Minkki Ystadissa. Kuva: Jonn Loffman / Wikimedia Commons

Monetkaan eläimet eivät ole alttiita sars2-koronavirukselle. Lepakko oli alkuperäinen koronaviruksen lähde ja ihmisellä on toistaiseksi eniten havaittuja tartuntoja. Kokeellisesti koronavirus on saatu tarttumaan esimerkiksi kissalle, fretille ja kultahamsterille. Lisäksi muutamilla koirilla ja Bronxin eläintarhan tiikerillä ja leijonalla on havaittu ihmiseltä tulleita tartuntoja. Mikään näistä lajeista ihmistä lukuunottamatta ei kuitenkaan ole varsinainen koronaviruksen levittäjä.

Kotitalouksien kissat ovat yleensä sen verran tarkkoja fyysisen etäisyyden pitämisestä ihmisiin ja lajikumppaneihinsa, etteivät ne taida onnistua merkittävästi levittämään koronavirusta. Koirat ovat yleisesti ottaen parempia levittämään tauteja ihmisille, koska ne käyvät mielellään nuolemassa ihmisten naamaa, mutta ne eivät ole erityisen alttiita virukselle, joten niiden koronavirustartunnat ovat harvinaisempia. Eläintarhan tiikerit, noh, toivottavasti pidämme fyysisen etäisyyden niihin.

Mallinnuksen perusteella tiedämme, että valaat, lepakot ja kädelliset ovat hyviä koronaviruksen isäntiä. Näistä valaat ovat suhteellisen turvassa vaikutukseltamme. Lepakot ovat mahdollisia tartunnansaajia, mutta pääsääntöisesti ihmiset eivät käsittele lepakoita ja lepakkotutkijatkin ovat kirjanneet toimintasäännöt miten tartuntoja vältetään kenttätyön aikana. Kädelliset kohtaavat lähinnä ekoturisteja, ja nyt ekoturismikin on vähissä.

Yksi poikkeus kuitenkin on: minkki. Minkit saavat tartunnan suhteellisen helposti, minkit voivat tartuttaa koronaviruksen takaisin ihmiseen ja ihmiset kasvattavat minkkejä suurina tiheyksinä.

Näätäeläinten kyky saada ihmisten hengitystieviruksia on kauan tunnettu. Fretti, eli kesyhilleri, on yleinen mallieläin, jota laboratorioissa käytetään influenssavirusten ja muiden hengitystievirusten tutkimukseen. Fretti on mallieläimistä paras, sillä se sekä levittää tartunnan saatuaan viruksia eteenpäin että saa samankaltaisia kudosvaurioita kuin ihminen. Samojen virusten kyky tartuttaa sekä ihmisiä että frettejä liittyy keuhkojen epiteeli- eli pintasolujen rakenteen samankaltaisuuteen sekä siihen että ihmisen ja fretin hengitystiet ovat rakenteeltaan samanlaisia.

Ei olekaan yllättävää että, kuten lähisukulaisena fretti, myös minkki voi saada koronavirustartunnan ja tartuttaa sitä eteenpäin. Ensimmäiset todetut tartunnat tapahtuivat jo keväällä Espanjassa ja Alankomaissa. Minkin koronaoireisiin liittyvät hengitysvaikeudet ja silmän ympärille kerääntyvä rähmä. Ainakin fretillä tauti etenee hieman nopeammin kuin ihmisillä ja osa minkeistäkin kuolee jo päivän oireiden ilmaantumisen jälkeen.

Alankomaissa saatiin ensimmäisenä varmistettua, että koronavirus voi tarttua ihmiseltä minkille, minkiltä toiselle ja minkiltä takaisin ihmiselle. Alankomaissa koronaviruksen aiheuttama kuolleisuus minkkitiloilla on vaihdellut nollan ja kymmenen prosentin välillä – syytä kuolleisuuden vaihteluun ei tiedetä, mutta se on tietenkin mielenkiintoista.

