Wuhan Institute of Virologyn etuovi. Kuva: Ureem2805 / Wikimedia Commons

Toukokuun lopun kuplivin koronavirusaihe on ollut – jälleen – pandemian aiheuttaneen koronaviruksen alkuperä. Emme ole sen lähempänä tietoa siitä, miten pandemia käynnistyi kuin vuosikaan sitten, mutta keskustelu on muuttunut paljon.

Viime vuoden alussa syntyi suhteellisen nopeasti konsensus siitä, että koronavirus on alun perin siirtynyt lepakosta ihmiseen, ehkä jonkun kolmannen eläimen kautta. Aluksi tapahtumapaikkana epäiltiin Wuhanin eläintoria, mutta myöhemmin käsitykseksi vakiintui, että tori oli yksi ensimmäisistä superleviämiskohteista.

WHO teki tutkimusmatkan Kiinaan, jossa se pyrki selvittämään pandemian alkuaskeleita. Todistusaineistoa ei oikeastaan kertynyt lisää, mutta tutkijaryhmä totesi, että tartunta lepakosta jonkun kolmannen eläimen kautta on todennäköisin vaihtoehto.

Raportin jälkeen kevään mittaan on kuitenkin yhä enemmän alettu pohtia mahdollisuutta, että koronavirus karkasi Wuhanin viruslaboratoriosta. Yhdysvaltalaisessa mediassa keskustelu räjähti toukokuun puolivälistä ja suomalaisessakin mediassa keskustelu on noteerattu. Eräänlaisena vedenjakana voidaan pitää eturivin tutkijoiden mielipidekirjoitusta Science-lehdessä, jossa he vaativat uutta ja parempaa tutkimusta pandemian alusta.

Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet viime vuodesta. Esimerkiksi sars-cov-2 –virusta ei ole löydetty luonnosta lepakoista tai kolmannesta eläimestä, jonka kautta se olisi päässyt ihmiseen. Viruksessa ei näy myöskään jälkiä siitä, että sitä olisi tietoisesti manipuloitu laboratoriossa. Wuhanin viruslaboratoriosta kiistetään, että sars-cov-2 –virus on peräisin heidän laboratoriostaan.

 

Tämän aamupäivän katselin videoita, joissa koululaiset tutkivat jälkilevyillä asuuko heidän lähiympäristössään rottia. Koululaiset asettavat jälkilevyjä erilaisiin paikkoihin ilman opettajan ohjausta ja pohtivat mihin levyjä kannattaisi laittaa. Koululaiset käyvät sitten seuraavina päivinä katsomassa löytyykö jälkilevyistä rottien jälkiä.

Koululaiset rakentavat tutkimuksen alussa erilaisia tarinoita rottien elämästä: tuolla on hyvä paikka rotalle liikkua ja tuota paikkaa ne luultavasti taas välttävät. Kappas, täällä onkin paljon roskia, varmaankin hyvää ruokaa rotille.

Nuoren tutkijan mieli on valmistautunut kahdelle eri vaihtoehdolle: joko levyllä näkyy rotan jälkiä tai sillä ei näy rotan jälkiä. Todellisuus kuitenkin sotkee tarinat melko pian, kun levyille on tapahtunut kaikkea omituista. Yhdelle levylle tallentui pienen ihmisen jalanjälki – varmaankin päiväkodissa on leikitty piilosta. Toinen levy on siirtynyt hieman ja siinä näkyy linnun jälkiä - onkohan varis potkaissut levyä ja se liukunut märässä nurmikossa.

Yksi aineistosta nouseva mielenkiintoinen teema on epävarmuus. Voisiko tutkimusalueella olla kuitenkin rottia, mutta ne kulkevat jälkilevyjen ohi? Minkälaista tarinaa nokeen jääneet jäljet oikein kertovat? Mitkä keksityistä selityksistä ovat todennäköisempiä ja mitkä pelkkää fabulointia?

 

Iltapäivällä katselen lehtijuttuja ja kommentteja, joita koronaviruksen karkulaisteoriasta on kirjoitettu. Näiden juttujen pohjalta löytää saman epävarmuuden kuin jonka kanssa koululaiset ovat painineet. Tiedämme muutamia harvoja yksityiskohtia sars-cov-2 –viruksen vaiheista ja väliin jääneet aukot pitää täyttää jollain narratiivilla viruksen liikkeistä.

