Kuva: Bob Harvey / Wikimedia Commons

 

Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset äänestivät Euroopan unionista eroamisen puolesta ja lopputulos yllätti poliittisen valtarakennelma niin reilusti, että seurauksena oli kaaos ja poliittinen epätasapaino.

Häviäjien puolella David Cameron erosi pääministerin paikaltaan ja käsienpesuun osallistuivat voittajien puolelta Boris Johnson ja Nigel Farage. Uudeksi pääministeriksi on nousemassa Theresa May, EU:ssa pysymisen puolella kampanjoinut, mutta nähtävästi oikeasti EU-eroa kannattava sisäministeri. Tällä hetkellä ei ole mitään tietoa koska seuraavat parlamenttivaalit järjestetään, saati koska varsinainen eroilmoitus jätetään. Tämä saattaa tavallaan lohduttaa työväenpuoluetta, joka on hajoamassa sisällissotaan.

Täältä kauempaa katsoen vaikuttaa siltä, että Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeon on ainoa poliitikko, jolla on suunnitelma. Brittien harmiksi tähän suunnitelmaan liittyy Skotlannin itsenäisyys.

 

Tutkijat olivat joukoin EU-eroa vastaan. Syytkin ovat ilmiselvät: brittien tutkimusrahoitus on pysynyt matalalla tasolla jo pitkään ja viime vuosina rahoitusta on uhattu leikata usein. Nimellisarvoisesti summat ovat pysyneet samoina, mutta inflaatio on vähentänyt rahoituksen arvoa. Jokainen Euroopasta tuleva tutkimusrahoituspenni – ja niitä pennejä on paljon – on arvokas. Noin 17% brittien tutkimusrahoituksesta tulee EU:sta ja tutkijoiden luottamus näiden rahojen korvaamiseen Westminsteristä on hyvin pieni.

Euroopan lääkevirasto sijaitsee Lontoossa. Tämä virasto tullee siirtymään muualle, ja eurooppalaiset lääkevalmistajien suosimat kaupungit ovat jo kieli pitkällä odottamassa viraston mukana siirtyviä lääkeyhtiöiden työntekijöitä. Kukaan ei tiedä miten käy Oxfordin eurooppalaiselle fuusioreaktorille.

Brittien loistoyliopistot ja tutkimuslaitokset ovat myös vetovoimatekijä, jonka ansiosta heidän tiede-elämänsä voi rekrytoida helposti työvoimaa koko EU:n alueelta. Esimerkiksi luonnontieteissä 21 prosenttia työvoimasta korkea-asteen koulutuksessa on muualta EU-alueelta kuin Briteistä. Tietenkin yliopistot voisivat vielä palkata EU-kansalaisia töihin, mutta vapaan liikkuvuuden loppuminen tarkoittaa rajusti kasvanutta byrokratiaa rekrytoinneissa ja palkkauksissa.

Yksinkertaisesti: EU-ero tulee vähentämään tiederahoituksen tasoa entisestään.

 

Raha ei tietenkään ole kaikki kaikessa. Kansainvälisen yhteistyön ajatellaan tehostavan tutkimusta, nopeuttavan tieteellisten saavutusten tahtia ja tuottavan yksinkertaisesti parempaa tulosta kuin maan sisällä tehty tutkimus. Monilla aloilla kansainvälinen kokemus on tärkeää tutkijan urakehityksenkin kannalta. Yhteistyötä liukastaa usein kaikkein tehokkaimmin yhteinen tutkimusrahoitus. EU:n rahoitusjärjestelmät ovatkin ennen kaikkea tehneet yhteistyökumppanien etsimisestä luontevan toiminnon. Britit tippuvat helposti ulos tästä järjestelmästä, elleivät he nopeasti keksiä uusia rahoitusmuotoja. Tutkijoiden mielipide on tietenkin EU:n Horizon2020-mekanismissa pysymisen kannalla, mutta sitä voi olla vaikea sovittaa yhteen kansanäänestyksen tuloksen ja EU:n vaatiman vapaan liikkuvuuden kanssa.

Henkilökohtaisemmin: olen myös huolissani tapahtumista, koska britit - erityisesti englantilaiset ja skotlantilaiset yliopistot - ovat voimatekijä evolutiivisessa ja ekologisessa lois- ja tautitutkimuksessa. Yhteistyö heidän kanssaan tulee varmasti jatkumaan, mutta rahoitusmuutokset voivat koitua tappioksi molemmin puolin Kanaalia.

Toistaiseksi Yhdistynyt kuningaskunta jatkaa EU:n täysivaltaisena jäsenenä, mutta vaikutukset näkyvät heti. Poliittinen epävakaus tekee siirtymisestä Britteihin vähemmän houkuttelevaa. Maassa jo olevat muiden EU-maiden kansalaiset eivät tiedä miten heille tulee käymään. Kahden miljoonaan EU-kansalaisen oleskelulupien käsittelystä ei tule erityisen sievä hallinnollinen prosessi. Useammat tutkijat ovat kertoneet, että heidän yhteistyökumppaninsa ovat jättäneet heidät pois EU:n rahoitushakemuksista epävarmuuden takia. Äänestyksen jälkeinen rasismin nousu ahdistaa tutkijoita. Suomalainen tutkija joutui rasismin (tai ehkäpä nationalismin?) kohteeksi. (Myös sveitsiläiset ovat huolissaan tiedeyhteistyönsä tulevaisuudesta: he pelkäävät että neuvottelut brittien ja EU:n välillä syövät arvokasta aikaa Sveitsin ongelmien ratkaisemiselta.)

 

Tiede on tottunut ylittämään rajoja ja on lähtökohtaisesti kansainvälistä ja maailmanlaajuista. Siksi uskon, että uusia keinoja kansainväliseen yhteistyöhön tulee varmasti löytymään, jos britit poistuvat EU:n järjestelmien ulkopuolelle. Tiedelehti PeerJ onkin jo laskenut julkaisuhintojaan briteille, koska punnan arvon romahtaminen olisi muuten nostanut hintaa. Pahinta onkin epätietoisuus, joka tulee kestämään yhtä kauan kuin brittien eroneuvottelut tulevat kestämään.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014