Elektronimikroskooppikuva RSV-viruksesta. Kuva: NIAID / Wikimedia Commons

Koronaviruspandemian aikana muiden taudinaiheuttajien kierto on hidastunut. Vaarallisista taudinaiheuttajista erityisesti influenssa on ollut hiljaa viimeisen puolentoista vuoden aikana. Myös monet muut hengitystievirukset ovat kiertäneet huomattavsati vähemmän.

RS-virus on ollut tekemässä paluuta ja aiheuttanut sekä huolta että sairaalakuormitusta esimerkiksi Ruotsissa. RS-virusaallon suuruus Suomessa tyypillisesti vaihtelee niin, että joka toinen vuosi on suurempi aalto: vuonna 2020 oli suuremman aallon vuoro, mutta aalto jäi edellistä suurta aaltoa pienemmäksi, todennäköisesti koronapandemian alkuun liittyvien rajoitusten takia.

 

Määritelmällisestihän taudit ovat haitallisia: on parempi, ettei tauteja sairasta, koska taudeista on haittaa. Pandemian aiheuttama häiriö taudinaiheuttajien kiertoon on kuitenkin omalaatuinen ilmiö, koska todennäköisesti ennen ja jälkeen pandemian taudit kiertävät aivan yhtä hyvin – nyt meillä vain on kahden vuoden tauko monien tautien kierrossa.

Aikuiselle kahden vuoden tauko suhteellisen vähäisistä, mutta silti ärsyttävistä, taudeista ei luultavasti ole juttu eikä mikään. Vaikutus voi olla suurempi pieniin lapsiin, jotka yleensä sairastavat paljon. Viime aikoina onkin herätelty keskustelua siitä, onko pikkulapsille syntynyt pandemian aikana immuunivelkaa ja minkälaisia ongelmia se aiheuttaa.

Immuunivelka on ranskalaisten lastenlääkärien kehittämä termi, joka tuli oikeastaan käyttöön vasta muutama kuukausi sitten. Tutkijoiden artikkelissa ei määritelty mitä immuunivelalla tarkoitetaan, mutta kevyellä tulkinnalla voinee arvioida, että kirjoittajat tarkoittavat sillä laumasuojan vähenemistä yleisesti kiertäviä taudinaiheuttajia kohtaan. Lisäksi he heittävät ilmaan ajatuksen, että mahdollinen hygieniahypoteesi voisi näyttää kyntensä tulevina vuosina.

Minkälaiset tekijät sitten voisivat aiheuttaa ”immuunivelkaa” ja onko se järkevä käsite?

Pandemian selkein vaikutus on se, että koska pienet lapset eivät ole sairastuneet tauteihin, he ovat yhä alttiita taudinaiheuttajille. Kun taudinaiheuttajat alkavat uudestaan kiertää, alttiita lapsia on enemmän kuin aikaisemmin. Yksinkertaisemmin kysymys on siitä, että RS-virusepidemiasta tulee tänä vuonna suurempi kuin normaalisti. Tämähän ei välttämättä velkaa ole, jos korkoakaan ei kerry. Immuuunivelkaan liittyvä kysymys siis onkin, että kun taudit alkavat kiertää, saako tartunnan harvempi, yhtä moni vai useampi kuin ilman taukoa olisi saanut.

Valitettavasti tulevien epidemioiden koko on jo hieman liian monimutkainen kysymys vastattavaksi etukäteen. Mallinnuksen perusteella näyttää siltä, että kunkin alueen luontainen RS-viruksen dynamiikka vaikuttaa siihen, että onko tuleva epidemia isompi tai pienempi kuin sairastuneiden määrä ilman pandemiaa. Ajan mittaan oletettavasti RSV palaa normaaliin kausittaiseen vaihteluunsa, mutta tässä voi kestää useampi vuosi.

Ennen paluuta normaaliin RSV-epidemiat voivat myös tapahtua totutusta poikkeavaan aikaan. Esimerkisi Ruotsin tämänvuotinen epidemia on lähtenyt käyntiin huomattavasti aiemmin kuin normaalisti. Tämä voi puolestaan joko viedä puhdin epidemialta tai sitten venyttää sitä huomattavasti pidemmäksi kuin normaalisti.

Käytännössä missään RS-viruksen kiertoa mallintavassa tutkimuksessa ei ole otettu huomioon maantieteellistä leviämistä. Nähtävästi merkittävä tekijä, joka säätelee RSV-epidemioita on ihmisten matkustaminen alueelta toiselle. Esimerkiksi Ruotsissa – jossa pienten lasten hoitoon liittyvät rajoitukset olivat hyvin vähäisiä – RS-virus ei kiertänyt pandemian aikana. Tämä saattaa viitata siihen, että matkustaminen ja sen mukana ympäri maailmaa leviävät taudinaiheuttajat voivat olla merkittävä tekijä. Tällöin matkustuksen palaaminen normaaliksi tulee osaltaan vaikuttamaan siihen, miten epidemiat etenevät.

