Villieläintori Myanmarissa. Kuva: Dan Bennett / Wikimedia Commons

Koronaviruspandemian syyllisten etsintä lähti vauhtiin Wuhanin eläintorilta, joka nousi merkittävään rooliin pandemian alkumetreillä. Nyt tiedämme, että eläintori ei ollut ainoa tai välttämättä ollenkaan merkittävä lähde ensimmäisille ihmistartunnoille. Korkeintaan tori oli ensimmäinen superleviämispaikka, jossa virus tarttui ihmisistä toiseen.

Todisteita siitä, että tämänkertainen pandemia liittyy villieläinkauppaan ei siis ole. Villieläinkauppa joutui kuitenkin nopeasti syyniin ja esimerkiksi Kiinassa suljettiin villieläinkauppaan liittyviä toreja ja toimijoita. Tämä liittyy lähinnä historiallisiin syihin: ensimmäisen sars-viruksen osalta villieläinkaupalla tiedettiin olevan merkittävä rooli: virus levisi lepakoiden kautta sivettieläimiin, josta se sitten siirtyi ihmisiin.

Luonnonsuojelujärjestöille koronaviruspandemia antaa hyvän välineen nostaa villieläinkauppa otsikoihin. Villieläinkauppa – ja etenkin laiton villieläinkauppa, johon liittyy salametsästys – on merkittävä uhka monille maailman eläinlajeille. Luonnonsuojelujärjestöjen selkeä motivaatio onkin vähentää erityisesti laitonta villieläinkauppaa. Villieläinkauppa on toiseksi suurin lajeja uhkaava tekijä elinympäristöjen tuhoutumisen ja pirstoutumisen jälkeen ja ylipäänsä noin neljännestä selkärankaislajeista myydään. Villieläinkauppa on ajanut jo lukuisia lajeja sukupuuttoon.

 

Villieläinkauppakeskustelu ruokkii sopivasti perinteisiä rasistisia ajatuksia: vieraisiin ruokalajeihin liittyy ällötyksen tunteita ja mikäpä olisi parempi ällötyksen herättäjä kuin eksoottiset ja vieraat eläinlajit, joita ei voisi kuvitella syövänsä. Aasialaiseen ruuanlaittoon suhtaudutaan länsimaissa usein osoittelevasti ja eksotisoivasti, kun ihmetellään mitä kaikkea nuokin syövät. Kiinalainen eläintori nähdään helposti likaisena ja epäilyttävänä paikkana.

Villieläinkauppaa on laillista ja laitonta. Edellisestä voisi olla esimerkkinä vaikka suomalainen sääntöjen mukaan hoidettu riistalihan kauppa ja jälkimmäisestä esimerkiksi uhanalaisten eläinten osien kauppaaminen, kuten norsun torahampaiden tai tiikerien käpälien. Villieläinkaupassa voidaan myydä eläinten osia, kuten turkiksia, eläviä eläimiä lemmikeiksi tai metsästettyä lihaa ruuaksi. Kaikkialla maailmassa metsästetään villieläimiä: esimerkiksi jyrsijöiden metsästys on yleistä ympäri maailman ja paikallisia herkkuja ovat niin nuotiolla grillattu rotta kuin majava calvados-kastikkeessa.

Villlieläinkaupan kieltämisestä on puhuttu paljon pandemian yhteydessä, mutta se ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Monilla alueilla metsästys on merkittävä ravinnonlähde – esimerkiksi köyhimmällä maailman alueilla itse metsästetty eläin voi olla ainoa proteiininlähde – ja toisaalla se on taas kulttuurisesti niin merkittävää toimintaa, ettei sen kieltäminen voisi onnistua – esimerkiksi suomalainen metsästysperinne ja riistatuotteiden kauppa on vahvasti juurtunut.

 

Kuinka merkittävä villieläinkaupan rooli tartuntatautien näkökulmasta ylipäänsä on? Aiheuttaako villieläinkauppa merkittävän riskin uusista zoonoottisista, eli muista eläimistä ihmisille tarttuvista, taudeista?

Lyhyesti: yksittäistapauksista tiedämme, että villieläinkauppa voi olla merkittävä tekijä, mutta systemaattiset tutkimukset eivät ole vielä löytäneet laajempaa merkitystä.

Yksittäisissä tapauksissa tiedämme muutamia merkittäviä tartuntatautitapauksia. Edellämainittu sars-(1-)virus siirtyi villieläinkaupan kautta ihmisiin. Virus on alun perin kiertänyt lepakoilla, joista se on tarttunut Etelä-Kiinassa ravinnoksi käytettäviin sivettieläimiin. Linkki havaittiin siitä, että erään ravintolan kokilla oli havaittu sars-1-tartunta ja heidän keittiössään oli ollut eläviä sivettieläimiä, joista valmistettiin ruokaa. Näistä sivettieläimistä löytyi samankaltainen viruskanta.

