Tutkijat selvittivät alueita,joilla hanhikorppikotkat (vasemmalla) ja munkkikorppikotkat (oikealla) liikkuvat Iberian niemimaalla. Kuva: Arrondo ym., CC-lisenssi

Pitkään lausuttu viisaus suojelubiologiassa on, että lajien suojelu vaatii kansainvälistä yhteistyötä, koska valtioiden rajat eivät rajoita eliölajien esiintymistä. Joskus näin kuitenkin käy: Portugalin ja Espanjan rajamaastossa asuvat hanhikorppikotka ja munkkikorppikotka esiintyvät yllättävän tarkasti vain Espanjan puolella. Tutkijat seurasivat kuudenkymmenen hanhikorppikotkan ja yhdentoista munkkikorppikotkan liikkeitä ja huomasivat, että niiden esiintymisalueen raja seurailee tarkasti maita rajaavia joenlaaksoja (kuten ylläolevasta kuvasta voi nähdä).

Maastossa ei ole mitään piirteitä, joka erottaisi espanjalaisen tai portugalilaisen puolen rajaa. Maiden välillä ei ole äkillisiä muutoksia maisemanpiirteissä, ilmastossa tai lajistossa.

Merkittävä ero Portugalin ja Espanjan välillä on lainsäädännössä: espanjalaiset karjatilalliset jättävät kuolleet eläimensä maastoon, kun taas portugalilaisten karjankasvattajien on kerättävä kaikki ruhot pois ja poltettava tai haudattava ne.

Espanjan puolella ruoho on vihreämpää korppikotkille, sillä siellä on saatavilla ravintoa huomattavasti enemmän, koska maastosta löytyy naudan ruhoja. Portugalin puolella kyllä asuu muutamia korppikotkia, mutta nekin lentävät lähes ainoastaan Espanjan puolella.

 

Vaatimus kuolleiden nautojen tuhoamisesta tuli Euroopan unionin säädöksiin vuonna 2002, koska edellisenä vuonna hullun lehmän tauti oli levinnyt useissa Euroopan maissa. Suomessakin ilmeni yksi mysteeritapaus kärsämäkeläisellä tilalla. Tiukka hygieniasäädöstö lopetti hullun lehmän taudin leviämisen, mutta eurooppalaiset korppikotkat ja muut raadonsyöjät joutuivat säännösten uhreiksi.

Eurooppalaiset korppikotkat ovat viimeisten satojen vuosien aikana käyttäneet pääravintonaan ihmisten kasvattamaa karjaa. Jos lehmä on kuollut esimerkiksi tautiin tai muusta syystä, jonka takia sitä ei voida käyttää ihmisten ruuaksi, lehmä on jätetty maastoon. Tästä raadosta on riittänyt ravintoa monille eri eläimille ja viime kädessä tietenkin korppikotkille.

EU:n karjantuhoamissäännöstön jälkeen maanosan jo muutenkin heikoissa kantimissa olleet korppikotkakannat lähtivät laskuun. Muutama vuosi sitten linnunsuojelujärjestöjen lobbauksen jälkeen Euroopan unioni kevensi säätelyään ja nyt yksittäiset jäsenmaat voivat vapaammin päättää miten kuolleiden kotieläinten ruhoja käsitellään. Espanja ensimmäisten joukossa mahdollisti ruhojen jättämisen luontoon, koska Espanjassa asuu noin 95% kaikista Euroopan korppikotkista. Portugali ei seurannut perässä.

Tästä syntyikin kahden valtion välille raja, jota korppikotkatkin kunnioittavat siitä yksinkertaisesta syystä, että Espanjassa niille on ruokaa, Portugalissa ei.

 

Ekosysteemien hajottajista yleensä mieleen tulevat ensin hyönteiset, maaperän eliöt ja sienet. Isommilla raadonsyöjillä on myös merkittävä rooli ravinteiden hajotuksessa. Ne tarjoavatkin ekosysteemipalveluita, joiden arvo voidaan ihan oikeasti laskea.

Espanjalaiset karjankasvattajat esimerkiksi käyttivät vuonna 2012 noin 50 miljoonaa euroa ruhojen kuljettamiseen ja polttamiseen. Ruhojen kuljettaminen vaatii vuodessa noin 50 miljoonaa kilometriä kuorma-auton ajamista, joka puolestaan aiheuttaa merkittäviä määriä kasvihuonekaasupäästöjä. Suurempi korppikotkakanta sekä säästäisi rahaa että vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä.

On paljon kätevämpää, kun villieläimet syövät raadot pois maastosta, eikä maanviljelijän tarvitse nähdä vaivaa ruhojen kuljettamisesta.

 

Korjaus 21.4.2019, klo 10.48: Kuvatekstin lintulajit on korjattu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014