Kanin maksasta eristettyjä RHD-viruksia. Kuva: CSIRO / Wikimedia Commons

 

Huhtikuussa Helsingissä löytyi kuolleita villikaneja usealta alueelta. Viime viikolla Evira tiedotti, että kyseessä on RHD (rabbit haemorrhagic disease) –virus. RHD-virus on tunnettu suhteellisen lyhyen aikaa: se tunnistettiin tieteelle vasta 1983 Kiinassa, jossa se tappoi miljoonittain kasvatettavia angorakaneja. Tauti ei vaikuta tarttuvan muihin jänislajeihin, joten metsäjänis tai rusakko ei ole vaarassa.

Vielä ei tiedetä, mistä virus on Suomeen päätynyt. Yllätys se ei ole, sillä virus on ollut Euroopassa ainakin 80-luvun lopusta lähtien.

RHD on nykyään endeeminen – eli jatkuvasti kanipopulaatiossa kiertävä - tauti esimerkiksi Euroopassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Australiaan tauti levisi tutkimuksen sivutuotteena. Wardangin saarella, viisi kilometriä mantereelta, testattiin RHD-viruksen käyttöä kanipopulaatioiden kannan säätelyssä. Tauti pääsi kuitenkin karkaamaan saarelta mantereelle ja seuraavan kahdeksan viikon aikana epidemiaan kuoli noin kymmenen miljoonaa kania.

Kanien verenvuototauti on nopeasti etenevä tauti: sen itämisaika on yhdestä kolmeen päivää ja tämän jälkeen kani kuolee sisäiseen verenvuotoon ja veritukosten syntymiseen parin päivän kuluessa. Kuolleisuutta on vaikea arvioida, koska suurin osa kaneista kuolee koloissaan, mutta sen arvioidaan olevan jossain 40 ja 100 prosentin välillä. Monet populaatiot ovat tuhoutuneet täysin taudin takia.

Uudessa-Seelannissakin viruksen käyttöä kanipopulaatioita vastaan harkittiin, mutta terveysviranomaiset  päättivät, ettei virusta tuoda maahan lainkaan. Maanviljelijät eivät olleet kuitenkaan tyytyväisiä hidasteluun ja ottivat ohjat omiin käsiinsä. He toivat maahan virusta ja tartuttivat sen kiinniotettuihin kaneihin. Kun kanit sitten kuolivat, maanviljelijät ajoivat näiden maksat tahnaksi keittiöblenderillä. Tätä tahnaa lisättiin porkkanoiden ja kauran päälle, jota he sitten levittivät peltojensa lähelle.

Miksi tauti ei sitten – suuresta kuolleisuudesta huolimatta – tapa kaikkia kanipopulaatioita? Kanien (ja tietenkin myös RHD-viruksen) pelastukseksi nuoret kanit eivät kuole tautiin. Virus tarttuu nuoriin, alle kahden kuukauden ikäisiin kaneihin, mutta se ei nähtävästi aiheuta merkittävää tautia. Tartunnan jälkeen ne kuitenkin saavat elinikäisen vastustuskyvyn. Näin käynee Helsingissäkin: koska kevät on ollut suhteellisen viileä, kanit lienevät jo aloittaneen lisääntymisensä ennen RHD-epidemiaa ja Helsingin kanikanta on turvattu. On vielä aikaista sanoa jääkö tauti kiertämään Helsingin kanipopulaatioihin – rankat talvet voivat vähentää kanikantoja niin mataliksi, että tämä saattaa aiheuttaa virukselle pullonkaulan, josta se ei selviä.

RHD on myksoomaviruksen osalta toinen ainoastaan kaniineja tartuttava tauti. Tämä virus aiheuttaa kaniineille sidekudoskasvaimia, jotka johtavat kuolemaan kahden viikon sisällä tartunnasta. Myksoomavirus on puolestaan ilmaantunut Uruguayssa 1800-luvun lopulla. 1950-luvulla myksoomavirusta kokeiltiin kanien torjunnassa Australiassa.

Myksoomaviruksen ongelma oli, että se tappoi kanit niin nopeasti – jopa neljässä päivässä – että tauti ei pystynyt leviämään eteenpäin. Tartunta vaatii elävien kanien kohtaamisen tai se voi levitä myös hyönteisen välityksellä – kunhan tartunnanaiheuttaja on elossa. Tämä rajoitti suuresti taudin kykyä siirtyä populaatiosta toiseen.

