Bengt Holmström voitti tämän vuoden Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon. Kuva: Soppakanuuna / Wikimedia Commons

 

Tämän vuoden Nobelit olivat – kuten palkinnot aikaisemminkin niin usein - vanhojen miesten juhlaa. Kaikki palkinnot menivät miehille.

Nobeleiden sukupuolijakauma ei ole koskaan ollut erityisen edustava ja se heijasteleekin vahvasti - etenkin tieteen puolella - sitä kuinka ”huipulle” pääsee lähinnä miehiä. Silti, naisprofessorien määräänkin suhteutettuna naisia on palkittu Nobeleilla hämmentävän vähän.

Nobeleiden reilun sadan vuoden historian aikana fysiikan palkinto on mennyt naisille kahdesti, kemian palkinto neljästi ja Ruotsin keskuspankin taloustieteen varjo-Nobel kerran. (Jännä kuriositeetti: Curien perheen naiset, Marie ja Irene, vastaavat puolesta naisten fysiikan ja kemian Nobel-palkintoja.) Lääketieteen ja fysiologian Nobel on sentään hieman useammin päätynyt naisille, kokonaista kaksitoista kertaa.

Kuin varmemman vakuudeksi tämän vuoden rauhan- ja kirjallisuudenpalkinnotkin menivät miehille.

Tiede-Nobeleiden historiaa varjostaa useampi tapaus, joissa naisia ei palkittu tai miestutkijat varastivat kunniaa löytöihin osallistuneilta naistutkijoilta: Rosalind Franklin, Annie Jump Cannon, Lise Meitner, Emmy Noether, Jocelyn Bell Burnell, Louise Chow, muutama maintakseni.

Viime aikoina ei ole kuitenkaan noussut esille tapauksia, joissa naiset olisi julkeasti sivuutettu. Palkintoja ei ole kuitenkaan naisille tullut: viimeisestä fysiikan Nobelista on aikaa jo reilu puoli vuosisataa. Eikä kyse ole soveltuvien ehdokkaiden puutteesta: tänä vuonna fyysikot ilmaisivat Twitterinsä halunsa, että palkinto menisi Vera Rubinille hänen merkittävästi roolistaan pimeän aineen löytämisessä. Rubin on jo 88-vuotias, joten palkitsemisessa tulee kiire, koska Nobelia ei voi saada kuoleman jälkeen. 

Ajan kuluminen ei ole hyödyttänyt naisia, vaan kehitys on ollut päinvastainen: vaikka naisten osuus tutkijakunnasta kasvaa jatkuvasti, 1970-luvulta lähtien palkituiden joukossa on suhteellisesti vähemmän naisia kuin tutkijakunnan sukupuolijakaumasta voisi odottaa. Vaikka naisten osuus Nobel-voittajista on siis noussut, se ei ole noussut niin paljon kuin naisten määrä professoreissa. (Naisten määrä professorikunnassakin ei myöskään ole historiallisesti hyvä mittari merkittävien naistutkijoiden määrästä. Esimerkiksi Marie Curie ehti voittaa kaksi Nobelia ennen kuin sai professuurin.)

 

Tilanne alkaa olla hyvin nolo Nobel-palkitsijoille. Aikana, kun pelkästään miehistä koostuva all-male panel aiheuttaa paheksuntaa, arvostetuin tiedepalkinto yhä jatkaa lähes yksinomaan miesten palkitsemista.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö kaikki palkitut miehet olisi ansainneet palkintoaan. Tietenkin ovat. Maailmassa on joukoittain tutkijoita, jotka ansaitsisivat Nobelin, mutta niitä voidaan jakaa korkeintaan kolmelle tutkijalle vuodessa tieteenalaa kohden. Kysymys on siitä, miksi Nobel-komiteat valitsevat ansioituneiden joukosta lähes ainoastaan miehiä.

