Palava ja kytevä hiillos. Kuva: Jon Sullivan / Wikimedia Commons

Taisin tuoda kevään keskusteluun sanan, joka on ollut yksi eniten poliittisia intohimoja herättäneistä.

Tämän päivän tiedotustilaisuudessa THL:n edustaja kuvaili Suomen tartuntatautitilannetta sanomalla, että epidemia supistuu, kuihtuu, laantuu ja vähenee. Tässä listauksessa silmiin pisti, että kielellistä luovuutta on käytetty, että saadaan vältettyä tukahtua-verbiä.

Kävin vinoilemassa tästä Twitterissä ja kollega kommentoi, että ”Tukahtuminen olikin huono, aiheettoman lopullisen oloinen sanavalinta, joka johti turhaan vastakkainasetteluun.”

Tämä pohdinta osuu lähelle. Tein oman osani popularisoidessani tukahduttaminen-sanan keväällä. Kun maaliskuussa kirjoitin Imperial Collegen tutkijoiden mallinnuksesta, käänsin heidän käyttämänsä suppress-sanan tukahduttamiseksi.

Sanakirja.org:in käännösvaihtoehdot suppression-sanalle.
Sanakirja.org:in käännösvaihtoehdot suppression-sanalle.

Tein tämän käännöksen samassa hengessä kuin aika monta muutakin käännöstä. Googlasin suppress, avasin sanakirja.orgin ja valitsin sieltä lupaavimman kuuloisen synonyymin.

Alani sanaston kääntäminen ei ole uusi tehtävänkuva. Juuri pohdimme lukion oppikirjaryhmän kanssa, että mitä lisääntymiseste oikein tarkoittaa, ja miten sitä pitäisi käyttää oppikirjatekstissä. Lisäksi olen kymmenen vuoden ajan ollut mukana biologiaolympialaisten Suomen työryhmässä ja kansainvälisen juryn jäsenenä. Juryn tärkein tehtävä on kääntää englanninkieliset alkuperäiset kysymykset suomeksi, jotta lukiolaisemme osaavat vastata kysymyksiin.

Pääsääntöni on, että hyvä käännös selittää itsensä, sen yhteys esimerkiksi englanninkieliseen alkutekstiin on selkeä ja se sointuu yhteen läheisten käsitteiden kanssa.

Tukahduttaminen oli mielestäni näistä vaihtoehdoista ehdottomasti toimivin. Ensinnäkään se ei kuulostanut lopulliselta, vaan tukahduttaminen mielestäni sisältää aina ajatuksen, että jokin jää kytemään. Sana ei kuulostanut sotaisalta. Lisäksi se oli aktiivinen verbi: epidemialle tapahtuu jotain meidän kollektiivisten toimiemme takia, emme ole vain ajopuita epidemiologian laineilla.

Suppress-sana ei ole vakiintunut epidemiologinen sana ja sen käyttö Imperial Collegen raportissa oli varmasti harkittua. Raportissa verrattiin kahtaa lähestymistapaa mitigationia ja suppressionia.

Epidemiologian sanastossa on kaksi vakiintunutta tartuntatautien hallinnan termiä: eradication ja elimination. Näistä eradication, joka on suomennettu vakiintuneesti juurimiseksi, tarkoittaa tartuntataudin poistamista koko maailmasta, ja elimination, jonka vakiintunut suomennos on eliminaatio, tarkoittaa tartuntataudin paikallista hävittämistä tai ainakin tapausmäärien laskemista hyvin matalalle tasolle niin ettei pysyvää leviämistä tapahdu. Pandemiakeskusteluissa käytetään lisäksi yleisesti mitigation-termiä, joka voi olla monimerkityksinen, muun muassa pandemian vaikutusten vähentämistä tai pandeemisen taudinaiheuttajan leviämisen hidastamista. Imperial Collegen raportti käytti jälkimmäistä.

Imperial Collegen tutkijat siis tarkoituksella käyttivät vakiintunutta käsitettä, mitigation, hidastaminen, ja ottivat käyttöön uuden termin, joka ei ollut vakiintunut. En tiedä tarkkaa syytä tälle, eivätkä hekään ole sitä avanneet. Oletan, että syynä on se, että elimination olisi ollut liian jäykkä: suppressioniin liittynee ajatus siitä, että tartuntaketjuista ei päästä kokonaan eroon, ne saadaan vain suhteellisen vähiin.

