Poro Kebnekaisen laaksossa Ruotsissa. Kuva: Alexandre Buisse / Wikimedia Commons

 

Hirvieläinten erittäin helposti tarttuva ja tappava hermostotauti on levinnyt Eurooppaan – ensimmäiset tapaukset on havaittu tämän vuoden aikana Norjassa. Tautia on ennen tätä havaittu vain Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Koreassa.

Keväällä Norjassa tunnistettiin ensimmäinen hirvieläimen näivetystauti -tapaus Bergenin alueella villissä porossa. Kesän aikana Trondheimin alueelta löydettiin kaksi taudista kärsivää hirveä ja täällä viikolla uutisoitiin tautia sairastavasta porosta Sognin ja Fjordanen läänissä. Tautitapaukset ovat noin 300 kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Hirvieläimen näivetystauti on kuvaava nimi: se tarttuu luonnossa vain hirvieläimiin ja sen tunnistaa eläimen apaattisuudesta, joka johtaa laumasta vetäytymiseen, laihtumiseen ja lopulta kuolemaan.

Hirvieläinten näivetystauti on prionitauti, se kuuluu siis samaan ryhmään kuin hullun lehmän tauti, lampaiden skrapi tai ihmisten Creutzfeld-Jakobin tauti. Prionitaudit ovat omalaatuinen tartuntatautien ryhmä. Ne eivät ole pieneliöiden levittämiä, vaan ne leviävät proteiinien välityksellä. Taudin aiheuttaa prioniproteiini, joka on laskostunut viallisella tavalla. Kohdatessaan normaalimuotoisia proteiineja viallinen prioni muuttaa näidenkin laskostumistapaa. Prioniproteiinia esiintyy luontaisesti keskus- ja ääreishermostossa, joskaan sen roolia ei tarkalleen tiedetä - proteiinin epäillään liittyvän kuparin kuljetukseen solukalvon yli. Taudin eteneminen ja proteiinien muuntuminen näkyykin hermosto-oireina. Kaikki prionitaudit ovat hitaasti eteneviä, mutta tappavia, eikä niihin ole toimivia hoitoja.

Yhtään todettua tartuntatapausta ihmisiin ei ole vielä ilmennyt. Prionitaudit kuitenkin usein hyppäävät lajirajojenkin yli. Laboratoriokokeissa tauti on saatu tartutettua myös muihin eläinryhmiin, kuten apinoihin, joten taudista epäiltyä eläintä ei suositella syömään. 

Tauti on tehokkaasti ja nopeasti leviävä. Tartunnan saaneet eläimet levittävät viallisia prioniproteiineja syljen ja ulosteen kautta jo kauan ennen oireiden ilmenemistä. Taudin leviämistä helpottaa, että se etenee hyvin hitaasti. Tartunnan jälkeen kestää yli vuoden ennen kuin oireet alkavat, joten tartunnan saaneiden eläinten tunnistaminen on vaikeaa. Kaiken lisäksi prioniproteiinit ovat kestäviä ja voivat säilyä pitkään ympäristössä. Tällä hetkellä ei esimerkiksi tiedetä tulevatko tartunnat yleensä suoraan toiselta eläimeltä vai kenties ympäristön kautta.

Tauti on todettu Yhdysvalloissa tähän mennessä lähes kymmeneltä tuhannelta hirvieläimeltä. Vielä ei tiedetä, miten tauti vaikuttaa luonnonpopulaatioiden kokoon tai uhkaako se lajeja luonnossa. Henkensä taudin takia on joka tapauksessa menettänyt paljon isompi joukkio, sillä taudin leviämistä hillitään, kuten hullun lehmän taudin tautia ikään: altistuneiden hirvieläinlaumojen joukkoteurastuksilla.  Joka tapauksessa tauti on uhka tarhatuille hirvieläimille tai Suomessa esimerkiksi poronkasvatukselle. Prionitaudin on helppo levitä, kun suuret määrät hirvieläimiä kerätään tiiviiseen kanssakäymiseen. 

Suomessa on selvitetty säännöllisesti näivetystaudin esiintymistä hirvieläimissä 2000-luvun aikana, mutta sitä ei ole vielä havaittu. Aiemmat kokemukset taudin leviämisestä kuitenkin viittaavat siihen, että tauti on vaikea kitkeä, kun se pesiytyy uudelle alueelle. Norjassa saattaa siis olla jo kestävä kanta prionitautia ja on vain ajan kysymys, koska tauti liikkuu Etelä- ja Keski-Norjasta Suomeen.

Suomessa seuranta on erityisesti kohdistunut valkohäntäpeuraan. Valkohäntäpeura on lyeisin taudin isäntä Pohjois-Amerikassa ja suomalaisista hirvilajeista ainut, joka kuuluu pohjoisamerikkalaiseen lajistoon. Suomessakin juuri valkohäntäpeura saattaa olla helpointen tautia levittävä laji.

