Yleensä en vaivautuisi kommentoimaan Perussuomalaisten nuorten viimeisimpiä tempauksia, mutta lyhyen aprikoinnin jälkeen päätin osallistua keskusteluun. En siksi, että haluaisin ottaa kantaa heidän politiikkaehdotuksiinsa, vaan koska aistin tieteen jääneen taas väärinymmärrysten ja harhakäsitysten jalkoihin.

Geenit vaikuttavat ihmisen jokaisen ominaisuuden muotoutumiseen. Tämä on kaikin muodoin triviaalia. Geenit ohjaavat yksilönkehityksen prosesseja ja ilman geenejä ihmisyksilöitä ei olisi olemassa. Kun joku toteaa, että ihmisen ominaisuus - vaikkapa sukupuoli - on geeneissä, hän on niin syvällä itsestäänselvyyksien suossa kuin olla ja voi.

Jotkut ihmisen käyttäytymisenkin piirteet ovat hyvin vahvasti geneettisesti määräytyneet. Esimerkiksi sukupuolisen kiinnostuksen kohde on vahvasti geneettisesti määräytynyt: Jos sinulla on Y-kromosomi, lähes täysin varmasti (p < 0.05) tunnet seksuaalista vetovoimaa ihmistä kohtaan, jolla ei ole Y-kromosomia. Ja päinvastoin, jos sinulla ei ole Y-kromosomia, tunnet lähes varmasti vetoa ihmiseen, jolla on Y-kromosomi. ’Hetero-oletus’ ei olisi käyttökelpoinen käsite, ellei juuri näin olisi. Siltikään, emme voi sanoa, että kaikki ihmiset ovat heteroita.

Tiina Palovuori kommentoi PS-nuorten tiedotteessa: ”Luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen on hyvin selkeä ja määrittyy suoraan geeneistämme. Kaikki meistä ovat yksilöitä, mutta viimeistään perimä kertoo, kumpaa sukupuolta olemme. Saamme isältä joko Y- tai X-kromosomin sekä äidiltä X-kromosomin. Näitä XY- tai XX-rakennuspalikoitaan ei kukaan ihminen voi kieltää eikä muuttaa, vaikka leikkauttaisi ulkoista olemustaan plastiikkakirurgian avulla millaiseksi tahansa.”

Väitteen sisältö on suoraviivainen. Jos tutkii ihmisyksilön perimää, sieltä löytyy XX- tai XY-kromosomit. XX:t ovat yhtä sukupuolta, XY:t ovat toista sukupuolta ja muita vaihtoehtoja ei ole. Tämä on melkein totta: elävänä syntyvistä vauvoista jonkinlainen osuus, noin promillesta yhteen prosenttiin, ei ole XX- tai XY-krosominen. Siltikään, emme voi sanoa, että kaikki ihmiset ovat XX tai XY.

Tähän mennessä ei siis ole tapahtunut mitään erityisen vakavaa tieteellistä virhettä. Mutta tämän jälkeen mennään metsään, kun tiedote kysyy: ”Kumpaa sukupuolta sinä olet, ja mitä se sinulle merkitsee?”

Ööh. En minä tiedä. En ole koskaan sekvenoinut perimääni saati tehnyt karyotyyppistä analyysiä. Enkä usko siihenkään, että kaikki kuusi perussuomalaista nuortakaan, jotka tiedotteen kuvassa poseeraavat tietävät sukupuolikromosomistonsa laitaa.

 

Todellisuudessahan sukupuoli tarkoittaa jotain muuta kuin jakoa kromosomiston perusteella. Biologisen määrittelyn mukaan koiras on se, jolla on pienemmät sukusolut ja naaralla on isommat sukusolut. Ihmisellä sukusolujen kehityksen taustalla on SRY (sex determining region Y)-geeni, joka sijaitsee Y-kromosomissa. Jos tämä geeni puuttuu, yksilöstä tulee naaras.

Näppärä mieli keksiikin jo, miten monella tavalla asiat voivat mennä tämän jälkeen. Entä jos Y-kromosomissa ei olekaan tuota geeniä, entä jos se on siirtynyt X-kromosomiin? Entä jos geeni ei jostain syystä toimi normaalisti? Entä jos geenituotteita varten ei ole reseptoreita? Entä jos ne monet geenit, joihin SRY:n tuottama proteiini vaikuttaa, eivät toimikaan? Lyhyesti: XX on todennäköisesti nainen ja XY on todennäköisesti mies. Siltikään, emme voi sanoa, että tämä menee näin kaikilla ihmisillä.