Tartunnan saaneen iällä on tietenkin vaikutusta: jos yksi tautivuosi on jäänyt välistä, monet yleisesti kiertävän taudinaiheuttajan ensimmäisen kerran saavat lapset ovat vanhempia kuin normaali tilanteessa. Jälleen, tämän vaikutus riippuu taudinaiheuttajasta: jotkut taudit ovat vaarallisempia vanhemmille ihmisille, toiset taas nuoremmille ihmisille. Koska taudiaiheuttajien vaarallisuus on heikosti tunnettu, lienee mahdotonta laskea mikä on kaikkien taudinaiheuttajien "viivästymisten" nettovaikutus.

Rokotteiden antaminen on tietenkin merkittävä altistuneiden määrään vaikuttava tekijä. Jos pandemian takia rokotuksia ei päästä antamaan pikkulapsille, tämä entisestään altistaa taudinaiheuttajille. Toisaalta, tilanne voi innostaa vanhemmat ottamaan enemmän rokotuksia lapsilleen. THL:n rokotusrekisterin perusteella tällä ei ole juuri vaikutusta Suomessa, mutta esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa merkitys voi olla suurikin.

Asiasta tekee monimutkaisemman se, että monien taudinaiheuttajien kierto muuttuu samaan aikaan. Taudinaiheuttajat voivat kilpailla keskenään myös siitä, kuka pääsee tartuttamaan ihmisen. Erityisesti päiväkodeissa ja kouluissa, joissa on paljon sairaita ihmisiä ja siten taudinaiheuttajia liikkeessä, useamman taudin sairastaminen samaan aikaan on todennäköisempää.

Taudinaiheuttajilla voi olla suoraa kilpailua keskenään: jos joku on jo päässyt asettumaan ylempiin hengitysteihin se saattaa vaikeuttaa tai helpottaa toisen taudinaiheuttajan pääsyä ihmiseen. Tiedämme hyvin vähän siitä, miten ihmisen lievät hengitystievirukset kilpailevat keskenään tai auttavat toisiaan.

Pääsääntöisesti ihmiset eivät sairasta montaa tautia samaan aikaan. Taudin sairastamisen jäljet voivat olla kuitenkin pitkiä, sillä taudinaiheuttajilla, jotka kuuluvat samaan ryhmään, saattaa olla ristireaktiivisuutta. Tällöin esimerkiksi yhden flunssaa aiheuttavan koronaviruksen sairastaminen voi tarkoittaa, ettei ihmisen immuunipuolustus ei enää päästä lähisukuisen toisen koronaviruslajin edustajaa asettumaan majaksi lähitulevaisuudessa.

 

Nämä yllämainitut tekijät ovat ekologisia, taudinaiheuttajien kiertoon liittyviä. Kun arvioimme influenssaviruksen tulevaisuutta, pitää huomioida myös evoluutio. Kun viruksen kierto vähenee, sen evoluutionopeus tai sopeutumiskyky saattaa muuttua. Iinfluenssatapausten määrän väheneminen vaikeuttaa myös sen arvioimista, että miten normaalitilaan palataan ja mitkä kannat nousevat yleisimmiksi.

Esimerkiksi Afrikan maissa influenssavirus on jäänyt kiertämään nähtävästi isoissa kaupungeissa, mutta kunkin maan kannat ovat eriytyneet toisistaan: virusten vaihtoa maiden välillä ei ole siis juurikaan ollut. Uuden normaalin saavuttamiseen vaikuttaa luultavasti se, että mistä alueista influenssavirukset lopulta leviävät ensimmäisinä ja runsaimpina ympäri maailman.

Ainakin influenssavirusten monimuotoisuus on vähentynyt rutkasti pandemian aikana. Monet kehityslinjat ovat kuolleet sukupuuttoon. Periaatteessa virusevoluution ennakoitavuus voi siis parantua. Erityisen mielenkiintoista on, että yhtä neljästä merkittävästä influenssaviruskannasta, B/Yamagataa ei ole havaittu huhtikuun 2020 jälkeen. Jos olemme päässeet eroon yhdestäkin influenssakannasta, se tekee maailmasta paremman paikan, ja mahdollisesti influenssarokotteesta paremmin toimivan. Influenssan suhteen immuunivelkaa ei siis välttämättä tarvitse koskaan kokonaan maksaa takaisin.

