Aikuinen kääpiöheisimato.Kuva:Tomas de la Rosa / Wikimedia Commons

Heisimadot ovat laakamatoja, jotka loisivat useimmiten selkärankaissa, ja joilla on epäsuora elinkierto, toisin sanoen, niillä on yksi tai useampi väli-isäntä ja pääisäntä. Loistutkimuksessa määritelmällisesti pääisäntä on isäntälajeista se, jossa tapahtuu suvullinen lisääntyminen. Heisimadot ovat nauhamaisia ja jaokkeellisia - suomalaisille tutuin laji on lapamato.

Heisimadot ovat aikanaan olleet Suomessakin yleinen kansanvaiva. Viimeisen puolensadan vuoden aikana niiden esiintyvyys on vähentynyt, mutta hyvä hygienia ja ruuan kypsentäminen on syytä pitää mielessä jotta ikäviltä yllätyksiltä vältyttäisiin. Vaikka suurin osa tartunnoista on oireettomia, heisimatotartunta voi johtaa myös epämiellyttäviin lopputuloksiin.

 

Toissa viikolla julkaistiin paljon huomiota saanut tapauskertomus: heisimato aiheutti tappavan syövän. AIDSia sairastava 41-vuotias kolumbialaismiehen elimistöstä löytyi laajalti levinnyt syöpä. Tutkijat pääsivät oudon tapahtumaketjun jäljille, kun miehestä eristetyt syöpäsolut eivät olleetkaan ihmisen soluja. Tutkimusten jälkeen selvisi, että syöpäsolut olivat peräisin kääpiöheisimadolta (Hymenolepis nana). Nähtävästi heisimato oli saanut syövän, joka oli alkanut sitten leviämään holtittomasti isännän elimistössä. Vastaavia tapahtumia on havaittu aiemmin vain kourallinen.

Kääpiöheisimadolla on merkittävä evolutiivinen sopeuma, joka on syöpätapauksen takana. Toisin kuin muut heisimadot, kääpiöheisimato ei tarvitse väli-isäntää. Sen munat ovat suoraan ulosteista tulleessaan tartuttamiskykyisiä. Sillä on siis sekundaarisesti suora elinkierto: siinä missä kääpiöheisimadon esi-isä vielä tarvitsi hyönteistä väli-isännäkseen, nykykääpiöheisimato pystyy tarpeen siirtymään suoraan pääisännässään. Kääpiöheisimato voi myös aiheuttaa autoinfektion: heisimadon munat kuoriutuvat jo isännän suolistossa ja kehittyvät siellä uusiksi heisimadoiksi. Periaatteessa kääpiöheisimadosta ei pääse ilman lääkkeitä eroon, jos sellainen on kerran suolistoon asettunut. Tehokkaan lisääntymisensä vuoksi kääpiöheisimato on tiettävästi maailman yleisin heisimatotartunnan aiheuttaja.

Miten tämä kaikki liittyy sitten syöpään? Suolistossa kuoriutuvat toukat ovat täynnä kantasoluja, joista uusi heisimato aikanaan erilaistuu ja kasvaa. Immuunipuolustuksen ollessa rampautunut toukat pääsevät seikkailemaan mihin sattuu isännän elimistössä. Osa niistä päätyy väärään paikkaan, jossa normaali kehitys ei ole mahdollista ja madosta tulee syöpä.

Muutkin heisimadot voivat aiheuttaa odottamattomia ongelmia.

Naudan kapea heisimato (Taenia saginata) on melko harmiton, mutta sian kapeaheisimato  (Taenia solium) voi aiheuttaa hengenvaarallisen aivoinfektion. Tämän tapahtuman ymmärtämiseen pitää tietää miten sian heisimato toimii.

Sian heisimadon väli-isäntä on nimensä mukaan sika. Kun sika on syönyt heisimadon toukkia, nämä tunkeutuvat sian suoliston seinämästä läpi ja muodostavat kystia sian lihaksistoon. Heisimadot odottelevat näiden kystien sisällä, kunnes joku syö sian. Tällöin heisimato pääsee pääisäntänsä, eli jonkun sikoja saalistavan eläimen, suolistoon ja alkaa siellä kasvatella itsestään pitkää aikuista heisimatoa.  

Sian heisimato voi myös käyttää ihmistä väli-isäntänään, jos ihminen syö sen munia. Näitä voi saada esimerkiksi heisimatoa kantavan koiran ulosteista. Tällöin toukat kuoriutuvat ihmisen suolistossa ja lähtevät etsimään lihasta, johon muodostaa kystan. Useimmiten toukat asettuvat lihakseen ongelmitta, eikä tartuntaa edes välttämättä huomaa. Välillä kuitenkin toukka päätyykin ihmisen aivoihin, johon kystan muodostaminen on jo usein vaarallisempaa. Pari viikkoa sitten kiersi myös uutinen siitä, kuinka yhdysvaltalaisen miehen aivoista oli leikattu pois elävä heisimato. Heisimato aivoissa on maailmanlaajuisesti yleinen aivoinfarktin syy. Suomessa tosin se on hyvin harvinainen, mutta esimerkiksi Los Angelesissa kymmenes kaikista aivoinfarkteista johtuu sian heisimadosta. Heisimadon esiintymisalueilla noin 30% aikuisten uusista epilepsioista johtuu aivoihin pesiytyneestä heisimadosta.

MR-kuva potilaasta, jolla on aivoissaan useampia sian heisimadon muodostamia kystia. Kuva: CDC / Wikimedia Commons

Lapamato eli leveäheisimato (Diphyllobothrium latum) on Suomessa yleisin heisimato – tapauksia on vieläkin noin sata vuodessa. Yleisyyteen vaikuttaa varmasti se, että lapamato tarttuu kalojen kautta. Suomessa vielä 1950-luvulla saattoi viidennes väestöstä kantaa suolistossaan lapamatoa. Lapamato on suhteellisen vähäoireinen loinen, joka kuitenkin tartunnan pitkittyessä voi aiheuttaa anemiaa tai B12-vitamiinin puutosta. Jos loista ei häädä, se saattaa elää hyvinkin pitkään, vanhimmat tunnetut yksilöt elivät yli 20 vuotta. Tuossa ajassa – professori Seppo Merin sanoin - tagliatelle-nauhamakaronia muistuttava mato voi kasvaa yli kymmenen metriä pitkäksi.

Vaarallisiin heisimatoihin lukeutuvat myös ekinokokit. Suomessa esiintyy luontaisesti hirviekinokokkia (Echinococcus canadensis) ja ilmaston lämpeämisen pelätään tuovan maahan myyräekinokokkia (Echinococcus multilocularis). Molemmat voivat muodostaa taudin edetessä vuosien aikana ihmiseen rakkuloita, jos ihminen päätyy loisen väli-isännäksi. Myyräekinokokissa rakkulat ovat yleisen lokeroisia ja niiden poistaminen on vaikeaa.

Yhteistä heisimadoille on, että niiden leviämistä voi estää hyvällä hygienialla ja ruuan kypsentämisellä.

 

Lisätietoja suoliston parasiitti-infektioista löytää esimerkiksi Heli Siikamäen, Hannu Kyrönsepän ja Sakari Jokirannan Suoliston parasiitti-infektiot –artikkelista Duodecimistä (pdf). Ekinokokeista on kattavasti tietoa esimerkiksi Eviran sivuilla.

Kommentit (1)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014