Oseanian eri kansoja. Kuva: Meyers Konservationlexikon / Wikimedia Commons

 

Naapuripalstan fyysikko kirjoitti, että ihmisrotu on biologisesti merkityksellinen ja hyödyllinen käsite. Biologina minun pitänee vastata tähän jotain.

Siispä: Ihmisrodut eivät ole biologisesti merkityksellinen käsite.

 

Ennen kuin menemme itse asiaan, kerrataan faktat.

Ensinnäkin, olemme kehittyneet pienestä ryhmästä ihmisiä, jotka ovat kaikki kotoisin Afrikasta. Tämän takia ihmisten väliset geneettiset erot ovat pieniä verrattuna moniin muihin lajeihin, maantieteellinen eroavaisuus ihmispopulaatioiden välillä on pientä ja geneettinen monimuotoisuus on suurimmillaan Afrikassa.(Vertailun vuoksi: samassa populaatiossa elävät simpanssit voivat erota toisistaan enemmän kuin eri mantereilla asuvat ihmiset.)  Lisäksi ihmiset ovat viimeisen 500 vuoden aikana siirtyneet ympäri maapalloa ja aiemmin eristäytyneiden populaatioiden eristyneisyys on vähentynyt suuresti.

Toiseksi, pitää määritellä mitä tarkoitamme rodulla. Tämä on tietenkin vaikeaa, koska biologiassa rotua ei ole tarkkaan määritelty. Ennen vanhaan rotua pidettiin alalajia alempana ja kantaa ylempänä taksonomisena tasona. Ihmisen roduista puhuminen on epäilemättä vähentänyt käsitteen käyttöä biologiassa laajemminkin ja niinpä nykyään käytetään tarkkarajaisempia määritelmä. Voidaan puhua esimerkiksi ekotyypeistä, siitä kuinka paikallinen sopeutuminen muokkaa lajia erilaiseksi eri paikoissa, tai morfotyypeistä, perinnöllisistä tai kehityksellisistä eroista lajin yksilöiden ulkonäössä.

Kolmanneksi, ihmiset eroavat toisistaan biologisesti merkittävillä tavoilla niin, että nämä eroavaisuudet muodostavat maantieteellisiä kokonaisuuksia, jotka liittyvät ihmisten eri kehityslinjoihin.

 

Alunperin rotua käytettiin tietysti taksonomisena käsitteenä: ihminen kuului yhteen rotuun ja näiden rotujen välillä oli eroja, joilla nämä rodut pystytään erottamaan toisistaan, ja toisaalta tiettyyn rotuun kuuluminen tarkoittaa myös muita eroavaisuuksia, jotka voivat liittyä esimerkiksi terveyteen tai luonteenpiirteisiin. Jälkimmäisestä määrittelystä on vähitellen päästy eroon, kun olemme tajunneet, että esimerkiksi iloluonteisuus ja rytmitaju ovat enemmän kulttuurin piirteitä kuin biologisia rakenteita. Nykyään rodusta puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten ulkonäköä (johon Mattsonkin viittaa).

Ulkonäön perusteella ei kuitenkaan rotuja pysty määrittelemään. Minkä tahansa valitsee erottelevaksi piirteeksi, muut piirteet eivät tuota samoja tuloksia.

Genetiikan kautta tiedämme, että mitään selkeitä eroja ei ole. Ihmispopulaatiot ja ihmisyksilöt eivät jakaannu selkeisiin ryhmiin. Tämä on itse asiassa lähes itsestään selvää: kun kahden eri rodun edustajat lisääntyvät, geneettisenä tuloksena on jotain puolivälistä. Geneettisen monimuotoisuuden perusteella voimme jakaa ihmiskunnan niin että tuloksena on mitä tahansa yhden tai 72 ryhmän välillä. Mikä tahansa määrä rotuja on yhtä hyvin perusteltu - ja eiköhän tuo yläraja tule nousemaan kun useampia eri ihmispopulaatiota tutkitaan.

