Kivun alueella YK:n ylläpitämän radioaseman ebola-aiheisen ohjelman taltiointi. Kuva: MONUSCO / Wikimedia Commons

Kongon demokraattisessa tasavallassa riehuu ihmiskunnan historian toiseksi pahin ebola-epidemia. Maailman terveysjärjestö WHO on jo varoittanut, että koska tauti ei ole hallinnassa, se voi levitä myös naapurimaihin.

Toistaiseksi pahin Ebola-epidemia tappoi yli 11 310 ihmistä Länsi-Afrikan maissa vuosina 2013-2016. Tuo epidemia yllätti viranomaiset täysin, sillä ebola ei ollut aikaisemmin esiintynyt tuolla alueella. Nykyinen Kongon epidemia on käynnistynyt elokuussa 2018 ja on eiliseen mennessä vaatinut 931 ihmisen hengen. Tällä kertaa ebolan esiintymisalue ei yllättänyt, sillä moni aikaisemmista ebola-epidemioista on käynnistynyt juuri Kongon alueella.

Tämänkertainen epidemia on kuitenkin vaikeammin hillittävissä. Epidemia-alueella Kivun maakunnassa lähellä Ugandan ja Ruandan rajaa on käynnissä sekava aseellinen konflikti, johon on sotkeunut ainakin 70 eri aseellista ryhmittymää, terveydenhuolto on siellä heikoissa kantimissa ja pakolaisuus on yleistä.

Epidemia käynnistyi todennäköisesti 65-vuotiaasta naisesta, joka haudattiin viime vuonna 27. heinäkuuta. Hautajaisten jälkeen seitsemän hänen perheensä jäsentä kuoli ebolaan. Sitä, miten ensimmäinen uhri sai ebolatartunnan, ei tiedetä. Syrjäisillä alueilla tauti leviää suhteellisen hitaasti – ebola on loppujen lopuksi heikosti tarttuva tauti – mutta leviäminen on ollut tasaista, sillä sairaiden hoitaminen ja hautajaisten järjestäminen luovat mahdollisuuksia taudin tarttumiselle eteenpäin.

Viime kuukausina tartuntojen määrä on kuitenkin alkanut toista: kolme viikkoa sitten ensimmäisen kerran havaittiin yli 100 uutta tartuntaa viikossa.  Suurimpana pelkona on, että ebola leviää epidemia-alueen lähellä sijaitsevaan Goman miljoonakaupunkiiin.

Ebola on tähän asti ollut leimallisesti maaseutualueiden tauti, sillä taudin leviäminen on hidasta, ja kaupungissa sen ehkäisy on suhteellisen helppoa parempien kulkuyhteyksien ja terveydenhoidon takia. Lisäksi kaupungeissa ihmiset hakeutuvat helpommin itse hoitoon. Konfliktin uuvuttamassa köyhässä kaupungissa tilanne kuitenkin voi olla aivan toinen.

 

Käynnissä oleva ebolaepidemia on ensimmäinen sota-alueella tapahtuva ebolaepidemia, joten mahdollisuuksia taudin leviämiseen on paljon. Ebolan eteneminen pysäytetään selvittämällä, ketkä kaikki ovat olleet epäillyn ebolan kantajan kanssa tekemisissä ja selvittämällä onko ebola tarttunut heille. Sotatilassa tällaisen selvitystyön tekeminen on hyvin vaikeaa. Lisäksi muutamia kertoja ebolaa torjuva lääkintöhenkilökunta on jouduttu vetämään pois tautialueelta väkivaltaisuuksien takia.

Viime viikolla sairaanhoitohenkilökunta uhkasi mennä lakkoon, jos heidän turvallisuudestaan ei huolehdita paremmin. 

Lohdullista on, että ebolaa vastaan on nyt olemassa suhteellisen hyvin toimiva rokote. Rokotetta ei ole tarpeeksi, jotta kaikkia voitaisiin rokottaa, joten rokotuksia jaetaan riskiryhmiin kuuluville, kuten terveydenhuoltohenkilökunnalle ja toisaalta rokotteilla yritetään pysäyttää ebolan leviäminen antamalla rokotteita ebolaan sairastuneiden lähipiirille. Ongelmina on jälleen sotatilan luoma vaikeus rokottamiseen ja rokotteiden loppuminen, jos ebola leviää laajalle.

