Kuva: Stephan Röhl / Wikimedia Commons

Blogini käynnistyi tasan kaksi vuotta sitten. Vuosi sitten kyselin lukijoilta, teiltä kaikilta, miksi blogiani luetaan. Vastausten lukeminen oli ilo ja helpottaa blogin kirjoittamista. Tehdään tästä kyselystä perinne. Niinpä: kuka olet ja miksi luet blogiani?

Tajusin myös, etten ole ollut ihan täysin reilu teitä lukijoita kohtaan, koska en ole itse kertonut miksi kirjoitan tätä blogia. Ennen kuin paljastatte ajatuksianne, lienee oikein ja kohtuullista, että kerron päällimmäiset syyt miksi kirjoitan tätä blogia ja miksi olen nauttinut kuluneista kahdesta vuodesta.

Lukijani ovat varmasti huomanneet, että olen parantumaton opettajaluonne: rakastan tiedon jakamista ja ennen kaikkea sitä, että lukijat saavat uusia oivalluksia. Monesti olenkin puuttunut tiedeuutisoinnissa näkyviin yleisiin virheisiin, mutta olen myös pyrkinyt tuomaan keskusteluun erilaisia näkökulmia.

Ennen kaikkea olen kuitenkin tutkijaluonne: olen utelias ja janoan uutta tietoa. Kyseenalaistan vanhaa tietoa. Mikään ei innosta minua niin kuin uusien asioiden oppiminen, paitsi ehkä se että tajuan ajatelleeni jostain asiasta väärin tai liian suppeasti.

Tutkija- ja opettajaluonnetta yhdistellessä lopputuloksena saattaa olla melko ärsyttävä ihminen. Tätä yritän välttää, joskus onnistuen, toisinaan en.

Tutkijat eivät näy mielestäni julkisuudessa tarpeeksi paljon. Usein minusta tuntuu, että kansalaisten on vaikea hahmottaa kahta asiaa: ensiksikin että maailmassa on paljon tietoa ja tosi moniin ongelmiin on jo olemassa ratkaisu ja toiseksi että moniin asioihin ei ole olemassa ratkaisua tai niitä ei vielä tunneta. Se, että tutkijat ovat erimielisiä, ei tarkoita, että tiede on epäonnistunut. Se tarkoittaa sitä, että tiede toimii, juuri siinä hetkessä. Siksi mielestäni on myös tärkeää, että tutkijat tuovat – ainakin osaksi – tieteensisäistä keskustelua myös helposti saavutettavassa muodossa julkisuuteen. Tätäkin olen harrastanut, ja olen kiitollinen vastapuolilleni, jotka ovat lähteneet mukaan keskusteluun.

Marraskuussa Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg toisti aiemminkin laulamansa virren: media nostaa tutkijoista esille hölöttäjiä ja pätevät tieteilijät jäävät varjoon. Wiberg on tietenkin väärässä ja olen iloinen, että hänelle ei kovin paljon sympatiaa hellinnyt. Päinvastoin, hänen kanssaan oltiin hyvin eri mieltä. Wiberg tuntuu edustavan kuolevan maailman ajattelua, jossa mediassa esiintyvä tutkija on substanssiton päiväperho.

Eikä Wiberg tietysti sympatiaa kaipaakaan, hän on etabloitunut professori, joka varmasti itselleen näkyvyyttä saa sitä tarvittaessa. Maailma on karumpi paikka hänen kritiikkinsä kohteille, uraansa aloitteleville apurahatutkijoille.

Wibergillä oli kuitenkin yksi hyvä pointti, joka liittyy asiantuntijuuteen. Todellisen asiantuntijan tunnistaa siitä, että hän tietää mitä ei tiedä. Tämä on aihe, jotka tutkija blogin kirjoittajanakin joutuu puntaroimaan jatkuvasti: missä menevät oman asiantuntijuuteni rajat? Tutkijan pitää päättää se hyvin nopeasti, kun toimittaja soittaa. Joskus rajat selviävät vasta niitä ylittäessä, mutta jotain pitäviä sääntöjäkin on hyvä olla. Itse olen pitänyt siitä kiinni, että taudista ja loisista kirjoittaessa olen biologi, enkä edes yritä mennä lääkärien kentälle. Siihen minulla ei ole pätevyyttä ja se voi olla pahimmillaan vaarallista.

Niin kauan kuin edes osa rahoituksestani tulee verovaroista, tai muista niihin verrattavista lähteistä, koen olevani yleisön palveluksessa. Jos sanon toimittajalle ”ei”, siihen on yleensä hyvä peruste. Yleensä tämä tapahtuu, kun en koe tietäväni riittävästi tietystä aihepiiristä ja mieleeni tulee heti pari muuta tutkijaa, jotka olisivat parempia asiantuntijoita. Jälleen yksi asiantuntijan piirre: osaan tarvittaessa kertoa tutkijan jota kannattaisi ennemmin haastatella. Tietenkin osa kieltäytymisistä johtuu siitä, että minulla on kiire. Tutkijoilla usein on kiire. Siksi useampi tutkija julkisuudessa myös helpottaisi medianäkyvien elämää.

Tutkitusti suomalaisen mediakentän esiinnostama tutkijalauma on pieni ja harvalukuinen. Syitä on tietenkin useita: jotkut eivät osaa, jotkut eivät halua. Blogin kirjoittaminen on työlästä ja se vie aikaa. Lisäksi monia pelottaa nykyinen keskustelukulttuuri. Tutkijat ovat tottuneet omalla tieteenalallaan hyvinkin rankkaan kritiikkiin, mutta on eri asia ottaa vastaan haukkuja englanniksi tutkimusryhmän kanssa kuin yksin suomeksi. Silti, toivon ja kannustan että yhä useammat tutkijat lähtevät mukaan suomenkieliseen julkiseen keskusteluun ja osallistavat siihen ”maallikkojakin”. Tilaa on, ja keskustelukin sujuu paremmin porukalla.