Kääntäen: Genetiikan perusteella yksittäisen ihmisen perimä voidaan asettaa jonnekin suhteessa koko ihmiskunnan geneettisen monimuotoisuuden vaihteluun. Rodun määrittäminen genetiikan perusteella vaatii kuitenkin sen, että ensin otamme mielivaltaisen askeleen ja määritämme rodut.

Yksittäisten piirteiden ennustaminen perimän perusteella ei ole helppoa. Ihonväri pystytään nykyään tietyistä hyvin tutkituista populaatiosta selvittämään jollain tarkkuudella, mutta monimutkaisemmista populaatiosta (kuten eteläamerikkalaiset, arabit tai intialaiset) ei juurikaan. Kasvon piirteiden tunnistaminen on täysin mahdotonta. Tämä kulkee tietenkin käsi kädessä sen kanssa, että esimerkiksi etnisen taustan tunnistaminen luurangosta on vaikeaa ja hyvin epätarkkaa. Perimän perusteella pystymme tunnistamaan mitkä muut yksilöt ovat geneettisesti samankaltaisia kuin tutkittu henkilö, mutta ”rodullisesta taustasta” emme pysty sanomaan mitään.

Niinpä, jako rotuihin tapahtuu aina ensisijaisesti kulttuurisesti ja historiallisesti määräytyneessä viitekehyksessä. Rotujen määrä on vaihdellut vuodesta ja paikasta toiseen. Brasilialaiselle, yhdysvaltalaiselle ja kiinalaiselle ”rotu” tarkoittaa eri asiaa.

Tästä näkökulmasta on vaikea ymmärtää, miksi rotu olisi juuri biologinen käsite.

 

Geneettisellä testauksella voidaan tietenkin verrata ihmisryhmiä. Olen itse tehnyt 23andme-testin ja tämä testi kertoo, että perimäni on hyvin samanlainen kuin suomalaisten perimä on. Jos olen testin mukaan ”etnisesti suomalainen” (toisin sanoen, perimäni muistuttaa hyvin paljon kaikkien niiden muiden suomalaisten, jotka ovat maksaneet tästä testistä, perimää), tarkoittaako että olen rodullisestikin suomalainen? Sekä Y-kromosomin että mitokondrion haplotyyppini ovat yleisimpiä Suomessa juuri Satakunnassa. Lienen siis rodultani satakuntalainen.

Tietenkin, ihmispopulaatioiden geneettisessä rakenteessa on eroja historiallisten ja kulttuuristen syiden takia. Nämä joskus seuraavat maantiedettä: suomalaiset ovat omalaatuinen joukkonsa, koska suuren osan historiastaan Suomi oli hyvin eristäytynyt alue. Toisaalta on ihmispopulaatioita, jotka ovat ennen kaikkea kulttuurisista syistä geneettisesti erilaisia: askenazijuutalaiset on tämänkaltainen ryhmä.

Onko näillä geneettisillä eroilla sitten mitään merkitystä? Ehkä on, ehkä ei, mutta on tärkeää ymmärtää, että nämä erot ovat tilastollisia populaatioiden välillä olevia eroja. Populaatioiden sisällä on myös valtavasti vaihtelua. Tämän takia pitkän ja lyhyen tummaihoisen välillä voi olla vähemmän geneettisisä eroja kuin pitkän tummaihoisen ja pitkän vaaleaihoisen.

Mattsonin rodun puolustuspuheesta ei käy kovin hyvin selväksi, miksi rotu on niin ”hyödyllinen ja keskeinen” käsite. Hän viittaa lääketieteeseen puhuen ”elinluovutuksista” ja ”perinnöllisistä taudeista”.

Rodulla ei ole merkitystä elinluovutusten kannalta sinänsä. Tärkeintä on, että elimen saaja ja luovuttaja ovat keskenään geneettisesti mahdollisimman yhteensopivia. Tällöin sama etninen tausta voi lisätä mahdollisuutta onnistua siirteessä. Rodun ongelmat tulevat vähemmistöasemasta: siinä missä Yhdysvalloissa valkoihoinen saa melko varmasti luuydinsiirteen, todennäköisyys vähenee vähemmistöjen kohdalla. Erityisen vaikeaa luuytimen saaminen on ihmisillä, joiden geneettinen tausta on useasta eri populaatiosta.