Omituisista todistusaineiston osista kerätään kasaan tarina: sars-cov-2 –viruksessa on furiinin pilkkomiskohta, mikä kertoo että virus on tietoisesti rakennettu (oikeasti kyse on 12 emäksen kohdasta, joka on kehittynyt koronaviruksille useasti itsenäisesti), sars-cov-2 –viruksen isäntäeläintä luonnossa ei tunneta vielä (siinä että isäntäeläimen löytäminen kestää ei ole ihme – ebolavirus tunnistettiin vuonna 1976, mutta sen isäntälajeja ei vieläkään tunneta), Wuhan on kaukana Yunnanista, jossa sars-cov-1 ja muut sars-cov-1:n lähimmät sukulaiset on löydetty (Itä-Aasiassa on laajasti sopivia lepakkoisäntiä ja lähinnä Yunnanin alueen lajistoa on tutkittu, koska siellä sars-1 ilmaantui), Wuhanin viruslaboratoriossa kolme tutkijaa sairastui influenssankaltaiseen tautiin juuri ennen pandemian alkua (kolme influenssatapausta satojen ihmisen tutkimusyksikössä ei varsinaisesti ole ihmeellinen asia) ja niin edelleen.

Tämähän on ihan normaalia: epävarmuudesta halutaan eroon. Ero koululaisten rottatutkimukseenkin on kuitenkin selvä: virusselvitystyötä ei tehdä yhtä puhtain mielin ja tässä tarinoiden punomisessa panokset ovat huomattavasti kovemmat.

Laboratoriokarkuteorian juuret ovat syvällä amerikkalaisen oikeiston median maaperässä ja presidentti Trumpin hallinto toisti niitä väsymiseen asti viime vuonna. Tämä varmasti osaltaan selittää, miksi tiedeyhteisö suhtautui ajatukseen hyvin kielteisesti: pandemianhallinnan möhlinyt hallinto yritti etsiä syntipukkeja ja samalla vielä haastaa riittaa Kiinan kanssa.

Uusi kierros Kiina-syytöksiä onkin nyt lähtenyt demokraattipresidentti Bidenin hallinnosta ja tutkijoiden sävy on ollut toinen. Tultuaan presidentiksi Biden lopetti ensi töikseen Trumpin aikanaan käynnistämän operaation, jolla pyrittiin selvittämään kiinalaisten osuutta pandemian alusta, mutta käynnisti sen nyt uudestaan. Wuhanin viruslaboratoriosta on tullut Yhdysvalloissa osa sisäpolitiikkaa.

Geopoliittiset riskit ovat nyt suuria: tartuntatautiturvallisen tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että tutkijoiden välinen kansainvälinen yhteistyö toimii ja että toisaalta suurvallat pystyvät toimimaan yhdessä.

On edelleen tärkeää, että nykyisen pandemian alkujuurille päästään, jotta tulevat pandemiat voidaan paremmin estää ja hallita. Tämä on mahdollista parhaiten, jos tiedetään miten nykyinen pandemia olisi voitu välttää. Ennenaikainen syyttely entisestään vaikeuttaa tätä selvitystyötä.

 

Todistusaineistoa sars-cov-2:n liikkeistä ennen pandemiaa on käsillä hyvin vähän. Sitä on niin vähän, ettei se myöskään sulje pois mahdollisuutta, että virus on karannut laboratoriosta. Laboratoriokarkuruus on mahdollinen, mutta huomattavasti epätodennäköisempi kehityskulku, koska mikään todiste ei tue sitä.

Perusteettomat syytökset voivat entisestään vaikeuttaa maailmanlaajuista tartuntatautien hallintaa. Niissä ei ole kyse totuuden selvittämisestä vaan epävarmuuden hyväksikäytöstä. 

Kommentit (12)

Vierailija
19/12 | 

vai että perusteetonta syyttää Kiinaa? Vaikka sieltä lähti covid-1 ja covid-2.

Otis Anderson
24/12 | 

One of the complex tasks to be performed by almost every student of the university is to write an essay. Such a task provides for a statement of one's own opinion on a particular issue, however, the scientific part of the work should be completely preserved. This is a kind of balancing between the artistic and scientific form of writing. The complexity of the essay is also the fact that the work should have a large percentage of uniqueness, so it will not be possible to write off the task of books or the Internet resource. At first glance, it may seem that such a small work, and in terms of the volume of the essay is approximately 3-5 pages, not very complicated, but its writing causes students no less problems than the graduation, verification or course. That is why order an essay in the online assistant "Paper Writing Service" Many students are striving.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014
Sisältö jatkuu mainoksen alla