Muista hengitystieviruksista ei tiedetä niin paljon, että pandemian aiheuttaman häiriön vaikutusta evoluutioon voitaisiin kovinkaan hyvin päätellä mitään.

 

Yksi mahdollisuus immuunivelaksi voisi olla se, että tautien sairastaminen jotenkin hyödyttäisi immuunijärjestelmää ja saisi siitä paremmin toimivan. Immuunivelka-artikkelin kirjoittavat viittavat ajatukseen, että taudinaiheuttajien kohtaaminen johtaisi parempaan yleiseen puolustuskykyyn. Tällöin vähäisempi tautialtitus johtaisi heikompaan immuunipuolustukseen.

Evolutiivisesti intuitiivisesti virittyminen ympäristön taudinaiheuttajanpaineeseen kuulostaa järkevältä, mutta todellisuus on monimutkaisempi. Ihmisten immuunipuolustushan on tavallaan immuunijärjestelmien kruunu: se kehittää tarkan ja tehokkaan suojan niitä taudinaiheuttajia kohtaan, joita se on kohdannut, ja todennäköisesti kohtaa uudestaan. Yleinen, kohonnut suoja, joka perustuisi taudinaiheuttajien määrään, ei kuulostaa ihmisille kovinkaan hyvältä toimintatavalta, etenkään kun ihmisillä on niin paljon tartuntatauteja.

Tällainen yleiseen tautitasoon virittäytyvä mekanismi on hyvin spekulatiivinen, eikä sen olemassaolosta oikeastaan ole todisteita. Immuunipuolustuksen virittyminen on läheistä sukua niin sanotun hygieniahypoteesin kanssa, josta ranskalaistutkijat myös kirjoittavat.

Hygieniahypoteesi - alkuperäisessä David Strachanin muodossa -  ehdottaa, että pienempi altistus tartuntataudeille tylsistyttää immuunipuolustuksen ja johtaa osaltaan enemmän autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Hygieniahypoteesinkaan osalta näyttöä ei juurikaan ole: suurempi tautialtistus ei vaikuta suojaavan suoranaisesti autoimmuunitaudeilta.

Sinänsä on myös järkeenkäypää, että ihmisten suurempi tautialtistus ei johda positiivisiin terveysvaikutuksiin. Ihmisillähän on oletettavasti nykyään paljon enemmän tauteja kuin koskaan aiemmin. Suuret kaupungit ja suuret ihmismassat tarkoittavat, että taudit kiertävät nykyään aivan eri tavoin kuin vielä muutamia tuhansia vuosia sitten historiassakaan.

 

Yhteenvetona: ainakaan minä en ole vielä vakuuttunut, että onko immuunivelka järkevä käsite ja onko siitä jotain hyötyä. Tulevat vuodet tulevat varmasti olemaan valaisevia sen suhteen, että mihin tartuntatautitilanne etenee ja onko meillä pandemian jälkeen korkoja maksettavana.

Loppukaneettinaan ranskalaiset tutkijat ehdottavat, että koronapandemian mukanaan tuomat rajoitukset ja tartuntatautien määrän väheneminen voivat osaltaan epätasapainottaa mikrobiotaa ja siten osaltaan lisätä allergioiden ja autoimmuunitautein esiintymistä. Tämä toteamus on mielenkiintoinen ja väitän, että tässä ranskalaiset olivat väärässä!

Kaikki aineisto näyttää viittavan siihen, että pandemian aikana ihmiset ovat enemmän viettäneet aikaansa ulkona ja luonnossa. Tämän vaikutus oletettavasti mikrobilajistoomme on positiivinen ja päinvastoin immuunivelkaamme vähentävä. Palaan tähän teemaan tarkemmin seuraavassa blogikirjoituksessa, jonka julkaisen huomenna.

Kommentit (14)

Vierailija
16/14 | 

Voisitko ystävällisesti kertoa:

1) miten on mahdollista olla synnynnäisesti biologisesti kiinnostunut sosiaalisesta konstruktiosta (gender)? Jos siis homo/heteroseksuaalisuus on biologista, mutta ei tarkoita, että seksuaalisuus kohdistuu johonkin tiettyyn biologiseen sukupuoleen?

2) jos on fobista ulossulkea kokonaisia ihmisryhmiä, ovatko homot/heterot väistämättä fobisia, kun sulkevat ulos miehet/naiset? Jos eivät ole, miksi näiden ryhmien ulossulkeminen on ok, mutta muiden ei?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014
Sisältö jatkuu mainoksen alla