Perinnöllisten tautien esiintymistodennäköisyys vaihtelee suuresti eri populaatioiden välillä. Kystinen fibroosi on yleisempi pohjoiseurooppalaisilla, sirppisoluanemia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Tay-Sachsin tauti askenazijuutalaisilla. Laktoosi-intoleranssi on yleinen muualla kuin Euroopassa ja Afrikassa.

Tietenkin, kun lääketieteen modus operandi on viisitoistaminuuttinen lääkärin kanssa, jonka diagnostiset rajat kulkevat stetoskoopin käytössä ja verikokeiden tulosten tulkitsemisessa, ”rotu” voi olla kätevä tautien rajaaja. ”Rotu” on kuitenkin hyvin heikko ennustaja, ja tarkempaa tietoa saa helposti haastattelemallakin. Monet asiantuntijat myös pelkäävät, että potilaiden rodullinen profilointi johtaa tautien alidiagnosointiin: Yhdysvalloissa tummaihoisten on epäilty kärsivän osteoporoosin alidiagnosoinnista, koska lääkärit tietävät, että osteoporoosi on harvinaisempi tumma- kuin valkoihoisilla.

Väitän kuitenkin, että ”rotua” parempi hoidon määrittäjä on ihmisen yksilöllisyys, joka hahmottaa sekä perimän että kulttuurin merkityksen hoidossa. Todellisuudessa ”rodun” mukana painolastina tulee niin sosioekonominen kuin juridinenkin asema. Usein se onkin juuri sosioekonominen asema, joka on merkittävämpi terveyteen vaikuttava tekijä kuin ihmisen perimä.

Näistä näkökulmista en voi ymmärtää, miksi rotu olisi biologisesti merkitsevä saati sitten keskeinen tekijä.

 

Korjaus, 29.6.2016 klo 8.53: Ekotyypin ja morfotyypin määrittelyn tarkennusta.

Kommentit (8)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15183

Rodullahan on nimenomaan biologista merkitystä. Populaatioiden erkaantuessa tai muuten jalostuessa, eivät eriydy pelkästään tunnusmerkit vaan myös biologia, esimerkiksi alttius taudeille. 

Jos ei haluta käytää sanaa rotu kuvaamaan bilogista diversiteettiä, pitäisi yhteisestä sopimuksesta vaihtaa toiseen sanaan, esim. alalajiin. Kyse on käyttäytymistieteistä - esim. sanan invalidi koettiin saaneen liikaa ei-denotatiivista painolastia ja nyt puhutaan yleisesti liikuntaesteisistä.

Tämä blogimerkintä on varsin sekoittava puheenvuoro, jossa väkinäisesti pyritään eroon välijäsentelyistä lajin ja yksilön genetiikan välillä. Asenteellinen luokittelu on tietysti käyttökelpoisen tiedon ongelma, mutta tieteellisesti luokittelua tarvitaan jatkuvasti tutkimustyön arjessa. Samoin kuin teorianhallinnassa luokittelujen kanssa on oleellista todeta käytettävä pätevyysalue. Jos tieteentekijät alkavat pelätä luokitteluja, hämärtyy pian myös korrelaatiot ja syy-seuraus-suhteita julistellaan kovin oikaisten, aina tarvitaan hyvin määriteltyjä viiteryhmäluokkia.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

Eusa kirjoitti:
Rodullahan on nimenomaan biologista merkitystä. Populaatioiden erkaantuessa tai muuten jalostuessa, eivät eriydy pelkästään tunnusmerkit vaan myös biologia, esimerkiksi alttius taudeille. 

Jos ei haluta käytää sanaa rotu kuvaamaan bilogista diversiteettiä, pitäisi yhteisestä sopimuksesta vaihtaa toiseen sanaan, esim. alalajiin. Kyse on käyttäytymistieteistä - esim. sanan invalidi koettiin saaneen liikaa ei-denotatiivista painolastia ja nyt puhutaan yleisesti liikuntaesteisistä.

