Aikuinen myyräekinokokki ja heisimadoille tyypillinen jaokkeinen vartalo. Kuva: Alan Walker / Wikimedia Commons. 

 

Mediassa vaikuttaa olevan tasan yksi näkökulma ekinokokkeihin ja se on, että kohta ei enää uskalla syödä marjoja metsästä. Eilisen Helsingin Sanomien otsikko ”Tuontikoira voi levittää loista, joka estää marjastuksen ja sienestyksen” oli jälleen yksi esimerkki tästä.

On harhaista lietsoa pelkoa marjastusta kohtaan, ekinokokki ei sitä uhkaa. Ei nyt, eikä tulevaisuudessakaan.

 

Ekinokokit ovat heisimatoihin kuuluvia loisia ja niiden aiheuttamaa tautia ihmisessä kutsutaan ekinokokkoosiksi. Ekinokokkien elinkiertoon kuuluu väli-isäntänisäkäs ja pääisäntänä tätä syövä petoeläin, yleensä koiraeläin. Suomalainen ekinokokkilaji on Echinococcus canadensis, jota kutsutaan väli-isäntänsä mukaan hirviekinokokiksi. Muita väli-isäntiä voivat olla metsäpeura tai poro. Pääisäntä on yleensä susi tai koira. Suomessa hirviekinokokkia elää lähinnä Itä-Suomessa ja se aiheuttaa harvoin tartuntoja ihmiselle. Euroopassa yleinen, mutta Suomesta puuttuva myyräekinokokki Echinococcus multilocularis puolestaaan käyttää väli-isäntänään piennisäkkäitä, kuten myyriä ja hiiriä, ja pääisäntänä pääosin kettua, joskin koira ja supikoirakin voivat saada tartunnan.

Ekinokokin munat kulkeutuvat väli-isäntänsä suun kautta suolistoon, jossa niistä kuoriutuu toukkia, jotka puolestaan matkaavat eri sisäelimiin ja muodostavat niissä nestetäyteisiä rakkuloita. Ajatuksena on, että kun pääisäntä syö väli-isännän, ekinokokin toukat päätyvät pääisäntänsä suolistoon, jossa ne aikuistuvat ja lisääntyvät. Pääisännässään ekinokokit asustelevat vain suolistossa ja munivat munia, jotka päätyvät ulosteiden mukana maastoon ja edelleen väli-isäntiin. Ekinokokin munat ovat kestäviä, ja ne kestävät kylmyyttä ja lämpöä. Kuivuminen on munien suurin riski.

Ihminen voi saada ekinokokkoosin pääisännän levittämistä munista. Koska ekinokokki silloin luulee ihmistä väli-isännäksi, tautiin kuuluu toukkarakkuloiden muodostumista sisäelimiin. Myyräekinokokki on vaarallisempi kuin hirviekinokokki, koska sen muodostamat rakkulat ovat monilokeroisia, suurempia ja vaikeampia hoitaa. Kummankin taudin itämisaika on useita vuosia.

 

Myyräekinokokki tulee leviämään Suomeen. Se on levittäytynyt viime aikoina Euroopassa ja ensimmäinen havainto Ruotsissa tehtiin vuonna 2011. Ekinokokki voi tulla Suomeen joko tartuntaa kantavan koiran mukana tai maarajojen yli kettujen kyydillä. Leviämistä voidaan hidastaa pitämällä huolen, että maahantuodut koirat on madotettu. Kun loinen on saapunut Suomeen, siitä ei todennäköisesti päästä eroon.

Ekinokokin yleisyyteen vaikuttaa nähtävästi lähinnä riittävän tiheä kettu- ja jyrsijäkanta. Suomessa on onneksi harva kettukanta ja jyrsijöiden kannanvaihtelut vaikeuttavat ekinokokin leviämistä. Ilmastonmuutos oletettavasti lisää ekinokokin leviämisen riskiä, koska se voi lisätä kettukantoja ja vähentää myyrien kannanvaihteluita. Kylmyys sinänsä ei haittaa myyräekinokokkia: esimerkiksi Huippuvuorilla se menestyy rajatulla alueella, jolla myyräpopulaatio pysyy riittävän korkeana.

