Puutiaisen suuosat. Kuva: Josef Reischig / Wikimedia Commons
 

Elämä on niin uskomattoman hienoa ja hämmentävää, että käytän mieluusti elämäni sen tutkimiseen.

Välillä kuitenkin motivaatio on hieman hukassa. Viimeisen kuukauden ajan olen työstänyt Sveitsissä tekemäni tutkimusprojektin ensimmäistä julkaisua: puutiaisten mikrobiotan rakenteeseen vaikuttavien tekijöiden vertailua. Kirjoittaminen on takkuillut. Tuloksia on paljon, mutta ne eivät ole mitenkään selkeitä. En ole ihan varma, mikä käsikirjoituksen tarkoitus on.

Motivaatio kuitenkin aina löytyy jostain. Jotenkin muistan, kuinka mielenkiintoisia asioita tutkinkaan. Tällä kertaa se nousi Helsingin Sanomien artikkelista.

”Tauteja levittävä puutiainen on luonnon kiertokulussa turha otus – ’Vaikea niille on keksiä mitään tarkoitusta’, sanoo tutkija”, otsikko sanoi. Kuin varmemman vakuudeksi ingressi jatkoi että ” Yhä laajemmalle alueelle levittäytyvä punkki lisääntyy Suomessa, mutta hyötyykö siitä kukaan?”

 

Artikkelin ajatus tuntui olevan se, että koska punkit eivät ole minkään eläinlajin tunnettu pääasiallinen ruoka, ne ovat turhia.

”Itse olet turha”, huusin ääneen Helsingin Sanomien nettisivulle.

 

Punkit ovat huikea eläinryhmä. Ne ovat kuin luotu levittämään tauteja: sama punkkiyksilö imee verta useasta eläinyksilöstä ja usein myös lajista. Siinä missä hyttyskoiras ei tarvitse verta lainkaan ja hyttysnaaraalle saattaa riittää yksittäinen veriateria, esimerkiksi puutiaiskoiras vaatii kaksi ja naaras kolme veriateriaa.

Punkkien levittämiä tauteja tunnetaankin paljon. Pari vuotta sitten löytämäni luku oli reilu kaksikymmentä eri ihmisten tautia. Tauteja aiheuttaa vielä laajempi bakteerijoukko, koska kutakin tautia voi aiheuttaa useampi lähisukuinen laji. Kun riviin laitetaan kaikki punkkilajit, joita on noin tuhat, puhutaan varmasti sadoista ellei tuhansista virus-, bakteeri- ja protistilajeista. Harvasta lajiryhmästä on riippuvainen näin suuri määrä tarttuvia taudinaiheuttajia ja loisia.

Punkkien mikrobiotasta, eli niiden kantamasta bakteeriyhteisöstä, on käynnissä tieteellinen debatti. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että punkeilla on laaja oma suolistobakteeriyhteisö, toisten mielestä tällaista ei ole olemassakaan. Joka tapauksessa punkeilla on monia endosymbiontteja, eli bakteereita, jotka elävät niiden kehon tai solujen sisällä. Punkit eivät ole siis mitenkään olematon osa luontoa.

Punkkien tarpeellisuus luonnon kiertokululle on hyvin samanlainen kuin ihmisenkin: olemme molemmat hyvin merkittäviä seuralaisbakteerien ja loisten elinympäristöjä.

Kommentit (4)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1719

Kasvibiologi (yliopisto-opettaja) Mikko Tikkanen kirjoittaa tiistain 22.5. Helsingin Sanomissa vastakirjoituksen 20.5. olleelle punkkien merkitystä väheksyvälle  kirjoitukselle.  Hän toteaa, että jo ammoisina aikoina puutiaiset imivät verta nisäkkäistä, linnuista ja matelijoista. Veren mukana kulkeutui mikrobeja (viruksia ja bakteereja) eliöstä toiseen. Punkkien imiessään siirtämät virukset ja monet bakteeritkin ovat alusta alkaen siirtäneet geneettistä materiaalia eliöryhmien välillä ja aiheuttaneet geenimutaatioita. Punkkien ja vastaavien toimintaan perustuu siis paljolti eliökunnan biodiversiteetti, geneettinen monimuotoisuus. Myös immuunijärjestelmä on kehittynyt vastaamaan mikrobi-isäntävuorovaikutuksiin. Lopuksi Tikkanen toteaa, että jos puutiaisia ei olisi ollut, niin tuskin olisi ihmistäkään.

Pine
Liittynyt5.3.2012
Viestejä249

On vaikea ymmärtää, miksi kyseinen tutkija on noin turhautunut omaan tutkimuskohteeseensa, että antaa tuollaisia lausuntoja. Sen sijaan ymmärrän hyvinkin, että punkkien välittämien taudinaiheuttajien merkitys eläinkantojen säätelijänä  täytyy olla erityisen suuri. Jos todella halutaan katsoa asiaa hyvin kapeakatseisesti ja väittää kaikkea turhaksi, josta ei ole ihmisille mitään hyötyä, niin kannattaa miettiä mitä ihminen silloin viljelisi ruoaksi, jos pikkujyrsijäkannat räjähtäisivät punkkien mukana kadonneiden taudinaiheuttajien puuttumisen vuoksi.

Minusta punkkien pitäminen pitäminen yhtä tarpeellisena kuin luonnon kiertokululle kuin ihminenkin, on suuri vääryys punkkeja kohtaan. Uskon, että moni eläinlaji häviäisi kilpailussa joidenkin, nyt punkkien ansiosta aisoissa pysyvien eläinlajien dominoinnin takia. Sen sijaan jos ihminen häviäisi, niin silloin luonnosta tuskin hävittäisi, kuin muutama ihmisspecifinen loislaji.

Vierailija

Eikö virukset ja bakteerit ole eläviä? Onko elämä arvokasta vain jos se hyödyttää suorasti tai epäsuorasti ihmistä ja ihmisen tarpeita? Mikään elämä ei ole tarpeettomasti olemassa

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014