Mehiläisiä tulossa ulos ja menossa sisään pesäänsä. Kuva: 0x010C / Wikimedia Commons

Uutisia aktiivisesti seurannut kansalainen ei voi olla huomaamatta, että pölyttäjähyönteiskannat ovat kaikkialla vähentymässä. Samoin uutisia seurannut kansalainen on varmasti huomannut, että parin kuukauden välein löydetään syyllinen, joka joskus on uusi syyllinen, joskus sama kuin aiemmin löydetty syyllinen.

DWV on yksi syyllisistä, joka aiheuttaa mehiläispesien tuhoutumista. DWV on lyhenne sanoista deformed wing virus, tarkoittaen epämuotoisten siipien virusta. Tartunnan saaneet mehiläisen toukat saavat kehityshäiriön siten, että kotelosta kuoriutuessaan niiden siivet ovat epämuodostuneet. Tämä tietenkin on ongelma mehiläisille ja aiheuttaa suurta kuolleisuutta.

DW-virus leviää pääasiassa varroapunkin mukana. Varroapunkit puolestaan elävät ainoastaan tarhamehiläisillä. Tämän takia on ajateltu, että varroapunkkien levittämät taudit eivät niinkään uhkaa villejä pölyttäjähyönteisiä.

Brittitutkijat selvittivätkin DW-viruksen osuutta villeissä pölyttäjähyönteisissä useilla saarilla, joilla ei ollut tarhamehiläisiä, joilla oli tarhamehiläisiä, mutta ei varroapunkkia ja joilla oli sekä tarhamehiläisiä että varroapunkkeja.

Lopputulos oli selkeä: saarilla, joilla oli tarhamehiläisiä ja varroapunkkeja, DW-viruksen osuus villeissä pölyttäjissä oli huomattavasti korkeampi kuin saarilla, joilla ei ollut varroapunkkeja (riippumatta siitä oliko saarilla tarhamehiläisiä vai ei). Jotenkin DW-virus siis päätyy tarhamehiläisistä villeihin hyönteisiin, vaikka varroapunkit eivät päätyisikään.

Kirjoitin muutama kuukausi sitten siitä, kuinka kaupunkien mehiläiskasvatus voi uhata villejä pölyttäjiä. Kaupungeissa on niin vähän mettä ravinnoksi pölyttäjille, että intensiivinen mehiläiskasvatus voi viedä kaiken meden villien pölyttäjien suista.

Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että tämä ei ole ainoa mehiläisviljelyksen haittapuoli: se voi altistaa villit pölyttäjät myös tarhamehiläisten levittämille taudeille.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014