Ilmasta kerättyjä bakteereja. Kuva: Josef Reischig / Wikimedia Commons

Eilisessä kirjoituksessa pohdin sitä, että aiheuttaako koronaviruspandemian aiheuttama taudinaiheuttajien - kuten rs-viruksen ja influenssan - kiertämisen väheneminen immuunivelkaa. Päädyin hieman skeptiseen lopputulokseen. Tässä kirjoituksessa tavoitellaan paremmin sitä, mitä mielestäni immuunivelka voisi oikeasti tarkoittaa.

Koronaviruspandemian positiivisia puolia on ilman muuta se, että ihmiset ovat viettäneet enemmän aikaa ulkona ja luonnossa. Luonnossa oleskelu ja liikkuminen auttaa palautumaan stressiä sekä parantaa mielialaa. Uskallan myös väittää, että luonnossa liikkuminen vähentää meidän ihmisten immuunivelkaa. 

Kirjoitin viime viikolla ilmestyneeseen Duodecimiin Jenni Lehtimäen kanssa kirjoituksen siitä, kuinka luonnon monimuotoisuus edistää kansanterveyttä. Kirjoituksen johtotähtenä on evolutiivinen suhteemme ympäröiviin mikrobeihin: olemme sopeutuneet siihen, että mukanamme kulkee valtava määrä hyödyllisiä bakteereita. 

Luontoympäristöjen mikrobilajisto on hyvin monimuotoinen kun taas rakennetussa ympäristössä lajisto on yksipuolisempi. Tämän seurauksena nykyihmisen bakteerilajisto on yksipuolisempi kuin aiemmin ja lajisto jatkaa köyhtymistään. Köyhtynyt mikrobilajisto on yhdistetty moniin ei tarttuviin tauteihin. 

Nähtävästi evoluution saatossa ihminen on ulkoistanut monia kehonsa normaaleja toimintoja esimerkiksi suoliston bakteereille. Kun bakteerilajisto sitten yksipuolistuu, myös kehomme toiminta saattaa prakata. Tarvitsemme immuunijärjestelmämme normaalia toimintaa varten monipuolisen mikrobilajisto ihollemme ja suolistoomme.

Jos immuunivelkaa aletaan ihmiseltä etsimään, niin todellinen immuunivelka löytyy suolistostamme, köyhtyneestä bakteerilajistostamme. Siinä missä tartuntatautien puutetta ei ole vielä yhdistetty immuunijärjestelmän toiminnan haasteisiin, suolistobakteeriston köyhyys on. Sen seurauksia ovat esimerkiksi allergioiden ja autoimmuunitautien yleistyminen.

Nykymaailman haaste onkin tasapainoilla sen kanssa, että saamme hyödyllisiä mikrobeja, mutta välttämme taudinaiheuttajia. Kaupunkimme on kuin luotu taudinaiheuttajien leviämistä varten ja niissä on usein köyhtynyt hyödyllisten mikrobien kirjo. 

Monet koronavirukseen torjuntaan liittyvät keinot voivat entisestään yksipuolistaa kaupunkien mikrobilajistoa. Esimerkiksi mikrobeja tappavat pinnat tuhoavat haitallisten virusten lisäksi myös hyödylliset mikrobit. Kaupunkitilaakin pitäisi suunnitella sen mukaan, että hyödyllisille mikrobeille on tilansa.

Ehdotamme, että oikea tapa hahmottaa asiaa on kohdennettu hygienia. Koska on paikkoja, joissa on suuri riski epämiellyttävälle mikrobikontaktille, ja toisaalta taas paikkoja, jossa riski on pienempi, mutta hyödyllisten bakteerien määrä suurempi, toimintaa kannattaa säätää paikan mukaan. Kun ollaan kaupungissa ja ihmisten seassa, käsien pesu on tärkeää, mutta luonnossa tartuntariskit ovat pienempiä. Luonnossa liikkumisessa riskit taas liittyvät esimerkiksi puutiaisilta suojautumiseen.

Immuunivelan maksuun kannattaa lähteä viettämään aikaa luonnossa!

Kommentit (7)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014
Sisältö jatkuu mainoksen alla