Sinitiaisia talviruokinnalla. Kuva Darren Bradnick / Wikimedia Commons.

 

Lintujen talviruokinta on yleinen tapa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Nähtävästi talviruokinta auttaa lintukantoja paremmin selviytymään yli talven sekä ruokinta myös mahdollistaa ihmisille helpon ikkunan lintujen elämään. (Jännää onkin, että tutkimus sekä siitä miten ruokinta vaikuttaa lintukantoihin että miksi ihmiset mielellään ruokkivat lintuja, on yllättävän vähäistä.)

Tiedämme hyvin vähän siitä, miten talviruokinta vaikuttaa lintujen tautitaakkaan. Ennuste on suoraviivainen: runsaat ravintolähteet houkuttelevat luokseen paljon yksilöitä, jolloin näiden välillä taudit leviävät helpommin. Talviruokinta voisi näin ollen lisätä lintujen loistaakkaa.

Toisaalta ruokinta parantaa lintujen kuntoa ja paremmassa kunnossa olevat linnut selviytyvät paremmin taudeista ja loisista. Parempi ruumiinkunto voi puolestaan joko vähentää loistaakkaa, koska lintujen immuunipuolustus on tehokkaampi, tai kasvattaa loistaakkaa, koska parempikuntoisesta eläimestä riittää elinympäristöksi useammalle loiselle.

Järkevänä odotuksena voisi siis pitää sitä, että talviruokinta lisää tautien leviämistä, mutta saattaa samalla parantaa lintukantojen selviytymistä talvesta ja parantaa yksittäisten lintujen ruumiinkuntoa.

 

Linturuokintapaikkojen tiedetään levittävän erityisesti salmonellaa ja lintutrikomonaasia. Molemmat ovat ulosteiden kautta leviäviä tauteja, joten ruokintapaikan hygieniasta huolehtimalla näiden leviämistä voi estää. Linnuilla on tietenkin muitakin tauteja, kuten kosketus- tai pisaratartunnalla leviävät lintuinfluenssa, mykoplasman aiheuttama sidekalvotulehdus tai linturokko. Näiden leviämistä ei pystytä ruokintapaikan hygienialla hoitamaan.

Tutkimuksen mukaan käytännössä kaikki taudit yleistyvät ruokintojen ansiosta, joskin vaihtelua on riippuen loisesta ja isännästä. Kannattaa tosin huomioida, että nämä tutkimukset on yleensä tehty vertailemalla lintuja, jotka on otettu kiinni ruokintapaikoilta ja lintuja, jotka on otettu kiinni alueilta, joilla ei ole ruokintapaikkoja. Nämä eivät välttämättä ole suoraan verrattavissa.

Ruokintapaikan rakenne tietenkin vaikuttaa siihen, minkälaiset taudit leviävät parhaiten. Ulosteen tai oksennuksen kautta leviävät taudit leviävät parhaiten tasaisilla ruokinta-alustoilla tai maassa, jossa ruoka ja ulosteet voivat sotkeentua. Ruokinta-automaatit taas saattavat johtaa lähempiin kontakteihin lintujen välillä, jolloin pisaratartuntana leviävät taudit voivat yleistyä.

Erityisen vaarallisen talviruokinnasta tekee sen, että monet eri lajit ovat siinä vuorovaikutuksessa tavalla, jota ei luonnossa tyypillisesti tapahtuisi. Tämä mahdollistaa tautien ja loisten siirtymisen lajilta toiselle. Erityisenä riskinä voidaan pitää lisäksi, että lintujen loiset voivat tarttua vielä talviruokintaa ylläpitävään ihmiseen. Tätä näyttää tapahtuvan, mutta suhteellisen harvoin: Iso-Britanniassa villilintusalmonellat ovat noin prosentin verran kaikista salmonelloista. Suomessa on tiettyinä vuosina ihmisissä suhteellisen yleisesti villilinnuissa ja siileissä esiintyviä salmonellakantoja, mutta on vaikea tietää kuinka suuri osa tartunnoista tapahtuu linturuokinnoilla.

Mielenkiintoinen lisäongelma muodostuu siitä, jos talviruokinta vähentää lintujen muuttoa. Isäntälajien muutto yleisesti ottaen levittää loisia, mutta se voi helpottaa yksilöiden loistaakkaa, jos se vie isäntäyksilöt alueille, joissa loisia ei ole niin paljon. Muutto voi siis toimia tavallaan pakona loisista. Jos ruokinta kuitenkin saa linnut jättämään muuton väliin, se voi johtaa loistaakan kasvuun populaatiossa.

 

Tutkimukset tuntuvatkin viittaavan siihen, että alkuperäiset odotukset olivat oikeassa: talviruokinta lisää lintujen tautitaakkaa ja helpottaa loisten leviämistä, mutta ruokinnan hyödyt ovat suuremmat kuin tautien aiheuttamat haitat.

Joka tapauksessa talviruokkijan kannattaa pyrkiä vähentämään tautien leviämistä. Bird Life Suomen ohjeet linturuokinnan hygienasta ovat hyvät ja suositeltavat: on tärkeä pitää ruokintapaikka puhtaana ja muistaa pestä omat kädet aina ruokintapaikalla käytyä. Lisäksi ruokinta pitää lopettaa, jossa sillä käy sairaan näköisiä lintuja.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014