Sars2-koronavirus elektronimikroskopiakuvassa tunkeutumassa ulos solusta. Kuva: NIAID / Wikimedia Commons

Kollegani ehdotti jo kuukausi sitten, että minun pitäisi kirjoittaa koronaviruksesta ja superlevittäjistä. ”Ne voisi olla aika ajankohtaisia”, hän kirjoitti. Tuolloin ajattelin, että tämän viruksen kanssa superlevittäjistä tiedetään hyvin vähän ja että tästä aiheesta on vaikea päästä puusta pitkään.

No, hän oli oikeassa. Korealainen uskonnollinen yhteisö, tukholmalaiset syntymäpäivät, italialainen jalkapallo-ottelu, eteläsuomalaiset häät, yhdysvaltalaiset koulutuspäivät, intialainen saarnaaja… Koronavirukseen liittyvien superleviämistapausten lista jatkuu pitkänä. Suomessakin merkittävä osa tapauksista liittyy massatapahtumiin.

Massatapahtumat eivät tosin ole nyt ajankohtaisia, sillä Suomessa yli 10 hengen tapahtumat ovat kiellettyjä. Saattaa myös olla, että ne ovat kiellettyjä pitkän aikaa, sillä ihmisjoukot ovat selvästi hyviä leviämismahdollisuuksia. Esimerkiksi Euroopan komission listauksessa siitä, miten rajoitustoimia pitäisi purkaa, massatapahtumat ovat vasta viimeisenä joukkokokoontumisten listassa.

Massatapahtumiin liittyvät tartuntaketjut ovat vaikeita sikäli, että tartuntojen määrä voi nopeasti karata käsistä. Tartuntaketjujen jäljittämisestä tulee tuskallista, jos kymmenet ihmiset ovat saaneet yhdessä tilaisuudessa tartunnan. Korea eteni päättäväisesti uskonnollisen yhteisön tapauksessa ja päätti mahdollisimman nopeasti testata mahdollisimman suuren osan jäsenistä ja sai rajattua tartuntaketjut. Suomessa yhdellä pienellä paikkakunnalla järjestetyt suuremmat juhlat voivat nopeasti aiheuttaa hallitsemattoman ruuhkan tautietsivien työpöydällä.

 

Superleviäminen on tunnettu ilmiö, joka toistuu taudinaiheuttajasta toiseen. Tyypillisesti taudin edelleen tarttuminen seuraa Pareto-jakaumaa - noin 20% tartunnan saaneista aiheuttaa 80% seuraavista tartunnoista.

Superleviäminen voi johtua monista asioista ja se, mitkä tekijät aiheuttavat superleviämistä, riippuvat taudinaiheuttajista. Sinänsä ei ole välttämättä järkevää puhua superlevittäjistä, sillä yksilöiden väliset biologiset erot ovat vain yksi syy, miksi jotkut ovat superlevittäjiä. Lähinnä kyse on kontekstista: minkälaisissa tilanteissa superleviäminen on mahdollista.

Yksilökohtaisia syitä hyvälle levittämiskyvylle voi olla monia. Jotkut erittävät hengitysteissään enemmän virusta kuin toiset esimerkiksi immunologisista tai fysiologisista syistä. Jotkut yskivät enemmän ilmaan viruksia. Jotkut pystyvät säilymään terveempinä, vaikka erittävät paljon virusta. Geneettiset tekijät voivat tehdä joistakin parempia levittämään virusta eteenpäin.

Yksi syy, miksi jotkut ovat superlevittäjiä, on oireettomuus. Oireilevat ihmiset tietävät olevansa mahdollisia virusten levittäjiä, joten he pysyvät kotonaan. Oireettomat ihmiset eivät puolestaan tiedä ja siksi onnistuvat levittämään tartuntaa eteenpäin. Klassinen esimerkki on esimerkiksi Lavantauti-Mary, joka oli oireeton lavantaudin kantaja ja tartutti tautia eteenpäin toimiessaan useiden eri perheiden kokkina. Koronaviruksen osalta tartunnan saaneet voivat levittää virusta päivää tai kahta ennen oireiden ilmenemistä.

Koronaviruksen leviämistä onkin verrattu seksitautien leviämiseen ja seksitautien torjumisstrategia voi mahdollisesti pitää koronaviruksenkin kurissa. Esimerkiksi hi-viruksen leviämisen rajoittaminen perustuu osaltaan laajaan testaamiseen: viruksen leviäminen pystytään estämään, jos ihmiset tietävät oman tilansa. Siksi Suomessakin kannustetaan säännöllisesti seksitautitesteihin, jos harrastaa seksiä uuden kumppanin kanssa. Seksitauteihin verrattuna koronaviruksen kanssa aikajänne on vain täysin eri ja paljon haastavampi. Koronaviruksen kanssa seuraavien tartuntojen tapahtumissa puhutaan päivistä, ei viikoista tai kuukausista.