Kokonaisuudessaan ajattelin siis, että suomennoksena tukahduttaminen hoitaa hyvin tehtävänsä.

 

Vaatimattoman blogikirjoittelijan käännössanavalinnoilla ei sinänsä ole yksinään juuri mitään merkitystä, mutta tukahduttaminen lähti nopeasti laukalle. Sanaan tarttui niin media kuin poliitikotkin. Etenkin oppositiopoliitikot loivat tukahduttamisesta vastakohtaa hallituksen linjalle.

Hallitus oli haluton siirtymään ajatukseen, että koronavirusepidemia on tukahdutettavissa. Hallituksen viestinnässä korostui sana ”epidemian hidastaminen”, jonka yhdistän mitigation-käsitteeseen. Alunperin hallituksen ajatus oli, että epidemiaa ei pysäytetä, sitä vaan hidastetaan.

Myöhemmin hallitus siirtyi käyttämään käsitettä ”estää epidemian leviämistä”. Tämä on omituinen ratkaisu, koska estämisestä tulee mieleen infection prevention and epidemic control, jolla tarkoitetaan sitä tilannetta, että epidemiat pyritään kokonaan pysäyttämään ja niiden syntyminen estämään. Hallituksella oli tietenkin vielä ”hybridistrategia”, jolla tarkoitettiin sitä, että testauksen, jäljityksen ja eristyksen avulla pystytään poistamaan laajempia rajoituksia. Pääministeri Marin joutuikin selittelemään näitä linjauksia ja tällöin totesi, että hallituksen mielestä epidemia ei saisi edetä lainkaan.

Tukahduttamisesta tuli sangen ristiriitainen sana. THL:n asiantuntijat alleviivasivat, että tukahduttaminen on mahdotonta, kun taas monet tutkijat vaativat tukahduttamista. Tiedepaneeli kirjoitti tukahduttamisesta lainausmerkeissä. Loppujen lopuksi THL:n pääjohtajakin siirtyi tukahduttamisen kannalle, paitsi ettei sittenkään, vaan seuraavana päivänä korjasi, että tukahduttaminen on mahdollista vain lyhytaikaisesti, ei pidemmällä aikavälillä. THL:n asiantuntijat pitivät esillä ajatusta, että jos tapaukset Suomessa saadaankin nollaan, ulkomailta tulee uusia tartuntoja. Hetemäen raportissa mainitaan ”tukahduttaminen pysyvästi”, joka on jo pitkälle viety bastardisaatio tukahduttamisen alkuperäisestä ajatuksesta - siitä että tukahduttaminen on aina tasapainottelua matalan tapausmäärän kanssa.

 

Onko koko tukahduttaminen-sanassa siis enää mitään järkeä? Ehkä ei, poliittinen keskustelu on tuonut mukaan niin monta kerrosta erilaisia mielikuvia, että sanan merkityksestä on vaikea ottaa selvää. Tietenkin tukahduttaminen-sanasta kannattaa luopua, jos joku muu sana toimii paremmin. Luultavasti kenelläkään ei ole mitään erityisen vahvaa nostalgista kaipuuta pitää siitä kiinni.

Ainakin tämä kehitys on ollut tutkijalle hyvä kokemus siitä, miten nopeasti sanat politisoituvat ja muuttavat merkitystä. Siitä olen silti toistaiseksi vakuuttunut, että vastakkainasettelu syntyi muista syistä kuin sanan takia. Tukahduttaminen oli paras mahdollinen sanavalinta keväällä.

Sanoista ei ainakaan ole maailmassa pula ottaen huomioon, että viranomaiset ovat nyt kevään ja kesän aikana kuvanneet epidemiaa sanoin ei etene, kehittyy, rauhoittuu, hidastuu, supistuu, kuihtuu, laantuu, estyy ja vähenee.

Oma lempilmaisuni on tällä hetkellä ehdottomasti THL:n pääjohtajan Markku Tervahaudan käyttämä vetää nolliin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014