Suomalaisilla professoreilla on erityinen asema Nobel-palkintojen jaossa. Nobeleiden sääntöjen mukaan pohjoismaisilla professoreilla, niin fysiikan, kemian, taloustieteen kuin lääketieteenkin aloilla, on oikeus nimetä ehdokkaita palkintoa varten. Nämä nimeämiset ovat salaisia viidenkymmenen vuoden ajan, joten emme tiedä keitä viime vuosina suomalaiset professorit ovat nimenneet, mutta toivottavasti joukossa on myös runsaasti naisehdokkaita.

En ole koskaan ollut tiedepalkintojen ystävä. Tutkijoiden ansioita ei voida koskaan objektiivisesti vertailla ja palkitseminen on aina poliittinen teko. Etenkin nykyään on muotia rakentaa sankaritarinoita huippututkijoista, vaikka tiede on aina ollut ja tulee aina olemaan joukkuepeliä. Kuten aiemmin Crispr-Cas9:n tapauksesta kirjoitin, voittajia ovat julkisuuspelissä usein ne, joiden yliopiston viestintäosastoilla on laittaa eniten paukkuja peliin.

 

Nobeleita on käytetty välineenä painostaa tiedemaailmaa uusille urille. Fysiologian nobelisti Randy Schekman käytti omaa voittoaan alustana, jolta hän julisti, ettei enää julkaise prestiisi-tiedelehdissä, kuten Naturessa, Sciencessa tai Cellissä, vaan open access -lehdissä. Schekmanin julistuksen tavoitteena oli ajaa eteenpäin ajatusta, että merkittävää ei ole missä lehdessä tutkimus on julkaistu, vaan kuinka hyvä tutkimus itsessään on. Kriitikot sanoivat, että helppoahan tällainen linjaus on Randylle, kun hän on uransa ehtoopuolella, palkittu miljoonilla ja hänen asemansa turvattu. Totta joka sana, mutta se ei selitä, miksi useammat varttuneet tutkijat eivät tee niin.

Viime vuosina tutkijapiireissä on yleistynyt tapa, että miestutkijat, jotka on kutsuttu puhumaan tapaamisiin tai konferensseihin, kieltäytyvät, jos puhujien joukossa ei ole naisia. Tutkijalle näkyvyys on elintärkeää, joten tämä on yksi tapa, jolla miestutkijat voivat tasata tilannetta naistutkijoille.

Ehkä viimein olisi aika, että nobelistitkin huolestuisivat joukkonsa miesvaltaisuudesta. Tämä joukkio koostuu arvovaltaisimmista tutkijoista, jotka arvovaltansa lisäksi monissa tapauksissa omaavat ihan aitoa valtaa tieteellisten seurojen ja rahoitustahojen johtoportaissa. Heillä on tiedemaailmassa kaikkein vankin asema, ja siksi heillä on myös parhaat mahdollisuudet toimia tasa-arvon hyväksi.

Niinpä päätän tämän kirjoituksen suoraan vetoomukseen: Bengt Holmström, olet menestynyt ja arvostettu tutkija, joka ei tarvitse Nobelia asemansa pönkittämiseen. Olet näkyvässä asemassa, ja monet nuoremmat tutkijat pitävät sinua esimerkkinä. Pyydän, että käytät saamasi tilaisuuden hyödyksi ja kieltäydyt vastaanottamasta Nobelia, ennen kuin palkintokomitea huomioi naisetkin riittävällä tavalla.

Kommentit (14)

Vierailija

Tällaiset kirjoitukset saattavat jopa huonontaa tilannetta. Kuvitellaan että Holmström todella kieltäytyisi Nobelista, ja seuraavana vuonna juuri talousnobelin saisi nainen. Miltä se näyttäisi? Mitä enemmän asiaa korostetaan, sitä enemmän naiset näyttäytyvät tiedenobeleiden saajina nimenomaan naisina, mikä on omiaan heikentämään tiedenobeleiden vaikutelmaa objektiivisuudesta - ja tätä palkintokomitea halunnee välttää yli kaiken.