Monet erilaisista poikkeuksista sääntöön, on kyse sitten XYY:stä tai XX-miehistä, voi hyvinkin olla päällepäin huomaamattomia. Tällöin ei välttämättä ole ollut mitään tarvetta selvittää minkälainen kromosomisto ihmisellä on, eikä hän itsekään tiedä kromosomipoikkeamista.

Arkielämässä sukupuoli tarkoittaa taas jotain ihan muuta. Se tarkoittaa isoa kasaa erilaisia biologisia ominaisuuksia, joita oletamme miehelle ja naiselle. Se tarkoittaa penistä ja vaginaa, rintoja ja lantiota, hiusten pituutta ja kuukautisia, partaa ja äänen korkeutta. Lieneekin edellämainitun jälkeen selvältä, että yhteys alkuperäiseen väitteeseen, siihen että kaikki olemme XX tai XY, alkaa olla jo melko heikko. Ennustusvoima on silti vielä melko hyvin jäljellä. XY-yksilöllä on todennäköisesti penis ja parrankasvua. Siltikään, emme voi sanoa, että tämä menee näin kaikilla ihmisillä.

Ja sitten tietysti on olemassa sukupuoli-identiteetti: mihin sukupuoleen yksilö tuntuu kuuluvansa jos mihinkään. Käyttäytyminen – miten ihminen käyttäytyy tai toimii, koska kuuluu tiettyyn sukupuoleen. Ei edes mennä tähän aiheeseen. Linkki XX:n tai XY:n alkaa joka tapauksessa olla jo heikko.

 

Kun joku alkaa puhua, miten geenit määräävät, kannattaa pitää mielessä kirkkaana yksilönkehitys. Toisin kuin Tiina Palovuori tuntuu ehdottavan, geenit ja yksilön ilmiasu ovat kaksi eri asiaa. Genotyyppi ei ole fenotyyppi. Ominaisuutemme syntyvät monien erilaisten kehitysprosessien kautta, lähtien siitä hedelmöittyneestä munasolusta, päätyen viimeiseen hengenvetoomme.

Geenit ovat välttämättömiä, kyllä, mutta ne eivät koskaan täysin määrää meidän ilmiasuamme. Joissakin ominaisuuksia geenit antavat vähemmän liikkumatilaa ja toisissa taas enemmän. Keskeistä kuitenkin on, että geenit ilmenevät aina meidän yksilönkehityksemme kautta. (Nykyään on muodikasta puhua epigenetiikasta, joka on käytännössä yksi yksilönkehityksen prosessi.)

Yksilönkehitykseen vaikuttaa geenien lisäksi laajasti ottaen ympäristö: siihen kuuluu kaikki niin kohdun olosuhteista vauva-ajan ravintoon ja lapsuuden koulukokemuksiin. Siihen kuuluu omien solujemme vuorovaikutukset ja saamamme taudit tai hyödylliset bakteerit.

Yksilönkehityksen toimintaa ei yhtään helpota se, että geenit muodostavat tiheän vuorovaikutusverkoston. Kuhunkin ominaisuutemme vaikuttaa useampi geeni ja toisaalta kukin geeni vaikuttaa useampaan ominaisuuteemme.

Toisin kuin perussuomalaiset nuoret tuntuvat väittävän, yksilönkehityksen tarkoitus ei ole hämmentää lapsia ja nuoria. Sitä se silti tekee, sukupolvesta toiseen, joten trendivirtauksesta tässä ei ole kyse.

 

 

Eivätkä ominaisuutemme ole mitenkään yksiviivaisia. Ympäristön ja geenien vaikutusta yksikönkehitykseen voidaan selvittää vain, jos meillä on selkeä mittari. Mitä sukupuoli ylipäänsä tarkoittaa? Sukusolujen rakennetta? Ulkoisia sukupuolielimiä? Jotta sukupuolta voidaan tutkia, se pitää määrittää. Ja kun se määritetään, jätetään pois monia niistä merkityksistä ja osa-alueista, joita arkisesti (tai muilla tieteenaloilla!) liitetään sukupuoleen. Sukupuoli siis on moniulotteinen jatkumo.