Marjastajat eivät kuitenkaan ole vaarassa yksinkertaisesta syystä: ekinokokin ei tiedetä leviävän marjojen kautta.

Ekinokokkoosin eteneminen on hidasta, joten on mahdotonta liittää ihmistapauksia tiettyihin marjansyöntitapahtumiin. Sen sijaan ekinokokkoosin riskiä kartoittavissa tutkimuksissa villien saati viljeltyjen marjojen syönnin ei ole osoitettu lisäävän riskiä saada tartunta. (”Ruohon syöminen” on riskitekijä. En ole aivan vakuuttunut onko kyseessä, että tartunta saadaan ruohon kautta, vai että ihmiset, jotka syövät ruohoa myös muuten tekevät hygienisesti epäilyttäviä valintoja elämässään.)

Sen sijaan koiran omistaminen ja etenkin koiran käyttö metsästyksessä tai koiran päästäminen vapaasti möyrimään myyrien ja kettujen suosimilla alueilla on riskitekijä. Jos ja kun, myyräekinokokki saapuu Suomeen, riskiryhmässä ovat ennen kaikkea koirien omistajat.

Ruotsissa myyräekinokokki vaikuttaa olevan levinnyt laajalle alueelle, mutta on suhteellisen harvinainen: yhtään ekinokokkoositapausta ei ole vielä ilmennyt ihmisillä. Nykyisillä ekinokokkimäärillä ruotsalaiset epäilivät, että ekinokokkoositapauksia ihmisissä esiintyy yksi viittä vuotta kohden. Ruotsalaiset eivät antaneet erityisiä ohjeita ravinnon käsittelyyn, paitsi muistuttivat, että normaali hygiena pätee ekinokokinkin tapauksessa. Vaikuttaa myös siltä, että myyräekinokokin esiintymät keskittyvät tietyille alueille. Nämä selvittämällä pystytään myös suunnittelemaan ehkäisymenetelmiä, esimerkiksi säännöllisesti madottamalla alueella kulkeneet metsästyskoirat.

 

Ekinokokin vaaroja ei ole syytä vähätellä: ekinokokkoosi voi olla pahimmillaan tappava tauti, joskaan se ei enää ole yhtä vaarallinen kuin aiemmin. Täällä Sveitsissä ihmistartuntoja on vuosittain parisenkymmentä, eli ekinokokkoosin ilmaantuvuus on noin 0,2 tapausta 100 000 ihmistä kohden vuodessa.

Sveitsin esimerkki osoittaa, että ekinokokin kissanpäivät ovat lähinnä ihmisten ansiota. Tutkimusten perusteella noin puolella Zürichin ketuista on myyräekinokokkitartunta. Erityisen yleinen ekinokokki on kaupungin ulkopuolisilla virkistysalueilla ja metsissä. Maaseudulle mennessä määrä kuitenkin vähenee ja monin paikoin ihmisympäristön ulkopuolella tautia ei esiinny lainkaan. Kaupungit ja ihmisen muokkaavat ympäristöt ovat luoneet loistavan ympäristön, jossa sekä ketut että myyrät viihtyvät hyvin.

Kettujen määrä Zürichin alueella on myös häkellyttävä. Näen kaupunkikettuja, jollen päivittäin, niin ainakin viikottain.

Lisäksi kettujen suuri nykyinen määrä Sveitsissä on toistakin kautta ihmisten syytä. Aiemmin merkittävin kettujen kuolinsyy oli täällä rabies, mutta vuodesta 1977 sveitsiläiset ketut rokotettiin rabiesta vastaan, kunnes viimeinen tapaus havaittiin 1996. Tämä aiheutti kettujen kuolleisuuden romahduksen,  kettukantojen räjähdysmäisen kasvun ja ekinokokkoositapausten lisääntymisen.

