Armand de Montelzun keräämä majavan penisluu on kuvattu Toulousen museossa. Kuva: Didier Descouens / Wikimedia Commons.

Tammikuusta tulikin puolivarkain ihmisen anatomian kuukausi. Trilogian päätösosassa siirrytään rinnoista ja nänneistä alemmas ja tutustutaan rakenteeseen, joka puuttuu ihmiseltä: penis- ja klitorisluu.

Penis- ja klitorisluu sijaitevat nimensä mukaisesti nisäkkäiden ulkoisissa genitaaleissa. Jyrsijöillä, petoeläimillä, lepakoilla ja hyönteissyöjillä on naarailla klitorisluu, baubellum, ja koirailla penisluu, baculum. Suurimmalla osalla kädellisistäkin kantaa tätä luuta, mutta ihminen on (jälleen) erikoistapaus: luusta ei löydy edes pienen pientä jäännettä.

Evoluutiobiologilla on tietenkin taas mahdollisuus innostua. Miksi ihmiseltä puuttuu jotain, mikä esimuodoillamme on ollut ja nähtävästi vieläkin on hyödyllinen laajalle osalle nisäkäsmaailmaa? Kun kyseessä on penis, evolutiivisista tarinaehdotuksisat ei ole pulaa.

Richard Dawkins ehdotti aikanaan, että penisluun katoaminen johtuu siitä, että naiset käyttävät erektiota sukupuolivalinnassa. Erektion ylläpito vaatii mieheltä ponnistuksia, ja jos tähän ei pysty, naiset eivät lähde mukaan. Samasta syystä ihmisellä on myös niin suuri penis: se että pystyy kantamaan isoa penistä, on merkki siitä, että on muutoinkin hyväkuntoinen yksilö.

Tämä ehdotus ei käy järkeeni: jos pysyvä erektio olisi valintaetu, eikö silloin juuri päinvastoin penikseen pitäisi kehittyä mahdollisimman iso luu? Toisaalta, miksi erektion laatu olisi merkittävä valintakohde? Kolmanneksi, onko missään vaiheessa ihmisen kehityshistoriaa ollut tilannetta, jossa naisella on ollut mahdollisuus valikoida kumppaninsa niiden erektioiden perusteella?

Scott Gilbert ja Ziony Zevit ehdottivat kieli poskella, että ehkäpä Jumala tekikin naisen penisluusta. Heidän perustelunsa ovat sangen vastaansanomattomat: koska miehillä ja naisilla on sama määrä kylkiluita, naista ei ole voitu tehdä kylkiluusta, ja toisaalta heprean kylkiluuta merkitsevä sana voi tarkoittaa myös rakenteellista tukipilaria.

Ihminen on tietenkin vaikea tutkimuksen kohde, joten tutkijat käänsivätkin katseensa jyrsijöihin. Näillä penisluun evoluutiota voidaan paitsi seurata, myös ohjata. Ensimmäinen tutkijoiden havainto oli, että kotihiirillä, joilla on leveämpi penisluu, on myös enemmän jälkeläisiä. Tämän jälkeen tutkijat tekivät perinteisen evoluutiobiologien keinovalikoimaan kuuluvan valintakokeen: he valitsivat hiiriä kahteen eri linjaan, joista ensimmäisessä naaraat parittelivat aina yhden koiraan kanssa ja toisessa naaraat parittelivat monen koiraan kanssa. 27 sukupolven jälkeen linjassa, jossa naaraat parittelivat useamman koiraan kanssa, koiraiden penisluut olivat huomattavasti leveämmät kuin yksiavioisessa linjassa.

Tutkijat ehdottivat, että penisluu on tarpeen moniavioisessa järjestelmässä, jossa koiraiden pitää paritella usein. Vastaavasti ihmisten evoluution aikana olemme kulkeneet kohti yksiavioista pariutumista, jolloin penisluu onkin luontevasti kadonnut. Selityksen heikko kohta: penisluu on surkastunut hyvin pieneksi kaikilla ihmisapinoilla, vaikka tässä joukossa hyvinkin erilaisia parittelijoita.

Paljon selityksiä, tarinoita, arvailuja ja ihan oikeitakin tutkimuksia. Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ainakin sen, että evoluutiobiologit ovat peniskeskeistä väkeä.

Kaikki edelliset esimerkit liittyvät miehiseen sukupuolielintoimintaan. Tämä voi olla hyvinkin harhaanjohtavaa, sillä sukupuolielinten maailmassa penis on toissijainen elin. Ihmisten lisääntymisessä ehkä omalaatuisin piirre on vauvan tavattoman iso pää. Jotta tämä tavattoman iso pää saadaan maailmaan, tarvitaan tavattoman iso synnytyskanava.

Antropologi Holly Donsworth kirjoitti taannoin, että evoluutioselityksissä tuijotetaan aivan liian usein penistä, kun oikeasti se ratkaiseva tekijä löytyy naisen sukupuolielimistä. Dunsworth esittikin, että ihmispenis on nisäkäsmaailman mittakaavassa niin suuri, koska vagina on niin suuri. Avaimen muotoa ei kannata selittää millään muulla kuin lukon muodolla.