Hiirimakitutkimuksissani sukupuoli on yksi keskeinen muuttuja. Hiirimakit ovat jänniä eläimiä, koska niiden aggressiivisuus tai testosteronitasot ovat hyvin samanlaisia sukupuolesta riippumatta. Naaraat kuitenkin horrostavat pidempään kuivan kauden aikana ja ne ovat tiineinä suurimman osan tutkimuskaudestani. Minulle hiirimakitapauksessa sukupuoli siis tarkoittaa tiineyttä ja nukkumista.  

Perussuomalaiset Nuoret pyrkivät argumentoimaan, että heille sukupuoli tarkoittaa kromosomeja, mutta en ole varsinaisesti vakuuttunut.

Samasta aiheesta aiemmin, hieman eri kontekstissa, ovat kirjoittaneet muun muassa Tiina Raevaara ja Johanna Mappes sekä Mikko Hurme.

Kommentit (19)

testitero

Kun tiedote kysyy: ”Kumpaa sukupuolta sinä olet, ja mitä se sinulle merkitsee?”

Sinäkin siis aloit siis ajattelemaan sitä että mitä se sinulle merkitsee, se kai oli tarkotuskin. Käsittääkseni noita eroja noin keskimäärin löytyy fysiologiselta ja psyykkiseltä tasolta eri sukupuolten välillä, ihme saivartelua kyllä oli tuo kirjotus...

Janneh1

Saivartelua? Lähinnä siinä pohdittiin asioita, mitä perussuomalaiset nuoret eivät näytä ollenkaan pohtineen.... perussuomalaiset nuoret alkaa muistuttaa yhä enemmän kristillisnuoria.

random teekkari

Hyvä artikkeli!

Yksi asia mikä myös ihmetytti oli että kuinka persunuoret piti näitä asioita nykyajan trendi-ilmiöinä, kun mm. transsukupuolisista ihmisistä on mainintaa jopa Hammurabin laissa ja muissa muinaisissa yhteiskunnissa, ja että kuinka lasten 'erilainen' sukupuoli-identiteetti on muka vanhempien päättämää, vaikka kyse on sen sallimisesta.

Dissociated Enbuske

Olettakaamme alkuun että käsitteen merkitys riippuu sen määritelmästä - siis oletamme definitionismi-teorian kontra prototyyppi-teoria sun muut fuzzy logic -teoriat. `Sukupuolen´ ollessa liian "sumuinen" käsite, se ei saa merkitystä. Spesifikoidaan sukupuolen ala-käsitteiksi genotyyppi-sukupuoli ja fenotyyppi-sukupuoli. Määritettäköön ´genotyyppi-sukupuoli´ vain, ja ainoastaan, sukukromosomien avulla, eli määreinä olisi XY,XX,XXY, XX/XY (mosaiikki) jne. Genotyyppi-sukupuoli olisi relevantti genetiikan piirissä jne. Määritettäköön ´fenotyyppi-sukupuoli´vain, ja ainoastaan, ilmiasun perusteella, jossa taasen määreinä olisi sukusolut, kaiken maailman ulokkeet/sisäkkeet, parta, lihasmassa, puhetyyli, -sisältö, you name it, erilaisine variaatioineen. Tämä määritelmä olisi relevantti mm. etologian/psykologian, populaatiodynamiikan/sosiologian sekä Linnealaisen taksonomian piireissä. Huomaamme kuitenkin, että erilaisia fenotyyppi-sukupuolia voidaan määritellä mielivaltainen määrä. Olen melko varma PS-nuorten mielissä olevan Ihmisen fenotyyppi-sukupuoli -dikotomia, jonka määreinä on vain, ja ainoastaan sukusolut, he eivät lippispäisään ehkä tule ajatelleeksi rajaneensa tällä useita järjestelmänsä ulkopuolelle. Toisaalta jos he kieltävät kannatavansa edellämainittua dikotomiaa, mitä määreitä he lisäisivät? - penis/vagina, kivekset/munasarjat, parta? Uskoisin heidän tiedostavan sen, että heillä ei ole selkeää käsitystä sukupuolijaottelustansa, he soveltavat fuzzy-logiikkaa. Minkä takia fenotyyppi-sukupuoli pitäisi edes olla dikotomisoitu? Fenotyyppi-sukupuoli ei ole mitään muuta kuin sosiaalinen konstruktio, joka on meille identifikaation kautta rakas. Näillä muutoksilla ehdottaisin vielä termin ´interseksuaalinen´ (jonka konnotaationa on puolitiehen jääminen) poistoa, joka implikoi sitä että sukupuolijaottelu (genotyyppinen tai fenotyyppinen) olisi polaarinen, mitä se kaikesta edellä sanomastani päätellen ei ole.   

