Isorotta vilja-apajilla. Kuva: Hans-Joachim Pelz.

 

Uusi vuosi tarkoitti minulle uusia kujeitakin. Alkuvuosi on ollut vauhdikasta aikaa, sillä muutin Sveitsistä takaisin Suomeen ja aloitin uuden tutkimusprojektin kaupunkirottien parissa. Samaan aikaan tietokirjaprojektini on saapumassa päätepisteeseensä, sillä uusi kirjani, Loputtomat loiset, julkaistaan keskiviikkona.

 

Tietokirjan kirjoittaminen alkoi pari vuotta sitten, oikeastaan vahingossa. Mielessäni oli jo pidemmän aikaa kypsynyt ajatus kirjasta, joka kävisi läpi tartuntatautien ja loisten ekologiaa ja evoluutiota ja käyttäisi esimerkkeinä ihmisen kulttuuri- ja ympäristöhistoriaa. Onneksi Like Kustannus suhtautui positiivisesti ideaani ja pääsin kirjoittamaan esikoistietokirjani.

Se minkälainen tautitaakka ihmisillä tällä hetkellä on, eri puolilla maailmaa, johtuu erityisesti siitä, miten ihminen on muokannut omaa ympäristöään. Ihmisen historian suuret mullitukset, kuten siirtyminen maanviljelykseen, kaupungistuminen, löytöretket ja lääketieteen synty, ovat kukin muokanneet tautilajistoa. Nyt ihminen on taas uuden muutoksen keskellä: ilmaston muuttuessa ja elinympäristöjen pirstoutuessa ihmisen tautitaakka on taas mullistumassa uudella tavalla.

Kirjan kirjoittaminen johti useampiin oivalluksiin ja niistä varmasti kirjoitan myöhemminkin tässä blogissa. Lupaan, että blogin lukijoille kirjassa on jotain tuttua ja paljon myös uutta tietoa.

 

Sveitsiläinen punkkiprojektini pääsi siihen vaiheeseen, että aineisto on kasassa ja tulosten analysointi on vauhdissa. Tavoitteenamme on hahmottaa miten ympäristötekijät vaikuttavat punkkien kantamaan taudinaiheuttajien joukkoon. Tulokset näyttävät sikäli lupaavilta, että niitä varmasti tulee. Toivottavasti alkuvuoden puolella alamme saamaan niitä jo kirjalliseenkin muotoon.

Tutkijan ikuisena kiusana – tai ilona – on tietenkin se, että projektit kestävät paljon kauemmin kuin niihin liittyvä rahoitus. Sain juuri julkaistua viimeisen väitöskirjani osista, reilu kaksi vuotta väittelyn jälkeen ja noin kahdeksan vuotta ensimmäisen tutkimussuunnitelman kirjoittamisen jälkeen. Punkkiprojekti tulee jatkumaan vielä pitkään uusien projektien kanssa päällekkäin. Minulle tämä sopii, koska olen hieman heikko keskittymään mihinkään yksittäiseen asiaan pitkää aikaa.

 

Vuoden alussa aloitinkin Maj ja Tor Nesslingin säätiön tuella Helsingin kaupunkirottien tutkimisen. Meillä on koossa monitieteinen tutkijaporukka, jonka kanssa toivottavasti pääsemme syvälle helsinkiläisen isorotan maailmaan. Itseäni tietenkin erityisesti kiinnostavat rottien loiset ja taudinaiheuttajat, mutta samalla yritämme tietysti myös selvittää kuinka paljon ja missä rottia oikein on.

Tämä on ollut omalaatuinen projekti, sillä koskaan aiemmin tutkimukseni ei ole kiinnostanut ihmisiä yhtä paljon. Jos hiirimakien suolistoloiset herättivät hämmennystä ja punkkien mikrobiota vain vähän enemmän kiinnostusta, kaupunkirotta on varma tunteiden herättäjä. Poikkeuksetta jokainen, jolle olen projektista puhunut, on alkanut kertoa omista rottakokemuksistaan. Jos minua kiinnostaisi kaupunkirottiin liittyvä folklore, kasassa olisi jo aimo aineisto.

Kaupunkirottatutkimuksestamme tulette varmasti kuulemaan vielä paljon, sen verran kiinnostusta herättävä projekti on ollut. Lupaan myös tämän ja seuraavan vuoden aikana blogata tarkemmin siitä, miten kaupunkirottia tutkitaan.

Ensimmäinen maistiainen rottatutkimuksen käynnistymisestä onkin yllä: kyseessä on noella päällystetty muovilevy, joita tulemme käyttämään rottapopulaatioiden suuruuden arvioinnissa. Niitä asetellaan rotan kulkureiteille ja jälkien määrästä pystymme arvioimaan kuinka paljon ympäri Helsinkiä suhteellisesti rottia esiintyy.

Uuden projektin aloittaminen on aina jännittävää, sillä se on yleensä kaikkein käytännönläheisin vaihe tutkimusta. Minkälaista muovia levyn kannattaa olla? Mikä on sopiva pinnoiteaine? Miten se kannattaa levittää levylle? Miten levyt kannattaa levittää tutkimuskohteisiin?

Seuraava kuukauteni tulee kulumaan kirjan julkaisukiireissä ja jälkilevyjä kokeillessa.

Kommentit (1)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1761

 "Poikkeuksetta jokainen, jolle olen projektista puhunut, on alkanut kertoa omista rottakokemuksistaan. Jos minua kiinnostaisi kaupunkirottiin liittyvä folklore, kasassa olisi jo aimo aineisto."

Rotta on varmaan huippuälykäs ja kasvatettuna hyvin sosiaalinen otus. Valitettavasti kaupunkirotilla on vapaudessa huonojakin puolia

https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/totta-vai-tarua-kymmenen-vaitet...

Älykkyyteen liittyy uskoakseni rotan kyky ajattelemalla vaikuttaa sitä uhkaavan ihmisen mieleen. Tämän luulen havainneeni   kauan sitten ilman syytä vainotessani meren rannalla rauhallisissa oloissa kasvanutta villirottaa, joka pakeni kivilouhikkoon.  Sen jälkeen en ole rottia vainonnut, sillä olin koko loppuillan tuntevinani päälleni tulevan louhikosta lähetettyjä vihan ja kostonhimon "säteitä".

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014