Sars-Cov-2:n tartuttamia soluja. Kuva: NIAID / Wikimedia Commons

Jouluun tunkee taaskin mukaan huoli, kun omikronvariantti on nopeasti levinnyt Suomessa. Edessä on toinen pandemia-ajan joulu. Muualta Suomesta ei tarkkaa tietoa ole, mutta viime viikon loppupuolella omikronin osuus kaikista koronatartunnoista ylitti 50% Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Tapausmäärät lähtenevät rajuun kasvuun tällä viikolla.

Suomi lähtee omikronaaltoon vaikeasta paikasta: delta-aalto on hitaasti kasvanut koko loppuvuoden ajan ja sairaaloissa ei enää ole ylimääräistä varaa ottaa koronapotilaita. Delta-aallon hidas kasvu on toisaalta johtunut siitä, että rokotuskattavuus on suhteellisen korkea, eikä delta ole päässyt leviämään nopeammin, mutta toisaalta rokottamattomia ja tautiin sairastumattomia on vielä sen verran jäljellä, että heistä monet saavat vakavia, sairaalahoitoa vaativia, oireita.

Omikronaalto on edessä ja nopeammin kuin aikaisemmat aallot. Kysymys on nyt lähinnä siitä onko se vakava vai katastrofaalinen.

 

Kiistatonta on se, että omikron leviää nopeammin kuin muut variantit ja että tämä leviämisetu johtuu pääosin siitä, että omikron pystyy kiertämään aiempaa rokotteen tai tartunnan aiheuttamaa immuniteettia.

Siitä ei ole vielä käsitystä, miten omikronin tartuttamis- ja tarttumiskyky on aiempiin variantteihin verrattuna ja miten sen aiheuttaman taudin vakavuus eroaa aiemmista varianteista.

Ensimmäiset laboratoriotiedot kertovat sekä merkittävästä neutralisoivien vasta-aineiden kiertämisestä että suhteellisesti pienemmästä T-solumuistin kiertämisestä. Samaten omikronin mutaatiot vaikuttavat tehostavan sen lisääntymistä ylemmissä hengitysteissä, mutta hidastavan alemmissa hengitysteissä.

Eteläafrikkalainen data vaikuttaa viittaavan siihen, että omikron on vähän vähemmän vakavaa tautia aiheuttava kuin alkuperäinen Kiinasta levinnyt virus. Tosin, saman analyysin perusteella myös delta vaikuttaa olevan vähemmän vaarallinen kuin alkuperäinen virus, vaikka tiedämme, että tämä ei pidä paikkansa. Brittiläinen – vielä vähäinen data – ei ole löytänyt eroa deltan ja omikronin välillä.

Varovainen tulkinta voisi olla, että samalla kun omikron on saanut valintaedun kiertämällä aiempaa immuunisuojaa, se myös on muuntunut hieman lievempää tautia aiheuttavaksi.

 

Yksilötasolla tilanne on lohdullinen: rokotteet tuntuvat suojaavan vielä suhteellisen hyvin vakavaa tautia vastaan. Etenkin buusteriannoksen jälkeen omikronin aiheuttama riski pienenee huomattavasti.

Yhteiskunnan tasolla tilanne on vaikeampi: nopea sairastumisaalto tulee aiheuttamaan ruuhkaa sairaaloissa sekä muissakin palveluissa, kun suuri määrä ihmisiä sairastuu tai on karanteenissa samaan aikaan. Kontaktien vähentäminen on välttämätöntä, että yhteiskuntana selviämme tästä.

Tähän mennessä emme ole kunnolla selvinneet siitä, että pieni osa ihmisistä sairastuu, vaan koronaviruksen leviämistä on pitänyt tehokkaasti – ja osin myös ihmisten arkielämään kajoamalla – hidastaa.