Toisaalta superleviäminen liittyy vahvasti tilanteisiin, jossa leviäminen tapahtuu. Sars- ja mers-virukset levisivät tehokkaasti sairaaloissa. Mers esimerkiksi ei leviä helposti ihmisestä toiseen, mutta kun sairaalassa intuboidaan mers-potilas, mahdollisuuksia viruksen leviämiselle syntyy lisää, kun virus pääsee tehokkaammin leviämään keuhkoista.

Sosiaaliset tapahtuvat ovat merkittäviä superleviämisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi Länsi-Afrikan ebolaepidemia levisi usein hautajaisissa. Länsiafrikkalaisessa elämänmenossa hautajaiset ovat osa jatkumoa, johon sairaasta huolehtiminen päättyy, ja tähän yleensä liittyy fyysinen läheisyys. Koronavirus peilaa samaa hoidon ja huolehtimisen muuttumista riskiksi: oireeton, mutta tartuntaa kantava, kotihoidon työntekijä voi kuljettaa virusta kodista kotiin. 

Kuten tartuntataudeissa yleensä, suojautuminen on etuoikeus ja köyhyys altistaa myös superleviämiselle. Ahtaasti asuvat ihmiset, joilla ei ole mahdollisuuksia välttää tartuntaa ovat useimmiten alttiina. Siksi on hyvä, että Suomessa tartuntatautilaki takaa eristetyille ja karanteeniin asetetuille ihmisille päivärahan, koska mahdolliset tartunnan kantajat halutaan pitää poissa esimerkiksi työpaikoilta. Singaporen koronavirusepidemia leviää tällä hetkellä ennen kaikkea ulkomaisten rakennustyömiesten keskuudessa, sillä heidän on majoitettu kehnoihin oloihin isoihin asuntoloihin. Vauraan kaupunkivaltion loistava pandemiavalmius koki kolauksen juuri yhteiskunnan heikoimpien kohtelun kautta.

 

Kuinka yleisiä koronaviruksen superleviämistapahtumat sitten ovat? Nämä tapahtumat nousevat esiin uutisissa, mutta onko tämä myös totuus?

Mallinnuksen perusteella vaikuttaa siltä että kyllä: vain 10% tartunnan saaneista vastaa 80% eteenpäin menevistä tartunnoista. Eli superleviäminen on hyvin yleistä koronaviruksen kanssa. Lohdullisesti tämä myös tarkoittaa, että merkittävä osa tartunnan saaneista ei juuri levitä virusta eteenpäin. 

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Voidaanko koronavirusta torjua tehokkaasti ottamalla huomioon superleviämistapahtumat? 

Periaatteessa kyllä - nyt meidän pitää vain pystyä tunnistamaan, että mitkä ovat niitä tilanteita, joissa koronavirus voi superlevitä. Selkeää on, että sairaalassa tapahtuvat leviämistapahtumat eivät ole tälle pandemialle yhtä merkittäviä kuin esimeriksi sars-epidemialle oli. Leviämistapahtumat kertovat siitä, että kyseessä ovat aivan tavalliset sosiaaliset tapahtumat: häät, syntymäpäivät, laskettelukeskusten after ski, uskonnolliset kokoontumiset ja kotona järjestettävät illalliskutsut. Terveysviranomaisilla on parempi kuva siitä, minkälaiset tapahtumat ennen kaikkea ovat riski.

Superleviämisen kannalta oireettomat tartunnat ovat riski. Arviolta noin puolet kaikista koronavirustartunnoista tapahtuu ennen kuin tartuttava osapuoli saa oireita. Jos kansalaisten valistus onnistuu hyvin ja oirehtivat ihmiset eristävät itsensä, tämä osuus tulee vain nousemaan. Koronavirus luultavasti muistuttaa leviämisketjuiltaan ebolaa. Ebolan todennäköisimpiä levittäjiä ovat ne tartunnankantajat, joiden tartuntaketjuja ei pystytä tunnistamaan. Tähän on vissi syy: tunnetuissa tartuntaketjuissa altistuneet saadaan karanteeniin ja testattua ennen kuin he ovat ehtineet tartuttaa tautia eteenpäin.

Tämän pandemian aikana aivan normaali sosiaalinen elämä on epämiellyttävän suuri tartuntariski.

Kommentit (4)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014
Sisältö jatkuu mainoksen alla