En tarkoita sitä, että jokaisen tutkijan olisi pakko viestiä. Monet tutkijan urapolut ja työpaikat, etenkin luonnontieteellisellä alalla, ovat täysin mahdollisia, vaikka ei koskaan haluaisi olla haastateltavana tai median asiantuntijana. Tutkijat ovat erilaisia ja se on rikkaus.

Viimeisenä kaneettina on pakko sanoa, että olen iloinen, että omat ohjaajat, pomoni ja muut tutkijat ovat tukeneet koko prosessia. Pahinta olisi, jos esimiehenäni olisi wiberg tai jos kolleegat paheksuisivat julkista näkyvyyttäni. Tämä on ehkä paras kannuste muitakin tutkijoita tarttumaan blogiin: En ole koskaan, ainakaan kasvokkain, kuullut poikkipuolista sanaa medianäkyvyydestä tai siitä, että kirjoitan blogia. Päinvastoin, kehuja on tullut.

Mutta nyt takaisin sinuun, rakas lukija. Kuka olet? Miksi luet blogiani? Oletko täällä sattumalta vai tarkoituksella, satunnaisesti vai säännöllisesti? Mistä pidät, mistä et pidä blogissani? Mitä haluaisit enemmän?

Sana on vapaa.

Kommentit (7)

OJP.
Liittynyt18.1.2013
Viestejä567

   -  Koska en ole biologi vaan   eläköitynyt   yrittäjä - kauppatieteilijä ja vähän myös teorettisen fysiikan harrastelija kysyisin,  miten biologi blogistin käsityksen mukaan  Suomen nykyinen  akateemisten tutkijoiden työllistyminen tuottavalla tavalla  saataisiin ratkaistua lähivuosina. 

Media tietojen mukaan työttöminä  tohtoreita,  koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä on yli 1000  henkilöä , tohtorikoulutuksen saanutta henkilöä mm. biologeja,  biokemistejä, valtiotieteilijöitä , sosiologeja  jne..  

Mielestäni jatko- ja uudelleenkoulutus  itsenä työllistäviksi yrittäjiksi , uuden   automaatio -  ict  - digiteknologian  palvelujen tuottajiksi on   eräs perusteltu vaihtoehto ongelman ratkaisemiseksi. Onko muita  vaihtoehtoja ja toiminta malleja ?

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

asklsa

Olen biokemian opiskelija. Vaihdoin aikanaan sivuaineeni biologiasta kemiaan ja käyn täältä lukemassa mistä kaikesta jännästä saatoin jäädä paitsi.

Maajussi

Olen 30-vuotias maidontuottaja ja kolmen lapsen äiti. Luen blogiasi, koska se on hauska ja mielenkiintoinen, sekä selkokielinen maallikollekin.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä27924

Tiede-lehden keskustelupalstan aktiivi, ja luen näitä blogeja säännöllisen epäsäännöllisesti. Biologia on mielenkiintoista varsinkin kun alan asiantuntija kertoo siitä. Olen tykännyt myös tiedettä koskevasta metakeskustelusta kuten biologian kouluopetusta käsittelevistä kirjoituksistasi.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Pentti S. Varis: Blogit luen aina ja niissä onkin paljon kiinnostavaa, usein uuttakin tietoa. Mutta sitten joku kohta kolahtaa erityisen voimakkaasti houkutellen etsimään lisäaineistoa kommenttien kirjoittamista varten. Toisin sanoen, käytän blogejasi (kuten joidenkin muidenkin blogeja) lisätietojen etsintään inspiroivina lähteinä. Ilman kiihottavaa blogia ja kommentointimahdollisuutta tulisi tuskin haravoineeksi tieteen kenttää tai ajatelleeksi kriittisiä ajatuksia.

Minusta palstan uudistus vähän huononsi blogien asemaa. Ilmeisesti kaikki eivät tule huomioineeksi niitä niiden löytämisen vaivan vuoksi. Eikä koskaan välittömästi näe niin kuin ennen, onko uusia kommentteja mahdollisesti tullut. Ylipäänsäkin monesta asiasta, mm. korjausmahdottomuudesta, on valitettu, mutta mitään ei ole pyynnöistä huolimatta korjattu (anteeksi blogifriikin asiaan kuulumaton sivuhuomautus).

Vierailija

Luen blogiasi, koska aiheesi ovat kiinnostavia ja pidän tavastasi kirjoittaa. Olen aikanaan taideaineita sekä mm. viestintäalaa opiskellut viisikymppinen nainen, nykyään luonnontieteet kiehtovat minua.

Tonttumato

Olen utelias 17-vuotias media-assari opiskelija, joka tykkää tietämisestä mutta sitäkin enemmän uuden oppimisesta. Luen blogiasi silloin tällöin, kun kaipaan jotain älykästä luettavaa tai bongaan mielenkiintosen otsikoinnin. Ei minulla mitään varsinaista syytä ole miksi blogiasi luen, mutta kirjoitat hyvin ja mielenkiintoista tekstiä, jota on mukava lueskella aamulla, päivällä ja illalla kahvin kanssa. Postauksesi eivät ole sellaista kamalan tieteellistä sepostusta jota saa lukea koulukirjoista ihan tarpeeksi, vaan ne ovat hyvän tuulisia ja jopa minä ymmärrän niiden sisällön. Pidän siitä, että tuot asioihin uusia näkökulmia ja etenkin evoluutioon liittyvät postaukset kiinnostavat.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014