Influenssa A -virus. Kuva: CDC/ Dr. Erskine Palmer

Euroopassa leviää jälleen H5N8-tyypin lintuinfluenssaa. Tapauksia havaittiin lokakuussa Alankomaissa ja marraskuussa myös Saksassa ja Iso-Britanniassa. H5N8 on korkeapatogeeninen lintuinfluenssa, tarkoittaen että se voi aiheuttaa vakavan taudin ja merkittävää kuolleisuutta. Korkeapatogeenisuus viittaa tässä tapauksessa viruksen vaikutuksiin lintuihin, ja onneksi viruksen potentiaali tarttua ihmisiin ja alkaa levitä ihmisissä on pieni. "Pieni" tässä tapauksessa tarkoittaa, ettei viruksesta ole tunnettuja ihmistapauksia.

Sinänsä H5N8 on ennen kaikkea uhka teollisen mittakaavan lintutuotannolle. Etenkin isoilla broileritiloilla, jossa on geneettisesti samankaltaisia yksilöitä, tauti voi levitä nopeasti ja tehokkaasti. Viruksen leviämisen estämiseksi onkin Hollannissa ja Iso-Britanniassa jo lopetettu kymmeniätuhansia broilereita tiloilta, joissa virusta on tavattu.

Viimeksi H5N8-lintuinfluenssa aiheutti laajemmin tapauksia Euroopassa vuosina 2016 ja 2017. Olin tuolloin tutkijana Zürichin yliopistossa ja tutkimusryhmällämme oli useampia satoja japaninviiriäisiä kampuksella vajassa ja ulkotiloissa. Varotoimena nuo viiriäiset eivät enää sen jälkeen päässeet ulkoilemaan, kun lähialueen villilinnuilla oli havaittu lintuinfluenssatapauksia. Kuolleita villilintuja oli paljon, esimerkiksi Hollannissa havaittiin tuolloin yli 13 000 linnunraatoa, joista todettiin lintuinfluenssa. Todellinen määrä oli varmasti huomattavasti suurempi.

Suomessa ei ole koskaan havaittu korkeapatogeenista influenssaa siipikarjatiloilla, ja ensimmäiset korkeapatogeeniset influenssat villilinnuilla havaittiinkin vasta 2016. Uhka on selvästi siis kasvamassa, jos villilinnuilla on yhä useammin korkeapatogeenisia influenssakantoja.

 

Lintuinfluenssalla on mielenkiintoinen dynamiikka villien lintujen ja siipikarjan välillä. Suurin osa influenssa A -viruksista on peräisin villeiltä linnuilta ja etenkin lokit, sorsat ja hanhet ovat yleisiä influenssavirusten lähteitä. Villilinnuilla on laajalti matalapatogeenisia influenssaviruksia. Nämä pääsääntöisesti aiheuttavat vähäoireisen tai oireettoman tartunnan, eikä niiden liikkeistä tiedetä paljoakaan. Korkeapatogeeniset lintuinfluenssat kannat syntyvät lähes poikkeuksetta lintutiloilla. Kun matalapatogeeninen virus pääsee broileritilalle, se leviää nopeasti tiheässä ja runsaslukuisessa lintupopulaatiossa, joten viruksella on paljon mahdollisuuksia mutaatioihin. Siipikarjatiloilla sitten syntyy vaarallisempia influenssakantoja mutaatioiden kautta.

Korkeapatogeeniset lintuinfluenssat pääsevät leviämään kahdella eri tapaa. Ensinnäkin, kun lintuja kuljetetaan tilalta toiselle, virus voi levitä lintujen mukana. Toisaalta, korkeapatogeeninen lintuinfluenssa voi levitä villeihin lintuihin, sitten muuttolintujen mukana alueelta toiselle ja jälleen takaisin lintutiloille. Korkeapatogeeniset lintuinfluenssat ovat levinneet kumpaakin näitä reittejä. Esimerkiksi Aasiassa syntynyt H5N8 on päätynyt myös Eurooppaan todennäköisesti muuttolintujen mukana.

 

Lintuinfluenssa nousi merkittävien tartuntatautiuhkien kartalle viimeistään 90-luvun lopussa, kun Kiinassa alkoi levitä H5N1-influenssavirus. H5N1-virukseen on kuollut ainakin 445 ihmistä ja kuolleisuus vaikuttaa tartunnan saaneilla olevan kymmeniä prosentteja. Kuten muutkin linnuissa kiertävät influenssaviruskannat, H5N1 ei leviä hyvin ihmisten välillä. Tunnettuja tartuntatapauksia ihmisestä toiseen on vain yksittäisiä ja suurin osa tartunnoista liittyy kontakteihin tartunnan saaneiden lintujen kanssa esimerkiksi siipikarjatilalla tai torilla.

