Katumaalaus Lontoossa heinäkuussa. Kuva: themoinsept / Wikimedia Commons

Viime viikkojen keskusteluaihe on ollut Euroopan tartuntojen toinen aalto: tartuntojen määrän kasvua ei ole seurannut yhtä suuri kuolleisuusaalto kuin keväällä. Syitä tähän voi olla monia, mutta viruksen muuntuminen ei kyllä ole niistä yksi.

Viruksen mutaatioiden kannalta perusajatus on simppeli: koska koronavirus on levinnyt ympäri maailman, maailma on täynnä viruspartikkeleita ja niissä tapahtuu satunnaisesti mutaatioita. Nämä mutaatiot voivat joko muuttaa viruksen rakennetta ja  toimintaa tai sitten ei. Jos jossain päin maailmaa viruksesta muodostuu vähemmän virulentti, eli vähemmän tautia aiheuttava muoto, sillä ei ole kovin suurta merkitystä koko maailman koronaviruskannalle. Kuten suurin osa viruksia, todennäköisimmin se ei leviä eteenpäin ja sen kehityslinjan taru on lopussa.

Jotta yleisesti ottaen virusten evoluutiolla olisi vaikutusta koronaviruksen taudinaiheuttavuuteen, tämän uuden virusmuodon pitäisi levitä ympäri maailmaa. Sattuma on vahvasti tätä vastaan: kun kaikkialla maailmassa virusta jo on, niin todennäköisesti olemassa olevat kannat eivät korvaudu uudella.

Periaatteessa on mahdollista, että virukseen kohdistuisi samanlainen vahva luonnonvalinta ympäri maailman: tällöin itsenäisesti ympäri maailmaa syntyneet, mutta toiminnallisesti samanlaiset mutaatiot, voisivat yleistyä kaikkialla. Tämä on epätodennäköistä, sillä en näe mitään syytä, miksi epidemian leviämisvaiheessa valintapaine heikompaa taudinaiheuttamiskykyä kohtaan syntyisi. Tästä kirjoitinkin aiemmin blogiini.

Tavallaan kaikkein alttiimpia muuntuneiden virusten leviämiselle - ovat ne sitten vakavampia tai lievempiä - ovatkin maat, joissa viruksen leviäminen on saatu loppumaan ja yksikin ulkomailta tuleva virus voi levitä laajemmaksi epidemiaksi. Tosin näissä maissa myöskin on paremmat mahdollisuudet saada viruksen leviäminen kuriin, joten kokonaisuudessaan ne eivät taida juurikaan vaikuttaa viruksen evoluutioon.

Yleisestikin ottaen virusten taudinaiheuttamiskyvyn evoluutio on hidasta ja ennemminkin vuosikymmenien kuin kuukausien kehityksen tulos. Sillä muodostuu paremmmat olosuhteet vasta kun virus on siirtynyt kotoperäiseksi ja kiertää kausittaisena taudinaiheuttajalle.

 

Miksi syksyllä sitten tartuntatapaukset ja kuolleiden määrä eivät seuraa toisiaan kuten keväällä? Ensinnäkin, kokonaislukuja ei kannata tuijottaa, koska keväällä testattiin vähemmän kuin nyt – suurempi osa tapauksista jäi yksinkertaisesti huomaamatta.

Toisekseen, koronaviruksen aiheuttaman taudin vakavuus riippuu tartunnan saaneen iästä. Tämä tarkoittaa, että kun keväällä testattiin lähinnä hyvin vakavia oireita saaneita, tässä joukossa korostuu vanhemmat ikäluokat. Se tarkoittaa myös sitä, että sillä on merkitys ketä saa tartunnan: sairaala- ja kuolleisuusluvut seuraavat sitä, miten vanhimmat ikäluokat saavat tartuntoja.

Tällä hetkellä selkein syy miksi tartuntoja on paljon, mutta kuolleisuutta tai sairaalahoitoa vaativia on vähän, onkin että vanhemmat ikäluokat eivät saa tartuntoja yhtä paljon kuin keväällä. Esimerkiksi Suomessa yli 60-vuotiaiden tartuntoja todettiin huhtikuussa yli 200 viikossa, kun nyt ollaan alle 20 viikossa -tasolla.