Sveitsissä kaikkein tehokkain keino ihmisen tartuntariskin pienentämiseksi vaikuttaa olevan riskiryhmän koirien kuukausittainen madottaminen. On epätodennäköistä, että myyräekinokokki koskaan lisääntyisi Suomessa niin yleiseksi, että tämä olisi tarpeen. Sen sijaan on mahdollista, että alueellisesti Suomeenkin voi syntyä myyrä- ja kettupopulaatioita, joissa ekinokokki pysyy yleisenä. 

Ekinokokki onkin oiva esimerkki siitä, miten ihmisen muokkaama ympäristö muuttaa myös tartuntatautien esiintyvyyttä. Taajama-alueet estävät toisten tautien esiintymistä, kuten monien hyttys- ja punkkilevitteisten tautien leviämistä, mutta uusina riskeinä esille nousee esimerkiksi myyräekinokokki.

Siinä missä kaupunkisuunnittelussa on jo pitkään  huomioitu ihmisten ulostevälitteisten tautien leviäminen, emme varsinaisesti vielä ota huomioon eläimiltä ihmisille tarttuvia tauteja.

Kommentit (7)

Mustatorvi

Päteekö sieniin sama kuin marjoihin, eli ei leviäisi sienten kautta niin helposti?

Vierailija

En todellakaan sanoisi, että myyräekinokokki ei aiheuttaisi tautiriskiä marjastajille. Tiedämme kuitenkin, että tartunnan voi saada pääisäntien ulosteen kautta eli tässä tapauksessa myyrien, hiirien, kettujen ja koirien uloste on potentiaalinen tartunnanlähde. Jos infektiivinen uloste pääsee kontaminoimaan marjoja metsässä, on riski, että kuumentamattomana nautitut marjat aiheuttavat tartunnan. Tarvitaan vielä lisää tietoa siitä, kykenevätkö marjat todella toimimaan loistartunnan välittäjänä. Puolassa kuitenkin julkaistiin vuonna 2015 artikkeli, jonka tutkimustulokset viittaavat siihen, että Ecinococcus multilocularis -loisen DNA:ta löydetään muun muassa metsissä kasvatetuista sienistä (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4577536/). Älä siis mene sanomaan, että tartunta ei ole mahdollinen eikä aiheuta vaaraa marjastajille. Tarvitaan vielä lisää tutkimusta asian selvittämiseksi, ja on hyvin mahdollista, että tartuntariski on olemassa.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Mustatorvi kirjoitti:
Päteekö sieniin sama kuin marjoihin, eli ei leviäisi sienten kautta niin helposti?

Ranskalaistutkimuksessa sienestäjien riski saada ekinokokki oli pienempi kuin ei-sienestäjien.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Vierailija kirjoitti:
En todellakaan sanoisi, että myyräekinokokki ei aiheuttaisi tautiriskiä marjastajille. Tiedämme kuitenkin, että tartunnan voi saada pääisäntien ulosteen kautta eli tässä tapauksessa myyrien, hiirien, kettujen ja koirien uloste on potentiaalinen tartunnanlähde. Jos infektiivinen uloste pääsee kontaminoimaan marjoja metsässä, on riski, että kuumentamattomana nautitut marjat aiheuttavat tartunnan. Tarvitaan vielä lisää tietoa siitä, kykenevätkö marjat todella toimimaan loistartunnan välittäjänä. Puolassa kuitenkin julkaistiin vuonna 2015 artikkeli, jonka tutkimustulokset viittaavat siihen, että Ecinococcus multilocularis -loisen DNA:ta löydetään muun muassa metsissä kasvatetuista sienistä (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4577536/). Älä siis mene sanomaan, että tartunta ei ole mahdollinen eikä aiheuta vaaraa marjastajille. Tarvitaan vielä lisää tutkimusta asian selvittämiseksi, ja on hyvin mahdollista, että tartuntariski on olemassa.

