Camp Funstonin hätäsotilassairaala Kansaissa, Yhdysvalloissa 1918 tai 1919. Kuva: National Museum of Health and Medicine.

 

Sata vuotta sitten maailma oli mullistusten kourissa. Vanha maatalouteen ja maaseutuun perustuva elämäntapa oli muuttumassa, kun koneellinen apu muutti perustavalla tavalla työn luonnetta. Tämän ansiosta yhteiskunnat muuttuivat: maaseudulla vaadittiin vähemmän työvoimaa, ihmiset muuttivat kaupunkeihin ja yhteiskuntajärjestys järkkyi.

Kuten millä tahansa yhteiskunnallisella muutoksella, tälläkin oli tietenkin yllättävät sivuvaikutuksensa, joiden ansiosta 1918 jäi historiaan merkittävänä vuotena. Jälkiviisaana voimme tietenkin helposti selittää miten näin pääsi käymään, mutta osallisille se oli varmasti pelottava kokemus.

Tänä vuonna on kulunut sata vuotta espanjantaudista, historian tappavimmasta tautiepidemiasta.

Espanjantaudin merkityksestä kertoo sekin, että isoäitini kertoi tarinaa siitä, kuinka hänen isosiskonsa kuoli espanjantautiin. Isoäitini muisteli, kuinka oli käynyt hoivaamassa taudin kourissa riutuvaa siskoaan.

Isovanhemmillani oli tapana olla muistelematta menneisyyttä, ja muistellessaankin keskittyä enemmän niihin asioihin, jotka eivät minua niin kiinnostaneet. Tämä tarina kuitenkin osui lähelle, etenkin kun olin juuri kirjoittanut kirjaani espanjantaudista. Isoäitini on jo aikaa sitten kuollut, joten tarinan todenperäisyyden selvittäminen vaati hieman salapoliisityötä.

Turun kirkkoherranvirastosta tiedettiin kuitenkin kertoa, että isotätini kuolinvuosi oli 1925, joten kyseessä ei voinut olla espanjantauti – tauti kun riehui Suomessa 1918-20. Tuohon aikaan ihmiset kuolivat moniin muihinkin hengityselinsairauksiin, esimerkiksi tuberkuloosi on yksi mahdollisuus.

Espanjantauti oli selvästi jäänyt isoäitini mieleen, vaikka yksityiskohdissa oli pientä haparoimista. Eikä ihme, Suomessa kuoli arviolta 25 000 ihmistä espanjantautiin. Senhetkinen tilanne entisestään pahensi tautitilannetta; pelkästään vankileireillä kuoli noin 8 000 punaista espanjantautiin.

 

Espanjantauti ei ole loiskirjani pääosassa, mutta sillä on merkittävä sivuosa. Nostan espanjantaudin tässä esille, ei pelkästään koska sen aiheuttamasta tuhosta on nyt kulunut sata vuotta, vaan koska se on myös oiva esimerkki, miten ihmisen historia vaikuttaa tauteihimme.

Espanjantaudin alkuperää ei tiedetä. Sen tiedämme, että se ei ole peräisin ainakaan Espanjasta. Tauti sai nimensä, koska Espanja ei ollut osallisena ensimmäiseen maailmansotaan ja espanjalaiset tiedotusvälineet pystyivät suhteellisen vapaasti uutisoimaan taudista. Lisäksi Espanjan kuningas Alfonso XIII:n tauti oli laajalti uutisoitu.

Ensimmäiset varmat tautitapaukset ovat peräisin Kansasista, Yhdysvalloista, armeijan koulutusleiriltä. Taudin alkuperäksi on myös epäilty läntistä rintamaa, esimerkiksi Étaples’n leiri on ollut oivallinen kohde. Leirin läpi kulki päivittäin 100 000 sotilasta ja sen sairaaloissa oli tuhansia kaasuiskujen uhreja. Leirin ruokkimiseksi kasvatettiin vastaavasti kymmeniä tuhansia sikoja ja kanoja.