Yleisesti ottaen puolet kuolleista keväällä ympäri Eurooppaa oli hoivakotien asukkaita. Jos virus pystytään pitämään hoivakodeista pois, se jo osaltaan vähentää kuolleisuutta merkittävästi. Samaten, jos virus pystytään pitämään laajemmin vanhemmista ikäryhmistä pois, sairastavuus jää matalammalle tasolle. Tämä on sitä vaikeampaa, mitä enemmän virus leviää: Yhdysvalloista ja Ranskasta näkyy jo esimerkkejä, miten ensin nuorilla levinnyt virus leviää myöhemmässä vaiheessa vanhemmissa ikäluokissa.

 

Virus ja tauti ovat tietenkin eri asia. Kuolleisuus tautiin voi olla nyt pienempi, vaikkei virus olisi itsessään muuntunut mihinkään suuntaan. Yksi syy voi olla parempi hoito: kun tautia opitaan hoitamaan paremmin, kuolleisuuskin osaltaan laskee. Tämän arviointi on kuitenkin hyvin vaikeaa, sillä muuttujia hoidosta selviytymisessä on paljon lähtien siitä, että ketä pääsee hoitoon ja millä kriteerein. Suurin osa koronavirukseen kuolleista ei myöskään päädy koskaan sairaalahoitoon, joten hoidon parantuminen ei hyödytä kaikkia.

Muitakin syitä voi olla: tartuntatautigeneetikko Francois Balloux ehdotti kuolleisuuden siirtymistä ja tartuttavan annoksen suuruutta. Ensimmäinen ajatus kulkee niin, että koska keväällä kaikkein herkimmin kuolevat jo kuolivat, syksyllä jäljellä on vähemmän heikoimmassa kunnossa olevia. Tämän oletettavasti pystyy arvioimaan saatavilla olevista aineistoista. Ennuste olisi, että mitä suurempi kuolleisuus ensimmäisessä aallossa kussakin maassa oli, sitä pienempi kuolleisuus toisessa aallossa pitäisi olla. (Kunhan tämä on korjattu ikäryhmittäisellä leviämisellä ja hoivakotitartuntojen yleisyydellä.)

Tartuttavan annoksen suuruuden on arveltu vaikuttavan taudin vakavuuteen. Teoriassa mitä vähemmän ihminen saa virusta elimistöönsä, sitä lievemmän taudin se ehtii aiheuttamaan ennen kuin immuunipuolustus klaaraa tilanteen. Tällöin fyysinen etäisyys, maskien käyttö ja käsihygienia vähentäisivät paitsi viruksen leviämistä myös taudin vakavuutta. Tämä on mahdollinen tekijä, mutta selityksen ongelmana on se, että sen havaitseminen tartuntatautiaineistosta on käytännössä mahdotonta. Periaatteellisesti se tarkoittaisi, että pienempi osa iäkkäämmistä tartunnan saaneista saa vakavan taudin, mutta sotkevia tekijöitä on monenlaisia.

 

Mikä siis tilanne tällä hetkellä on? Viruksen muuntumisesta ei ole todistusaineistoa, eikä se ole näin nopeasti todennäköistä, saati mahdollista laajoilla alueilla. Viruksen aiheuttaman taudin vaarallisuuden väheneminen parempien hoitojen avulla on todennäköistä, mutta sen vaikutusta on vaikea arvioida. Leviäminen nuorissa ikäluokissa sopii hyvin yhteen kaikkien saatavilla olevien aineistojen kanssa, mutta muitakaan tekijöitä ei voida sulkea pois.

Käsityksemme viruksen vaarallisuudesta ei ole siis juurikaan muuttunut keväästä.

Kommentit (5)

Val
10/5 | 

Virus ja tauti ovat tietenkin eri asia. Kuolleisuus tautiin voi olla nyt pienempi, vaikkei virus olisi itsessään muuntunut mihinkään suuntaan. Yksi syy voi olla parempi hoito: kun tautia opitaan hoitamaan paremmin, kuolleisuuskin osaltaan laskee. 

- Yllä itsekin myönnät, että virus on heikentynyt vaikka et sitä suoraan sano. Kerrot vain yhden syyn kuolleisuuden laskemiseen, mutta hoitaminen ei yksin riitä. Mitä hoitoihin tulee niin nythän tiedetään miten tautia hoidetaan.

- Lisäksi jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen sairastuuko vai ei: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkopaunio/vaeston-d-vitamiinitasot-no...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014