahdollistaa uusien hoitojen etsimisen ja tutkimuksen suuntaamisen. Koulutussuoriutumiseen liittyvissä GWAS-tutkimuksissa kerrotaan siitä, kuinka koulutusta voidaan yksilöllistää perimän mukaan. Miten käy sitten kun puhutaan seksuaalikäyttäytymisestä? Alleviivataan raskaasti sitä, ettei merkittäviä geenialueita ole juuri löydetty.

Geenit eivät juurikaan selitä erojamme seksipuuhissamme, emmekä olisikaan valmiita päinvastaisiin tuloksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä6901
3/5 | 

Artikkelissa lukee:

"Mielenkiintoinen kysymys myös on, että olivatko tutkimukseen osallistuneet koehenkilöt ymmärtäneet mihin olivat lähteneet. UK Biobank pyytää laajaa suostumusta tutkimukseen, joka ”edesauttaa sairauksien torjuntaa, diagnosointia ja hoitamista sekä terveyden edistämistä”. Oliko tämä tutkimus sellainen? Tajusivatko biopankkiin näytteensä jättäneet ihmiset, että he päätyvät mukaan tähän tutkimukseen? Tällä on seurauksia myös suomalaiseen keskusteluun siitä, että millä ehdoin ihmisten biopankkeihin kerättyjä näytteitä voidaan käyttää tutkimuksessa."

Ehdot ovat vain muodollisia. Synnärilläkin (TYKS) otettiin verinäyte MYÖS silloin, kun vanhempi oli sen kirjallisesti varta vasten kieltänyt (valtakunnallinen kysely)… Salaa!

Asenne muistuttaa periaatteessa tätä, kommentti nro 30: https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/linnunpoikaset-viestivat-munasta-...

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä6901
4/5 | 

Edellä mainitsemani asenne lyhyesti:

"The researchers therefore conducted the “in vivo” experiments by surgically cutting open the uterus of the mother, lifting out the living fetus with the umbilical cord still attached, and injecting the amino acids into the umbilical vein.

Then they waited 10 minutes with the heart still beating and the fetus still moving to allow the body to distribute and metabolize the amino acids. After 10 minutes, they cut the umbilical cord, dissected the brain and liver from the body of the fetus, and dropped the organs into liquid nitrogen to await analysis."

Experiments on Intact Live Fetuses and the Connection to Infant Formula

https://www.nature.com/articles/pr197243.pdfhttps://www.nature.com/artic...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014