Kuvan mongoliansuslikki ei liity tapaukseen. Kuva: lonelyshripm / flickr

Kaksi kiinalaista on saanut keuhkoruttotartunnan. Tartunta on nähtävästi saatu Sisä-Mongolian alueella ja tautiin sairastuneet on kuljetettu hoitoon Kiinan pääkaupunkiin Pekingiin. Sisä-Mongolia on Kiinan autonominen alue Mongolian rajaa vasten.

Keuhkorutto on ruttobakteerin tartunta, joka leviää suhteellisen tehokkaasti ja on hoitamattomana lähes 90% varmuudella tappava. Kirpun puremasta käynnistynyt paiserutto voi kehittyä keuhkorutoksi tai keuhkoruton voi saada pisaratartuntana toiselta ihmiseltä. Nähtävästi kahden sairastuneen lisäksi muita tartunnan saaneita ei ole - Kiinasta on tosin vaikea saada tarkkaa tietoa tiukan viranomaiskontrollin takia.

Olen kirjoittanut aiemminkin rutosta ja erityisesti rutosta Madagaskarilla ja ruton leviämisestä Euroopassa Mustana surmana.

Ruttotartunta ei ole Kiinassa mitenkään erityisen harvinainen tapahtuma. Ruttoa esiintyy ihmisissä vuosittain ja tautiin välillä kuoleekin ihmisiä.

 

Ruttotartuntojen ymmärtämisessä on oleellista tietää, että rutto on ennen kaikkea jyrsijöiden tauti. Se päätyy vain harvoin ihmiseen. Kiinassa ruttoa esiintyy usein, koska Kiinassa on paljon ihmisiä ja – mielenkiintoista kyllä – paljon erillisiä ruttopesäkkeitä.

Ruttoa esiintyy ympäri maailman, koska ympäri maailman on erilaisia ympäristöjä, joissa ruttobakteeri tulee toimeen. Läntisten Yhdysvaltojen rutto esiintyy preerioilla ja kuivissa metsissä, Brasiliassa rutto esiintyy itärannikon metsäalueella, Madagaskarilla ihmisasutusten lähellä ja Keski-Aasiassa rutto on aroilla.

Ympäristö sinänsä ei tietenkään ruttobakteeria ylläpidä, vaan sopiva isäntälaji. Läntisissä Yhdysvalloissa tämä on – luultavasti, koska tätä ei varmasti tiedetä – maaorava, Brasiliassa bolohiiret, Madagaskarilla mustarotta, ja Keski-Aasiassa isohyppymyyrä. Rutto tappaa usein nopeasti, joten ratkaisevaa on, että isäntälaji elää sopivasti: se muodostaa populaatioita, joissa bakteeri ja kirput pääsevät leviämään riittävän varmasti mutta hitaasti. Madagaskarin mustarotta on myös kehittänyt osittaisen sietokyvyn ruttobakteeria kohtaan, mikä mahdollistaa alueella ruton säilymisen rottapopulaatiossa.

Kiina on iso maa ja siellä onkin ainakin neljä erillistä ruttopesäkettä. Etelässä on trooppinen ja subtrooppinen sademetsä, luoteessa vuoristoniittyjä, pohjoisessa kuiva aro ja koillisessa kostea aro. Vastaavasti jyrsijälaji, joka ylläpitää ruttoa, on joka pesäkkeessä eri: etelässä rottalaji, luoteessa murmelilajit, pohjoisessa mongoliangerbiili ja koilisessa mongoliansuslikki.

Kukin pesäke on eri aikoina tuottanut ruttoepidemioita ihmisissä. Esimerkiksi kolmas ruttopandemia, eli maailmanlaajuinen ruttotartunta, levisi Hainanista eteläiseltä ruttopesäkkeeltä 1800-luvun loppupuolella yli koko maailman. 1900-luvulla eteläinen ja koillinen pesäke ovat olleet tehokkaimpia ihmisten tapausten levittäjiä.

Sekä koillisen että pohjoisen ruttopesäkkeet ovat Sisä-Mongolian alueella, eivätkä tiedot kerro tarkemmin missä äskettäisen tartunnan saanut pariskunta asui. Emme voi siis päätellä, mistä isäntälajista ruttobakteeritartunta on alun perin peräisin.

 

Ilmasto pyörittää ruttoepidemioita: rutto esiintyy jatkuvasti jyrsijöissä, mutta se leviää ihmisiin yleensä silloin, kun ruttobakteerien määrä kasvaa korkeaksi jyrsijäpopulaatiossa. Rutto yleistyy, kun jyrsijäpopulaatio kasvaa suureksi ja kirput lisääntyvät. Jos isäntäjyrsijän kanta vielä romahtaa, kirput lähtevät seikkailemaan ja etsimään uusia isäntiä. Kirppujen lisääntyminen on tehokkaampaa lämpimässä ja kosteassa, jyrsijäisännän optimiolosuhteet vaihtelevat paikasta toiseen.

Suuri kysymys tietenkin on, miten ympäristön- tai ilmastonmuutos vaikuttaa ruton esiintyvyyteen. Läntisen Yhdysvaltojen ja Keski-Aasian ruttopesäkkeiden ilmaston ennustetaan muuttuvan niin, että ruttobakteerin määrä kasvaa jyrsijäpopulatioissa ja se leviää helpommin ihmisiin. Madagaskarissa ihmisasutuksen leviäminen antaa mustarotalle enemmän elinalueita, mikä lisännee ruttobakteerin mahdollisuuksia levitä. Kiinassa ei vielä tunneta niin tarkkaan ruton esiintymistä, että tätä voitaisiin ennustaa. Ruttoa kuitenkin tutkitaan Kiinassa paljon, joten tulevaisuus paljastaa.

Rutto säilyy kiusanamme, koska se ei ole oikeastaan meidän, vaan jyrsijöiden tauti. Ainakin tulevaisuudessa voimme tietää paremmin milloin ja missä se leviää ihmisiinkin.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014