Aikuinen naaras on reilu 2 millimetriä pitkä. Kuva: James Gathany / Yhdysvaltain tartuntatautivirasto

Punkkien aiheuttama vaara on yleensä siinä, että ne levittävät tauteja. Punkit itsessään imevät niin vähän verta, että niistä harvoin on vaaraa isäntäeläimille. Vaikka pienimmissäkin isäntäeläimissä, myyrissä ja hiirissä, saattaa olla satoja punkkeja, niitä on hyvin harvoin niin paljon, että ne pystyvät imemään yli kymmentä prosenttia myyrän verestä.

Täysin ennen kuulumattomia punkkien aiheuttamaan verenhukkaan liittyvät kuolemat eivät ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viimeisen parin vuoden ajalta tutkijat ovat tunnistaneet kymmeniä hirvenvasojen kuolemia, jotka johtuvat punkeista. Hirvenvasoissa on voinut olla jopa 90 000 punkkia.

90 000 punkkia yhdessä eläimessä kuulostaa jo kauhuelokuvamateriaalilta. Jos punkkeja esiintyy paikallisesti paljon, ja sopivia isäntäeläimiä on rajallisesti, näin voi kuitenkin käydä.

Viimeisen vuoden aikana Pohjois-Carolinan osavaltiossa punkit ovat tappaneet viisi lehmää veren hukkaan. Näiden kuolemien taustalla on hieman pelottavampi kehitys: Yhdysvalloissa on esiintynyt vuodesta 2017 Aasiasta peräisin olevaan Haemaphysalis longicornis -punkkilajia. Punkkilaji voi esiintyä niin runsaina määrinä, että ne pystyvät imemään isommankin eläimen kuiviin ja tappamaan eläimen anemiaan.

H. longicornis -punkki on levinnyt muuallekin kuin Pohjois-Amerikkaan: Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Tyynen valtameren joillain saarilla on hyvinvoiva ja edelleen levittäytyvä punkkikanta. H. longicorniksella on piirre, joka tekee siitä tehokkaan levittäytyjän: punkin tietyt kannat voivat lisääntyä partenogeneettisesti, eli naaras voi tuottaa jälkeläisiä hedelmöittymättömistä munista. Tällä on kaksi seurausta: Ensinnäkin, yksi yksilö riittää synnyttämään uuden populaation, joten levittäytyminen on paljon tehokkaampaa. Toisaalta, punkkipopulaatiossa ei hukata turhaa energiaa koiraiden tuotantoon, joten lisääntyviä punkkeja syntyy kaksin verroin. Tämä tarkoittaa, että yksittäiselle laitumelle voi syntyä nopeasti suuri punkkikanta. Niin suuri kanta, että se voi tappaa lehmiä.

Euroopassa punkkilajia ei ole vielä löytynyt, mutta - kuten monien muidenkin vieraslajien osalta - tämä lienee ajan kysymys. Tutkijat eivät ole vielä mallintaneet, missä punkit voisivat Euroopassa esiintyä, mutta suurin osa Keski-Eurooppaa lienee sopivaa aluetta. Punkit eivät ole isäntiensä suhteen valikoivia, joten isäntälajien esiintyminen ei luultavasti punkkia rajoita. H. longicorniksen pohjoisimmat esiintymät löytyvät Venäjältä Primorjen piirikunnasta (jonka hallinnollinen keskus Vladivostok on). Tämän alueen keskilämpötila on samaa tasoa kuin Etelä-Suomessa.

Saattaa olla, että punkki jossain vaiheessa leviää Suomeenkin.

 

Muutos 9.8.2019., klo 15.56: Poistettiin otsikosta sana tulokas-, ettei punkkia sekoiteta tulokaslajiksi. Se on vieraslaji, eli ihmisen toiminnan ansiosta levinnyt laji.

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014