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4412

Näinhän se on, luonto ei tahdo sopia meidän luomiimme sinällään hyödyllisiin kategorioihin ja sukupuolta voi tarkastella myös gender näkökulmasta.

Hyvä kirja muuten aiheesta on Matt Ridleyn ei yksin geeneistä. Vaikka ei yksi kirja voi syvälle mennä, niin mukavasti saa vanhan järjestyneen maailman sekaisin muillakin osa-alueilla kuin sukupuolen kohdalla.

Ruhollah.

kasvis

http://www.terracognita.fi/tc/product/ei-ainoastaan-geeneista/

Jep, tuli itseasiassa ystävältäni hyvä nootti, että olen taas sekoillut sosiaalisessa mediassa.

Joo, kirjan ei yksin geeneistä kirjoitti joku aivan muu, samoin kuin tämän kirjan, jota nyt linkkaan tässä.

Ridleyn kirja samalta kustantajalta...

http://www.terracognita.fi/tc/product/geenit-kokemus-ja-ihmisena-oleminen/

Tuli sitten mainostettuakin samalla, onkohan se sääntöjen vastaista?

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1764

Erittäin kiinnostava ja monta puolta asiasta selkeyttävä blogi! Sitä lukiessa tuli mieleen, että genomin kaikenlaisten geenien ja muidenkin vaikuttajien toiminta yhtenäisinä kokonaisuuksina on suunnattoman monimutkaista miljoonine mahdollisine yhdelmineen. Uuden tutkimuksen mukaan mahdollisia merkittäviä yhdelmiä on kuitenkin voitu rajoittaa muutamaan sataan tuhanteen.

https://www.sciencedaily.com/releases/2015/08/150813084035.htm

http://genesdev.cshlp.org/content/21/23/3027.full

Jos spekuloisi sukupuolikromosomien olevan osallisia joissakin geenien monimutkaisissa toimintoverkoissa saattaisi tarkoissa tutkimuksissa ilmetä hyvin paljon hiukan eri määriä miehen ja naisen piirteitä jo ennen kuin varsinaisesta androgyniasta olisi edes havaintojakaan. Voisi ajatella, että vallitsisi jatkumo täydellisestä naiseudesta täydelliseen mieheyteen keskivaiheilla sijaitsevine eriasteisine androgyynisyyksineen. Jatkumolta poikkeavia ilmentymiä olisi myös johtuen ehkä keskeisesti poikkeamista itse sukupuolikromosomeissa.

Myös epigenetiikka voisi antaa oman lisänsä sukupuolikirjoon esimerkiksi jotakuta esivanhempaa hallinneen käyttäytymismuodon vaikutuksien periytyessä epigeneettisesti.

maailma pitääkin laittaa sekaisin

Olisikohan jo pikkuhiljaa aika myöntää, että aivoillakin on sukupuoli ja transsukupuolisuudella jonkinlainen neurobiologinen perusta? Sukupuolikäsitys, jonka mukaan ihmisen sukupuoli-identiteettiin vaikuttavat ja saavat vaikuttaa vain hänen ulkoiset ominaisuutensa, mutta eivät hänen psyykkiset eronsa muihin ihmisiin on tarkemmin tarkasteltuna aika yksinkertainen.

http://www.scientificamerican.com/article/is-there-something-unique-abou...

http://yonsupi.vuodatus.net/lue/2016/02/persunuorten-sota-sukupuolivahem...

transgender

Niinpä.. Sukupuoli-identiteetti on aivojen ominaisuus jonka kehittymiseen vaikuttaa sikiöaikainen testostosteroni-altistus ennemmin kuin geenit suoraan. Jos on xx geenit ja sikiölle kehittyy tytön elimet, niin herkässä vaiheessa voi testosteronia kuitenkin olla monesta syystä niin paljon että aivot kehittyvät miehisiksi..

Your mama

Hieman saivarteleva kirjoitus, vaikka biologinen anti olikin hyvä. PS nuorten (antifeministinen) kampanja on taas näitä mitä ei ymmärretä koska sitä ei haluta ymmärtää. Paljon suurempana virheenä näkisin kuitenkin nykyfeministisen väitteen missä sukuelimet tai geenit eivät määritä sukupuolta, vaan sen tekee ympäristö. Mieluusti näkisin miten kyseinen väite kestää samanlaisen vertailun. Miten voimme määrittää esimerkiksi koiran tai apinan sukupuolen, jos sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio.

