Spodoptera frugiperda syö kasvia. Kuva: CBIF / Wikimedia Commons

 

Eräs tutkimusartikkelini oli jo kolmen viikon ajan istunut tiedelehden päätöimittajan pöydällä. Kun kyselin sen perään, minulle vastattiin, että kyseinen tutkija oli joutunut lähtemään "kiireellisiin kenttätöihin". Tämä kuulosti joko todella huonolta tekosyyltä tai kinnostavalta tarinalta, joten lähdin selvittämään syitä kiireellisiin kenttätöihin.

Pienellä twitterin kaivamisella se selvisikin: ekologi oli lähtenyt pelastamaan Afrikan maissit.

Afrikan maissisatoja uhkaa tänä vuonna - ja tämän jälkeen todennäköisesti pysyvästi -  uusi tuholaislaji, yökkönen Spodoptera frugiperda. Laji havaittiin ensimmäisen kerran Afrikassa viime vuoden alkupuolella ja tämän jälkeen se on reilussa vuodessa kulkenut ensin Länsi-Afrikasta Eteläiseen Afrikkaan ja nyt myös Itä-Afrikkaan. Yökkösen toukka saattaa tuhota merkittävän osan maanosan maissisadosta, joka on 200 miljoonan ihmisen pääravintoa.

Maailman viljelyssatoja uhkaa laajalti ajateltuna kolme asiaa: ympäristönmuutos, haitalliset tulokaslajit ja haitalliset lajit, jotka muodostavat sietokyvyn kasvinsuojeluaineita kohtaan. Nämä tekijät harvoin ilmenevät yksin: Ilmaston lämpeneminen saattaa johtaa uusien tuholaisten leviämiseen. Jotkut tulokaslajit, kuten koloradonkuoriainen, ovat tehokkaita sopeutumaan kasvinsuojeluaineisiin. Haitallisista tulokaslajeista olen kirjoittanut aiemminkin. 

Uuden yökköslajin aiheuttamat tuhot aiheutuvat kaikista kolmesta edellämainitusta tekijästä. S. frugiperda on peräisin Etelä- ja Pohjois-Amerikasta, jossa se on vakiintunut maissin tuholainen. Tällä hetkellä Brasilian maissiteollisuudelle aiheutuu vuosittain 600 miljoonan dollarin tuhot yökkösestä. Tutkijat ovat ehdottaneet, että yökkösen rantautuminen Afrikkaan johtuu muuttuneista tuulista. Kun yökkönen on saapunut Afrikkaan, siitä ei todennäköisesti päästä eroon koskaan. Lajista tekee lisäksi kiusallisen se, että se on suhteellisen sietokykyinen myrkyille ja leviää todella nopeasti. S. frugiperdan leviämistä edesauttaa, että sillä on sirkkamainen yksilönkehitys: jos perhosen toukat kasvavat tiheässä, ne kasvavat nopeammin, niistä kasvaa aikuisena parempia lentäjiä ja niiden sukupolvet kuoriutuvat suhteellisen samanaikaisesti. Nämä kaikki ominaisuudet tehoastavat lisääntymistä ja leviämistä ja toimivat saalistajia ja taudinaiheuttajia vastaan. Kaksi eri muotoa pystyy tunnistamaan siitä, että yhteisölliset toukat ovat tummempia, kun taas yksinäiset toukat ovat vaaleampia.

Spodoptera-lajien kahden eri muodon evolutiivista tai ekologista merkitystä on vaikea arvioida, koska yksittäisillä toukilla on tehty hyvin vähän tutkimusta. Karkeasti sanottuna: yökköset kiinnostavat vasta kun niiden toukat syövät maissisadon ja tällöin tavattavissa on vain yhteisöllisiä toukkia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että laajoja massaesiintymisiä aiheuttavia yökkösiä ja sirkkoja yhdistää polyfenismi, eli se kuinka samalla perimällä voi ympäristön vaikutuksesta syntyä hyvinkin ilmiasullisesti erilaisia muotoja. 

Tulokaslajeilta yleensä puuttuu myös luontaiset niihin sopeutuneet saalistajat ja loiset, joten niiden aiheuttamat massaesiintymiset ovat erityisen suuria.

Yökkösen saapuminen Afrikkaan juuri nyt on myös huonoa tuuria: aluetta on juuri koetellut kahden El Nino -vuoden kuivuus, joka on Itäisessä Afrikassa aiheuttanut laajan nälänhädän. Spodopetran sukuun kuuluu monia tuholaislajeja, mutta S. frugiperda eroaa sukulaisistaan sillä, että sillä on voimakkaammat leuat. Se vaikuttaa olevan myös erityisen innokas kannibaali, mutta tämän käyttäytymisen syytä tai seurauksia ei tunneta. 

Miten yökkösen leviäminen voidaan estää? Kohdennetuin myrkytyksin, tiedonjakamisen avulla, kehittämällä uusia sietokykyisempiä lajikkeita ja etsimällä luontaisia vihollisia. Lancasterin yliopistossa esimerkiksi tutkitaan yökköstoukan luonnollista virustautia, jota voidaan ruiskuttaa maisseille torjunta-aineeksi.

Yökköslaji levinnee myös Aasiaan ja Eteläiseen Eurooppaan. Sen levittäytymistä rajoittaa lähinnä se, että se vaatii selviytyäkseen yli kymmenen asteen lämpötiloja. Yökkösen leviämistä voi seurata Maailman ruokajärjestön FAO:n nettisivuilta.

Kommentit (1)

Irma Saloniemi

Perussyy on kuitenkin yksipuolinen maatalous. Kun halutaan jalostaa tehokkaita tuholaisia, kannattaa viljellään samaa lajiketta laajoilla alueilla pitkiä aikoja. Näin varmistetaan tuholaisen sopeutuminen tähän lajikkeeseen. Voisikohan Afrikassa viljellä muuta kuin maissia?

Luonnollinen seuraava askel on muuntogeenisen Bt-lajikkeen kehittäminen. Läntisissä viljelymaissa perhosten sopeutumista siihen on pystytty hidastamaan kasvattamalla suunnitellusti sen lisäksi myös ei-muunneltua maissia sopeutumisen hidastamiseksi. Mahtaako onnistua Afrikassa.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014