Itävaltalainen luokkahuone. Kuva: KF / Wikimedia Commons

Lukiolaki uudistui viime vuonna, joten tällä hetkellä kirjoitetaan uusia lukion opetussuunnitelman perusteita. Opetussuunnitelman perusteissa määrätään kansallisella tasolla, mitä lukioissa oikein opetetaan, joten kyse on merkittävästä asiasta.

Opetussuunnitelman perusteet uudistetaan yleensä noin kymmenen vuoden välein, mutta tällä kertaa uudistus tehdään nopeammin. Edelliset perusteet tehtiin vuodelle 2016 ja seuraavat tulevat voimaan jo 2021.

Edellinen uudistushan tunnetaan kasvatustietelijöiden keskuudessa täydellisenä fiaskona. Uudistus piti tehdä nopeasti, jotta se saatiin hoidettua vaalikauden aikana. Käytännössä työ tehtiin Opetushallituksen virkamiesten nopeana työnä, jossa tehtiin perusteisiin vain pieniä kosmeettisia muutoksia. Lopputuloksena oli huonosti suunniteltu kokonaisuus, jossa oli monenlaisia omituisuuksia. Tämän prosessin haukuinkin blogissani viisi vuotta sitten.

Tällä kertaa uudistukseen muodostettiin useampia työryhmiä, jotka nähtävästi ovat jopa tavanneet ja keskustelleet uudistuksesta. Työryhmien työskentely kuitenkin kesti vain muutamia kuukausia, joten tässäkään ei suuria uudistuksia tehty.

Luin nopeasti luonnoksen biologian osuuden läpi ja tämä näyttää pitkälti samalta kuin edelliset (ja siis sitä edeltävät) perusteet. Biologian työryhmän tavoitteena oli kuulemma sisältöjen karsiminen ja olennaiseen keskittyminen. Jotkut käsitteet vaikuttavatkin biologian sisällöistä tippuneen, mutta vastaavasti niitä tuli uusia mukaan, joten tämän tavoitteen osalta työryhmä ei ainakaan onnistunut.

Merkittäviä muutoksia biologian opetussuunnitelman perusteissa tuntuu olevan kolme: kokeellisuuden ja tutkimusten teon painoarvon väheneminen, kontekstuaalisuuden vähentäminen ja kokonaisuuksien hävittäminen.

Nykyään käytössä olevissa opetussuunnitelmissa mainitaan jokaisen biologian kurssin kohdalla, että kurssilla on tehtävä kokeellinen työ tai tutkimus. Olin itse erityisen iloinen tästä kirjauksista, koska lukiossa kokeellisuus jää biologiassa lapsipuolen asemaan. Lukiossa opiskellaan ylioppilaskirjoituksia varten, ja koska biologian ainereaalissa ei juuri kysytä kysymyksiä, joihin liittyy kokeellisuus tai tutkimuksen tekeminen, kokeellisuuteen ei ole aikaa tunneilla. Ajattelin, että kun tutkimukset mainitaan opetussuunnitelman perusteissa, nämä pitää tulla mukaan ylioppilaskirjoituksiinkin. Väärässä olin.

Monet opettajat tosin lienevät iloisia siitä, että tutkimusvelvoite opetussuunnitelman perusteiden luonnoksissa on vain kolmella syventävällä kurssilla. Opettajat ovat kokeneet tutkimusvaatimuksen päälleliimattuna kursseille ja sanovat, ettei kursseilla ole edellytyksiä toteuttaa tutkimuksia. Tässä he eivät tietenkään ole väärässä.

Nykyisissä perusteissa mainitaan monenlaisia konteksteja, joissa biologista tietoa pyritään hyödyntämään. Ekologian kurssissa mainitaan esimerkiksi ”toiminta kestävän elämäntavan edistämiseksi omassa lähiympäristössä” ja genetiikan kurssissa puolestaan ”arvioi solujen ja geenien toimintaa koskevan tiedon merkitystä yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta”. Näistä on uudessa luonnoksessa luovuttu. Luonnoksessa korostuu biologiaan liittyvä laaja-alainen osaaminen, mutta tämä osio näyttää minusta hyvin ympäripyöreältä.

Lukiobiologia on tietopohjaltaan sangen vaativa aine sikäli, että kurssit ovat hyvin erilaisia ja niiden sisällöt kattavat laajasti eri biologian aloja. Siksi kurssien sisällä on pyritty etsimään punaisia lankoja, joilla monia asioita yhdistelevät kurssit saadaan järkeviksi kokonaisuuksiksi. Uusien perusteiden luonnoksessa tämä tuntuu olevan heitetty romukoppaan. Esimerkiksi ihmisen biologian valinnainen kurssi on kasa silppua, jossa luetellaan erilaisia ihmisbiologiaan liittyviä käsitteitä ja elimiä, ilman että niiden välillä yritetään rakentaa yhteyksiä.

Yleisesti ottaen biologian kurssien sisältöjen ja tavoitteiden muutokset saattavat entisestään korostaa ylioppilaskirjoitusten roolia. Sisällöt vaikuttaa olevan kirjoitettu niin, että se lähinnä määrittelee tarkemmin mitä sisältötietoa voidaan opiskelijoiden olettaa osaavan. Tällöin etenkin reaalikoetta pisteyttävien sensorien elämästä tulee helpompaa, mutta on vaikea nähdä miten tämä helpottaa opiskelijoiden tai opettajien tilannetta.

Tällä luonnoksella on vaikea nähdä, miten lukio-opetus tai ylioppilaskirjoitukset ainakaan biologian osalta kehittyisi parempaan suuntaan. Perusteet olisi tarpeen uusia kokonaan kerrankin kunnolla. On lohdutonta, että 2020-luvun opiskellaan lukiossa biologiaa 2000-luvun alun painotuksin ja ajatuksin.

 

Opetussuunnitelman perusteiden luonnosta voi kommentoida Opetushallituksen verkkosivuilla 11.4. mennessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014