H5N1 onkin nykyisen H5N8:n alkumuoto. H5N1 havaittiin ensimmäisen kerran 1996 kerätystä näytteestä ja se levisi Eurooppaan ja Afrikkaan vuoden 2005 aikana. H5N8 havaittiin ensimmäisen kerran 2010 ja se levisi vuodesta 2014 lähtien Afrikkaan, Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Suomessa pari vuotta sitten havaitut H5N6-kannat lienevät peräisin samasta alkuperästä.

Osa influenssatutkimuksesta keskittyy selvittämään, että miten influenssasta syntyy uusia ihmisille tarttuvia ja ihmisten välillä leviäviä muotoja. Kirjoitin vuosia sitten, miten yksi keskeinen tutkimuseettinen kysymys kuuluukin, että saavatko tutkijat kehittää laboratoriossa vaarallisempia tautimuotoja. Tutkimuksen tarkoituksena on, että tutkijat pyrkivät selvittämään kuinka monta muutosta viruksen perimässä on oltava, että se muuttuu helpommin leviäväksi. Siinä missä eettinen keskustelu on vielä pitkälti kesken, tällaisen tutkimuksen takia tiedämme, että paremmin ihmisten välillä tarttuva virus on vain muutaman mutaation päässä H5N1-viruskannasta.

 

Lintuinfluenssa on aidosti huolestuttava taudinaiheuttaja. Pelko on, että linnuissa leviävät matala- tai korkeapatogeeniset kannat voivat muuntua helposti ihmisten välillä leviäväksi. Tämän takia siipikarjatiloilta lopetetaan kaikki eläimet, jos tautia havaitaan, ja lintujen siirtelyä tilojen välillä rajoitetaan turva-alueilla.

Pistemutaatioiden lisäksi influenssavirukset voivat vaihtaa keskenään suuremman määrän perimäainesta, jos saman solun tartuttaa samaan aikaan kaksi eri influenssaviruskantaa. Jos esimerkiksi ihminen saa lintuinfluenssatartunnan ja samaan aikaan ihmisinfluenssatartunnan, virukset voisivat vaihtaa niin perimäainesta, että syntyy helposti ihmisten välillä leviävä hyvin tappava influenssavirus. Ei tiedetä tarkkaan kuinka suuri riski tosiasiassa on, mutta aiemmista influenssapandemioista tiedetään, että se on mahdollista. Tämä on osaltaan yksi syy siihen, miksi lintuinfluenssaa pyritään torjumaan tehokkaasti.

Vuonna 2013 Yhdysvaltain hallinto varautui kahteen samanaikaiseen pandemiaan, kun ensimmäiset MERS-koronavirustapaukset levisivät Lähi-Idässä samoihin aikoihin kuin H7N9-lintuinfluenssa aiheutti kuolemantapauksia Kiinassa. The Atlanticin oivallisessa jutussa kesältä pohdittiin mitä tarkoittaisi, jos maailmaa kiertäisi samaan aikaan kaksi hengitystieviruspandemiaa. Sinänsähän mikään ei estä sitä, etteikö kaksi pandemiaa leviäisi samaan aikaan. Itse asiassa, jatkuvasti pandemian riskin kasvaessa samalla tietenkin kasvaa riski kahdesta samanaikaisesta pandemiasta. (Mitä samanaikaisista pandemioista sitten aiheutuisi? Lyhyesti: se olisi hyvin, hyvin epämiellyttävä asia.)

 

Lintuinfluenssan leviäminen tänä syksynä on muistutus siitä, että pandemian takia muut ihmisen terveysuhat eivät ole väistyneet yhtään sen enempää taka-alalle. Jatkuva villieläinten, siipikarjan ja lihakarjan influenssakantojen tarkkailu on tarpeen, jotta riskit voidaan minimoida. 

Oikeastaan tartuntatautitarkkailu on jatkuvasti tärkeämpää. Broilerintuotannon lisääntyminen maailmassa liittyy läheisesti lintuinfluenssan pandemiauhkan yleistymiseen. Isompia siipikarjatiloja ja yhä laajempaa tuotantoa voidaan ylläpitää vaan jatkuvasti tarkemmalla ja laajemmalla tartuntatautivalvonnalla.

Jos löydät useita kuolleita luonnonvaraisia lintuja, ota yhteyttä lähimpään virkaeläinlääkäriin Ruokaviraston ohjeiden mukaan.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014