Tämä blogimerkintä on varsin sekoittava puheenvuoro, jossa väkinäisesti pyritään eroon välijäsentelyistä lajin ja yksilön genetiikan välillä. Asenteellinen luokittelu on tietysti käyttökelpoisen tiedon ongelma, mutta tieteellisesti luokittelua tarvitaan jatkuvasti tutkimustyön arjessa. Samoin kuin teorianhallinnassa luokittelujen kanssa on oleellista todeta käytettävä pätevyysalue. Jos tieteentekijät alkavat pelätä luokitteluja, hämärtyy pian myös korrelaatiot ja syy-seuraus-suhteita julistellaan kovin oikaisten, aina tarvitaan hyvin määriteltyjä viiteryhmäluokkia.

Mitäpä jos kyse ei olekaan peloista, vaan siitä, että lajittelu on siinä mielessä kuin rodut ymmärretään (negroidit ym) ihan oikeastikin järjettömiä?

Jos halutaan välttämättä puhua vaikkapa geenimuodoista, niin eikö silloin ole järkevämpää puhua tietyn geenimuodon kantajista eikä roduista?

Ruhollah.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Eusa kirjoitti:
Rodullahan on nimenomaan biologista merkitystä. Populaatioiden erkaantuessa tai muuten jalostuessa, eivät eriydy pelkästään tunnusmerkit vaan myös biologia, esimerkiksi alttius taudeille. 

Jos ei haluta käytää sanaa rotu kuvaamaan bilogista diversiteettiä, pitäisi yhteisestä sopimuksesta vaihtaa toiseen sanaan, esim. alalajiin. Kyse on käyttäytymistieteistä - esim. sanan invalidi koettiin saaneen liikaa ei-denotatiivista painolastia ja nyt puhutaan yleisesti liikuntaesteisistä.

Tämä blogimerkintä on varsin sekoittava puheenvuoro, jossa väkinäisesti pyritään eroon välijäsentelyistä lajin ja yksilön genetiikan välillä. Asenteellinen luokittelu on tietysti käyttökelpoisen tiedon ongelma, mutta tieteellisesti luokittelua tarvitaan jatkuvasti tutkimustyön arjessa. Samoin kuin teorianhallinnassa luokittelujen kanssa on oleellista todeta käytettävä pätevyysalue. Jos tieteentekijät alkavat pelätä luokitteluja, hämärtyy pian myös korrelaatiot ja syy-seuraus-suhteita julistellaan kovin oikaisten, aina tarvitaan hyvin määriteltyjä viiteryhmäluokkia.

Nyt en ymmärtänyt - eikö 'populaatio' juuri ole oikein oivallinen sana kuvaamaan tilannetta? Eihän suomalaisten tautiperinnön tutkimuksessakaan puhuta suomalaisista rotuna tai alalajina, vaan tiettynä populaationa (tai sitten populaationa pidetään pienempiä yksiköitä, kuten sallalaisia).

Jos rotu on mielestäsi arvokas käsite, niin annapa muutama esimerkki missä yhteydessä sitä on luonteva käyttää.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15183

Tuomas Aivelo kirjoitti:
Eusa kirjoitti:
Rodullahan on nimenomaan biologista merkitystä. Populaatioiden erkaantuessa tai muuten jalostuessa, eivät eriydy pelkästään tunnusmerkit vaan myös biologia, esimerkiksi alttius taudeille. 

Jos ei haluta käytää sanaa rotu kuvaamaan bilogista diversiteettiä, pitäisi yhteisestä sopimuksesta vaihtaa toiseen sanaan, esim. alalajiin. Kyse on käyttäytymistieteistä - esim. sanan invalidi koettiin saaneen liikaa ei-denotatiivista painolastia ja nyt puhutaan yleisesti liikuntaesteisistä.

