Kuva: Hidrafil / Wikimedia Commons

 

Kuukausi sitten julkaistiin viimeinkin lukion opetussuunnitelmien perusteet. Olenkin kritisoinut jo aiemmin tapaa, jolla uudistus tehtiin kahdestikin: ensin yleisesti sitä, että perusteita ei oikeastaan kiireen takia uudistettu, vaan ”päivitettiin ja toiseksi erityisesti biologian kurssien painotuksia ja sisältöjä.

Miten sitten loppujen lopuksi kävi?

Kiireessä saatiin kasaan 307 sivua tekstiä, joka ei juuri eroa edellisestä. Itse lukiokoulutuksen toimintaperiaatteet eivät merkittävästi muuttuneet.

Joissain aineissa on suurempia ja toisissa pienempiä muutoksia. Luonnontieteiden puolella fysiikassa kolme syventävää liikkeeseen liittyvää kurssia tiivistyi kahdeksi ja luonnonmaantieteen kurssi siirtyi pakollisesta syventäväksi. Humanistis-yhteiskunnallisella puolella Euroopan historia siirtyi syventäväksi ja yhteiskuntaopin EU-kurssi pakolliseksi. Filosofiassa tuli pakolliseksi etiikan kurssi, joka puolestaan poistui uskonnosta ja tilalle tuli syventävä uskonnontutkimuksen ja taiteen kurssi.

Biologian osalta muutos ei ollut erityisen suuri. Keväisen luonnoksen jälkeen geenit otettiin selkeästi mukaan ensimmäiseen biologian kurssiin, jolloin palattiin tavallaan edellisen opetussuunnitelman perusteiden malliin: solu, geenit ja evoluutio muodostavat yhden pakollisen kurssin ja ekologia laajasti ottaen toisen. Merkittävin muutos lienee pienimuotoisen tutkimuksen ottaminen mukaan jokaiseen kurssiin. Tämä toivottavasti nostaa kokeellisen työskentelyn painoarvoa – ja esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiinkin saataisiin kokeellisuuteen liittyviä tehtäviä.

Uudistus oli todellinen torso. Nykypäivän vaatimukset olisi vaatinut aidosti uudestaan rakennetun opetussuunnitelmien perusteet. Uudet teemaopinnot ovat mahdollisuus oppiaineiden välisten raja-aitojen kaatamiseen. Jää nähtäväksi kaatuvatko aidat.

 

Minkälaisen lukion minä sitten itse haluaisin?

Myönnän, että pidän oppiainejaosta ja lukion opintosuoritusten jakautumisesta kursseihin. Jokaisen opiskelijan pitäisi suorittaa vähintään yksi kurssi jokaista reaaliainetta ja tietty määrä sekä luonnontieteellisiä että humanistis-yhteiskunnallisia aineita. Kursseista osa voisi olla useamman eri aineen opettajan yhteiskursseja - esimerkiksi ympäristö on tematiikka, josta saisi enemmän irti useamman eri aineen näkökulmasta. Biologiassa paino pitäisi olla tutkimuksellisuudessa ja biologian kurssien sisällöt pitäisi olla paljon väljemmin muotoiltu. Suomessa koulutetaan harvinaisen osaavia ja taitavia opettajia. Heidän osaamistaan pitäisi arvostaa myös antamalla heille riittävät vapaudet opettaa omasta mielestään järkeviä kokonaisuuksia. Biologian ylioppilaskirjoitukset voisivat testata laajempaa osaamista ja keskittyä ymmärtämisen ja tutkimisen taitoihin.

Opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen on niin perusteellien prosessi, että siihen on yleensä lähdetty noin kymmenen vuoden välein. Toivottavasti seuraava kierros tapahtuu aikaisemmin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014