Kyse ei liene tavallisen kansan keskuudessa niinkään sukupuolisesta identiteetistä, vaan seksuaalisesta. Jos katsotaan vaikka 2000-lukua tähän saakka, alkuvuosina kaikkien piti olla bi-seksuaalisia, sen jälkeen sadomasokisteja ja nyt sitten sukupuolettomia 80-luvun punk-muodin tapaan.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä207

Your mama kirjoitti:
Hieman saivarteleva kirjoitus, vaikka biologinen anti olikin hyvä. PS nuorten (antifeministinen) kampanja on taas näitä mitä ei ymmärretä koska sitä ei haluta ymmärtää. Paljon suurempana virheenä näkisin kuitenkin nykyfeministisen väitteen missä sukuelimet tai geenit eivät määritä sukupuolta, vaan sen tekee ympäristö. Mieluusti näkisin miten kyseinen väite kestää samanlaisen vertailun. Miten voimme määrittää esimerkiksi koiran tai apinan sukupuolen, jos sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio.

Kyse ei liene tavallisen kansan keskuudessa niinkään sukupuolisesta identiteetistä, vaan seksuaalisesta. Jos katsotaan vaikka 2000-lukua tähän saakka, alkuvuosina kaikkien piti olla bi-seksuaalisia, sen jälkeen sadomasokisteja ja nyt sitten sukupuolettomia 80-luvun punk-muodin tapaan.

Nyt ymmärsit ajatukseni hieman väärin - tai sitten tässä ajatuksessa oli juuri kyse mainitsemastasi saivartelusta: sukupuoli voidaan määrittää (biologisesti) monin eri tavoin, ja harva, jos mikään, näistä menetelmistä on kaksijakoinen. Kromosomistoja voi olla useita erilaisia ja genitaalitkin vähän miten sattuu. Ja mitä enemmän näitä eri tapoja määrittää sukupuoli yhdistetään, sitä enemmän sukupuoli muuttuu jatkumoksi.

Kokeellisen tieteenalan tutkijana uskon siihen, että käsitteistä on hyötyä vain tietyssä mittauskontekstissa. Silloin yksi keskeinen kysymys onkin, mitä sukupuoli tarkoittaa missäkin teoreettisessa kontekstissa. Ensimmäinen kysymys, jonka koiran tai apinan sukupuolen määrittäjän onkin itselleen esitettävä onkin, että miksi sukupuoli halutaan määrittää. Sukupuoli on järkevä käsite vain, jos sukupuolen ajatellaan olevan merkittävä tekijä tietyssä kontekstissa.

Tästä voikin sitten päästä lopputulokseen, että olennainen kysymys ihmisen sukupuolen määrittämisen pohdinassa onkin miksi sukupuoli on keskeinen tekijä. Ja silloin ollaan menty niin paljon biologian ulkopuolelle, etten enää tähän kysymykseen uskalla etsiä vastauksia. Mutta onneksi tiedemaailmassa on monia tieteenaloja, jotka pystyvät käsittelemään tätä kysymystä.

Your mama

Kiitokset asiallisesta vastauksesta.

Oikeastaan itselläni oli parikin pointtia; konteksti tuolle PS nuorten kampanjalle on vastustaa nykyfeminististä sukupuolikammoa. Oikeaan kontekstiin pistettynä ei siis voida välttyä siltä, että samalla kun väittää yhtä näkemystä vääräksi, väittää toista oikeaksi. Kontekstista irrotettuna asioita toki voidaan katsella ihan miten tahansa, mutta sillä ei sitten välttämättä ole mitään tekemistä alkuperäisen aiheen kanssa.

Sukupuolen funktio on omasta mielestänikin asian olennainen pointti; nisäkkäillähän se on lisääntyminen. Ihmisnaaras on se kumpi kykenee synnyttämään ja imettämään, koiras taas kykeneväinen siittämään. Lisääntymisroolin lisäksi eri sukupuolilla on tietysti tiettyjä hormonaalisia eroja, jotka sitten vaikuttavat myös käyttäytymiseen ja fyysiseen olemukseen.