En minäkään sanoisi niin. Sanon vain, että tuo riski on korkeintaan hyvin pieni, eikä millään muodolla se keskeisin uhka, jonka myyräekinokokki tuo.

Puolalaistutkimukseen suhtaudun skeptisesti  ja sitä onkin kritisoitu, esim. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4863902/. Nuo tulokset eivät vain yksinkertaisesti näytä järkeviltä.

Toinen vierailija

Vierailija kirjoitti, että tartunnan voi saada pääisäntien ulosteen kautta eli tässä tapauksessa myyrien, hiirien, kettujen ja koirien uloste on potentiaalinen tartunnanlähde. Tähän vierailijan pääisäntäluetteloon oli jostakin syystä eksynyt myyrä ja hiiri, jotka ovat väli-isäntiä. Myyrien ja hiirien ulosteet ovat myyräekinokokkimielessä täysin turvallisia.

Sanna Malkamäki

Heisimadon munien tarttumisesta marjojen pintaan ei tosiaan vielä ole julkaistua tietoa. Mainitsemassasi keskieurooppalaisessa tutkimuksessa on todettu yhteys alveolaarisen ekinokokkoosin ja pesemättömien mansikoiden syömisen (ja heinän pureskelun) välille, kun taas raakojen metsämarjojen syönnin ja ekinokokkoosin välillä tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei todettu. Ekinokokkoosin epidemiologisia tutkimuksia vaikeuttaa pitkä, vuosien mittainen, inkubaatioaika, jonka vuoksi tartuntalähteen osoittaminen on vaikeaa, tiettyihin marjansyöntitapahtumiin liittäminen mahdotonta. Väitöskirjatutkimukseeni liittyvässä hankkeessa selvitetään kokeellisen mallin avulla, voivatko ekinokokin lähisukulaisen, Taenia laticollis -heisimadon, munat ylipäätään kiinnittyä marjojen pintaan ja levitä tätä reittiä ihmisiin. Tutkimuksen kohteina ovat puolukat ja mustikat. Nämä marjat kasvavat matalissa varvuissa, jolloin munat voivat mahdollisesti päätyä niihin esimerkiksi kettujen ja koirien ulosteesta. Tutkimusnäytteiden analysointi on parhaillaan käynnissä. Tulosten valmistuttua olemme valmiimpia ottamaan oikeasti kantaa siihen, millaisen riskin myyräekinokokki Suomeen rantauduttuaan marjastajalle aiheuttaisi tai kuinka todennäköistä on, että kotoperäisenä harvinaisena esiintyvän hirviekinokokin munat tarttuisivat marjojen pintaan.

Eläinlääketieen lisensiaatti, tohtorikoulutettava Sanna Malkamäki, Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellisten biotieteiden osasto, Eläinlääketieteellinen patologia ja parasitologia (FINPAR)

Kiinnostunut

Loiskantojen esiintyvyyttä tutkitaan ilmeisesti lähinnä ulostetutkimuksen avulla. Kiinnostaisi tietää onko tutkittu sitä, että antaako suolistossa muhiva kanta merkkejä itsestään lainkaan munimissyklin ulkopuolella. Olen jostakin lukenut, että nisäkkäiden lisääntyminen tapahtuu lähinnä täyden kuun aikaan: Eli tiedetäänkö minkälainen prosentuaalinen mahdollisuus on löytää munia ulosteesta silloin, kun ei ole muninnan aika ja miten tämä vaikuttaa arvioihin kantojen esiintyvyyksistä?

Entä onko ulostetesti aukoton? Jos etsii vaikka suuren lapamadon munia, tulevatko echinokokkus multilocularis, tai  tai vaikkapa hakamato munineen esiin? Vai löytyykö kerralla kaikki? 

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Helsingin ja Zürichin yliopistoissa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014