Tämä blogimerkintä on varsin sekoittava puheenvuoro, jossa väkinäisesti pyritään eroon välijäsentelyistä lajin ja yksilön genetiikan välillä. Asenteellinen luokittelu on tietysti käyttökelpoisen tiedon ongelma, mutta tieteellisesti luokittelua tarvitaan jatkuvasti tutkimustyön arjessa. Samoin kuin teorianhallinnassa luokittelujen kanssa on oleellista todeta käytettävä pätevyysalue. Jos tieteentekijät alkavat pelätä luokitteluja, hämärtyy pian myös korrelaatiot ja syy-seuraus-suhteita julistellaan kovin oikaisten, aina tarvitaan hyvin määriteltyjä viiteryhmäluokkia.

Nyt en ymmärtänyt - eikö 'populaatio' juuri ole oikein oivallinen sana kuvaamaan tilannetta? Eihän suomalaisten tautiperinnön tutkimuksessakaan puhuta suomalaisista rotuna tai alalajina, vaan tiettynä populaationa (tai sitten populaationa pidetään pienempiä yksiköitä, kuten sallalaisia).

Jos rotu on mielestäsi arvokas käsite, niin annapa muutama esimerkki missä yhteydessä sitä on luonteva käyttää.

Koirarodut ja terveys: http://katariinamaki.com/artikkelit/agria.html

Afrorotuisten keskuudessa familiaarista neutropeniaa esiintyy enemmän kuin muiden rotujen piirissä. Itse satun kuulumaan niihin harvinaisiin skandinaaveihin, joilla on tuo sama ominaisuus.

Alkuperäiskansojen rodut, esim. rodun kehittyminen luonnonvalinnan ja mutaatioiden myötä, vaikkapa ruoka-aineiden sietämisen näkökumasta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00038

On painotettava sitä, että olen huolissani järkevän rotuluokittelun hylkäämisestä. Järkevää luokittelua ei ole hienosyinen jaottelu yleisesti rotuihin, vaan aina sopiva karkein jako tutkimusaiheen jäsentelyn ja teorian pätevyysalueen kannalta. Ihmisten perinnöllisiä ruoansulatuseroja ei kannata selvittää yhtä tiheällä rotujaolla kuin näyttelykoirien ulkoista habitusta.

Haitallista rotuluokittelua on esim. etnisesti leimaava jaottelu, kuten liki hyödytön etniseen alkuperään perustuva yhdysvaltalainen tapa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_v%C3%A4est%C3%B6#Rodut_ja_suk...

Ihmisroduista on pian ihan turha puhua modernin väestön jäsentelynä, koska sekoittuminen tulee yhä syvenemään. Sen sijaan antropologisesti näkisin keskenään lisääntymään kyenneet alalajit voitavan nimetä roduiksi. Voidaan myös puhua nykyihmisen erilaisista rodullisista piirteistä kehityshistorian näkökulmasta; esim. neandertalilaisen rodun piirteet. Mutta kuten totesin, voi olla, että eskaloidutaan konnotaatio-ongelmaan ja siksi rotu -sanan käytöstä luovutaan - tilalle tulee vain ottaa jokin toinen sana sitten...

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Eusa kirjoitti:

Koirarodut ja terveys: http://katariinamaki.com/artikkelit/agria.html

Afrorotuisten keskuudessa familiaarista neutropeniaa esiintyy enemmän kuin muiden rotujen piirissä. Itse satun kuulumaan niihin harvinaisiin skandinaaveihin, joilla on tuo sama ominaisuus.

Alkuperäiskansojen rodut, esim. rodun kehittyminen luonnonvalinnan ja mutaatioiden myötä, vaikkapa ruoka-aineiden sietämisen näkökumasta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00038

On painotettava sitä, että olen huolissani järkevän rotuluokittelun hylkäämisestä. Järkevää luokittelua ei ole hienosyinen jaottelu yleisesti rotuihin, vaan aina sopiva karkein jako tutkimusaiheen jäsentelyn ja teorian pätevyysalueen kannalta. Ihmisten perinnöllisiä ruoansulatuseroja ei kannata selvittää yhtä tiheällä rotujaolla kuin näyttelykoirien ulkoista habitusta.

Haitallista rotuluokittelua on esim. etnisesti leimaava jaottelu, kuten liki hyödytön etniseen alkuperään perustuva yhdysvaltalainen tapa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_v%C3%A4est%C3%B6#Rodut_ja_suk...

