Koronaviruksia. Kuva: Fred Murphy & Sylvia Whitfield/CDC

Ihmisiin on taas iskenyt uusi, tuntematon virus. Kiinan Wuhanista liikkeelle lähtenyt virus on tartuttanut jo satoja ihmisiä, tappanut muutaman ja levinnyt naapurimaihinkin. Mediassa virukseen on viitattu mysteeriviruksena.

Nykymaailmassa eivät mysteerit kauan säily. Ensimmäisistä näytteistä eristettiin virus, se sekvensoitiin ja viruksen perimä laitettiin julki internetiin. Kun näytteitä tuli lisää, sekvenssejä kertyi ja nyt on jo melko hyvä käsitys siitä mikä mysteerivirus on: vanha kunnon sars se näyttää olevan. 

Tähän mennessä määritetyt virusperimät näyttävät kertovan, että mysteerivirus asettuu aiemmin tunnettujen sars-näytteiden keskelle. Se eroaa sen verran aiemmasta sars-epidemiasta, että sitä ei samoilla testeillä kuitenkaan tunnisteta. Vaihtelu virusnäytteiden perimässä on pientä, joten kaikki virukset ovat peräisin samasta alkuperästä vain muutaman kuukauden takaa.


Sars-epidemia ilmaantui marraskuussa 2002 ja velloi Itä-Aasiassa heinäkuuhun 2003. Tautiin sairastui yli 8 000 ihmistä ja kuolleisuus oli lähes 10%. Tämän jälkeen sarsia ei havaittu ihmisissä, mutta villieläimistä sitä on havaittu. Mysteeriviruksen lähimmät sukulaiset ovatkin lepakoista eristettyjä sars-viruksia.

Sars oli alun perin peräisin lepakoista, joista se oli tarttunut sivettieläimiin, joita myytiin kiinalaisella torilla. Mysteeriviruksen ensimmäiset tapaukset on samoin yhdistetty eläimiä myyvään toriin.

 

Mysteerivirus on siis epäilemättä vaarallinen, mutta se tuntuu olevan leviämiskyvyltään rajallinen. Kaikkein tärkeintä on se, ettei mysteerivirus ole mysteeri, se on hyvinkin tuttu taudinaiheuttaja.

Mysteerivirukseksi kutsuminen johtaa harhaan sikäli, että se antaa ymmärtää, että vastassa on tuntematon uhka. Nykyinen epidemia kuitenkin menee hyvin samalla tavoin kuin aiemmatkin. Vastassa on tunnettu vihollinen: Ensimmäiset epidemiatapaukset havaittiin 31. joulukuuta. Tartuntalähteeksi epäilty tori suljettiin seuraavana päivänä. Viruksen perimä oli kartoitettu 10. tammikuuta ja diagnostinen testi oli kehitetty 16. tammikuuta. 

Kansainvälinen yhteisö on varautunut tämänkaltaiseen epidemiaan. Tilanteen vakavuuden ratkaisee nyt lähinnä paikallisten viranomaisten toiminta ja kyky tunnistaa tautitapaukset ja toisaalta taudin leviämistehokkuus. Viimeisimmissä uutisissa on kerrottu virusten leviämisestä ihmiseltä toiselle ja lääkintähenkilökunnan tartunnoista. Nämä eivät ole hyviä merkkejä.

Ihmisen uudet taudit tulevat usein muilta eläimiltä: keskimäärin kaksi uutta virusta havaitaan ihmisissä vuosittain. Tämä ei kuitenkaan ole mikään mysteerivirusten joukko, vaan melko rajallinen viruslauma. Eräs arvio on että nisäkkäissä kiertää noin 40 000 virusta, joista ehkä 10 000 voi tarttua ihmisiin. Tämä on yllättävän hyvin tunnettu joukko.

Vaikka riski uusien tautien ilmaantumiseen on olemassa, tämä ei ole ennustamaton tapahtuma. Tiedämme, miten virukset leviävät. Tiedämme suurin piirtein mitä viruksia on olemassa ja mitkä voivat tarttua ihmisille. Tiedämme, mitkä ovat suurimpia riskitekijöitä eläimiltä ihmisiin tarttuvien tautien kannalta.

Mysteerit ratkeavat nopeasti.


 

Jos eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit kiinnostavat, olen mukana keskustelemassa Helsingin yliopiston Tiedekulman Zoonoosi-illassa keskiviikkona 29.1. klo 17 alkaen. Mukana on myös aiheen oikea asiantuntija, zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti. Meidän lisäksi mukana on myös immunologian professori Seppo Meri ja zoonoottisen antibioottiresistenssin apulaisprofessori Annamari Heikinheimo.

 

Kommentit (4)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014