Zürichiläinen rotta. Kuva: Roland Fisher

Väitöstutkimuksessani otin Madagaskarilla kiinni hiirimakeja ansaan, jossa oli syöttinä banaania. Hiirimakit tulivat mieluusti ansaan ja antoivat minun mitata ja ottaa näytteet. Kun seuraavan kerran ansa taas viritettiin, osa hiirimakeista palasi auliisti nappaamaan banaaninsiivun. Osa hiirimakeista oli nisäkästutkimusslangilla trap-happy - ne tulivat aina ansaan, kun se oli viritetty.

Tutkimuskauden edetessä ja sadekauden lähentyessä hiirimakit tulivat kuitenkin yhä vähemmän ansoihin ja marraskuun lopulta vain yksittäisiä makeja tuli joskus ansoihin. Oletimme, että syynä on vuodenkierron eteneminen: kuivan kauden jälkeen hiirimakit syövät lähinnä kasviperäistä ravintoa, kunnes sateiden lisääntyessä hyönteisiä on enemmän ja hiirimakit syövät lähinnä hyönteisiä.

Ajattelimme siis, että loppujen lopuksi ansassa tarjoiltu banaani ei vain ollut niin houkutteleva kuin ulkoa saatavat hyönteiset. Tämä aina hieman epäilytti minua, sillä vaatii aikamoista harkintakykyä, että hiirimaki osaisi punnita banaaninsaantiin vaadittavan vaivan, eli muutaman tunnin ansassa kökkimisen, ja hyönteisten metsästyksen helppouden välillä kumpi on kannattavaa.

Loppujen lopuksi emme tiedä, miten hyvin hiirimakit osaavat punnita eri vaihtoehtoja.

Loisten leviämisen kannalta tämä ruokavalion muutos on tietenkin merkittävä: hyönteiset toimivat loisien väli-isäntänä, joten kun hiirimakit alkavat syödä hyönteisiä, niiden loislajisto luultavasti muuttuu. Ja jos emme saa kiinni hiirimakeja enää tuolloin, emme tiedä miten niiden loislajisto muuttuu.

 

Tammikuussa mieleeni palasivat hiirimakit, kun kävin kiertelemässä Helsingin Harjussa kotini lähellä olevia rottien koloja. Olin koko syksyn seurannut, kuinka koloissa oli tuoreita kaivuujälkiä ja niiden ympärillä näkyi rottien elämän jälkiä.

Kun tammikuun alussa newyorkilainen rottatutkija kävi Helsingissä vierailulla, hän kertoi, että talveksi rottien kolot hiljenevät New Yorkissa. Sitä ei tiedetä kuolevatko rotat pois vai muuttavatko ne jonnekin muualle. Tuolloin sanoin, että Helsingissä rotankolot vaikuttavat aktiivisilta koko talven. Että Suomessa ehkä rotat ovat tottuneempia kylmään.

Seuraavalla viikolla kuitenkin tuli talven kovimmat pakkaset ja luntakin satoi. Samaan aikaan käytännössä kaikki eri puistoissa seuraamani rotankolot hiljenivät, yhtä lukuun ottamatta.

Tuntuu hassulta ajatukselta, että puiston kaikki rotat olisivat kuolleet parissa päivässä rajujen pakkasten alettua. Tuntuu yhtä hassulta ajatukselta, että kaikki rotat olisivat muuttaneet puistosta pois parissa päivässä.

Laitoin viestiä tutulle biologian opettajalle, joka oli aiemmin kertonut tietävänsä rottia kuhisevan paikan Alppiruusupuistossa Helsingissä. Sielläkin on kuulemma hiljaista talvella.

Sinänsä siinä, että jyrsijät tulevat rakennuksiin sisälle ei ole mitään erityistä. Niin käy joka syksy, kun ilmat kylmenevät. Rottien muutto kuitenkin näyttää aika nopealta muutokselta. Se näyttää myös mielenkiintoisesti toistuvalta: jos rotat muuttavat asuinpaikkaansa joka talvi ja sitten taas keväällä palaavat puistoihin.

Helsingin viemäreissä asuu rottia. Se olisikin luonteva paikka lähteä kylmää säätä karkuun. Jotenkin kuitenkin ajatus siitä, että helsinkiläiset rotat muuttavat joukoittain puistoista viemäreihin pakkasten alettua vaikuttaa liian suunnitelmalliselta. Yleisesti ottaen rottia näkyy talvella ulkotiloissa vähemmän kuin kesällä: kyseessä voi olla se, että rottakannat ovat talvella pienempiä, tai sitten rotat hengailevat talvet viemäreissä.

On kyse sitten hiirimakin tai rotan päätöksenteosta, näiden asioiden tutkiminen on villeillä eläimillä vaikeaa. Ajatus rottien säännöllisistä muutoista on kuitenkin hyvin sympaattinen ja kuulostaa tautien leviämisen kannalta hyvin merkittävältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014