Espanjantaudin aiheuttaa influenssavirus, tarkemmin ottaen A-viruksen alatyyppi H1N1. Kuten muutkin influenssa A-kannat, se on zoonoosi, eli eläimistä ihmiseen tarttunut virus. Emme tiedä mistä eläimestä espanjantaudin aiheuttanut virus päätyi ihmiseen, mutta nykyisistä H1N1-kannoista osa kiertää sioissa ja osa linnuissa. Sotaleirin heikkokuntoiset ihmiset, valtava ihmisrunsaus ja sikojen ja kanojen läsnäolo oli oivallinen paikka käynnistää maailman tuhoisin pandemia.

Espanjantauti tappoi arviolta 50 miljoonaa ihmistä noin kahden vuoden aikana. Se ei ole tuhovoimaltaan omaa luokkaansa – HI-virus on arviolta tappanut 39 miljoonaa ihmistä – mutta se oli nopea pandemia, jolle ei voitu juuri mitään.

 

Miten espanjantauti sitten liittyy yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin muutoksiin? Millä tavoin se oli uuden maailman airut?

Influenssat ovat moderni tauti. Metsästäjä-keräilijät eivät sairastaneet vuosittain influenssaa, koska tauti leviää nopeasti ja ihmiselle muodostuu sitä vastaan vastustuskyky. Ihmisryhmien koot olivat aivan liian pieniä, että influenssat olisivat voineet kiertää ihmisissä.

Influenssa on kuin luotu kaupunkiympäristöön: pärskivät ihmiset levittävät virusta tiheissä ihmispopulaatioissa eteenpäin. Kaupunkien kasvu lopulta mahdollisti kausi-influenssan synnyn. Nopeat liikenneyhteydet tehostivat influenssan leviämistä. Influenssat muuttuivat pandemioiksi vasta 1800-luvun lopulla.

Ihmiset osaavat jo melko hyvin hoitaa ja ehkäistä tartuntatauteja ja loisia, jotka kiertävät vain ihmisissä. Influenssat ovat kuitenkin zoonooseja, muista eläimistä meihin tarttuvia tauteja. Zoonoosit ovat 1900-luvun ja 2000-luvun tauteja: teollisen mittakaavan eläinten tuotanto ravinnoksi ja villieläinten kontaktit ihmisten kanssa elinympäristöjen tuhoutuessa ovat aikamme tautitehtaita. Espanjantauti oli ensimmäinen todellinen varoitus uuden, modernin yhteiskunnan haavoittuvuudesta.

Sadan vuoden aikana Aurajoessa on virrannut paljon vettä, mutta maailma on vielä yllättävän samanlainen. Monet tartuntataudit ovat kurissa ja olemme onnistuneet tuhoamaan isorokon. Silti, kausi-influenssa tappaa noin puoli miljoonaa ihmistä vuosittain ja uusi pandeminen influenssa on suurimpia tartuntatautipelkojamme.

 

Tämä kirjoitus on muokattu versio kolme viikkoa sitten Loputtomat loiset –kirjani julkistustilaisuudessa pitämästäni esipuheesta. Lisää puhetta tulevaisuuden pandemiauhista on julkistustilaisuudesta nauhoitetussa podcastissa.

Kommentit (2)

Tapani

DNA-testi ei ole luotettava. Siksi sitä ei hyväksytä todisteeksi oikeudessa Suomessa.

Tobi

Ei ole väliä, lääke saa paljon paremmin joka päivä. Emme olisi koskaan voineet kuvitella, että taistelemme syöpään esimerkiksi. Tämä on vain yksi tapa parantaa lääketieteen parissa. Toki se ei ole täydellinen. Se on kaukana täydellisestä. Mutta se on liikkeellä ja kuka tietää, ehkä jonain päivänä pääsemme siihen pisteeseen, jossa voimme parannella hetken. Lääketiede ei ole vain kapea, joka pyrkii parannuksiin. Uhkapeleillä on parannuksia ja kasvava suosio näiden parannusten pohjalta. Tutustu esimerkiksi casinoscroll.com - hauska ja rentouttava!

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Helsingin ja Zürichin yliopistoissa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014