Apinarokko on toinen tunnettu tauti, jossa kontakti apinoiden tai jyrsijöiden kanssa liittyy ihmisten zoonoottisiin tartuntoihin. Esimerkiksi apinarokon vuoden 2003 epidemia Yhdysvalloissa syntyi niin, että eksoottisten lemmikkien maahantuoja toi Ghanasta savannihamstraajarotan, joka puolestaan tartutti viruksen preerikkoihin (ent. preeriakoira), jotka tartuttivat viruksen ihmisiin.

Todistettavasti siis villieläinkauppa voi altistaa ihmisiä tartunnanaiheuttajille. Uusi pandemiakin voi syntyä villieläinkaupan kautta.

Pari viikkoa sitten julkaistiin tutkimus, jossa pyrittiin arvioimaan maailmanlaajuista uhkaa, jonka villieläinkauppa ihmisten tartuntataudeille aiheuttaa. Tutkimuksen johtopäätöksistä osa oli suhteellisen latteita, kuten että ”jyrsijät, sorkkaeläimet, kädelliset ja lepakot ovat tärkeät tartunnanlähteet villieläinkaupassa”. Nämä ryhmäthän vastaavat noin 70 prosentista nisäkäslajeista, joten kauhean tarkka tämä huomio ei ole. Tutkijat totesivat, että reilu neljännes kaikista villieläinkaupassa liikkuvista eläinlajeista kantaa 75% kaikista tunnetuista zoonoottisista viruksista.

Tutkimus kuitenkin sai nopeasti kritiikkiä, koska tutkimuksessa ei ollut huomioitu otantaharhaa. Yksinkertaisesti villieläinlajit, joita maailmalla kaupustellaan, ovat yleensä useammin ja paremmin tutkittuja kuin lajit, joihin ei kiinnostusta kohdistu. Kun aineiston korjaa kuhunkin isäntälajiin kohdistuneiden tutkimusten määrällä, villieläinkaupassa kiertävät lajit eivät enää erotu muiden nisäkäslajien joukosta.

Keskeinen kysymys tietenkin on, että miksi villieläinkaupassa kiertävillä lajeilla olisi merkittävästi enemmän zoonoottisia taudinaiheuttajia kuin muilla eläimillä.

Tutkimuksista tiedetään, että kesytetyillä eläimillä on enemmän zoonoottisista tartunnanaiheuttajilla kuin villieläimillä. Tämä on järkeenkäypää, koska meillä on monien eläinlajien kanssa vuosituhansien verran vuorovaikutusta. Tämä luo monin tavoin mahdollisuuksia zoonoottisten tartunnanaiheuttajien yleistymiseen näissä lajeissa. Villieläinkauppa on kuitenkin vasta viime vuosikymmeninä muuttunut niin intensiiviseksi kuin se nykyään on.

Ihmisasutuksen lähellä asuvilla lajeilla on yleisesti enemmän viruslajeja kuin eläimillä, jotka eivät asu ihmisasutuksen lähellä. Tämä luultavasti taas johtuu siitä, että samat tekijät, jotka tekevät lajeista hyvin sopeutuvaisia ihmisten kanssa elämiseen, myös altistavat ne tartunnanaiheuttajille.

Villieläinkauppaan päätyy sekalainen seurakunta erilaisia lajeja. Itselle ei tule mieleen hyvää syytä, miksi niiden zoonoottinen riski olisi erilainen kuin villieläinkohtaamisilla ylipäätään.

 

Villieläinkaupan merkitystä zoonoosien aiheuttajana ei kannata väheksyä – tiedämme, että sitä kautta tauteja voi levitä – mutta tämänhetkisten tietojen perusteella sitä ei kannata myöskään käyttää keppihevosena villieläinkaupan suitsimiseen. Olennaista tällä hetkellä lienee tietää missä ja minkä lajien kanssa zoonoottiset riskit ovat suuria ja miten niitä voidaan vähentää.

Keskeistä on myös villieläinkaupan sääntely. Esimerkiksi Suomessa trikiini on vanhastaan ollut yleinen zoonoottinen taudinaiheuttaja, mutta nykyään tiedämme, ettei karhun verta kannata juoda raakana ja että liha kannattaa kypsentää kunnolla.

Kommentit (2)

Adrienne J. Perez
4/2 | 

Ehkä sen sijaan, että pidätetään ja pidetään rikosoikeudenkäyntejä ihmisille, jotka tekevät tämän, meidän on pidettävä asia yksinkertaisena ja tehtävä heille vain se, mitä he tekevät villieläimille. Otetaan kiinni heidät, riisutaan heiltä kaikki tavarat, järjestetään ne riviin ja kerrotaan heille, että heillä on mahdollisuus juosta ja ampua sitten vain, kunnes he ovat kuolleet.

https://dissertationwritingservice.vip/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014
Sisältö jatkuu mainoksen alla