Australiassa, kuten muillakin alueilla, jonne myksoomavirus levisi, tapahtui kuitenkin kaksi nopea evolutiivisista muutosta: Ensinnäkin virus mutatoitui vähemmän tappavaksi, mikä tehosti sen leviämistä. Toiseksi kaneille alkoi kehittyä vastustuskykyä. Englannissa kanipopulaatio romahti niin, että vain noin prosentti kaneista jäi jäljelle: kanimäärä kuitenkin palasi kuitenkin nopeasti entisille määrilleen, kun vastustuskykyiset kanit lisääntyivät.

Australiassa on verrattu näiden kahden taudinaiheuttajan, RHD:n ja myksoomaviruksen evoluutiota. Siinä missä myksoomaviruksen tappavuus on vähentynyt selkeästi, RHD on yhä yhtä tappava kuin aiemmin. Syyksi tutkijat ovat esittäneet kahta seikkaa: nuoria kaneja, jotka eivät kuole RHD:hen, ja sitä että RHD leviää hyvin vielä kuolleistakin kaneista. Nämä mahdollistavat huomattavasti nopeamman leviämisen, jolloin puolestaan virukset eivät kuole sukupuuttoon, vaikka aiheuttaisivat nopean kuoleman isäntäeläimilleen.

Kommentit (3)

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4398

Olen aika käsi näidenkin asioiden kanssa ja siksi minua on lopulta ihmetyttänytkin, että miten paljon on pois suljettua, että oikein todella vakava espanjantauti lähtisi juuri hyvin yllättävän eläimen viruksesta liikkeelle?

Ja toiseksi, ihmisten pandemiasta ei varmasti ole juuri puhuttu viime aikoina, mutta miten paljon lienee eläinkunnissa eri eläinlajien omia pandemioita liikenteessä tänäkin päivänä?

Ruhollah.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Kasvisruoka2 kirjoitti:
Olen aika käsi näidenkin asioiden kanssa ja siksi minua on lopulta ihmetyttänytkin, että miten paljon on pois suljettua, että oikein todella vakava espanjantauti lähtisi juuri hyvin yllättävän eläimen viruksesta liikkeelle?

Melko poissuljettua, mutta mahdollista: espanjantautihan (influenssa A H1N1) lähti juuri siasta ja samantyyppisiä viruksia pyörii myös linnuissa (eli ns. sikainfluenssa ja lintuinfluenssa). Juuri nuo ovat huolestuttavimpia pandemiamahdollisuuksia.

Mutta: kyllähän se tauti voi lähteä leviämään muualtakin. Tuhkarokko hyppäsi ihmiseen lehmistä, monet muut taudit esim. kädellisistä ja lepakothan vasta levittävätkin ties mitä. Karkeasti sanottuna kannattaa olla huolissaan kahdesta lähteestä: paikoista, joissa ihmiset ovat läheisissä tekemisissä kotieläinten kanssa, ja toisaalta alueista, joissa elinympäristöjen tuhoutuminen ajaa luonnonvaraisia eläimiä tekemisiin ihmisten kanssa.

Lainaus:
Ja toiseksi, ihmisten pandemiasta ei varmasti ole juuri puhuttu viime aikoina, mutta miten paljon lienee eläinkunnissa eri eläinlajien omia pandemioita liikenteessä tänäkin päivänä?

Hyvä kysymys - en osaa vastata. Jotkuthan ovat kuuluisia: sammakoiden chytridiomycosis, lintujen West Nile -enkefaliitti, pihapunavarpusten mykoplasma, lepakoiden valkonenäsyndrooma, pussipirun kasvosyöpä, koirien penikkatauti ja koaloiden klamydia, muutamia mainitakseni.

spekulaatio

Olisi mielenkiintoista lukea spekulaatiotasi ADHD:n synnystä ja/tai säilymisestä ihmisessä evoluutiobiologisesta näkökulmasta. Vahva periytyminenhän ilmeisesti kertoo sen hyödyllisyydestä? Kiitos, ja pahoittelut off topicista!

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014