Ihmisen evoluution tutkijoiden peniskeskeisyys näkyy monin tavoin. Peniksen merkitystä parinvalinnassa on tutkittu kauan, mutta vastaava tutkimus vaginan osalta loistaa poissaolollaan. Emme yksinkertaisesti tiedä minkälainen vagina houkuttaa miehiä (tai miten naisista seksuaalisesti kiinnostuneiden miesten ja naisten mielihalut eroavat). Peniksen mittausta on harrastettu tieteellisesti ja epätieteellisesti jos minkälaisesta näkökulmasta, mutta vaginan tyypillinen koko on täysin tuntematon. Kuitenkin, naisen synnytyskanava on erityislaatuisen tärkeä.

Penisluun paras selittäjä saattaa siis oikeastaan olla klitorisluu. Ihmisapinoilla on kädellisten pienimmät genitaaliluut, mutta isoin jälkeläisen pää suhteessa lantioon. Jos klitorisluu olisi synnytyksessä tiellä, se olisi jo aivan riittävä syy tehokkaaseen luonnonvalintaan, joka ajan mittaan kadottaa klitorisluun ja siinä samalla penisluunkin. Tai ehkäpä klitorisluu tukee jollain tavalla sukupuolielinten aluetta, mutta se ei olekaan enää ihmisillä tarpeen. Ehkä klitorisluu jotenkin helpottaa useiden koiraiden kanssa parittelevien kotihiirien elämää.

Joka tapauksessa, vastausta siihen, miksi ihmisiltä on kadonnut penisluu ei varmasti löydy, ellemme samalla selvitä miksi klitorisluu on kadonnut ihmiseltä.

Mutta toistaiseksi kukaan ei ole tutkinut klitorisluun evoluutiota.

Kommentit (3)

Vierailija

Dawkins muuten kommentoi jossain (enpä tosin muista missä, ehkä Greatest Show on Earthissä) eksplisiittisesti juuri penisluun puuttumista ja vastasi samalla kysymykseesi "miksi erektion laatu olisi merkittävä valintakohde". Dawkinsin ajatus kulki suunnilleen niin, että koska erektio on herkkä esimerkiksi stressille, kyky ylläpitää kovaa erektiota ilman penisluun apua signaloi itseluottamusta ja muita naaraiden parinvalintapreferenssien kannalta toivottavia ominaisuuksia.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

Erektio on herkkä stressille, mutta myös paljon vakavammillekin asioille, kuten esimerkiksi diabetekselle, masennukselle, Parkinsonille jne.. Perussairaus voi toisaalta heikentää isän kykyä huolehtia jälkeläisistään, ja toisaalta monissa sairauksissa on geneettinenkin komponentti, joka voisi perityä jälkeläisiin. Muistaakseni ainakin Parkinsonin tautiin, masennukseen, metaboliseen oireyhtymään jne. sairastumisen alttiudessa on perimälläkin osuutensa.

Erektiovaikeus voi olla luonteeltaan puhtaasti psykologinen tai johtua erilaisista ruumiillisista tai psykiatrisista sairauksista tai niiden hoidossa käytetyistä lääkkeistä. Psykologisiin tekijöihin perustuvan häiriön taustalla on usein stressi, väsymys, pelko epäonnistumisesta, seksuaalisuuteen liittyvän häpeän tai syyllisyyden tunteet, erilaiset traumaattiset kokemukset ja parisuhteeseen liittyvät monet ongelmat. Sukupuolikumppani ja hänen suhtautumisensa seksuaalisuuteen voivat vaikuttaa miehen erektiokykyyn.

Erektiovaikeuksien taustalla on usein jokin sairaus tai niiden hoidossa käytetty lääke. Tällaisia sairauksia ovat mm. sokeritauti, verenpainetauti, verisuonten kalkkeutuminen, Parkinsonin tauti, multippeliskleroosi ja muut neurologiset häiriöt sekä eturauhasen sairaudet. Psykiatrisista sairauksista esimerkiksi vakava depressio, pakko-oireinen häiriö, ahdistuneisuushäiriöt ja pelkotilat voivat aiheuttaa impotenssia. Myös liikalihavuus, runsas tupakointi tai alkoholin käyttö voivat olla erektiovaikeuksien taustalla.

ps. palstauudistuksen jälkeen tulee luettua paljon harvemmin blogeja, kun ne eivät "ole tyrkyllä" samalla tavalla kuin aiemmin.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

BCK kirjoitti:

ps. palstauudistuksen jälkeen tulee luettua paljon harvemmin blogeja, kun ne eivät "ole tyrkyllä" samalla tavalla kuin aiemmin.

... ja kaiken kukkuraksi blogimerkintöihin tehdyt kommentit eivät edes näy Keskustelut-osiossa, joten Keskustelut-palstalla enimmäkseen pyörivä lukija ei edes tiedä, että blogeissakin voi olla mielenkiintoisia keskusteluja - ja blogimerkintöjä. Bloginpitäjä varmaankin haluaa ihmisten lukevan ja kommentoivankin blogiaan. Ehkä bloginpitäjän(kin) antama palaute foorumisoftan vastuuhenkilöille voisi edistää blogien lukemista, jos em. asiat saataisiin kuntoon?

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014