Mistä näivetystauti sitten pääsi Norjaan?

Vaihtoehtoja on oikeastaan kolme: tauti on tullut Pohjois-Amerikasta tai Koreasta ihmisen tai muun eläimen mukana, se on muodostunut lampailta tarttuneesta skrapi-prionista tai tauti on syntynyt Norjassa spontaanina mutaationa. Ensimmäistä vaihtoehtoa pidetään epätodennäköisenä, joskin Etelä-Koreaan tauti pesiytyi juuri tuontieläinten mukana. Toinen vaihtoehto on myös epätodennäköinen, koska lampaan skrapin siirtymistä hirvieläimiin ei ole koskaan aiemmin havaittu. Kolmas vaihtoehto on tutkijoiden mielestä todennäköisin: spontaanit mutaatiot prionia koodaavassa geenissä ovat suhteellisen yleisiä. Spontaaneilla mutaatioilla tarkoitetaan sitä, että jossain ihmisen solussa tapahtuu muutos DNA:n emäsjärjestyksessä, esimerkiksi DNA-monistumisvirheiden tai mutageenien ansiosta. Tämä muutos johtaa viallisen proteiinin syntyyn ja pienikin määrä viallista proteiinia voi muuttaa normaalit toverinsa viallisiksi. Jos viallinen proteiini on vielä helposti tarttuva, yhdestä pienestä mutaatiosta voi syntyä uusi tartuntatauti. 

Creutzfeldt-Jakobin taudin tapauksista suurin osa syntyy juuri spontaanien mutaatioiden kautta ja alle prosentti johtuu tartunnoista. Ihmisten onneksi Creutzfeldt-Jakobin tauti ei ole helposti tarttuva - nähtävästi yleisimmät tavat saada tartunta tautia sairastavalta on kannibalismi tai saastuneet leikkausvälineet. Jos näivetystaudin takana on spontaani mutaatio, eräällä tavalla ajateltuna se siis oli vain tikittävä aikapommi, joka odotti tapahtumistaan.

Luultavasti emme koskaan saa selville mistä norjalainen hirvieläinten näivetystauti lähti liikkeelle. Siinä missä bakteerien, virusten tai muiden taudinaiheuttajien sukupuuta on helppo tutkia DNA:n tai RNA:n muutosten avulla, prionit ovat haasteellisempia. Eri prionikannat erotellaan prioneiden erilaisten biokemiallisten ominaisuuksien mukaan ja sukupuiden tekeminen on käytännössä mahdotonta. Esimerkiksi Britannian hullun lehmän tautiepidemiastakaan ei tiedetä, mistä tauti alunperin ilmaantui.

 

Tätä kirjoitusta varten haastateltiin Norjan eläinlääkintökeskuksen prionitutkija Sylvie Benestadia.

Kommentit (4)

Rake
Liittynyt12.3.2014
Viestejä8

Eikä mulla mitkään kerta kerroin jo asian mutta hukkaan se meni kun en hukannut kirjautua. Pääasiassa olin ihmeissäni että on villejä poroja. Peuroja on villeinä mutta että poroja on kans päässyt karkuun ja villiintymään?

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä204

Rake kirjoitti:
Peuroja on villeinä mutta että poroja on kans päässyt karkuun ja villiintymään?

Etelä-Norjassa on vielä villejä tunturipeuroja eli toisin sanoen niitä ei ole koskaan (puoli)kesytetty, kts. esim. Wikipedia

Pine
Liittynyt5.3.2012
Viestejä243

Voisikohan yksi syy tällaisten tautien leviämiselle olla ihmisen harjoittama suurpetojen metsästys. Pieneksi huvenneet suurpetokannat eivät riitä pitämään hirvikantoja terveinä. Normaalisti tällaiset näivettyneet hirvieläimet joutuvat ensimmäisinä suurpetojen saaliiksi.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4237

Ilmeisesti ei kuitenkaan minkäänlaista sukupuuttoa vieläå uskalleta ennustaa tai edes uhanalaiseksi tulemista?

jostain joskus menin lukemaan, että virus harvoin tappaa lajia sukupuuttoon, sillä silloin se tappaisi myös omat elinmahdollisuutensa. Vaikka en ole ihan varma, että miten tuo sitten käytännössä toimii, niin jossain mielessä se on ainakin uskottavan oloinen väite.

Ja vielä jos ajatellaan, että oireet näkyvät vasta vuoden päästä, niin sepä on jo niin hidasta touhua, että virus saattaisi ehtiä leviämään moneenkin eläimeen ja täten aiheutta tämän sukupuuton pahimmassa tapauksessa.

Ruhollah.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Helsingin ja Zürichin yliopistoissa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014