Neekeri

No joo, muistaakseni aikansa tunnetuin brittiläinen tähtitieteilijä, Fred Hoyle, ei saanut Nobelia koska voimakkaasti puolsi Nobelia Burnellille ja siksi joutui komitean epäsuosioon. Komitea ei katsonut Burnellin työtä Nobelin arvoiseksi ja Hoyle tiettävästi itse kärsi tuestaan Burnellille.

Suomen hassuin all female panel on tietty STM:n tasa-arvoyksikkö. Oh the irony.

http://stm.fi/hso/tasy-henkilosto

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Vierailija kirjoitti:
Tällaiset kirjoitukset saattavat jopa huonontaa tilannetta. Kuvitellaan että Holmström todella kieltäytyisi Nobelista, ja seuraavana vuonna juuri talousnobelin saisi nainen. Miltä se näyttäisi? Mitä enemmän asiaa korostetaan, sitä enemmän naiset näyttäytyvät tiedenobeleiden saajina nimenomaan naisina, mikä on omiaan heikentämään tiedenobeleiden vaikutelmaa objektiivisuudesta - ja tätä palkintokomitea halunnee välttää yli kaiken.

Nyt en ihan pysynyt perässä - miksei Holmström näyttäydy nimenomaan miehenä ja miksi se ei heikennä vaikutelmaa objektiivisuudesta?

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Luulen, että kohta tulee kommenttia luonnon ikuisen järjestyksen rikkoutumisesta ja otetaan vielä Mattsonin kellokäyrä avuksi selittämään miten miehet ovat keskikohdiltaan älykkäämpiä kuin naiset.

Tosin tässä unohdetaan sellainen seikka, että ei nobeleita jaeta älykkyysosamäärän mukaan, vaan tieteellisten ansioiden mukaan.

Luulen, että ei ihan niin hardcore-konservatiivien (hardcoret ei edes evoluutioon usko) näkemys tasa-arvon kannattamisesta pelkkänä ideologisena huuhaana perustuu siihen, että mm. Mattsonin esittämiä kellokäyriä pyritään selittämään yksinomaan evoluutiolla ja biologialla. Siitä tulee eräänlaista biologista determinismiä, joka on akateemisesta siunattua. Jos meillä onkin tasa-arvo-ongelma, niin se johtuu vain siitä, että luonto on näin päättänyt ja se on ikuinen asia, jota vastaan ei voi taistella sortumatta epäreiluuteen.

Tätä vahvistaa vielä se, että ajatellaan maailmanlaajuisten tutkimusten poistavan kaiken kulttuurillisen ja ympäristöllisen tekijän selittävänä osana pois. Näin ollen jokainen nojatuolikonservatiivi voikin osallistua tieteentekoon arvailemalla miksi mies on naista älykkäämpi. Esimerkiksi konservatiivisten sukupuoliroolien kautta näin, miehen piti suojella heikompaa naista, jonka piti olla lähempänä lapsen tasoa älyssä, jotta he voivat ymmärtää toisiaan jne. Ja tästähän syntyy mielenkiintoinen kehä, joka vahvistaa hyvin konservatiivisia sukupuolimalleja.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Tuli vielä yksi skenaario mieleen.

Olemme ajaneet tasa-arvoa jo aika kauan (en edes tiedä miten kauan), joko olemme saavuttaneet sen tai se on mennyt yli tai sitten selitetään, että luonto vain päätti toisin. Koska luonto on säätänyt, että miehet ovat luonnostaan parempia kuin naiset, niin tasa-arvoa on turha edes tavoitella, se ei tule toteutumaan edellämainituista syistä.

Sitten voisi järjestää pienen kilpailun, kerätkää kaikenlaiset virhepäätelmät näistä logiikoista...

Ruhollah.