Tuhannen taalan kysymys on, että kuinka hyvin rokotteet suojaavat vakavilta taudeilta. Tähän mennessä ainoa oikean maailman dataan perustuva arvio on eteläafrikkalainen arvio kahden rokotteen 70% suojatehosta, joka vaikuttaa harmillisen matalalta. Tämä voisi johtaa hyvin vaikeaan tilanteeseen, vaikka tauti olisi hieman lievempi. Esimerkiksi norjalaisten mallinnuksessa oletettiin noin 85% suojateho.

Suomalaisia mallinnuksia omikronin vaikutuksesta en ole vielä nähnyt – ainakin viime viikolla ne olivat vielä työn alla. Suomeen hyvin vertaututuvissa Tanskassa ja Norjassa mallinnukset on tehty, ja molemmatkin ennustavat lyhyellä aikavälillä (parin viikon sisällä) satoja potilaita päivässä sairaalaan.

Toistaiseksi siis lähitulevaisuuden skenaarioissa on monenlaisia mahdollisia kehityskulkuja, joista mikään ei ole erityisen miellyttävä.

 

Etelä-Afrikan tilanteesta ei voi suoraan päätellä sitä, mitä Suomessa tulee tapahtumaan. Lukuja mallinnuksiimme sieltä kuitenkin saamme. Lohdullista on se, että Gautengin alue tuntui selviävän tästä aallosta suhteellisen helpommin kuin deltasta. Olennainen ero esimerkiksi Suomeen kuitenkin on, että korona-aallot ovat tehneet todellista tuhoa Etelä-Afrikassa: pandemianaikainen ylikuolleisuus on ollut 0,4%, eli käytännössä kaikki ovat todennäköisesti saaneet tartunnan. Tämä tartunnan tuoma immuunisuoja on osaltaan suojannut eteläafrikkalaisia tässä aallossa.

Optimistinen pitkän ajan skenaario voisi olla, että tämä on pandemian alkuvaiheen loppu: se että Etelä-Afrikassa selvisi suhteellisesti kevyemmin omikronaallosta viitoittaa tietä siihen, että vaikka uusia variantteja ja uusia aaltoja tulee, ne ovat jatkuvasti lievempiä, koska väestön immuniteetti paranee – rokotteiden ja tartuntojen myötä. Itse koronaviruskin saattaa muuttua lievempää tautia aiheuttavaksi. Koronavirus talttuu vuosien myötä samanlaiseksi kuin flunssaa aiheuttavat koronavirukset.

Pessimistinen skenaario puolestaan olisi, että tämä on loppuvaiheen alku: kukin uusi variantti ja aalto tulee kiertämään merkittävästi aikaisempaa immuniteettia ja aiheuttamaan merkittävää kuolleisuutta sekä sairaalakapasiteetin rajojen paukkumista. Koronaviruksen endeemisessä tilanteessa se on huomattavasti vaikeampi taudinaiheuttaja kuin influenssa ja tehohoitokapasiteetti tulee nostaa huomattavasti aiempaa korkeammalle tasolle, että selviämme.

Lopullisen päätepisteen lisäksi avoinna on myöskin aikataulu: kuinka monta sellaista varianttia vielä omikroninkin jälkeen tulee, joista väestön pitää laajasti olla huolestunut. Ehkä ei enää yhtään, ehkä monia.

Todellisuus tietenkin paljastuu empiirisesti: tiedämme vasta tulevaisuudessa, mitä siellä tulee tapahtumaan. Tällä hetkellä horisontissa on sekä toivoa että huolia.

 

Kommentit (5)

Long covid
6/5 | 

Pitäisikö sairaalakapasiteetin lisäksi huomioida myös viruksen pitkäaikaiset vaikutukset elimistöön ennen kuin viruksen annetaan kiertää väestössä, kierros toisensa perään? Ei liene akuutit sairastumiset ja sairaalakapasiteetti suurin ongelma tämän pöpön kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014
Sisältö jatkuu mainoksen alla