Yleisesti ottaen kongolaiset luottavat ebolarokotteeseen ja myös hoitohenkilökuntaan. Sotatilanne tuottaa kuitenkin ongelmia sikäli, että ihmiset eivät halua lähteä hoidettavaksi sairaaloihin tai terveyskeskuksiin. Etenkin naisille liikkuminen alueella on vaarallista, joten ebolan hoitoon lähteminen altistaa heidät väkivallalle. Monet mahdollisesti taudin saaneet eivät lähde hoitoon, terveydenhoitohenkilökunta ei saa tietoa heidän tartunnasta ja tauti voi jatkaa leviämistä.

Toisaalta, epidemia-alueen asukkailla on heikosti tietoa ebolasta ja miten ebolaa torjutaan. Kyselyssä 25% paikallisista sanoi epäilevänsä, että ebolaepidemia ei ole oikeasti olemassa, vaan esimerkiksi jonkun sisällissodan osapuolen salajuoni. Hyökkäykset sairaaloita kohtaan johtuvat syvästä epäluulosta, jota sisällissota synnyttää.

Ebolan leviäminen on helppo estää ja hillitä, jos ja kun ihmiset luottaisivat terveydenhoitohenkilökuntaan ja olisivat tietoisia taudista ja sen leviämisen estämisestä.

 

Ilmiö ei tietenkään ole pelkästään afrikkalainen tai rajautunut sota-alueille. Vauraammissa valtioissa on viime vuosina esimerkiksi pullahtanut esiin tuhkarokkoepidemioita. Tuhkarokkoa pidettiin jo suurimmaksi osaksi länsimaissa voitettuna tautina, sillä tuhkarokkorokote on hyvin tehokas ja rokotekattavuus on niin korkea, ettei tauti pääse leviämään.

New Yorkissa julistettiin hätätila, kun tuhkarokko lähti leviämään kaupungin ortodoksijuutalaisessa populaatiossa. Vähemmistöryhmät vaikuttavat olevan erityisen alttiita rokottamattomuudelle. Yhdysvalloissa tuhkarokkoepidemioita on esiintynyt ortodoksijuutalaisten lisäksi Ohion amish-yhteisössä, Minnesotan somalialais-amerikkalaisessa yhteisössä ja venäjänamerikkalaisyhteisössä Washingtonin osavaltiossa. Suomessakaan tämä ei ole vierasta: tuhkarokkotapauksia on ollut esimerkiksi Pohjanmaan suomenruotsalaisyhteisössä ja Lohjalla Steiner-koulussa.

Tuhkarokko on yksi tehokkaimmin tarttuvia tauteja - jollei tehokkain -, joten rokotuskattavuuden pitää olla korkea, jottei tauti pääse leviämään. Vähemmistöryhmissä kuitenkin rokotuskattavuudet saattavat paikallisesti laskea suhteellisen mataliksi, mikä mahdollistaa tautien leviämisen rokottamattomien ja yhdessä aikaa viettävien ihmisten kesken.

Tautien erilainen esiintyminen eri väestöryhmissä ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö. Siltikin vähemmistöryhmien saavuttaminen, erityistarpeiden selvittäminen, tiedon jakaminen ja luottamuksen luominen on aihepiirejä, joihin terveydenhuolto on havahtunut vasta viime aikoina.

On hyvä muistaa kuitenkin, että tuhkarokko on länsimaissa vielä harvinainen ja että tautia osataan hoitaa hyvin. Madagaskarin tuhkarokkoepidemiassa, joka alkoi viime vuoden lokakuussa, on kuollut jo yli 1 200 ihmistä. Kuten länsimaissa, Madagaskarilla on tarjolla ilmaisia tuhkarokkorokotteita, mutta kaikki vanhemmat eivät tiedä tästä tai eivät pidä tuhkarokkoa vaarallisena tautina.

Tieto tautien torjumisesta on olennaista, mutta siitäkään ei ole iloa, jos terveydenhuoltojärjestelmään ei luoteta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014