Lisäksi se, että eri lajien välillä sukupuolet eivät ole samalla tavalla merkityksellisiä (esim kalat lisääntyvät eri tavalla kuin nisäkkäät) ei poista taas lajin sisäistä merkitystä sukupuolesta.

t-torppa

Genotyyppi ei ole fenotyyppi. Ei olekaan ja juuri tämä vahvistaa perussuomalaisten nuorten argumentin. Sillä fenotyyppiin vaikuttaa myös kaikki ihmisen ”uskomukset” ja ”luulot” sekä ”mutuilu”. Ihmisen ilmiasu voi ilmentää täysin hänen biologisten ominaisuuksien vastaisia asioita. 

Esimerkiksi joku ihminen voi luulla olevansa koira. Hän voi pukea päällensä koirapuvun ja kontata lattialla ja haukkua naapureita ja ulvoa kuuta sekä syödä koirankupista naksuja mutta silti hän on biologisesti (genotyypiltään) täysin ihminen. Ihmisen fenotyyppi voi ilmentää täysin ihmiselle epätyypillisiä  asioita jotka perustuvat yksilön subjektiiviseen näkökulmaan itsestään. Vaikka ihminen kuinka kuvittelisi olevansa koira ja vaikka hän kuinka käyttäytyisi koiran tavoin niin hän ei muutu niin biologialtaan (genotyypiltään) koiraksi.

Pointti on se että että ihminen voi ilmentää fenotyyppinsä kautta niitä subjektiivisia uskomuksia itsestään joita hän kuvittelee – olivatpa ne kuinka todellisuuden vastaisia tahansa. Ihminen voi kuvitella olevansa vaikka vihreä menninkäinen, vaaleanpunainen keijukainen, tonttu taikka jumala ja esiintyä näiden uskomuksiensa valossa mutta mikään tällainen uskomus ei muutu hänen biologista genotyyppiään. Eli ihmisen uskomukset voivat vaikuttaa hänen fenotyyppiinsä eli yksilön ilmiasuun vaikka uskomukset olisivat täysin todellisuuden vastaisia. 

Sen sijaan ihminen ei pysty vaikuttamaan omaan genotyyppiinsä -> siihen mikä hän on biologisesti. Vaikka ihminen kuinka kuvittelisi ja haluaisi olla koira niin hänen kuvitelmansa ja halunsa ja käytöksensä ei muuta hänen genotyyppiään koiraksi. Genotyyppi ilmentää biologista todellisuutta joka on objektiivisesti tutkittavissa ja todennettavissa. Objektiivisuus on eräs tieteen tunnusmerkki. Esimerkiksi tieteellisesti voidaan tutkia se onko ihminen mies vaiko nainen. Ihmisen sukupuolikromosomit määräävät sen onko ihminen biologisesti mies vaiko nainen. Mies on kromosomeiltaan XY ja nainen on XX. Ihmisen biologinen sukupuoli voidaan siis objektiivisesti määrittää tutkimalla ihmisen kromosomisto. Kun tieteellisesti tutkitaan ihmisen sukupuolta niin tuloksen tulee perustua objektiivisiin mittauksiin – ei subjektiiviseen ”mutuiluun”. Biologinen sukupuoli on tieteellisesti (objektiivisesti) mitattavissa.

Jotkut toimintahäiriöt naisten sukupuolikromosomeissa voivat saada naisissa aikaan miesmäisiä piirteitä ja vastaavasti jotkut toimintahäiriöt miesten sukupuolikromosomeissa voivat saada aikaan miehissä naismaisia piirteitä. Nämä häiriöt eivät kuitenkaan muuta miehiä ja naisia kolmansiksi sukupuoliksi vaan he ovat joko miehiä tai naisia. Joskus todella harvoin yksilöllä voi olla havaittavissa niin naisen kuin miehenkin rappeutuneet sukupuolielimet. Tällöin henkilö on kyvytön lisääntymään tämän vakavan häiriön johdosta hänen sukupuolikromosomeissaan. Tällainen vakava lisääntymisen tuhoava häiriö ei tee henkilöstä kolmatta sukupuolta. Lisäksi näissäkin tapauksissa on yleensä mahdollista saada selville se kumpi mies vaiko nainen henkilö on todellisuudessa biologisesti. 

Sellaista henkilöä ei ole koskaan ollut joka olisi voinut luonnollisesti saattaa naisen raskaaksi ja myös tulla itse raskaaksi ja synnyttää lapsen. Näin siksi että ihmiset ovat joko miehiä tai naisia – silloinkin kun tämä biologinen raja ”hämärtyy” biologisten toimintahäiriöiden (virheiden) johdosta perimässä. Tieteellisestä (objektiivisesta) näkökulmasta katsottuna on olemassa vain miehiä ja naisia. Mitään kolmatta sukupuolta ei ole olemassa.