Kesällä tartunnat ovat lähteneet liikkeelle Yhdysvalloissa ja Tanskassa. Tanskassa ensimmäiset tartunnat tapahtuivat heinäkuussa ja siitä lähtien terveysviranomaiset ovat pyrkineet rajaamaan tartuntojen leviämistä minkkitarhoilla siinä onnistumatta. Loppujen lopuksi tanskalaiset viranomaiset antoivat kaksi viikkoa sitten määräyksen, että kaikki tarhaminkit pitää tappaa 7,8 kilometrin säteeltä lähimmästä todetusta tartunnasta. (Satunnaiselta vaikuttava luku tulee siitä, että 7,8 kilometriä on pisin matka, jonka virustartunta on levinnyt minkkitilojen välillä.) Tällä pyritään estämään pysyvän tartuntauhan syntymistä ihmisille sekä muille minkkitarhoille.

Avoin kysymys on se, että miten koronavirus leviää minkkitarhojen välillä. Mahdollinen levittäjä on tietenkin ihminen, mutta muitakin mahdollisuuksia on: esimerkiksi Alankomaissa on epäilty villikissoja. Minkkitarhojen tartuntatautivalvonta ei ole yhtä tiukkaa kuin eläimiä ruuaksi kasvattavilla tiloilla. Kaksirivisissä varjotaloissa minkkien häkit on aseteltu niin, että luonnonvaraiset eläimet pääsevät niiden viereen ja käsiksi minkkien ulosteeseen ja tippuneeseen rehuun.

On mahdollista, että villieläimet saavat tarhaminkeistä tartunnan ja levittävät sitä edelleen. Monet sopivat tartunnan saavat eläimet eivät kuitenkaan varmaan liiku useiden tarhojen alueella. Varmasti yksittäisen tarhan eri talojen välillä voivat paikalliset minkit tai kissat levittää virusta, mutta tarhojen välillä se on jo vaikeampaa. Monien kilometrien etäisyys tartunnan saaneiden tilojen välillä kuitenkin kuulostaa pitkältä luonnonvaraisen eläimen kulkemaksi. Esimerkiksi tarhaminkkien merkittävintä tautia, plasmolyysiä, aiheuttava Aleutian virus tuntuu Suomessa leviävän lähinnä minkkitarhojen välillä, koska luonnonvaraisilla eläimillä on pääsääntöisesti eri kannat kuin tarhaminkeillä.

Tarhan sisällä ongelmaksi muodostuu koronaviruksen jatkuva leviäminen. Koska koronavirus tarttuu todennäköisimmin vain naapurihäkissä asuviin minkkeihin, yhden varjotalon minkkien epidemia voi kestää viikkojakin aina muutaman minkin kerrallaan saadessa tartunnan. Tällöin minkkitarhoissa on jatkuva mahdollisuus, että koronavirus leviää minkeistä takaisin ihmiseen. Lisäksi minkeille ei kannata rutiininomaisesti tehdä kallista virustestausta, joten leviämisen rajoittaminen on vaikeaa.

Suomessa minkkitarhoilla tapauksia ei tiettävästi vielä ole ollut, mutta ne otetaan vakavasti. Esimerkiksi THL pyytää tartunnanjäljittäjiä selvittämään onko tartunnansaaneella ollut kontaktia minkkeihin. Suurin osa minkkitarhoista on Pohjanmaalla ja ennen syksyä tartuntojen määrä ihmisissä Pohjanmaalla on ollut vähäinen. Lisääntyneet tartuntamäärät ihmisissä tietenkin lisäävät mahdollisuutta, että virus pääsee livahtamaan minkkitarhallekin.

Erityisen riskialtis koronatartuntojen aika minkkitarhoilla on marraskuussa, kun minkkitarhoilla alkaa nahoitus. Tällöin tarhasta valitaan seuraavan vuoden siitosminkit, ja muut minkit lopetetaan ja niiltä otetaan turkit talteen. Tämä on hyvin työvoimaintensiivinen vaihe, jossa käytetään paljon ulkomaista työvoimaa. Tällöin ihmisiä sekä liikkuu rajojen yli Suomeen ja takaisin että turkistiloilla on paljon ihmisiä.

Koronaviruspandemia on aiheuttanut jo ongelmia turkisten huutokaupoille, joissa merkittävä osa turkiksista on jäänyt myymättä. Nyt pandemia uhkaa myös itse turkistuotantoa.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014