Vatkain1

Meinasin kommentoida mutta on niin naurettavan pieni tekstiloota että jäi aikomukseksi. Koen että miehistä jääkiekkoväkivaltaa tutkineena naisena minulla olisi saattanut olla mielipide.

Olkoot.

nokkonen

Nyt osui ja upposi. Nobeleihinkin pitäisi saada pikimmiten naiskiintiöt. 70% naiskiintiö olisi suoraselkäinen irtiotto tiedemaailmassa rehottavasta naisvihasta ja raiskauskulttuurista. Valitettavan usein kuitenkin tyydytään siihen, että tasa-arvo on kohdillaan, kun cis-sukupuoliset heteronaiset saavat jalkansa oven väliin. Kiintiöajattelumallia tulee laajentaa myös intersukupuolisiin ja monietnisiin väestöryhmiin kuten afroamerikkalaisiin ja Etelä-Aasian väestöihin. Historian valossa voitaisiin potkia valkoiset miehet muutamaksi vuosikymmeneksi jäähylle koko nobeleista, niin paljon tuhoa on valkoisen miehen tiede maailmanhistoriassa kylvänyt.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

nokkonen kirjoitti:
Nyt osui ja upposi. Nobeleihinkin pitäisi saada pikimmiten naiskiintiöt. 70% naiskiintiö olisi suoraselkäinen irtiotto tiedemaailmassa rehottavasta naisvihasta ja raiskauskulttuurista. Valitettavan usein kuitenkin tyydytään siihen, että tasa-arvo on kohdillaan, kun cis-sukupuoliset heteronaiset saavat jalkansa oven väliin. Kiintiöajattelumallia tulee laajentaa myös intersukupuolisiin ja monietnisiin väestöryhmiin kuten afroamerikkalaisiin ja Etelä-Aasian väestöihin. Historian valossa voitaisiin potkia valkoiset miehet muutamaksi vuosikymmeneksi jäähylle koko nobeleista, niin paljon tuhoa on valkoisen miehen tiede maailmanhistoriassa kylvänyt.

Tähän olisi hyvä laittaa tällainen linkki...

http://geekfeminism.wikia.com/wiki/Straw-feminist

En tiedä auttaako kiintiöt, mutta kiintiöiden idea tietenkin on, että kiintiöissä on varaa. Jos nyt valitaan jokin tutkimuksen kohde ja sieltä sitten joku tiedemies, niin miksi sitten tämä joku tiedemies ei voisi olla tiedenainen?

Näin ollen tarpeeksi pätevä saa ylipäätään Nobelin. Ei mikään objektiivisesti mitattu maailmanmestari näissä tieteissä, vaikka kyllä karsintaa pyritäänkin harrastamaan.

Ruhollah.

Vierailija

    - En ole akateeminen tutkija vaikka olenkin yritysmaailmassa toiminut  ja edelleen  kiinnostunut paitsi  liiketaloustieteesta markkinatalouden pääoma- tuotanto- ja kulutusvirtoja selittävistä teorioista ja malleista.

 Markkinataludellinen  tutkimus eroaa luonnontieteistä esim. fysiikasta siinä, että   on myös kysymys... ihmisen ... epärationaalisesti toimivan yrittäjän ,  kuluttjan  arvoista ja valintapäätöksistä.

Mitä tulee  kysymykseen  naistttkijoiden  vähäisesttä osuudesta Nobel -  palkittujen joukossa,  niin on vaikea käsittää edellä esitettyä väitettä, että pohjoismaiset  Yliopisto- ja korkeakolujen edustajat, professorit  .... tietoisesti... jättäisivät ... ansioituneita naistutkijoita sukupuolensa vuoksi   pois  Nobel komitealle toimittamiltaan nimilistoilta ??

OJP- Osmo Päivinen

 Kommentista jäi puuttumaan  nimi  OJP  - Osmo Päivinen , koska sitä ktstttiin.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014