Ihmisroduista on pian ihan turha puhua modernin väestön jäsentelynä, koska sekoittuminen tulee yhä syvenemään. Sen sijaan antropologisesti näkisin keskenään lisääntymään kyenneet alalajit voitavan nimetä roduiksi. Voidaan myös puhua nykyihmisen erilaisista rodullisista piirteistä kehityshistorian näkökulmasta; esim. neandertalilaisen rodun piirteet. Mutta kuten totesin, voi olla, että eskaloidutaan konnotaatio-ongelmaan ja siksi rotu -sanan käytöstä luovutaan - tilalle tulee vain ottaa jokin toinen sana sitten...

Pidän suosiolla kotieläinten jalostuksella aikaansaadut rodut erillään tästä keskustelusta - ne ovat hyvin erilainen tapaus kuin ihmisten paikallinen sopeutuminen. (Ja toisaalta, on syytä luopua rodun käytöstä ihmisillä, jos se helposti luo ajatuksellisen yhteyden jalostettuihin rotuihin.)

Neutropenia on yleisesti ottaen yleisempi malarian esiintymisalueella - esimerkiksi arabeilla se on suhteellisen yleinen, kuten Etelä- ja Keski-Amerikan alkuperäiskansoillakin. Tästä onkin ajateltu, että se liittyy jotenkin malarian haittojen lieventämiseen. Malarian yleisyys ei kuitenkaan taida olla kovin järkevä rodun määrittelyn perusta. 

Samaten laktoositoleranssia esiintyy useilla ryhmillä Afrikassa ja Aasiassa - ja nämä ryhmät eivät välttämättä ole toisilleen erityisen läheistä sukua. Toleranssi on nähtävästi syntynyt useissa populaatioissa toisistaan riippumatta ja yleistynyt jos kulttuurin on kuulunut maitokarjan kasvatus. Jälleen - en tiedä miten tämä erityisesti liittyy rotuun.

Ihmisillä on paikallista sopeutumista vallitseviin oloihin - tietenkin - mutta ongelmia syntyy kun emme ota huomioon yksilön geneettistä historiaa ja populaatiotason eroja, vaan ryhdymme toimimaan "rotuajattelun" perusteella. Tällöin joku ulkoinen tekijä, joka ei loppujen lopuksi liity kovin paljon tutkittavaan asiaan, kuten ihonväri, määrittää "rotuja" ja tämän jälkeen esimerkiksi lääkäreiden toimintaa. Lisäksi ongelmia tuottaa, että tunnemme harvojen kansojen tai etnisten ryhmien geneettistä historiaa niin tarkasti, että voisimme sanoa, mikä olisi järkevä tarkastelutaso lääketieteellisestä näkökulmasta.

Uudelleen - 'populaatio' on mielestäni kätevä ja käyttökelpoinen sana tässä yhteydessä, joka on vakiintunut yleiseen käyttöön. 

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15183

Taitaisi suomenkielinen sana 'väestö' olla ihmisryhmiä alueellisesti tai ominaisuuksittain luokitellessa hyvä sana. 'Populaatio' viittaa jotenkin takaisinkytkentäiseen vuorovaikutusryhmään ja sitä voi käyttää kaikille eläimille. En tiedä voisiko englanniksi puhua 'folk'... Ehkä sillä on taas toiset konnotaatiot rasitteena kuten 'race'llakin.

Viittaamisesi "rotuajattelun" pelkoon kertoo, ettei oikein löydy pelirohkeutta, mutta ok, kieli eläköön.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Vierailija

"Perinnöllisten tautien esiintymistodennäköisyys ...  Laktoosi-intoleranssi on yleinen muualla kuin Euroopassa ja Afrikassa."

Laktoosi-intoleranssin luokitteleminen taudiksi on ehkä turhan jyrkkä tuomio, kun huomioi, että laktoosin sietokyky aikuisilla on kehityshistoriallisesti varsin uutta perua ja että suurin osa ihmisistä (globaalisti) on aikuisena intolerantteja.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014