Kultasakaalipentu Israelissa. Kuva: Artemy Voikhansky

Hallitus ehdotti, että kultasakaali otetaan metsästyslain piiriin, jotta kultasakaalin leviämistä voitaisiin hillitä. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta puolestaan lausui, että kultasakaalia pitäisi säädellä haitallisena vieraslajina. Lopputuloksena syntyi niin sanotusti soppa.

Suomalaiset eläinlajit jakautuvat karkeasti ottaen kolmeen ryhmään: luonnonsuojelulain, metsästyslain ja vieraslajilain perusteella säädeltäviin lajeihin. Kärjistäen nämä lait jakavat eläimet suojeltaviin, metsästettäviin tai rauhoittamattomiin ja luonnosta poistettaviin lajeihin.

Luonnon- ja eläinsuojelun kannalta on olennaista mihin ryhmään laji kuuluu.

 

Olen kirjoittanut aiemminkin kultasakaalista (Canis aureus), joka lähi- tai hieman kauemmassa tulevaisuudessa leviää myös Suomeen. Tämä keskikokoinen koiraeläin esiintyy jo Virossa, ja Länsi-Euroopassa se on levinnyt Tanskaan asti. Koska sakaali Suomeen ennättää, riippuu lähinnä siitä, kuinka helposti kultasakaali pystyy kulkemaan Pietarin ohi (tai jolkottelemaan Ruotsin poikki).

Alun perin kultasakaali kaakkoiseurooppalainen laji, joka kuitenkin ensimmäiseen maailmansotaan mennessä oli hävinnyt suuresta osasta mannerta. Viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana sakaali on nopeasti levinnyt Kaakkois-Euroopasta ympäri Eurooppaa.

Uuden koiraeläimen leviäminen Suomeen tietenkin herättää tunteita. Keskikokoisena koiraeläimenä kultasakaali metsästää samoja eläimiä, joita ihminenkin metsästää. Suomalaiset ekosysteemit todennäköisesti kestävät uuden, luontaisesti saapuvan pedon saapumisen, eikä eurooppalaisen kokemuksen perusteella kultasakaali uhkaa paikallisia lajeja. Saattaakin olla, että kultasakaali kilpailee esimerkiksi supikoiran kanssa.

Kultasakaalin on myös epäilty uhkaavan kotieläimiä sekä mahdollistavan loisten paremman etenemisen. Ruokavirasto on huomauttanut, että kultasakaali on hyvä isäntä myyräekinokokille. Tämä on ehkä vähän liioiteltua pelottelua, koska kettukin on oiva isäntä myyräekinkokille ja ketut pyörivät paljon todennäköisemmin ihmisen nurkissa. Myyräekinokokin esiintymistä Suomessa vaikuttaa rajoittavan enemmän myyräkanta.

On hassua ajatella, että tulokaslaji olisi automaattisesti haitallinen, ilman että sen vaikutuksista vielä tiedetään yhtään mitään. Tiina Raevaara ansiokkaasti blogissaan kritisoi tätä ajattelutapaa.

 

Jos kultasakaali olisi lisätty, kuten hallituksen esitys ehdotti, metsästyslakiin, sitä olisi koskenut kestävän käytön periaate ja laji olisi voinut myös päätyä pyyntiluvan varaiseksi. Oletettavasti valiokunnan enemmistö ei tätä halunnut, vaan halusi siirtää kultasakaalin vieraslajisääntelyn alle ja mahdollistaa lajin vapaamman tuhoamisen.

Ajatus kultasakaalista vieraslajina on sekä tieteellisesti harhainen että suomalaisten lainsäätäjien tavoittamattomissa.

 

Tällä hetkellä kultasakaali tavallaan on vieraslajisääntelyn alla sikäli, että suomalaisen asetuksen liitteen A kohdassa 1.1 mainitaan petoeläimet. Kultasakaali ei kuitenkaan – välttämättä tai edes todennäköisesti – ole Suomessa vieraslaji. Vieraslajilaki viittaa EU:n vieraslajiasetuksen määritelmään vieraslajista: vieraslajiksi kutsutaan lajia, joka leviää uudelle alueelle ihmisen vaikutuksen avulla. Tulokaslaji on puolestaan laji, joka tulee maahan omin avuin. Suomessa tavattu kultasakaali on mitä todennäköisimmin jälkimmäinen. Kultasakaali levittäytyy Euroopassa auttamatta ja omin tassuin jolkotellen.

Nykysääntelyn perusteella siis ihmisen Suomeen tuoma kultasakaali on vieraslajisääntelyn alainen ja luontaisesti levittäytynyt kultasakaali on puolestaan luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu. Mistä sitten tiedetään onko yksittäinen maassa havaittava kultasakaali rauhoitettu vai ei? Hyvä kysymys johon virkamiehet epäilemättä pohtivat vastausta.

Eikä tässä vielä kaikki! Kultasakaali kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteeseen V, jossa luetellaan unionin tärkeinä pitämät lajit, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä. Koska EU-oikeus on ensisijaista, Suomi ei voi estää kultasakaalin leviämistä Suomeen.

Maa- ja metsätalousvaliokunta vaikuttaa siis sekä yrittävän tehdä EU-oikeuden kanssa ristiriitaista lainsäädäntöä että väittävän tieteellisesti epätosia asioita. Kultasakaalia ei ole mitään syytä nimittää vieraslajiksi, koska se ei sellainen ole. Eikä sakaali vieraslajiksi valiokunnan päätöksellä myöskään muutu.

Valiokunnan järjenvastaisuus onneksi törmää Euroopan unionin säädöksiin. Joka tapauksessa mietintö keittää melkoisen sopan. Jos eduskunta sen sellaisenaan hyväksyy, virkamiehillä onkin setvittävää, että mitä lainmuutokset oikeastaan tarkoittavat.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun maa- ja metsätalousvaliokunta on lähtenyt laukalle. Pari viikkoa sitten valiokunta epäili suden osalta säätiörahoitteisten tutkijoiden geneettisia analyysejä. Valiokunnan mietintöön päätyi virke: "Vaikka geneettiset analyysit eivät viittaa merkittävään [susien] tulomuuttoon itärajan takaa, valiokunta pitää todennäköisenä, että tulomuuttoa kuitenkin tapahtuu."

Maa- ja metsätalousvaliokunnalla vaikuttaa olevan siis jonkinlainen pääsy mystiseen tietoon, että sudet vaeltavat rajan yli, vaikkei siitä mitään todistusaineistoa muuten ole, ja että tulokaslajit ovatkin vieraslajeja.

 

Valiokunnan linjauksen vaikutus näyttää olevan täysin päinvastainen kuin tavoiteltu vaikutus: kultasakaalin nimittäminen vieraslajiksi ei tee siitä vieraslajia, vaan käytännössä suojellun lajin. Valiokunnan käsittelyssä maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet nimittäin tulkitsivat lakia niin, että tulokaskultasakaalia ei voi pitää vieraslajina, vaan se olisi luonnonsuojelulain perusteella suojeltu laji.

Tieteellisen käsityksen vastainen vieraslajimäärittely osuu lopulta omaan nilkkaan.

 

Kiitokset Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistolalle taustatiedoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

TBO
1/1 | 

Miten ihmeessä kultasakaali voisi tulla Ruotsin kautta Suomeen? Jolkottelisi ensin Juutinrauman lähes 8 km pitkää siltaa pitkin? Ei se Tanskassakaan ole päässyt  edes Sjellantiin saakka.  Lienee selvää, että leviäminen kulkee Suomesta Ruotsin suuntaan.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014