Objektiivinen todellisuus jota kaikki genotyypit edustavat kertoo siitä että sukupuolia on vain kaksi. Näissä sukupuolissa voi esiintyä virheitä ja häiriöitä mutta ne eivät kehitä uutta ja kolmatta sukupuolta vaan rikkovat toiminallisuutta. Fenotyypit ilmentävät myös subjektiivista kokemusmaailmaa ja voivat siksi vaihdella yksilön halujen ja luulojen mukaan. Genotyyppi ei taas ole muutettavissa ihmisen subjektiivisten uskomuksien mukaan. Biologinen objektiivinen genotyypin todellisuus on sellainen miksi se on syntynytkin. Genotyyppi asettaa tietyt rajat yksilölle joita yksilön ei voi muuttaa. Miehen genotyyppiä ei voi muuttaa naisen genotyypiksi ja päinvastoin. Tämän vuoksi se että genotyyppi ja fenotyyppi ovat eri asioita puoltaa nimenomaan sitä että sukupuolia on todellisuudessa vain kaksi ja ihmisen genotyyppi määrää ihmisen objektiivisen ja biologisen sukupuolen. Uskomusmaailma ja sitä ilmentävä fenotyyppi voi olla minkälainen tahansa mutta subjektiiviset uskomukset eivät muuta objektiivista todellisuutta toiseksi. 

On mielenkiintoista huomata että sekulaarit humanistit -> lue ateistit siirtyvät argumenteissaan subjektiiviseen uskomusmaailmaan tässä sukupuoli kysymyksessä. Mistä tämä johtuu? Miksi ateistit hylkäävät objektiivisen (tieteellisen/geneettisen) todistusaineiston ja kelpuuttavat subjektiiviset uskomukset kertomaan sukupuolesta. Siksi koska tieteellinen todistusaineisto eli genetiikka puoltaa nimenomaan sitä että sukupuolia on vain kaksi. Juuri niin kuin Raamattu ilmoittaa - mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Tämän tosiasian vuoksi ateistien pitää turvautua subjektiiviseen mutuiluun jotta he voisivat argumentoida havaittavaa todistusaineistoa vastaan joka tukee nimenomaan Raamatun ilmoitusta. 

kommentoin

Tieteellisestä (objektiivisesta) näkökulmasta katsottuna on olemassa vain miehiä ja naisia. Mitään kolmatta sukupuolta ei ole olemassa.

Jospa olisit lukenut sen blogitekstin ensin? Siellä kun nimenomaan tuotiin ilmi se, että kyseessä on karkeahko approksimaatio. 

Tosin sikäli kun yhdistät sujuvasti tieteen väärinkäsittelyn Raamattu-höpinään, epäilen tämän huomautuksen olevan turha.

Vierailija

Blogitekstin alussa olevassa kuvassa, laatikossa Sisäinen ympäristö, mainitaan kemiallinen tasapaino. Mitä se tarkoittaa?

Lisäksi ymmärrän kuvan niin, että genotyyppi ja ulkoinen ympäristö vaikuttavat tähän kemialliseen tasapainoon. Olisiko sinulla antaa käytännön esimerkkejä siitä, että miten nämä nämä asiat vaikuttavat tähän kemialliseen tasapainoon?

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä207

Kun puhutaan geenien ja ympäristön vaikutuksesta, usein jää epäselväksi se, että "ympäristö" voi toimia monilla eri tasoilla. Kaaviossa on tietoisesti erotettu ympäristö kahteen osaan: sisäiseen ja ulkoiseen. Genotyyppi tarkoittaa tässä yksilön DNA-sekvenssiä ja ulkoinen ympäristö on siis kaikki yksilön ulkopuolella oleva. Sisäinen ympäristö on tässä tapauksessa yksittäisten solujen konteksti: solujen geenituotteiden valmistuminen, solujen välinen viestintä ja kehon tasapaino, homeostaasi. Karkeasti siis: ympäristö vaikuttaa geenien ilmenemiseen ulkoisen ympäristön kautta - ja evolutiivisesti ajateltunahan kehomme tehtävä on reagoida ympäröiviin ärsykkeisiin ja taata DNA:mme jatkuvuus, mutta molekyylitasolla tämä vaikutus tapahtuu aina tiettyjen välittäjäaineiden avulla tietyssä tilanteessa. Nämä sitten puolestaan johtavat yksilönkehitykseen: esimerkiksi solujen erilaistuminen riippuu ennen kaikkea siitä, mitä muita soluja kohdesolun ympärillä on.
Esimerkki:

- jos ihminen syö ruokaa enemmän kuin on tarpeen, ihminen lihoaa. Tällöin ulkoisesta ympäristöstä siirtyy ravinto sisäiseen ympäristöön. Tämä näkyy muutoksena kemiallisessa tasapainossa, jolloin muun muassa glukoosimäärä veressä nousee. Tällöin vapautuu erilaisia aineenvaihduntaa sääteleviä hormoneja yms. aineita, joka johtaa monimutkaiseen tapahtumaketjuun, joka lopulta johtaa rasvasolujen kasvamiseen. Ihmisillä on kuitenkin perinnöllisiä eroja siinä, miten paljon tämä ruuan syönti vaikuttaa eri geenien ilmentymiseen ja muutoksiin kehossa. Loppujen lopuksi siis genotyypillä on vaikutus myös ilmiasuun, näiden välivaiheiden kautta.

Vierailija

Kiitos vastauksesta. Kysyin tuosta kemiallisesta tasapainosta, koska olen törmännyt siihen aiemmin puhuttaessa elimistön ph -tasapainosta. Liittyykö se mitenkään tämän sinun kontekstisi kemialliseen tasapainoon? Tässä aiheeseen liittyvä wikipedia-artikkeli: https://en.wikipedia.org/wiki/Acid%E2%80%93base_homeostasis

Lisäksi kaipaisin vielä hieman perustason valistusta geeneistä. Voivatko geenit (perimä?) muuttua elinajan aikana, vai pysyykö se vakiona, ja vain niiden sääntely muuttuu ympäristön vaikutuksesta? Tämä pohdinta lähti tästä artikkelista: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/karsitko_sadan_vuoden_tak...

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä207

Elimistön pH-tasapaino liittyy lähinnä aineenvaihduntaan: pH voi heilahdella, kun hiilidioksidin (karbonaatin) määrä verenkierrossa nousee. Tällöin vastaavasti hengitysnopeus kiihtyy, että liiasta hiilidioksidista päästään eroon. Tämä ei siis niinkään liity geenien toimintaan.

Geenit pysyvät samoina yksilön eliniän ajan, mutta kuten tuossa artikkelissa mainitaan geenejä voidaan epigeneettisin tavoin sulkea pois päältä. Tähän perustuu muun muassa solun erilaistuminen: kun solu siirtyy kantasolusta erilaistuneeksi soluksi, tämä tapahtuu juuri sulkemalla tiettyjen geenien toiminnan esimerkiksi metylaation avulla. Geenien toiminnan säätelyä tämäkin tavallaan on, joskin sellaista joka periytyy seuraavalle solusukupolvelle. Nykyään debatoidaan kuinka yleisesti tämä epigeneettinen periytyminen on yksilösukupolvelta toiselle (ts. sukusoluissa) - minä olen tässä enemmän skeptisellä kannalla.

Vierailija

Kiitos taas vastauksesta. Päähäni muotoutui seuraavanlainen ajatus: Yksilön genomiin on koodattuna sukupolvien aikana kumuloitunut informaatio, ja kasvuympäristön tuottamat ärsykkeet sekä aktivoivat että deaktivoivat geenejä eri tavoin muodostaen näin yksilön ilmiasupatteriston. Miltä tällainen ajatus sinusta kuulostaa?

Wikipediaseikkailut ovat tuottaneet lisää kysyttävää. Löysin artikkelin denaturoitumisesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Denaturoituminen Siellä on teksti: "Deoksiribonukleiinihapon eli DNA:n denaturoitumisella tarkoitetaan sen kaksoisjuosteen avautumista." Voiko DNA denaturoitua ulkoisten vaikutteiden toimesta?

Kun luin wikipediasta DNA -artikkelia (https://fi.wikipedia.org/wiki/DNA) niin osio Proteiinisynteesi tuotti myös kysymyksen. Kysymys liittyy lähinnä noiden proteiinien tarkoitukseen. Proteiinit liittynevät jotenkin solun omiin toimintoihin. Miten? Poistuvatko nuo proteiinit koskaan soluliman ulkopuolelle, vai ovatko ne puhtaasti solun omaan käyttöön tarkoitettu? Voivatko nämä proteiinit denaturoitua jotenkin?

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014