Lokakuun 31. päivä on kansainvälinen makipäivä. Päivän tarkoituksena on tuoda huomiota sille, että makit ovat yksi uhanalaisimmista eliöryhmistä: yli 90 prosenttia lajeista on uhanalaisia.

Mutta miksi juuri tämä päivä? Seuraava on spekulaatiota, koska päivän valinnasta en ole nähnyt luotettavaa selostusta,mutta ainakin jonkinlainen yhteys on löydettävissä makien ja pyhäinpäivän välillä.

 

Suomenkielinen nimi maki on tullut suoraan malagassista. Madagaskarilaiset kutsuvat maky nimellä kissamakia ja tämä nimi on - luultavasti saksan kautta - tullut merkitsemään suomeksi kaikkia madagaskarilaisia puoliapinoita.

Carl von Linné antoi kissamakille tieteellisen nimen Lemur catta. Samalla hän nimesi hoikkalorin nimellä Lemur tardigradus ja kaguaanin nimellä Lemur volans. Hoikkalorin hidas öinen kuljeskelu toi Linnélle mieleen Ovidiuksen ja Vergiliuksen runoissa toistuneet harhailevat henget, kuolleiden sielut, jotka eivät olleet päässeet pois tästä maailmasta. Antiikin roomalaiset kutsuivat näitä nimellä lemures.

Linnén sukulaisuussuhteet paljastuivat osittain virheelliseksi: hoikkalorit eivät ole erityisen läheistä sukua makeille ja kaguaani ei ole edes kädellinen, vaan kuuluu omaan kaguaanien lahkoonsa. Tieteellinen Lemur-nimi kuitenkin jäi juuri makeille.

Roomalaiset juhlivat toukokuussa Lemuria-juhlaa, jolloin vaeltelevia henkiä riivattiin pois heittelemällä ilmaan papuja. Perheenjäsenet paukuttivat kuparipannuja ja manasivat henkiä pois. Kuten useille perinteille kuitenkin kävi kristinuskon levittyä, Lemuria muutettiin kristilliseksi juhlaksi, pyhäinpäiväksi. Vuosisata myöhemmin juhlapäivä siirrettiin toukokuulta loka-marraskuun vaihteeseen.

Niinpä, pyhäinpäivällä ja makeilla on yhteys - hieman polveileva - mutta yhteys kuitenkin.

 

Me tutkijat arvostamme sanaleikkejä ja merkityksiä. Makeja tutkiessani tarvitsin apua bioinformaatikoilta loisten DNA:n emäsjärjestysten käsittelyyn. Yhteistyökumppanini rakensivat sarjan apuvälineitä, joille he antoivat nimen Séance, jonka voi suomeksi kääntää spiritismi-istunnoksi. Mikäpä sen soveliaampi väline henkimaailman olentojen tutkimukseen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014